Avaa päävalikko

Lieksanjoki

Vuoksen vesistöön kuuluva joki Karjalan tasavallassa Venäjällä sekä Pohjois-Karjalassa Suomessa

Lieksanjoki on Vuoksen vesistöön kuuluva Pieliseen laskeva joki, joka saa vetensä suurelta osin Venäjän puolelta itärajaa Karjalan tasavallasta.

Lieksanjoki
Haapavitjan koski Lieksanjoessa Ruunaan retkeilyalueella.
Haapavitjan koski Lieksanjoessa Ruunaan retkeilyalueella.
Alkulähde Tuulijärvi ja Lieksajärvi
Laskupaikka Pielinen
Maat Venäjä, Suomi
Pituus 132 km
Valuma-alue 8 255 km²

Joen kulkuMuokkaa

Joki saa alkunsa Lieksajärvestä Venäjällä ja laskee Pieliseen Lieksan keskustaajamassa. Joen alajuoksulla on Pankakosken voimalaitos.[1] Välillä joki levenee järviksi, joita ovat Suomen puolella Säyneinen, Ruunaanjärvi ja Polvijärvi. Se kulkee Ruunaan retkeilyalueen läpi ja tällä alueella joessa on runsaasti koskia. Joki on myös suosittu melontareitti. Suomen puolella joella on pituutta 80 kilometriä. Myös Venäjän puolella joen leventyminä on isoja järviä sen lähdejärvenä olevan Lieksanjärven alapuolella.[2]

SivujoetMuokkaa

Lieksanjoen suurimpia sivujokia ovat Kainuusta Kuhmon Jonkerijärvestä alkunsa saava Jongunjoki ja Venäjän puolelta Tuulijärvestä alkuinsa saava Tuulijoki.[3]

LähdejärvetMuokkaa

Lieksanjoen suurimpia lähdejärviä ovat lähellä Suomen rajaa Venäjän puolella sijaitsevat Tuulijoen lähdejärvi Tuulijärvi (ven. Тулос, Tulos) ja siitä koilliseen sijaitseva Lieksanjoen lähdejärvi Lieksajärvi (ven. Лексозеро, Leksozero), jonka rannalla sijaitsee Repolan taajama.[4] Järvistä Tuulijärvi laskee Lieksanjokeen Venäjän puolelta alkunsa saavaa Tuulijokea pitkin, joka yhtyy Lieksanojoen laajentumana olevaan Polvijärveen Ruunaanjärven alapuolella Suomen puolella. Lieksanjoen varsinaisena lähdejärvenä olevan Lieksanjärven lasku-uomana taas on Lieksanjoen Venäjän puolelta laskeva ylin jokiosuus Ruunaanjärven yläpuolella.[2][3][5]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Pankakoski (Lieksanjoki) Kemijoki. Viitattu 25.2.2018.
  2. a b Liitekartta julkaisussa Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  3. a b Valkonen, Niilo & Laakkonen, Mirko: Pielisen alueen virtavedet järvitaimenen ja järvilohen näkökulmasta (s. 6) 2015. Future Missions. Viitattu 23.10.2019.
  4. Карельский пєрешеек. ТопограФическая карта 1:100 000. 2002. (venäjäksi)
  5. Tuulijoki Karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 23.10.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.