Avaa päävalikko
Korean historia
Middle Class in Joseon.jpg
Korean esihistoria
Jeulmun 8000-1500eaa.
Mumun 1500-300eaa.
Korean rautakausi
Gojoseon ?–108 eaa.
Jin-valtio
Varhaishistoriallinen kausi
Kolmen valtakunnan kausi
Goguryeo 37 eaa.–668 jaa.
Baekje 18 eaa.–660 jaa.
Silla 57 eaa.–935 jaa.
Gayan heimoliitto 42–562
Kahden valtakunnnan kausi
Silla 668–935
Balhae 698–926
Myöhemmät kolme valtakuntaa
Hugoguryeo 892–936
Hubaekje 901–918
Silla 57 eaa.–935 jaa.
Dynastinen kausi
Goryeo-dynastia 918–1392
Joseon-dynastia 1392–1897
Korean keisarikunta 1897–1910
Japanin miehityskausi
Korean jakautuminen
Pohjois-Korea 1948--
Etelä-Korea 1948--
Korean hallitsijat
Korean kulttuuri
Korealainen mytologia

Tämä artikkeli käsittelee Korean historiaa ennen alueen jakaantumista kahteen valtioon, Korean demokraattiseen kansantasavaltaan (Pohjois-Koreaan) ja Korean tasavaltaan (Etelä-Koreaan).

Sisällysluettelo

VarhaishistoriaMuokkaa

EsihistoriaMuokkaa

Arkeologisten perusteella on päätelty, että ihmisensukuista asutusta Korean niemimaalla on ollut jo yli puoli miljoonaa vuotta sitten. Alueella on elänyt homo erectus -lajin edustajia jo ennen kuin nykyihmisen elinalue levisi Aasiaan. Ei ole varmuutta, koska siirtymä nykyihmisen valtakauteen tapahtui. Nykyihmiset ovat kuitenkin levittäytyneet Korean niemimaalle pleistoseenikaudella noin 30 000 vuotta sitten. Varhaiset asukkaat olivat metsästäjä-keräilijöitä ja he saivat elantonsa hyödyntämällä metsän antimia ja vuorovesirannoilla eläviä nilviäisiä ja merilevää.[1] Neoliittinen kausi alkoi Korean niemimaalla noin 10 000 vuotta sitten. Tuolloin ihmiset alkoivat viljellä viljaa ja hirssiä ja he muodostivat heimoyhteiskuntia. Kivityökalut olivat jo yleisessä käytössä ja neoliittiselta kaudelta peräisin olevaa koristeltua keramiikkaa on löydetty ympäri Korean niemimaata.[2] Korean neoliittista aikakautta kutsutaan Jeulmun kulttuurin ajaksi.[1] Nykyisten korealaisten ei kuitenkaan oleteta polveutuvan näistä ihmisistä. Jalu- ja Tumenjoki ovat muodostaneet Korean ja Kiinan rajan jo vuosisatojen ajan, mutta korealaisten muinaisten esi-isien arvellaan eläneen tällä ajanjaksolla nykyisen Koillis-Kiinan ja Siperian alueella.[3]

Riisinviljelytaidon arvellaan saapuneen Koreaan noin vuoden 1200 eaa. tienoilla. Samalla ajanjaksolla alueelle levisi pronssinkäsittelytaito ja pronssikauden katsotaan alkaneen.[1][2] Pronssikaudella Koreaan syntyi uusi keraaminen kulttuuri, Mumun-kulttuuri, jonka näkyvintä perintoä ovat Korean tuhannet suuret dolmenit eli paasihaudat.[1] Pronssikautisen kulttuurin kehittyessä alkoi muodostua klaaniyhteiskuntia, joissa klaanin päällikkö käytti suurta valtaa. Voimakkaimpien klaanien johtajat alkoivat yhdistää klaaneja ja nämä ryhmät kehittyivät vähitellen varhaisiksi valtiomuotoisiksi yhteiskunniksi.[2] Korealaisissa legendoissa tämän kehityksen tuloksena syntyi alkuperäinen ensimmäinen korealainen lapsi, mutta ei ole olemassa mitään todisteita, joiden myötä tämä voitaisiin tulkita korealaisen kansakunnan aluksi.[3]

