Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1964

Vuoden 1964 kesäolympialaisissa Tokiossa järjestettiin yleisurheilussa 36 kilpailutapahtumaa, miehille 24 ja naisille 12.

Mitalistit muokkaa

Miehet muokkaa

Laji			Selostus
100 m	Bob Hayes Yhdysvallat	10,0	Hayes juoksi välierässä myötätuuliajan 9,9 s. Loppukilpailun tulos syntyi sallitussa tuulessa ja sivusi maailmanennätystä.^[1]
	Enrique Figuerola Kuuba	10,2
	Harry Jerome Kanada	10,2

200 m	Henry Carr Yhdysvallat	20,3	Carrin nimissä oli maailmanennätys 20,2 s.^[2]
	Paul Drayton Yhdysvallat	20,5
	Edwin Roberts Trinidad ja Tobago	20,6

400 m 19. lokakuuta	Michael Larrabee Yhdysvallat	45,1	30-vuotias Larrabee tuli loppusuoralle viidentenä mutta nousi voittoon.^[3]
	Wendell Mottley Trinidad ja Tobago	45,2
	Andrzej Badeński Puola	45,6

800 m	Peter Snell Uusi-Seelanti	1.45,1	Kiprugutin mitali oli olympialaisissa Kenian ensimmäinen.^[1]
	Bill Crothers Kanada	1.45,6
	Wilson Kiprugut Kenia	1.45,9

1 500 m	Peter Snell Uusi-Seelanti	3.38,1
	Josef Odložil Tšekkoslovakia	3.39,6
	John Davies Uusi-Seelanti	3.39,6

5 000 m	Bob Schul Yhdysvallat	13.48,8	Viimeisessä kaarteessa johtanut Ranskan Michel Jazy jäi neljänneksi.^[1]
	Harald Norpoth Saksa	13.49,6
	William Dellinger Yhdysvallat	13.49,8

10 000 m	Billy Mills Yhdysvallat	28.24,4	Yhdysvaltain Billy Mills ylittämässä maaliviivaa Tokion olympialaisten 10 000 metrin olympiavoittajana. Clarke juoksi edellisenä talvena maailmanennätyksen 28.15,6.^[1]
	Mohammed Gammoudi Tunisia	28.24,8
	Ron Clarke Australia	28.25,8

Maraton	Abebe Bikila Etiopia	2.12.11,2	Bikila alkoi 15 kilometrin kohdalla jättää hänen kanssaan siihen saakka kärjessä juosseita Australian Ron Clarkea ja Irlannin Jim Hogania. Tsuburaya tuli stadionille toisena mutta Heatley ohitti vielä hänet. Bikilan aika oli kaikkien aikojen nopein maratonaika, ja hänestä tuli ensimmäinen kaksinkertainen maratonin olympiavoittaja.^[4]
	Basil Heatley Yhdistynyt kuningaskunta	2.16.19,2
	Kokichi Tsuburaya Japani	2.16.22,8

110 m aitajuoksu	Hayes Jones Yhdysvallat	13,6	Yhdysvaltojen olympiakarsintojen voittaja Willie Davenport kärsi jalkavammasta ja putosi välierissä.^[5]
	Blaine Lindgren Yhdysvallat	13,7
	Anatoli Mihailov Neuvostoliitto	13,7

400 m aitajuoksu 16. lokakuuta	Warren Cawley Yhdysvallat	49,6
	John Cooper Yhdistynyt kuningaskunta	50,1
	Salvatore Morale Italia	50,1

3 000 m estejuoksu	Gaston Roelants Belgia	8.30,8
	Maurice Herriott Yhdistynyt kuningaskunta	8.32,4
	Ivan Beljajev Neuvostoliitto	8.33,8

