Lieksa

kaupunki Pohjois-Karjalan maakunnassa
(Ohjattu sivulta Hörhö)
Tämä artikkeli kertoo Suomen kaupungista nimeltä Lieksa. Lieksa! on Markku Pölösen ohjaama elokuva.

Lieksa on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pielisen rannalla Pohjois-Karjalan maakunnassa. Kaupungin väkiluku on 11 297 ihmistä, ja sen pinta-ala on 4 067,70 km2, josta 649,84 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 2,95 asukasta/km2. Kaupunki on saaristolain mukainen saaristo-osakunta.[9] Lieksa on Fennoskandian alueella kauimpana merestä sijaitseva kaupunki.

Lieksa

vaakuna

sijainti

Sijainti 63°19′05″N, 030°01′30″E
Maakunta Pohjois-Karjalan maakunta
Seutukunta Pielisen Karjalan seutukunta
Kuntanumero 422
Hallinnollinen keskus Lieksan keskustaajama
Perustettu 1936 (kauppala)
Kuntaliitokset Pielisjärvi (1973)
Kokonaispinta-ala 4 067,70 km²
15:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 3 417,86 km²
– sisävesi 649,84 km²
Väkiluku 10 073
97:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
väestötiheys 2,95 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 9,9 %
– 15–64-v. 52,0 %
– yli 64-v. 38,1 %
Äidinkieli 2023 [4]
suomenkielisiä 94,2 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 5,7 %
Kunnallisvero 8,40 %
199:nneksi suurin 2024 [5]
Työttömyysaste 17,1 % (2019) [6]
Kaupunginjohtaja Pirre Seppänen[7]
Kaupunginvaltuusto 35 paikkaa
  2021–2025[8]
 • Kesk.
 • SDP
 • PS
 • Kok.
 • Vas.
 • KD
 • Vihr.

13
10
6
3
1
1
1
www.lieksa.fi

Nimi Lieksa on saamelaisperäinen; vastaava sana nykypohjoissaamessa on leakša ’soinen laakso’.[10]

Maantiede

muokkaa

Lieksan naapurikunnat ovat Ilomantsi, Joensuu, Juuka, Kontiolahti, Kuhmo ja Nurmes. Koillisessa Lieksa rajautuu Venäjään. Talvisin Kolin ja Vuonislahden välillä kulkee Kolin jäätie, joka on Suomen pisin yleinen jäätie ja koko Euroopan pisin sisävesien jäätie.

Kylät

muokkaa
 
Pielisen rannan saaria Vuonislahdessa

Egyptinkorpi, Hattusaari, Hattuvaara, Höntönvaara, Hörhö, Jaakonvaara, Jamali, Kelvä, Kitsinvaara, Koli, Kontiovaara, Kuorajärvi, Kylänlahti, Lamminkylä, Lapalie, Louhivaara, Mätäsvaara, Märäjälahti, Nurmijärvi, Ohtavaara, Pankakoski, Pankajärvi, Puso, Romppala, Ruunaa, Saarivaara, Keträvaara, Savijärvi, Siikavaara, Sikovaara, Sokojärvi, Sokovaara, Surpeenvaara, Uusikylä, Varpanen, Vieki, Viensuu, Vuonisjärvi, Vuonislahti.

Taajamat

muokkaa

Vuoden 2017 lopussa Lieksassa oli 11 297 asukasta, joista 7 853 asui taajamissa, 3 329 haja-asutusalueilla ja 115:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Lieksan taajama-aste on 70,2 %.[11] Lieksan taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:[12]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Lieksan keskustaajama 7 162
2 Pankakoski 691