Varhaiset valtiotMuokkaa

Viimeistään rautakaudella, joka Koreassa oli noin vuosina 400 eaa.-300 jaa., alueella asui jo nykyisten korealaisten esi-isiä, mutta he eivät olleet niemimaan ainoita asukkaita. Tällöin Korean yhteydet Japaniin ja Kiinaan vilkastuivat ja Koreasta on mainintoja kiinalaisissa kirjoituksissa. Merkittävä tekijä joka mahdollisti nopeamman liikkuvuuden oli hevosten käyttö. Hevoset mahdollistivat myös liikkuvamman sodankäynnin, mikä johti keskitetyn hallintojärjestemän ja valtiomuotoisten rakenteiden syntymiseen.[1] Ensimmäinen merkittävä Korean alueelle syntynyt valtio oli Gojoseon, jonka vaikutusvaltaan kuului eteläinen Mantšuria ja Luoteis-Korea.[3] Gojoseonin vaikutusvallan kasvun pysäytti Kiinan Zhou-kaudella muodostunut Yan-valtio Korean koillispuolella.[3][4]

Kun Qin-dynastia yhdisti Kiinan yhden keisarin alaisuuteen 221 eaa., Yan-valtio kukistui ja sen entisiltä alueilta kohdistui muuttoaalto itään. Tästä joukosta nousi entisen Yan-ruhtinaan sotapäällikkö Wiman, joka joukkioineen hyökkäsi Koreaan vuonna 195 eaa. ja otti Gojoseonin hallintaansa ja Korea joutui kiinalaisten vaikutusvallan alaisuuteen. Wimanin jälkeen maata hallitsivat hänen jälkeläisensä vuoteen 108 eaa. asti, kunnes Kiinan Han-dynastia hyökkäsi maahan ja tuhosi sen poliittisena kokonaisuutena.[4][5] Han-dynastian vaikutusvalta kattoi Korean niemimaan pohjoisosan etelän Han-joelle asti.[3] Se perusti Koreaan neljä sotilasläänitystä, joista merkittävimmäksi nousi Lelang. Lelang sijaitsi lähellä nykyistä Pjongjangia ja se oli selvästi kiinalainen kaupunki. Lelangista muodostui merkittävä kaupan ja kulttuurin keskus, joka houkutteli runsaasti kiinalaisia asukkaita. Kuitenkin Korean väestö pysyi selkeästi ei-kiinalaisena, mutta maassa asunut kiinalaisväestö hoiti alueen hallintoa ja piti yllä järjestystä. Korea oli siis Lelangin aikaan ikään kuin Kiinan siirtomaa.[4][5]

Han-dynastian sisäisten kiistojen vuoksi keisarivallan ote Koreasta heikkeni ajanlaskun alun vuosina. Kiinalaisvalta Lelangin läänitysalueella kuitenkin säilyi vielä Han-dynastian lopullisen kukistumisen jälkeenkin ja valtaa pitivät vuosina 215-265 Wei ja 265-316 Jin-dynastioiden lähettiläät. Lelangin asema Korean kiinalaisena keskuspaikkana tuli kuitenkin vähitellen uhatuksi, kun maassa alkoi muodostua uusia ei-kiinalaisia valtakeskuksia. Noin vuonna 300 kiinalainen vaikutusvalta oli jo merkittävästi heikentynyt ja kiinalaisväestö alkoi palata takaisin Kiinaan tai sulautua paikallisväestöön.[4]

