Täyssinän rauha

Täyssinän rauha solmittiin Ruotsin ja Venäjän välillä 18. toukokuuta 1595 Täyssinässä, Venäjällä. Pitkän vihan päättäneessä sopimuksessa Ruotsi sai pitää valloittamansa Suomenlahden etelärannikon idässä Narvanjokeen saakka eli nykyisen Viron pohjoisosan. Rauhassa vahvistettiin myös Ruotsin ja Venäjän välinen raja kulkemaan kohti pohjoista Varanginvuonoon Pohjoisella jäämerellä.

Täyssinän rauha
Rauhassa Ruotsiin liitetyt alueet tummanvihreällä.
Allekirjoitettu	18. toukokuuta 1595
Allekirjoituspaikka	Täyssinä, Venäjä
Osapuolet
Allekirjoittajat	Ruotsi, Venäjä
Infobox OK

Rauhasopimuksen taustaa

Aseleposopimus 1593

Kuningas Sigismund III Vaasa

Kaarle-herttua

Tsaari Fjodor I

Maiden välinen kaksivuotinen aseleposopimus oli osoittautunut pitäväksi. Sopimus oli solmittu Täyssinässä Juhana III:n kuoleman jälkeen, osin myrskyisissäkin neuvotteluissa. Ruotsalaisilla oli epäselvän valtatilanteen lisäksi huolena Virossa olevan armeijan uhkaava romahdus: valtion kassa oli tyhjä pitkään jatkuneen sotimisen vuoksi eikä joukkoja kyetty huoltamaan ja varustamaan.

Valtataistelu Ruotsin kruunusta ja Venäjän hallitsijatilanne

Ruotsin kuninkaaksi nimitettiin Puolan kuningas Juhanan poika, katolinen Sigismund 1594. Sisäisesti maa ajautui kuitenkin valtataisteluun kuninkaan ja hänen setänsä, Kaarle-herttuan välillä.

Venäjällä hallitsijana oli tsaari Fjodor I, mutta todellista valtaa käytti hänen neuvonantajansa Boris Godunov.

Pääkysymykset ja ruotsalaisten pyrkimykset

Rauhansopimuksen pääkysymykset olivat Venäjän ulkomaankauppa ja Käkisalmen (Korelan) kihlakunnan kohtalo. Kaarle-herttua arvioi Käkisalmen läänin luovutuksen olevan ehtona sopimuksen syntymiselle. Vastineeksi Venäjän olisi luovutettava Rajajoen ja Nevajoen välinen alue, jokin muu tähdellinen alue tai ainakin maksettava tuntuvat korvaukset.

Lopulliset neuvotteluohjeet antoi kuitenkin Sigismund: vähimmäisvaatimuksena oli paluu sotaa edeltävälle rajalle, jolloin Venäjä maksaisi korvaukset Käkisalmen kihlakunnasta. Venäläisille annetun ensimmäisen tarjouksen mukaan Ruotsi kuitenkin halusi Inkerin, mm. Pähkinälinnan sekä Outovan ja Laatokankaupungin kuin myös rajavedon Jäämerelle asti.

Neuvottelujen eteneminen

Täyssinässä marraskuussa 1594 alkaneet neuvottelut etenivät huonosti, venäläisetkin tiesivät ruotsalaisten keskinäisistä valtataisteluista. Ruotsi oli taipumassa Venäjän vaatimuksiin Käkisalmen kihlakunnasta, lähinnä keskusteltiin mahdollisesta korvaussummasta. Ruotsalaiset pelkäsivät venäläishyökkäystä Narvaan tai Käkisalmeen, mikäli neuvottelut katkeaisivat ja venäläiset ilmoittivatkin tammikuussa 1595 keskeyttävänsä neuvottelut tuloksettomina ja aikovansa purkaa leirinsä lähteäkseen. Tämä sai ruotsalaiset peräytymään korvausvaatimuksesta ja neuvottelut jatkuivat. Rauhanneuvottelut keskeytyivät vielä useampaan kertaan, kunnes toukokuussa sopimus saatiin allekirjoitettua.

Rauhansopimus

Sopimukseen sisältyi kaksi pääkohtaa:

1. Venäjä luopui kaikista vaatimuksistaan Narvanjoen länsipuoliseen alueeseen
2. Ruotsi luopui valloittamastaan Käkisalmen kihlakunnasta ja valtaamiltaan Inkerin alueilta

Yksityiskohdista sovittiin muun muassa:

• Karjalankannaksella raja kulki samoin kuin jo Pähkinäsaaren rauhassa oli sovittu, mutta pohjoisempana raja vedettiin uudestaan niin, että se päättyi Varanginvuonoon.
• Käkisalmen kihlakunnan vallanvaihto tapahtuisi vasta pohjoiseen tehtävän rajankäynnin jälkeen, kihlakunta luovutettiin 1597
  • väestön asema oli turvattava: venäläiset saivat jäädä paikoilleen, heidän omaisuutensa oli turvattava eikä heitä saanut pakkomuuttaa muualle; kihlakuntaan asettuneet suomalaiset saivat esteettä muuttaa tavaroineen takaisin Suomen alueelle
• kaikki vangit vapautettaisiin ilman lunnaita.
• Venäjän oli käytävä ulkomaankauppansa Viipurin ja Tallinnan kautta, ei Narvasta tai Itämeren venäläisistä satamista.