4 x 100 m	Yhdysvallat Paul Drayton Gerald Ashworth Richard Stebbins Bob Hayes	39,0	Yhdysvaltojen voittoaika oli maailmanennätys. Hayes pääsi ankkuriosuudelle kolmantena mutta nousi Puolan ja Ranskan ohi voittoon.^[6]
	Puola Andrzej Zieliński Wiesław Maniak Marian Foik Marian Dudziak	39,3
	Ranska Paul Genevay Bernard Laidebeur Claude Piquemal Jocelyn Delecour	39,3

4 x 400 m	Yhdysvallat Ollan Cassell Michael Larrabee Ulis Williams Henry Carr	3.00,7	Yhdysvaltojen voittoaika oli maailmanennätys, ja myös kaksi seuraavaa joukkuetta alittivat entisen maailmanennätyksen.^[6]
	Yhdistynyt kuningaskunta Timothy Graham Adrian Metcalfe John Cooper Robbie Brightwell	3.01,6
	Trinidad ja Tobago Edwin Skinner Kenneth Bernard Edwin Roberts Wendell Mottley	3.01,7

20 km kävely	Kenneth Matthews Yhdistynyt kuningaskunta	1.29.34,0
	Dieter Lindner Saksa	1.31.13,2
	Vladimir Golubnitši Neuvostoliitto	1.31.59,4

50 km kävely	Abdon Pamich Italia	4.11.12,4
	Vincent Nihill Yhdistynyt kuningaskunta	4.11.31,2
	Ingvar Pettersson Ruotsi	4.14.17,4

Korkeushyppy	Valeri Brumel Neuvostoliitto	218	Brumelin nimissä oli maailmanennätys 228 cm.^[7]
	John Thomas Yhdysvallat	218
	John Barnett Rambo Yhdysvallat	216

Seiväshyppy	Fred Hansen Yhdysvallat	510	Loppukilpailu kesti lähes yhdeksän tuntia. Maailmanennätystä 528 cm hallussaan pitänyt Hansen jätti korkeuden 505 cm väliin ja nousi voittoon ylittämällä 510 cm kolmannella yrityksellään.^[8]
	Wolfgang Reinhardt Saksa	505
	Klaus Lehnertz Saksa	500

Pituushyppy	Lynn Davies Yhdistynyt kuningaskunta	807	Davies selviytyi viimeisellä karsintahypyllään loppukilpailuun ja voitti yllättäen kultaa kylmässä ja sateisessa säässä. Maailmanennätys oli Bostonin 834 cm.^[9]
	Ralph Boston Yhdysvallat	803
	Igor Ter-Ovanesjan Neuvostoliitto	799

Kolmiloikka	Józef Szmidt Puola	16,85
	Oleg Fedosejev Neuvostoliitto	16,58
	Viktor Kravtšenko Neuvostoliitto	16,57

Kuulantyöntö	Dallas Long Yhdysvallat	20,33
	Randy Matson Yhdysvallat	20,20
	Vilmos Varjú Unkari	19,39

Kiekonheitto	Al Oerter Yhdysvallat	61,00	Oerter voitti kultaa kolmannen kerran.^[6]
	Ludvík Daněk Tšekkoslovakia	60,52
	David Lawson Weill Yhdysvallat	59,49

Moukarinheitto	Romuald Klim Neuvostoliitto	69,74	31-vuotias Klim teki voittotuloksen neljännellä heittokierroksella.^[10]
	Gyula Zsivótzky Unkari	69,09
	Uwe Beyer Saksa	68,09

Keihäänheitto	Pauli Nevala Suomi	82,66	Maailmanennätyksen 91,72 m syyskuussa heittänyt Norjan Terje Pedersen jäi karsintaan tuloksella 72,10 m.
	Gergely Kulcsár Unkari	82,62
	Janis Lusis Neuvostoliitto	80,57

Kymmenottelu	Willi Holdorf Saksa	7887
	Rein Aun Neuvostoliitto	7842
	Hans-Joachim Walde Saksa	7809