Protohistorialliset valtiotMuokkaa

Kolmen kuningaskunnan aikaMuokkaa

Korean ensimmäinen valtiomuotoinen hallinto Goguryeo, syntyi Lelangin lähistöllä. Sen varhaisista vaiheista on vain hyvin vähän tietoa, mutta yleinen käsitys on että sen muodostivat Mantšurian suunnalta tulleet heimot ja Korean koillisosan heimot, joiden välille muodostui heimoliitto, joka sai myöhemmin nimekseen Goguryeo. Se oli ensimmäinen korealaisten poliittinen valtio ja sen nimestä juontuu myös Korean nimi. Goguryeon hallitsema alue kattoi Korean niemimaan pohjoisosan, mistä käsin se kamppaili Lelangin kiinalaisia vastaan. Poliittiselta asemaltaan Goguryeo ruhtinaskunta ja Kiinan vasallivaltio, mutta sen vahvistuessa Goguryeon hallitsija julistautui kuninkaaksi ja alkoi uhmata kiinalaisvaltaa. Korealainen valtakunta kykeni laajentamaan alueitaan niemimaan pohjoisosiin, mutta kiinalaisten hallitsemaa Lelangin läänitystä se ei kyennyt kukistamaan. Goguryeon riippumattomuus kiinalaisista päättyi väliaikaisesti vuonna 244, kun Kiinan Wei-dynastia lähetti sotilasretkikunnan rankaisemaan Goguryeota hyökkäyksistä kiinalaisten läänitysten kimppuun. Goguryeo ei tuhoutunut täysin, mutta se joutui alistumaan kiinalaisvaltaan vielä vuosikymmeniksi. Se kykeni irtautumaan kiinalaisten yliotteesta 300-luvulla, jolloin olennaisen muutoksen valtasuhteissa aiheutti mantšurialainen murong-heimo, joka vahvisti valtaansa pohjoisen Kiinan alueella, katkaisten samalla Kiinan ja Korean välisen maayhteyden. Muuttuneet olosuhteet mahdollistivat Goguryeon uuden elpymisen.[6]

 
Korean kolme kuningaskuntaa 400-luvulla.

Samanaikaisesti Goguryeon voimistumisen kanssa Korean niemimaan eteläosiin syntyi kaksi pienempää kuningaskuntaa, Baekje ja Silla. Näiden valtioiden syntytarinaan on sekoittunut korealaisen mytologian hämärään, eikä tarkkaa tietoa niiden muodostumisesta ole. Korealaisen tradition mukaan ne ovat syntyneet ensimmäisellä vuosisadalla eaa., mutta laajempi tutkimus on osoittanut että ne syntyivät vasta 300-luvulla, jolloin ne ovat huomattavasti Goguryeota nuorempia valtioita. Baekje sijaitsi Korean niemimaan lounaisosassa ja Silla kaakkoisosassa. Molempien valtioiden oletetaan syntyneen heimoliittojen seurauksina. Baekjen ja Sillan välissä niemimaan eteläosassa sijaitsi Gaya, joka oli myös heimojen muodostama liittouma, joka pysyi löyhänä liittoumana eikä se koskaan muodostanut valtiomuotoista hallintoa.[6]

Goguryeo, Baekje ja Silla muodostivat Korean kolme varhaista kuningaskuntaa ja ne muodostivat toisilleen sotilaallisen uhan, mutta tästä huolimatta niemimaan poliittinen tasapaino säilyi useiden vuosisatojen ajan. Aikakauden merkittävin kulttuuriin vaikuttanut asia oli buddhalaisuuden saapuminen Korean niemimaalle. Kun Kiinan hajaannuksen aika päättyi Sui-dynastian yhdistettyä maan taas saman hallinnon alle, oli tällä dramaattiset seuraukset myös Korean poliittiseen tilanteeseen.[6] Lyhytaikaiseksi jäänyt Sui-dynastia yritti kukistaa Goguryeon valtansa alle tässä kuitenkaan onnistumatta. Rasittavat Korean sotaretket tulivat Sui-dynastialle hyvin kalliiksi ja ne jouduttivat Sui-dynastian kukistumista.[7] Lyhytaikaista Sui-dynastiaa seurannut Tang-dynastia muodosti Korean niemimaan valtioille vakavan uhan, etenkin pohjoisimmalle Goguryeolle, mutta myös niemimaan länsirannikon Baekjelle. Syrjäinen Silla taas oli sijaintinsa vuoksi edullisemmassa asemassa Kiinan uhkaan nähden. Goguryeon ja kiinalaisten välille puhkesi vihamielisyyksiä vuonna 598, mutta Goguryeo pystyi kuitenkin useiden vuosikymmenien ajan säilyttämään asemansa. Oli kuitenkin väistämätöntä että Goguryeon sotilaalliset resurssit hupenivat kiinalaisia nopeammin, mitä ei auttanut edes Goguryeon liittoutuminen Baekjen kanssa. Vastapainoksi Silla taas liittoutui kiinalaisten kanssa. Sillan ja Tang-dynastian liittoutuneet joukot hyökkäsivät Baekjeen vuonna 660 tuhoten valtion ja sen alueet liitettiin Sillaan. Seuraavana vuonna liittouma hyökkäsi Goguryeoon, joka kukistui kuitenkin vasta vuonna 668. Goguryeon alue jaettiin Kiinan ja Yhdistyneen Sillan kesken. Korea oli näin ensimmäistä kertaa yhdistynyt, vaikka osa entisesta Goguryeosta jäi Yhdistyneen Sillan alueiden ulkopuolelle.[6][7] Kolmen valtakunnan ajan katsotaan korealaisessa historiankirjoituksessa päättyvän vuoteen 668 ja Sillan yhdistymiseen.[7] Aikakausi on vaikuttanut vahvasti Korean historiaan ja poliittiseen kulttuuriin.[8]

