Tämä artikkeli käsittelee sijamuotoa. Instrumentaalimusiikkia käsittelee artikkeli soitinmusiikki.

Instrumentaali on sijamuoto, joka ilmaisee, että substantiivi on väline, jolla subjekti suorittaa tekemisen. Substantiivi voi olla joko konkreettinen esine tai abstrakti käsite.

Esimerkiksi latinan lauseessa librum stylo scripsi substantiivin taivutus ilmaisee sen instrumentaalisuuden – nominatiivi stylus muuttuu ablatiiviksi stylo. Koska suomen kielessä ei ole instrumentaalia, se käännetään usein käyttämällä adessiivia: Kirjoitin kirjan kynällä.

Instrumentaalia käytetään ainakin muinaisenglannissa, georgiassa, sanskritissa, tamilissa sekä useissa balttilaisissa ja slaavilaisissa kielissä. Unkarin kielessä sijamuodon nimi on instrumentaali-komitatiivi.

Instrumentaali tšekissä muokkaa

  • Píšu perem. - "Kirjoitan kynällä." (psát = kirjoittaa, pero = kynä)
  • Jedu autem. - ”Menen autolla.” (auto = ”auto”)
  • Jedu s tebou. - ”Menen sinun kanssasi.” (s = ”kanssa”, ty = ”sinä”)
  • Jedu mezi autem a lampou. - ”Menen auton ja lampun välistä.” (mezi = ”välissä”, lampa = ”lamppu”)

Instrumentaalia käytetään myös ilmaisemaan liikeverbin tapahtumapaikkaa

  • Projel městem. - Hän ajoi kaupungin läpi, sama kuin Projel skrz město.

Instrumentaali venäjässä muokkaa

Venäjän kielessä instrumentaalia käytetään tiettyjen paikkaan tai sijaintiin viittaavien prepositioiden kanssa. Nämä kuusi tiettyä prepositiota ovat:

  • с(o) [s(o)] (kanssa) (Mikäli prepositiota seuraava sana alkaa useammalla konsonantilla lisätään prepositioon ääntämisen helpottamiseksi o-kirjain.)
  • за [za] (takana)
  • под [pod] (alla tai alapuolella)
  • над [nad] (yllä tai yläpuolella)
  • перед [pjered] (edessä)
  • между [meždu] (välissä)

Muutamilla edellä mainituista prepositioista on myös muita merkityksiä, jolloin niiden kanssa ei käytetä instrumentaalia, esimerkiksi c(o) voi tarkoittaa myös jostakin, jolloin sen kanssa käytetään genetiiviä.

Ilman prepositiota instrumentaali ilmaisee useimmiten välinettä.

  • Я написал письмо пером. – Kirjoitin kirjeen kynällä.

Lisäksi instrumentaalia käytetään passiivilauseissa ilmaisemassa lauseen agenttia (Ветером сорвало крышу., Tuuli vei katon.) sekä ilmaisemaan "kenen toimesta" (Книга написана мною., Kirja on minun kirjoittamani.)

Muita instrumentaalin käyttötapoja ovat liikeverbien toimintapaikan ilmaisu (Они шли лесом., He kulkivat metsän kautta.), eräät ajan ilmaisut (Он уходил ранним утром., Hän lähti aikaisin aamulla.).

Lisäksi sitä voidaan käyttää korostamaan tiettyä roolia.

  • Я работаю переводчиком. – Työskentelen kääntäjänä. Normaalisti voitaisiin sanoa: Я - переводчик. – Olen kääntäjä.

Venäjän kielessä on myös tiettyjä verbejä, joiden jälkeen on siihen liittyvät adjektiivit ja substantiivit taivutettava instrumentaalimuodossa. Erityisesti refleksiiviverbit (-ся) vaativat instrumentaalia. Näitä verbejä ovat muun muassa:

  • заниматься [zanimatsja] = harrastaa jotakin
  • увлекаться [uvlekatsja] = harrastaa jotakin
  • интересоваться [interesovatsja] = olla kiinnostunut jostakin
  • стать [stat] = tulla joksikin

Instrumentaalin päätteet maskuliinisukuisilla substantiiveilla on perinteisesti yksikössä kovavartaloisilla -ом (om) ja pehmeävartaloisilla -ем (em/jem). Feminiinisukuisilla substantiiveilla sanan viimeinen kirjain (а [a] tai я [ja]) poistuu ja sen tilalle tulee yksikössä perinteisesti kovavartaloisilla sanoilla pääte -ой ja pehmeävartaloisilla -ей. Neutrisukuiset substantiivit taipuvat kuten maskuliinit. Monikossa instrumentaalin päätteet ovat perinteisesti kaikkien sukujen kovavartaloisilla sanoilla -ами ja kaikkien sukujen pehmeävartaloisilla -ями. Lisäksi venäjän kielessä on useita poikkeustaivutuksen omaavia sanoja, jotka eivät taivu edellä olevan kaavan mukaan.

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.