Naiset muokkaa

Laji			Selostus
100 m	Wyomia Tyus Yhdysvallat	11,4	Toisella alkueräkierroksella Wyomia Tyus sivusi Wilma Rudolphin maailmanennätysaikaa 11,2 s.^[11]
	Edith McGuire Yhdysvallat	11,6
	Ewa Kłobukowska Puola	11,6

200 m	Edith McGuire Yhdysvallat	23,0
	Irena Kirszenstein Puola	23,1
	Marilyn Black Australia	23,1

400 m	Betty Cuthbert Australia	52,0	Naisten 400 metrin juoksu oli ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmassa. Juoksun voittanut Betty Cuthbert oli kahdeksan vuotta aiemmin voittanut olympiakultaa 100:n ja 200 metrin juoksuissa sekä 4 × 100 metrin viestijuoksussa.^[12]
	Ann Packer Yhdistynyt kuningaskunta	52,2
	Judy Amoore Australia	53,4

800 m	Ann Packer Yhdistynyt kuningaskunta	2.01,1	Packer oli kolme päivää aiemmin saavuttanut hopeaa päälajissaan 400 metrin juoksussa. Hänen kihlattunsa Robbie Brightwell oli jäänyt 400 metrin juoksussa neljänneksi mutta saavutti myöhemmin hopeaa 4 × 400 metrin viestijuoksussa.^[13]
	Maryvonne Dupureur Ranska	2.01,9
	Marise Chamberlain Uusi-Seelanti	2.02,8

80 m aitajuoksu	Karin Balzer Saksa	10,5	Kaikki kolme mitalistia juoksivat maailmanennätystä sivuavan ajan mutta liian kovan myötätuulen vuoksi tulokset eivät olleet tilastokelpoisia.^[12]
	Teresa Ciepły Puola	10,5
	Pam Kilborn Australia	10,5

4 x 100 m	Puola Teresa Ciepły Irena Kirszenstein Halina Górecka Ewa Kłobukowska	43,6	Kaikki mitalijoukkueet alittivat Yhdysvaltojen nimissä olleen vanhan maailmanennätyksen 44,3 s. Puola poistettiin myöhemmin ennätystilastosta ja korvattiin Yhdysvalloilla Ewa Kłobukowskalle tehdyn sukupuolitestin jälkeen.^[14]
	Yhdysvallat Willye White Wyomia Tyus Marilyn White Edith McGuire	43,9
	Yhdistynyt kuningaskunta Janet Simpson Mary Rand Daphne Arden Dorothy Hyman	44,0

Korkeushyppy	Iolanda Balaș Romania	190	Balașin nimissä oli maailmanennätys 191 cm ja hän voitti olympiakultaa myös neljä vuotta aiemmin.^[15]
	Michele Brown Australia	180
	Taisija Tšentšik Neuvostoliitto	178

Pituushyppy	Mary Rand Yhdistynyt kuningaskunta	676	Mary Randin voittotulos 676 cm oli uusi maailmanennätys. Hänestä tuli Britannian ensimmäinen naispuolinen yleisurheilun olympiavoittaja.^[16]
	Irena Kirszenstein Puola	660
	Tatjana Štšelkanova Neuvostoliitto	642

Kuulantyöntö	Tamara Press Neuvostoliitto	18,14	Naisten kuulantyönnön mitalikolmikko. Tamara Press voitti päivää aikaisemmin kultaa kiekonheitossa. Hänen sisarensa Irina Press sijoittui kuudenneksi tuloksella 16,71 m mutta työnsi viisiottelun yhteydessä tuloksen 17,16 m.^[17]
	Renate Culmberger Saksa	17,61
	Galina Zybina Neuvostoliitto	17,45

Kiekonheitto	Tamara Press Neuvostoliitto	57,27
	Ingrid Lotz Saksa	57,21
	Lia Manoliu Romania	56,97