Rauhansopimuksen seuraukset ja merkitys

Täyssinän rauhan rajamerkit Pisan vuorella Kuopiossa.

Täyssinän rauhan rajamerkki Ohtaansalmella.

Rauha oli kauppapoliittisesti voitto Ruotsille, koska sovittiin, että Viipuri ja Narva olisivat kansainvälisen transitokaupan tapuleita. Venäjän ulkomaankaupan ohjaaminen kulkemaan ruotsalaisten satamien kautta jäi toteutumatta: kauppa kulki jatkossakin puolalaisten Riian, Königsbergin ja Danzigin, sekä Jäämeren venäläisen Arkangelin satamien kautta. Myös ikivanha sisävesi- ja maantiekauppa jatkui: Suomen puolelta käytiin vapaasti kaupparetkillä Pihkovassa, Novgorodissa ja Karjalan kauppapaikoilla ja venäläiset jatkoivat kauppamatkojaan Viroon ja Suomeen.

Täyssinän rauha päätti 25-vuotisen raskaan ja verisen sotajakson, joka erityisesti Suomen ja Käkisalmen kihlakunnan alueilla oli ollut siviiliväestölle tuhoisaa sissisotaa. Tuhoretket olivat ulottuneet Perämeren rannikolta Kuolan niemimaalle, Aunuksen Karjalasta Jäämerelle. Vakinaiset armeijat olivat tuhonneet Inkeriä, Viroa ja Käkisalmen kihlakunnan eteläosia. Kymmeniätuhansia siviilejä oli surmattu, mikä oli raskas suonenisku ajan vähäiselle väestölle.

Täyssinän rauhan raja oli Ruotsin ja Venäjän rajana 22 vuotta, Stolbovan rauhaan 1617.

Rauhansopimuksen seuraukset Suomessa

Suomen alueen ja Venäjän välisellä osuudella uusi raja merkittiin maastoon tärkeimmille rajapaikoille, joista nykyisissä tärkeimpiä olivat Maanselän rajakivi Pohjois-Karjalassa sekä Luutsalon, Ohtaansalmen, Pisan, Ala-Keyrityn ja Tiilikan rajakivet Pohjois-Savossa. Rauhassa määritelty raja pohjoiseen tunnusti Pähkinäsaaren rauhan 1323 jälkeen Savoon ja pohjoiselle Pohjanmaalle syntyneiden uudisasutusten kuulumisen Ruotsiin ja samalla Suomen alueeksi. Vuonna 1607 Oulun käskynhaltija Isak Behm suoritti yksin ilman venäläisen puolen läsnäoloa rajanvedon Täyssinän rauhan pohjoisosalla Inarinjärveen asti. Tämä rajanveto jäi pysyväksi.

Katso myös

• Suomen rajamuutokset

Lähteet

• Lars-Folke Landgren: ”Pohjolainen 25-vuotinen sota ja pitkä viha”, Itärajan vartijat 2, s. 203–234. Schildts, 2004. ISBN 951-50-1445-X

Aiheesta muualla

• Fridz fördragh emellan Swerige och Rydzlandh Suomen historian dokumentteja, Pauli Kruhse's homepage (ruotsiksi) (suomeksi)
• Pähkinäsaaresta rajat ”kolmen kuninkaan” Lapinmaahan Referee-artikkelit, Haku, Ennen ja nyt
• Erkki K. Osmonsalo : Täyssinän rauhan rajankäynti. Mitä vanhat rajakartat ja -merkit kertovat, Hakkapeliitta, 16.08.1932, nro 33, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Ruotsin ja Novgorodin/Venäjän rauhansopimukset (päättyneet sodat)

Pähkinäsaaren rauha 1323 Täyssinän rauha 1595 (pohjoismainen viisikolmattavuotinen sota) | Stolbovan rauha 1617 (Inkerin sota) | Kardisin rauha 1661 (Pohjan sota) | Uudenkaupungin rauha 1721 (suuri Pohjan sota) Turun rauha 1743 (hattujen sota) | Värälän rauha 1790 (Kustaa III:n sota) | Haminan rauha 1809 (Suomen sota)