Lokatiivi

paikallissija, jolla ilmaistaan sijaintia jossakin paikassa

Lokatiivi on yleismerkityksinen olosija eli paikallissijoihin kuuluva sijaintia ilmoittava sijamuoto (lat. locus). Suomen kielessä ei ole lokatiivia, vaan sen asemesta käytetään eriytyneempiä olosijoja inessiiviä (sisäolento), adessiivia (ulko-olento) ja essiiviä (olento), joista viimeinen on kehittynyt lokatiivista.

Lokatiivi uralilaisissa kielissä muokkaa

Niissä uralilaisissa kielissä, joissa paikallissijasarjoja on useita, kuten suomessa ja unkarissa, lokatiiviksi nimitetään sitä olosijaa, joka kuuluu niin sanottujen yleisten paikallissijojen sarjaan. Suomessa tätä lokatiivia ei elävänä sijamuotona enää ole olemassa, vaan se jatkaa elämäänsä hieman toisessa tehtävässä essiivinä. Vanha lokatiivinen merkitys näkyy vielä sellaisissa adverbeissa kuin kaukana, kotona, luona, läsnä, mukana, siinä, takana ja ulkona.

Unkarissa lokatiivin pääte on -t/-tt, jota edeltää tarvittaessa sidevokaali -o/-e/-ö. Sijamuoto on nykykielessä harvinainen: se esiintyy lähinnä joidenkin paikannimien yhteydessä, ja silloinkin se voidaan korvata inessiivillä tai superessiivillä:

  • Pécsett 'Pécsissä' (rinnakkaismuoto superessiivillä: Pécsen)
  • Kaposvárt 'Kaposvárissa' (rinnakkaismuoto superessiivillä: Kaposváron)
  • Győrött 'Győrissä' (rinnakkaismuoto inessiivillä: Győrben)

Lokatiivi indoeurooppalaisissa kielissä muokkaa

Monissa indoeurooppalaisissa kielissä lokatiivi tunnetaan. Esimerkkejä slaavilaisesta ukrainan kielestä:

  • пісня (laulu): пісні laulussa, піснях lauluissa
  • місто (kaupunki): в місті kaupungissa, в містах kaupungeissa
  • Дніпро (Dnepr): по Дніпру Dneprin rannalla/rannoilla

Ukrainassa, kuten monissa muissakin indoeurooppalaisissa kielissä, lokatiivi ei ilmaise sijaintia yksinään, vaan sitä käytetään vain prepositioiden kanssa. Siksi tätä sijaa voidaan nimittää myös prepositionaaliksi.

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.