Ilmari Juutilainen
Eino Ilmari "Illu" Juutilainen (21. helmikuuta 1914 Lieksa – 21. helmikuuta 1999 Tuusula)[1] oli toisen maailmansodan aikana Suomen ilmavoimien menestyksekkäin taistelulentäjä. Hän saavutti sotien aikana kaikkiaan 94 ilmavoittoa, ja on kansainvälisissä toisen maailmansodan lentäjien ilmavoittojen vertailussa eniten pudotuksia tehnyt ei-saksalainen lentäjä.[2] Juutilainen oli yksi neljästä kaksinkertaisesta Mannerheim-ristin ritarista. Sotilasarvoltaan hän oli lentomestari.
| Ilmari Juutilainen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Illu |
| Syntynyt |
21. helmikuuta 1914 Lieksa |
| Kuollut |
21. helmikuuta 1999 (85 vuotta) Tuusula |
| Ammatti | ansiolentäjä |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palveluvuodet | 1932–1947 |
| Taistelut ja sodat | |
| Sotilasarvo | lentomestari |
| Kunniamerkit | |
Juutilainen oli "Marokon Kauhu" Aarne Juutilaisen nuorempi veli.
Sisällysluettelo
Suomen johtava hävittäjä-ässäMuokkaa
Juutilainen kävi kansakoulun Sortavalassa.
Juutilainen astui asepalvelukseen 9. syyskuuta 1932 ja toimi ilmavoimissa aliupseerilentäjänä vuodesta 1935 alkaen. 1. toukokuuta 1935 hänet ylennettiin kersantiksi. Juutilainen sai siirron Lentorykmentti 3:n Lentolaivue 24:ään 3. maaliskuuta 1939. Talvisodassa hän lensi Fokker D.XXI -hävittäjällä. 31. joulukuuta 1939 hänet ylennettiin ylikersantiksi ja 1. maaliskuuta 1941 lentomestariksi.
Jatkosodassa Juutilainen palveli Lentolaivue 24:ssä kesäkuusta 1941 alkaen 8. helmikuuta 1943 saakka lentäen Brewster -hävittäjillä. BW-364 "Oranssi 4" oli hänen nimikkokoneensa, jolla hän ampui alas 28 viholliskonetta. Hänet nimitettiin Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi numero 56 26. huhtikuuta 1942.
Vuonna 1943 hänet siirrettiin vastaperustettuun Lentolaivue 34:ään, joka käytti uusia Messerschmitt Bf 109 -hävittäjiä. Niillä hän saavutti 56 ilmavoittoa. Hänelle myönnettiin toistamiseen 2. luokan Mannerheim-risti 28. kesäkuuta 1944. Juutilainen lensi 437 taistelulentoa, joissa hän sai 94 ilmavoittoa. YLE TV2:n haastattelussa Juutilainen laskeskeli saaneensa todennäköisesti 128 ilmavoittoa.[3]
Juutilaisesta kerrotun tarinan mukaan hänen koneeseensa ei koko sodan aikana ilmataistelussa osunut yhtäkään vihollishävittäjän luotia. Tämä tekisi hänestä ainutlaatuisen maailman hävittäjä-ässien joukossa. Sen sijaan ilmatorjuntatulessa hänen koneensa kärsi vaurioita; vakavin tilanne sattui 12. kesäkuuta 1944 suoritetulla tiedustelulennolla, kun kranaatinsirpale rikkoi Juutilaisen Messerschmitt-hävittäjän moottorin öljyrenkaan ja hän joutui tekemään pakkolaskun Suulajärven lentokentälle.[4][5]
Sodan jälkeenMuokkaa
Sodan jälkeen Juutilainen palveli Utin Lentorykmentti 3:ssa vuoteen 1947, jonka jälkeen hän siirtyi ansiolentäjäksi. Hän palasi vielä Ilmavoimiin Lentorykmentti 4:ään syyskuussa 1948, jossa palveli reserviin siirtymiseensä saakka heinäkuussa 1949. Tämän jälkeen hän toimi ansiolentäjänä omalla Karhumäki Karhu 48 -koneellaan vuoteen 1956. Ennen Karhu-konetta Juutilaisella oli ansiolentotoimintaa varten DH Tiger Moth -kaksitaso nelisen vuotta.