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Historia

muokkaa
 
Näkymä Kolilta Pieliselle
 
Lieksan palo tuhosi suurimman osan kaupungista vuonna 1934
 
Patvinsuon kansallispuisto

Seudun varhaiset vaiheet

muokkaa

Lieksan alueen rautakautisia esineitä edustaa Kelvältä löydetty tappikoristeinen pronssisolki (noin vuodelta 800, alkuperäinen Kansallismuseossa). Pähkinäsaaren rauha 1323 jakoi Karjalan Ruotsin ja Novgorodin kesken, jonka jälkeen Pielisen seutu joutui rauhassa Novgorodin hallintopiiriin. Novgorodilaisvallan aikana alueelle vakiintui pysyvä karjalaisasutus. Uudisasukkaat muuttivat tutuille erämailleen etelämpää Karjalasta. Pielisjärven ensimmäiset kylät (mm. Lieksa ja Viensuu) olivat olemassa 1400-luvun lopussa. Täyssinän rauhassa Pielisjärvi jäi Moskovan valtapiiriin, mutta Stolbovan rauha vuonna 1617 liitti Pielisjärven Ruotsin yhteyteen,[13] jolloin se tuli kuulumaan Käkisalmen lääniin. Lieksassa eli 1500-luvulla karjalaispäällikkö Luka Räsäinen, joka osallistui venäläisten ja ruotsalaisten välisiin taisteluihin. Savolaisia muutti kaskenpolttajiksi 1600-luvulla Pielisjärven alueelle.

Brahea, Pietari Brahen kaupunki

muokkaa
Pääartikkeli: Brahea

Lieksan seutu oli jo keskiajalla tärkeä kauppapaikka. Pielisjärvi joutui 1600-luvun puolivälissä laajan Kajaanin vapaaherrakunnan osaksi. Kreivi Pietari Brahe, jonka läänitystä alue oli, perusti Brahean kaupungin Lieksanjoen suun luo vuonna 1653 Vienan kaupan tueksi.

Ruptuurisodan aikana kaupunkia puolustamaan rakennettiin hirrestä linnoitus eli skanssi. Se oli mitoiltaan 71 × 53 metriä. Linnoitus oli rakennettu hirrestä, ja siinä oli joka kulmauksessa pyöreä torni sekä kaksi porttia. Linnoituksessa oli sisällä kapakka.

Kaupungin alueella sijaitsi muun muassa raatihuone, ortodoksinen tsasouna, porvarien asuintaloja ja vuonna 1667 valmistunut luterilainen kirkko nykyisen kirkon paikalla. Brahean kaupungissa toimi koulu vuodesta 1663.

Brahea lakkautettiin jo vuonna 1681, vain vuosi Kreivi Brahen kuoleman jälkeen. Pielisjärven alue liitettiin Kajaanin vapaaherrakuntaan, jonka maaherran Hindrich Piperin käskystä Brahean kaupunki hävitettiin. Lopullisesti kaupungin hävitti Pielisjärven pitäjän vuonna 1685 kruunulta vuokrannut Salomon Ehnberg: kaupungin talot purettiin ja alue kynnettiin pelloksi.[13]

Enimmillään Brahean kaupungissa oli noin 350 asukasta. Lakkauttamisen jälkeen paikalle jäi Pielisjärven pitäjän kirkonkylä.

Nykyisen Lieksan kaupungin vaakunan aihe on peräisin Brahean kaupungin sinetistä vuodelta 1669.

Pielisjärven kirkonkylä Brahean lakkauttamisen jälkeen

muokkaa

Pielisjärvi annettiin 1685 verovuokralle Salomon Ehnbergille, jonka varsin pian antoi veronkannon tehtäväksi Simon Affleckille. Affleck jäi elämään kansantarinoihin Simo Hurttana. Verovuokraajien aika kesti aina isonvihan vuosiin, jonka aikana valta vaihtui joiksikin vuosiksi venäläisille. Isonvihan jälkeisenä aikana eivät verovuokraajat enää saaneet lujaa otetta pielisjärveläisistä.

1600-luvun lopulla kärsittiin Pielisjärvelläkin katovuosista ja niistä johtuneesta nälästä. Ne herättivät levottomuuksia virkavaltaa vastaan, ja pielisjärveläiset nousivat useita kertoja kapinaan erityisesti vihaamaansa Simon Affleckia vastaan.

Isovihan jälkeisestä ajasta Suomen sodan vuosiin Pielisjärvellä vaikutti kaksi kirkkoherraa, Jakob Stenius vanhempi (Korpi-Jaakko) (1704–1766) ja Jakob Stenius nuorempi (Koski-Jaakko) (1732–1809).

