Latiivi

yleisnimi paikallissijoille, jotka ilmaisevat siirtymistä

Latiivi on nimitys niille paikallissijoille, jotka ilmaisevat toiminnan tai liikkeen päätepistettä eli vastaavat kysymykseen ”mihin?”. Latiiviksi yleisemmässä mielessä voidaan nimittää kaikkia tällaisia ns. tulosijoja, esimerkiksi suomen illatiivia ja allatiivia.[1]

Tarkemmin, yhden tietyn sijan nimityksenä latiivia voidaan käyttää sellaisissa kielissä, joiden paikallissijajärjestelmään kuuluu vain yksi tulosija,[1] esimerkiksi samojedikielissä.[2] Useammin kuitenkin paikallissijasysteemin ainoasta tulosijasta käytetään termejä allatiivi (esimerkiksi eskimo-aleuttilaisessa kielessä länsigröönlannissa) tai datiivi (esimerkiksi turkkilaiskielissä).[1]

Myös uralilaisessa kantakielessä oletetaan olleen yksi ainoa tulosija, jota nimitetään latiiviksi. Sille on rekonstruoitu useita erilaisia päätteitä (*-j, *-k, *-ŋ, *-s ym.), joiden työnjakoa tai ylipäätään syytä latiivinpäätteiden moninaisuudelle ei ole osattu selittää. Näihin lukuisiin ”latiiveihin” palautetaan tai ”latiivipäätteiksi” nimitetään usein suomen kielen merkitykseltään samantapaisissa adverbeissa esiintyviä pääteaineksia: -s (ulos, alas, ylös) tai -x (rajakahdennus: irti, kiinni). Jussi Ylikosken mukaan nykyisten uralilaisten kielten pohjalta vahvimmin vanhaksi latiivisijapäätteeksi osoitettavissa on pääte *-ŋ, jonka suoria jatkajia ovat mordvalaiskielten latiivinpääte -v ja permiläisten kielten illatiivin pääte -ö / -e.[3]

Mordvalaiskielissä latiiviksi nimitetään sijaa, joka ilmaisee muun muassa toiminnan suuntaa ja epämääräistä loppupistettä.[1]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d Kielitiede:latiivi – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 10.5.2025.
  2. Beáta Wagner-Nagy, Sándor Szeverényi: ”Samoyedic: General introduction”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 659–673. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 10.5.2025.
  3. Jussi Ylikoski: ”A survey of the origins of directional case suffixes in European Uralic”, Case, animacy, and semantic roles, s. 235–282. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company, 28.9.2011. ISBN 978-90-272-0680-0 Teoksen verkkoversio Viitattu 10.5.2025. (englanniksi)