Avaa päävalikko

Eino Ilmari "Illu" Juutilainen (21. helmikuuta 1914 Lieksa21. helmikuuta 1999 Tuusula)[1] oli toisen maailmansodan aikana Suomen ilmavoimien menestyksekkäin taistelulentäjä. Hän saavutti sotien aikana kaikkiaan 94 ilmavoittoa, ja on kansainvälisissä toisen maailmansodan lentäjien ilmavoittojen vertailussa eniten pudotuksia tehnyt ei-saksalainen lentäjä.[2] Juutilainen oli yksi neljästä kaksinkertaisesta Mannerheim-ristin ritarista. Sotilasarvoltaan hän oli lentomestari.

Ilmari Juutilainen
Eino Ilmari Juutilainen.jpg
Henkilötiedot
Muut nimet Illu
Syntynyt 21. helmikuuta 1914
Lieksa
Kuollut 21. helmikuuta 1999 (85 vuotta)
Tuusula
Ammatti ansiolentäjä
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Suomen lippu Suomi
Palveluvuodet 1932–1947
Taistelut ja sodat

toinen maailmansota

Sotilasarvo lentomestari
Kunniamerkit
Kaksi Fokker D.XXI -hävittäjää.
Brewster -hävittäjä.
Messerschmitt Bf 109G-2 hävittäjä.

Juutilainen oli "Marokon Kauhu" Aarne Juutilaisen nuorempi veli.

Sisällysluettelo

Suomen johtava hävittäjä-ässäMuokkaa

Juutilainen kävi kansakoulun Sortavalassa.

Juutilainen astui asepalvelukseen 9. syyskuuta 1932 ja toimi ilmavoimissa aliupseerilentäjänä vuodesta 1935 alkaen. 1. toukokuuta 1935 hänet ylennettiin kersantiksi. Juutilainen sai siirron Lentorykmentti 3:n Lentolaivue 24:ään 3. maaliskuuta 1939. Talvisodassa hän lensi Fokker D.XXI -hävittäjällä. 31. joulukuuta 1939 hänet ylennettiin ylikersantiksi ja 1. maaliskuuta 1941 lentomestariksi.

Jatkosodassa Juutilainen palveli Lentolaivue 24:ssä kesäkuusta 1941 alkaen 8. helmikuuta 1943 saakka lentäen Brewster -hävittäjillä. BW-364 "Oranssi 4" oli hänen nimikkokoneensa, jolla hän ampui alas 28 viholliskonetta. Hänet nimitettiin Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi numero 56 26. huhtikuuta 1942.

Vuonna 1943 hänet siirrettiin vastaperustettuun Lentolaivue 34:ään, joka käytti uusia Messerschmitt Bf 109 -hävittäjiä. Niillä hän saavutti 56 ilmavoittoa. Hänelle myönnettiin toistamiseen 2. luokan Mannerheim-risti 28. kesäkuuta 1944. Juutilainen lensi 437 taistelulentoa, joissa hän sai 94 ilmavoittoa. YLE TV2:n haastattelussa Juutilainen laskeskeli saaneensa todennäköisesti 128 ilmavoittoa.[3]

Juutilaisesta kerrotun tarinan mukaan hänen koneeseensa ei koko sodan aikana ilmataistelussa osunut yhtäkään vihollishävittäjän luotia. Tämä tekisi hänestä ainutlaatuisen maailman hävittäjä-ässien joukossa. Sen sijaan ilmatorjuntatulessa hänen koneensa kärsi vaurioita; vakavin tilanne sattui 12. kesäkuuta 1944 suoritetulla tiedustelulennolla, kun kranaatinsirpale rikkoi Juutilaisen Messerschmitt-hävittäjän moottorin öljyrenkaan ja hän joutui tekemään pakkolaskun Suulajärven lentokentälle.[4][5]

Sodan jälkeenMuokkaa

Sodan jälkeen Juutilainen palveli Utin Lentorykmentti 3:ssa vuoteen 1947, jonka jälkeen hän siirtyi ansiolentäjäksi. Hän palasi vielä Ilmavoimiin Lentorykmentti 4:ään syyskuussa 1948, jossa palveli reserviin siirtymiseensä saakka heinäkuussa 1949. Tämän jälkeen hän toimi ansiolentäjänä omalla Karhumäki Karhu 48 -koneellaan vuoteen 1956. Ennen Karhu-konetta Juutilaisella oli ansiolentotoimintaa varten DH Tiger Moth -kaksitaso nelisen vuotta.