Nykyisen Lieksan synty

muokkaa

Vähitellen Pielisjärven alueen keskus Lieksa kasvoi koko pitäjän keskukseksi ja Lieksasta muodostettiin taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1900[14]. Alue sai leipänsä puusta, ja se tunnettiin tukkilaisten keskuksena. Lieksan Sähkö Oy perustettiin syyskuussa 1918 ja koska yhtiöllä ei ollut vielä omaa sähköntuotantoa, päädyttiin oman voimalaitoksen rakentamiseen, jota varten vuokrattiin tontti Hovilan isännältä Lieksanjoen varresta kirkkopuiston rautatien väliseltä alueelta. Sähköenergiaa saatiin puulla toimivan höyryturpiinin perään asennetusta vajaan 40 kW:n tehoisesta generaattorista. Kattila ja generaattori olivat käytettyjä, mutta ”hyvässä kunnossa”. Kevättalvella vuonna 1919 verkostoon liittyneet lieksalaiset kodit alkoivat saada sähkövaloa öljylamppujen siirtyessä komeroiden nurkkiin. Marraskuussa 1919 yhtiö merkittiin kaupparekisterin. Pankakosken voimalaitos valmistui ja otettiin käyttöön huhtikuussa 1912.

Paha suurpalo vuonna 1934 tuhosi lähes kaikki keskustan vanhat rakennukset. Vain harva säilyi. Suurpalon jälkeinen rakentaminen antoi aiheen Lieksan kauppalan perustamiselle vuonna 1936.

Nykyinen Lieksa syntyi, kun Lieksan kauppala ja Pielisjärven kunta yhdistyivät vuonna 1973. Samalla Lieksasta tuli kaupunki. Se oli pitkään Suomen pinta-alaltaan suurin kaupunki.

Hallinto

muokkaa

Lieksan kaupunginjohtajana vuodesta 2015 alkaen toimi Jarkko Määttänen,[15][16] joka siirtyi vuoden 2023 syksyllä Muuramen kunnanjohtajaksi.[17] Hänen jälkeensä virkaa tekevänä kaupunginjohtajana toimi Arto Sihvonen.[7] Pirre Seppänen aloitti Lieksan uutena kaupunginjohtajana 19.2.2024.[18]

Kaupunginvaltuustossa on 35 paikkaa, joista kaudella 2021–2025 kuuluu 13 Keskustalle ja 10 SDP:lle.[8]

Talous

muokkaa
 
Lieksan keskustaa kesällä 2010
 
Lieksan rautatieasema

Lieksan Pankakoskella sijaitsee Pankakosken kartonkitehdas, jonka omistaa Pankaboard Oy. Tehdas on Lieksan suurimpia työnantajia. Siellä on noin 200 työntekijää.

Muita merkittäviä työnantajia ovat Binderholz Nordic Oy:n Kevätniemen saha sekä aiemmin Suomen Kumitehdas.

Lieksassa ilmestyy paikallislehti, vuonna 1954 perustettu, Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oyj:hin kuuluva Lieksan Lehti.[19]

Vuonna 2014 Tilastokeskuksen suorittamassa tulonjakovertailussa Lieksa oli Suomen kolmanneksi köyhin kunta.[20]

Väestönkehitys

muokkaa

Lieksan noin 12 000 asukkaasta 600 on maahanmuuttajia. Suurin ulkomaalaisryhmä on somalit.[21]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1975 lähtien.