Ilmari Juutilainen kuoli Tuusulan terveyskeskuksessa 85-vuotispäivänään 21. helmikuuta 1999.[1] Hänen entisen kotitalonsa paikalla Lieksan rautatieaseman pihapiirissä on kivinen muistomerkki.[6]
Kunnianosoitukset ja ansiomerkitMuokkaa
Ilmari Juutilaiselle myönnettiin muun muassa seuraavat kunnianosoitukset:
- 2. luokan Vapaudenmitali
- Talvisodan muistomitali msk.
4. luokan Vapaudenristi miekkojen kera (kaksi kertaa)- 4. luokan Vapaudenristi tammenlehvien kera
- 3. luokan Vapaudenristi miekkojen kera.
- 2. luokan Mannerheim-risti (kaksi kertaa)
- 3. luokan Vapaudenristi tammenlehvien kera
- Jatkosodan muistomitali
- Ilmavoimien muistoristi
- Saksan 2. luokan rautaristi
- Saksan 1. luokan rautaristi
- Skohan kiertopalkinto ilmavoimien parhaimmalle ohjaajaoppilaalle
- P. M. Oksasen kiertopalkinto maaliinlaskukilpailussa Suur-Merijoella 1938
- Ruotsalaisen kapteeni Hugo Egelundin kunniapalkinto eniten viholliskoneita pudottaneelle suomalaislentäjälle 1944
- Harmon-patsas 1994.
Kirjallinen tuotantoMuokkaa
- Ilmari Juutilainen, Punalentäjien kiusana, 1956 (2. painos 2003, englanniksi 1996 ja japaniksi 1997).
LähteetMuokkaa
- Hurmerinta, Ilmari (toim.): Mannerheim-ristin ritarit: Ritarimatrikkeli. Helsinki: Mannerheim-ristin ritarien säätiö, 2008. ISBN 978-952-92-3268-0.
- Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 21 – Lentävät ritarit. Espoo: Kari Stenman, 2003. ISBN 951-98751-4-X.
- Lampi, Heimo; Turkka, Yrjö: Viimeiset syöksykierteet. Porvoo: WSOY, 1967.
- Karhunen, Jorma: Torjuntavoitto Kannaksella 1944. Helsinki: Tammi, 1967. ISBN 951-30-6328-3.
- Brewster-taulun mainos [1]
- Messerschmitt Bf 109 -taulun mainos [2]
- Suomalaisten lentäjien ilmavoittotilastot vuosilta 1941–44 [3]
- Juutilaisen haastatteluartikkeli [4] ja [5]
- Sotakirjailija Seppo Porvalin Katkera marssi (Gummerus, Jyväskylä, 2001) sisältää Ilmari Juutilaiseen liittyvää tarinaa, mutta on romaani. Teos kertoo lähinnä Ilmarin veljen kapteeni Aarne Juutilaisen tarinaa.
- Ilmasotakirjailija Jukka Piiponen on kirjoittanut Ilmari Juutilaisesta laajan elämäkerran: Illu (Koala-kustannus, 2014) ISBN 978-952-229-151-6.
ViitteetMuokkaa
- ↑ a b Suomalainen, Riitta: Legendaarisen hävittäjälentäjän hauta on Tuusulassa keski-uusimaa.fi. 20.2.2010. Tuusula: Sanomalehti Keski-Uusimaa. Viitattu 31.1.2013.
- ↑ http://www.1000pictures.com/aircraft/aces.htm Fighter Pilot Aces Of WWII
- ↑ "Ilmojen ritari Illu Juutilainen", YLE TV2, asiaohjelmat 1996
- ↑ Lampi; Turkka 1967 s. 165
- ↑ Karhunen 1985 s. 124
- ↑ Sampo Asikainen: Määritä nimeke! Resiina. 22.5.2010. Viitattu 7.11.2010. [vanhentunut linkki]