Luonnonfilosofia
Neljä klassista alkuainetta, tuli, vesi, ilma ja maa.
Luonnonfilosofia (lat. philosophia naturalis) on filosofian osa, joka pyrkii selittämään luonnon kokonaisuutta[1]. Sen aluetta on todellisuuskäsitys eli maailmankuva[2]. Ennen kuin fysiikka ja filosofia eriytyivät, kutsuttiin luonnontiedettä yleisesti luonnonfilosofiaksi. Luonnonfilosofiassa on keskeistä, että teorioiden postulaatit eli taustaoletukset tuodaan esiin, ja ne muodostavat matematiikan kanssa yhtenäisen kokonaisuuden. Suomessa tätä näkökulmaa tieteeseen pitää esillä Luonnonfilosofian seura.
Tunnettuja luonnonfilosofeja:Muokkaa
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ ”Yleisesti voi sanoa, että luonnonfilosofia pyrkii todellisuuden ymmärtämiseen ja selittämiseen. Sen ominta aluetta ovat todellisuuskäsitys ja maailmankuva.” Kallio-Tamminen, Tarja: Mitä on luonnonfilosofia? (Puheenvuoro Tieteen päivillä 9.1.2003) Tieteellisten seurain valtuuskunta. Viitattu 18.7.2007.
KirjallisuuttaMuokkaa
- Suntola, Tuomo. Tieteen lyhyt historia – vai pitkä tie luonnonfilosofian ja empirismin kohtaamiseen. Physics Foundations Society ja Luonnonfilosofian Seura, 2018.
- Styrman, Avril: Economical Unification as a Method of Philosophical Analysis. Helsingin yliopisto, 2016.
- Kallio-Tamminen, Tarja: Kvanttilainen todellisuus: Fysiikka ja filosofia maailmankuvan muokkaajina. Helsinki: Yliopistopaino, 2006. ISBN 951-570-625-4.
- Leslie, John (editor): Modern cosmology & philosophy. Revised edition of: Physical cosmology and philosophy, 1990. Amherst, New York: Prometheus Books, 1998. ISBN 1573922501. (englanniksi)