Lieksan väestönkehitys 1975–2020
Vuosi Asukkaita
1975
  
19 474
1980
  
19 157
1985
  
18 588
1990
  
17 527
1995
  
16 752
2000
  
15 208
2005
  
13 722
2010
  
12 687
2015
  
11 772
2020
  
10 719
Lähde: Tilastokeskus.[22]

Seurakunnat

muokkaa

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Lieksassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[23]

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Lieksassa toimii Lieksan helluntaiseurakunta.[24]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Lieksan alueella toimii Joensuun ortodoksinen seurakunta.[25]

Entiset seurakunnat

muokkaa

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Lieksan kaupungin nykyisellä alueella.[23]

Koulutus

muokkaa

Lieksassa toimi vuonna 2018 viisi perusopetuksen 1–6 luokan koulua: Jamalin koulu, Lieksan keskuskoulu, Kolin koulu, Rantalan ja Vuoniskylien koulut (Vuonisjärvi) koulut. Useita Lieksan peruskouluista on lakkautettu 2000-2010 -luvuilla (Hattuvaaran, Kankaalan, Kylälahden, Lamminkylän, Merilän, Nurmijärven, Pankakosken, Rauhalan, Surpeenvaaran, Varpasen, Viekin, Viensuun ja Vuonislahden koulut). Perusopetuksen 7–9 luokan kouluna toimii Keskuskoulun yläkoulu.[26][27] Laskevien oppilasmäärien takia on 2020-luvun alussa on päätetty sulkea edelleen Jamalin ja Vuoniskylien koulut. [28] Lieksassa toimii yksi lukio, Lieksan lukio.[29]

Pohjois-Karjalan Ammattiopistolla on Lieksassa noin 330 opiskelijaa ja kaksi toimipistettä: Kuhmonkadulla ja Rauhalassa, joissa on ajoneuvoasentaja, automaatioasentaja, datanomi, lähihoitaja, merkonomi, levyseppähitsaaja, paperinjalostaja ja paperiprosessinhoitaja, talonrakentaja ja suurtalouskokin opintokokonaisuudet. Pohjois-Karjalan Aikuisopiston Lieksan toimipiste sijaitsee Rauhalan kaupunginosassa, Oravatiellä.

Lieksan kristillinen opisto toimii Kylänlahdessa, noin 15 kilometriä Lieksan keskustasta pohjoiseen. Pielisen Karjalan musiikkiopisto toimii Koski-Jaakonkadulla yhteistyössä Nurmeksen, Ilomantsin, Valtimon ja Juuan toimipisteiden kanssa. Opettajia on noin 26. Musiikkiopiston tiloissa (aikaisemmin sairaala) toimii Lieksan Vaskiviikon toimisto. Lisäksi kaupungissa toimii kansalaisopisto, järjestäen kursseja ja luentoja historiasta, kirjallisuudesta, ihmisyhteisöstä, tietotekniikasta, kielistä, musiikista, taiteesta, liikunnasta ja käytännön taidoista.

Kulttuuri

muokkaa

Lieksa on musiikkikaupunki. Tärkein musiikkitapahtuma on Lieksan Vaskiviikko ja tunnetuin yhtye on Lieksan Nuorisopuhallinorkesteri. Musiikkiopetusta antaa Pielisen Karjalan musiikkiopisto. Lieksan kulttuurikeskuksessa on 400-paikkainen konserttisali, Brahesali.

Kirjastopalveluita tarjotaan Lieksan pääkirjaston ja kirjastoauto Hilippan sekä kirjastokimppa Vaara-kirjastojen palvelujen välityksellä.[30][31][32]

Lieksan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla ahvenia ja siansivua sisältävä patakukko sekä kokkoset, riisillä ja munalla täytetyt piiraset.[33]

Herättäjäjuhlat järjestettiin Lieksassa vuonna 1978.[34]

Hautausmaat

muokkaa

Lieksan hautausmaa sijaitsee Mähköllä Kirkkotarhantiellä. Pielisjärven vanha hautausmaa sijaitsee Rauhalassa, jossa on muun muassa viidentoista vuonna 1918 kaatuneen henkilön yhteishauta. Pielisjärven yksi vanhimmista hautausmaista sijoittuu nykyisen kirkon ympärille. Vanhin hautausmaa on jäänyt kirkon vieressä sijaitsevan kantatie 73:n sillan penkereen alle. Lieksan alueella on ainakin liki parikymmentä kalmistoa, joista tunnetuin lienee Savijärven kalmisto.[35]

