Prolatiivi on suomen kielessä esiintyvä sananjohdostyyppi, joka ilmaisee toiminnan väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa.[1] Johdin on -(i)tse, esimerkiksi maitse "maata pitkin, maareittiä".

Prolatiivijohdokset ovat adverbeja. Johdoksen kantana on tyypillisesti substantiivi tai muu nominivartalo; eräissä adpositioina toimivissa prolatiiveissa ei ole nominikantaa (esimerkiksi alitse).[1]

Prolatiivi muistuttaa jossain määrin paikallissijaa. Varsinaisista sijamuodoista sen erottaa vähäisempi produktiivisuus: prolatiivin voi muodostaa vain eräistä määrätyyppisistä substantiiveista.[2] Prolatiiviin ei myöskään liity kongruoivaa eli prolatiivimuotoista määritettä, esimerkiksi adjektiivia.[1]

Esimerkkejä prolatiivista:

  • maitse
  • meritse
  • jäitse
  • ilmateitse / lentoteitse
  • postitse
  • puhelimitse
  • ylitse, alitse, lävitse, ohitse, editse, taitse

Oikeastaan produktiivisuus on isompi kuin kielioppiohjeissa yleensä väitetään, koska uusia, epätavallisia -itse-loppuisia sanoja voi periaatteessa muodostaa monista muistakin sanoista. Usein ne ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän humoristisia tai vanhahtavia tai runollisia:

  • kännyköitse
  • twitteritse
  • kärjitse ('kärjen ohitse', esim. "soutaa saaren kärjitse")
  • päädyitse ('päädyn editse', esim. "tuvan päädyitse vievä polku").
  • tulla takaovitse (’takaoven kautta’)
  • kulkea tunnelitse (’tunnelin kautta’)
  • bussi kulkee Tampereitse (’Tampereen kautta’)[3]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Iso suomen kielioppi (verkkoversio) (§ 385 itse-adverbit eli prolatiivi) kaino.kotus.fi. Viitattu 21.8.2010.
  2. Maija Länsimäki: Kirjeitse annettu määräys. Suomen kielen prolatiiveista. Kielikello, 1992, nro 1, s. 9. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.8.2010.
  3. Kielitoimiston ohjepankki

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Suoniemi-Taipale, Inga 1994: Itämerensuomalaisten kielten prolatiivi. Helsinki: SKS.

Aiheesta muualla

muokkaa