Ilmari Juutilainen kuoli Tuusulan terveyskeskuksessa 85-vuotispäivänään 21. helmikuuta 1999.[1] Hänen entisen kotitalonsa paikalla Lieksan rautatieaseman pihapiirissä on kivinen muistomerkki.[6]

Kunnianosoitukset ja ansiomerkitMuokkaa

Ilmari Juutilaiselle myönnettiin muun muassa seuraavat kunnianosoitukset:

  • 2. luokan Vapaudenmitali
  • Talvisodan muistomitali msk.
  •   4. luokan Vapaudenristi miekkojen kera (kaksi kertaa)
  • 4. luokan Vapaudenristi tammenlehvien kera
  • 3. luokan Vapaudenristi miekkojen kera.
  • 2. luokan Mannerheim-risti (kaksi kertaa)
  • 3. luokan Vapaudenristi tammenlehvien kera
  • Jatkosodan muistomitali
  • Ilmavoimien muistoristi
  • Saksan 2. luokan rautaristi
  • Saksan 1. luokan rautaristi
  • Skohan kiertopalkinto ilmavoimien parhaimmalle ohjaajaoppilaalle
  • P. M. Oksasen kiertopalkinto maaliinlaskukilpailussa Suur-Merijoella 1938
  • Ruotsalaisen kapteeni Hugo Egelundin kunniapalkinto eniten viholliskoneita pudottaneelle suomalaislentäjälle 1944
  • Harmon-patsas 1994.

Kirjallinen tuotantoMuokkaa

  • Ilmari Juutilainen, Punalentäjien kiusana, 1956 (2. painos 2003, englanniksi 1996 ja japaniksi 1997).

LähteetMuokkaa

  • Hurmerinta, Ilmari (toim.): Mannerheim-ristin ritarit: Ritarimatrikkeli. Helsinki: Mannerheim-ristin ritarien säätiö, 2008. ISBN 978-952-92-3268-0.
  • Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 21 – Lentävät ritarit. Espoo: Kari Stenman, 2003. ISBN 951-98751-4-X.
  • Lampi, Heimo; Turkka, Yrjö: Viimeiset syöksykierteet. Porvoo: WSOY, 1967.
  • Karhunen, Jorma: Torjuntavoitto Kannaksella 1944. Helsinki: Tammi, 1967. ISBN 951-30-6328-3.
  • Brewster-taulun mainos [1]
  • Messerschmitt Bf 109 -taulun mainos [2]
  • Suomalaisten lentäjien ilmavoittotilastot vuosilta 1941–44 [3]
  • Juutilaisen haastatteluartikkeli [4] ja [5]
  • Sotakirjailija Seppo Porvalin Katkera marssi (Gummerus, Jyväskylä, 2001) sisältää Ilmari Juutilaiseen liittyvää tarinaa, mutta on romaani. Teos kertoo lähinnä Ilmarin veljen kapteeni Aarne Juutilaisen tarinaa.
  • Ilmasotakirjailija Jukka Piiponen on kirjoittanut Ilmari Juutilaisesta laajan elämäkerran: Illu (Koala-kustannus, 2014) ISBN 978-952-229-151-6.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Suomalainen, Riitta: Legendaarisen hävittäjälentäjän hauta on Tuusulassa keski-uusimaa.fi. 20.2.2010. Tuusula: Sanomalehti Keski-Uusimaa. Viitattu 31.1.2013.
  2. http://www.1000pictures.com/aircraft/aces.htm Fighter Pilot Aces Of WWII
  3. "Ilmojen ritari Illu Juutilainen", YLE TV2, asiaohjelmat 1996
  4. Lampi; Turkka 1967 s. 165
  5. Karhunen 1985 s. 124
  6. Sampo Asikainen: Määritä nimeke! Resiina. 22.5.2010. Viitattu 7.11.2010. [vanhentunut linkki]