Nähtävyyksiä

muokkaa
 
Lieksan kirkko
 
Paaterin kirkon sisäänkäynti

Patsaat, veistokset ja muistolaatat

muokkaa
  • Vonkamiespatsas (jätkänpatsas tai tukkilaispatsas), Eino Räsänen, 1959, Pielisentie[37]
  • Pietari Brahe, Eva Rynänen, 1953, pronssiveistos, alkuperäinen sijainti Kirkkopuistossa, nykyinen sijainti Hovilanpuistossa
  • Ilmari Juutilainen, Suomen ilmavoimien menestyksekkäimmän taistelulentäjän muistomerkki, rautatieaseman vieressä.
  • Siunaus, talvi- jatkosodassa kaatuneiden muistopatsas, Heikki Varja, 1959, Kirkkopuisto[37]
  • Kaupan kaivo, Taisto Martiskainen, pronssiveistos 1966, silloisen Lieksan Kauppa Oy:n eteen pystytetty veistos
  • Idän ja lännen kohtaaminen ja kulttuuriperintö, kivipatsas, Kauko Kortelainen, 1999, vanhan kaarisillan vieressä
  • Ruokolaisten muistomerkki Savijärven kylässä
  • Vapauden ja vakaumuksensa puolesta marttyyreina kaatuneet 1918, hautamuistomerkki, Lieksan vanha hautausmaa [38]
  • Jotos. Rukajärven taistelut 4.7.–12.9.1941, pronssiveistos, Erkki Karvinen & Heikki Häiväoja, 1966, Vapaudenpuisto
  • Nälkävuodet 1866–68. Kivi vanhalla hautausmaalla Lamminkyläntien ja Koulutien risteyksen lähellä Mähköllä.
  • Jauhiaisensalmen taistelun (10.10.1808) muistomerkki (valmistunut 1930), Vuonislahti,[39]
  • Vorna, 8.10.1808, 100 pielisjärveläistä taisteli Steniuksen johdolla venäläisiä vastaan, pystytetty 8.10.1928, Kelvä

Tapahtumia

muokkaa

Urheilu

muokkaa

Lieksalaisia urheiluseuroja ovat tai ovat olleet muun muassa [40][41]:

  • Brahean Uimarit
  • Carelian Eastpoint ry (valjakkourheiluseura)
  • Jamalin Sisu
  • Kevätniemen Kehä
  • Lieksan Chido-Kan
  • Lieksan Hiihtoseura[4]
  • Lieksan Hurtat
  • Lieksan Into
  • Lieksan Han Moo Do
  • Lieksan Jigoku
  • Kylänlahden Nuorisoseuran Voimistelu- ja Urheiluseura
  • Lieksan Liikunta
  • Lieksan Luistinseura
  • Lieksan Loiske
  • Lieksan Melojat
  • Lieksan Moottorikerho
  • Lieksan Naisvoimistelijat
  • Lieksan Sukeltajat
  • Lieksan Taitoluistelijat
  • Lieksan Tanssikerho Chassé
  • Lieksan Uimarit
  • Lieksan Urheilijat [5] (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Lieksan Urheiluautoilijat
  • Lieksan Visa
  • Matovaaran Mahti
  • Rasti-Pielinen
  • Pankakosken Tehtaan Urheilijat
  • Pankakosken Valpas
  • Pielisen Ampujat
  • Pielisen Tennis
  • Pielisjärven Hevosystäväinseura
  • Pielisen Keilaajat
  • Pielisen Kelkkailijat
  • Pielisen Latu
  • Simon Tikka
  • Voimistelu- ja Urheiluseura Vekara (perustettu 1920)
  • Viensuun Voimistelu- ja urheiluseura Viesti
  • Viensuun Tuike (Viensuun Raittiusseuran alajärjestö)
  • Vuonislahden Urheilijat