Keihäänheitto	Mihaela Penes Romania	60,54	Jelena Gortšakova heitti karsinnassa maailmanennätyksen 62,40 m, joka oli lajin kaikkien aikojen ensimmäinen virallinen 60 metrin ylitys. Loppukilpailussa hän jäi kuitenkin kolmanneksi. Kilpailun voittanut Mihaela Penes oli vasta 17-vuotias. Vuoden 1960 olympiavoittoa puolustanut ja maailmanennätyksen menettänyt Elvīra Ozoliņa sijoittui viidenneksi.^[18]
	Márta Rudas Unkari	58,27
	Jelena Gortšakova Neuvostoliitto	57,06

Viisiottelu	Irina Press Neuvostoliitto	5246	Naisten viisiottelu oli ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmassa. Voittaja Irina Pressin yksittäisten lajien tulokset olivat 10,7 s 80 metrin aitajuoksussa, 17,16 m kuulantyönnössä, 163 cm korkeushypyssä, 624 cm pituushypyssä ja 24,7 s 200 metrin juoksussa. Varsinkin kuulantyönnössä hän oli ylivoimainen. Hänen pistemääränsä 5 246 oli uusi maailmanennätys. Pituushypyn aiemmin voittanut Mary Rand hyppäsi ottelun yhteydessä pituutta 655 cm.^[19]
	Mary Rand Yhdistynyt kuningaskunta	5035
	Galina Bystrova Neuvostoliitto	4956

Lähteet muokkaa

Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1. (englanniksi)
Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.

Viitteet muokkaa

↑ ^a ^b ^c ^d Arponen, s. 203
↑ Wallechinsky, s. 15
↑ Wallechinsky, s. 21–22
↑ Wallechinsky, s. 55
↑ Wallechinsky, s. 59
↑ ^a ^b ^c Arponen, s. 204
↑ Wallechinsky, s. 82
↑ Wallechinsky, s. 87
↑ Wallechinsky, s. 93
↑ Wallechinsky, s. 110
↑ Wallechinsky, s. 136
↑ ^a ^b Wallechinsky, s. 139
↑ Wallechinsky, s. 21, 73, 141–142
↑ Wallechinsky, s. 151–152
↑ Wallechinsky, s. 155
↑ Wallechinsky, s. 157
↑ Wallechinsky, s. 159, 165
↑ Arponen, s. 206
↑ Wallechinsky, s. 165

Aiheesta muualla muokkaa

Kansainvälisen Olympiakomitean tulostietokanta

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1964 Wikimedia Commonsissa

Yleisurheilu olympialaisissa

1896 • 1900 • 1904 • 1908 • 1912 • 1920 • 1924 • 1928 • 1932 • 1936 • 1948 • 1952 • 1956 • 1960 • 1964 • 1968 • 1972 • 1976 • 1980 • 1984 • 1988 • 1992 • 1996 • 2000 • 2004 • 2008 • 2012 • 2016 • 2020 • 2024

Kesäolympialaisten 1964 lajit ja kilpailutapahtumat

[aoa203-1] Arponen, s. 203

[2] Wallechinsky, s. 15

[3] Wallechinsky, s. 21–22

[4] Wallechinsky, s. 55

[5] Wallechinsky, s. 59

[aoa204-6] Arponen, s. 204

[7] Wallechinsky, s. 82

[8] Wallechinsky, s. 87

[9] Wallechinsky, s. 93

[10] Wallechinsky, s. 110

[11] Wallechinsky, s. 136

[Nimetön-rGX1-1-12] Wallechinsky, s. 139

[13] Wallechinsky, s. 21, 73, 141–142

[14] Wallechinsky, s. 151–152

[15] Wallechinsky, s. 155

[16] Wallechinsky, s. 157

[17] Wallechinsky, s. 159, 165

[18] Arponen, s. 206

[19] Wallechinsky, s. 165

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]

[13]

[14]

[15]

[16]

[17]

[18]

[19]