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. Kuntien avainluvut (Valitse ensisijaiseksi alueeksi Lieksa.) Tilastokeskus. Viitattu 20.9.2021.
  7. a b Kaupungin johto Lieksan kaupunki. Viitattu 12.11.2023.
  8. a b Kuntavaalit 2021, Lieksa Oikeusministeriö. Viitattu 20.9.2021.
  9. 608/2008 Valtioneuvoston asetus saaristokunnista ja muiden kuntien saaristo-osista, joihin sovelletaan saaristokuntaa koskevia säännöksiä Finlex. Viitattu 15.7.2014.
  10. Alpo Räisänen: Pielisen Karjalan saamelaisperäisiä paikannimiä. – Sámit, sánit, sátnehámit, s. 319–324. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 253) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 2007. Artikkelin verkkoversio.
  11. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  12. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  13. a b Pielisen museo opetussivusto. Katsaus Lieksa-Pielisjärven menneisyyteen. [1] (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 14.3.2007.
  14. Pohjois-Pohjanmaan ympäristöhistoria > Kaupungistumisprosess www.ymparisto.fi. Viitattu 1.10.2017.
  15. Kaupunginjohtaja Lieksa. Arkistoitu 10.8.2014. Viitattu 20.1.2018.
  16. Lieksan uusi kaupunginjohtaja: Yhteisestä veneestä ei kukaan putoa Yle. Viitattu 20.1.2018.
  17. Kämppi, Marja-Liisa: Lieksan etsittävä uusi kaupunginjohtaja 25.7.2023. Yle. Viitattu 12.11.2023.
  18. Lieksan uusi kaupunginjohtaja Pirre Seppänen aloitti kaupungin johdossa maanantaina 19.2.2024 www.lieksa.fi. 21.2.2024. Lieksan kaupunki. Viitattu 13.10.2024.
  19. Lieksan Lehti
  20. Kauniaisissa asuvat rikkaimmat - köyhimmät löytyvät Rautavaaralta. Iltalehti.fi iltalehti.fi. Viitattu 22.8.2016.
  21. Lieksan somalit perustivat oman kylätalon maahanmuuttajille Yle Uutiset. Viitattu 29.10.2015.
  22. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972-2022 Tilastokeskus. Viitattu 7.3.2024.[vanhentunut linkki]
  23. a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  24. Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Arkistoitu 6.9.2021. Viitattu 6.9.2021.
  25. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/joensuun-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  26. Perusopetuksen oppilaat vuosiluokilla 1-9 (Klikkaa auki opetuksen järjestäjää (Lieksan kaupunki), niin Lieksan peruskoulut tulevat näkyviin. Alapalkista voi siirtää näyttöä ajassa eteenpäin. Viittaushetkellä saatavilla olivat peruskoulujen oppilasmäärät vuosina 2000–2018) OPH:n tilastopalvelu Vipunen, vipunen.fi. Opetushallitus. Viitattu 27.7.2019.
  27. Perusopetus Lieksan kaupunki, lieksa.fi. Viitattu 27.7.2019.
  28. Harri Ronkainen: Ei armoa Vuoniskylien ja Jamalin kyläkouluille 5.6.2019. Lieksan Lehti, lieksanlehti.fi. Arkistoitu 27.7.2019. Viitattu 27.7.2019.
  29. Lukiokoulutus Lieksan kaupunki, lieksa.fi. Viitattu 27.7.2019.
  30. Arkistoitu kopio kirjastot.fi. Arkistoitu 22.9.2019. Viitattu 5.5.2021.
  31. Lieksan pääkirjasto vaara.finna.fi. Viitattu 5.5.2021.
  32. Marja Mölsä: Arkistoitu kopio kirjastot.fi. 8.2.2021. Arkistoitu 4.5.2021. Viitattu 5.5.2021.
  33. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 133. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
  34. Vuodet -1893 Herättäjäjuhlat. Arkistoitu 20.1.2022. Viitattu 27.3.2022.
  35. http://www.lieksapielisjarviseura.net (Arkistoitu – Internet Archive)
  36. Keretin kaivostorni selvästi korkein. Karjalainen, 2.4.2008, s. 5.
  37. a b Pielisen museo. Kantapuu[vanhentunut linkki]
  38. [2][vanhentunut linkki]
  39. Museovirasto (Arkistoitu – Internet Archive)
  40. Pokali. [3] (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 16.3.2008.
  41. Yhdistysrekisteri

Aiheesta muualla

muokkaa