Kahden kuningaskunnan aikaMuokkaa

Yhdistynyt Silla ei jäänyt kolmen valtakunnan ajan päättymisen jälkeen niemimaan ainoaksi valtioksi, vaan entisen Goguryeon perillisvaltioksi muodostui Bohai vuonna 698, jonka hallitsema alue sijaitsi Mantšurian ja pohjoisen Korean alueella.[9][10] Heti muodostumisensa jälkeen Yhdistynyt Silla kohtasi uhan entisen liittolaisensa, Kiinan Tang-dynastian taholta, joka tahtoi liittää Korean niemimaan hallintaansa. Sillan kuningas ei tähän suostunut ja Sillan joukot onnistuivat kukistamaan kiinalaiset joukot Koreassa. Silla toimi itsenäisesti Kiinasta riippumatta, mutta se joutui tunnustamaan Kiinan yliherruuden Itä-Aasiassa.[9] Yhdistyneen Sillan aikakaudella buddhalaisuus voimistui Koreassa, ja myös konfutselaisuus alkoi saada jalansijaa. Sillan hallinto sai vaikutteita etenkin Kiinan Tang-hovista, missä konfutselaisuus oli valtion pääideologia, jonka myös Silla omaksui.[9][11] Sillaan levisi myös kiinalainen hallintotapa, jossa virkamiehet valittiin tutkintojärjestelmän kautta. Monet virkamiehet kävivät myös koulunsa Kiinassa ja Koreassa ja kiinan kieli ja kirjoitusjärjestelmä sai valta-aseman.[12]

Silla alkoi heikentyä 700-luvun loppupuoliskolla, jolloin se alkoi kärsiä sisäisistä kapinoista. Maassa kävivät valtataistelua keskenään ylhäiset suvut ja levottomuuksia lisäsi maattomien talonpoikien muodostamat rosvojoukot. Jotkut aristokraattiset suvut julistivat perustetuksi omat kuningaskuntansa, mitä Sillan hovi ei kyennyt estämään. Entisen Baekjen alueelle syntyi vuonna 892 Myöhempi Baekje ja vuonna 901 syntyi Myöhempi Goguryeo.[9][11] Valtioista valta-asemaan nousi myöhempi Goguryeo, jossa vallan kaappasi sotilasjohtaja Wang Geon vuonna 918.[9][13]

Dynastinen KoreaMuokkaa

Goryeo-dynastiaMuokkaa

Wang Geon nimitti uuden dynastiansa Goryeoksi ja siirsi pääkaupunkinsa nykyiseen Gaeseongiin. Wang Geonin armeija kukisti 930-luvulla myöhemmän Baekjen ja Yhdistyneen Sillan, ja Goryeo-dynastia nousi koko niemimaan hallitsijaksi. Goryeo sai hallintaansa myös Bohain valtakunnan alueet Korean pohjoispuolella, mikä teki siitä alueellisesti suuremman valtion kuin Yhdistynyt Silla oli ollut. Vuonna 926 Bohain oli kukistanut kitaanien Liao-dynastia, minkä jälkeen Goryeo onnistui valloittamaan Bohain valtakunnan eteläiset rippeet.[13][14]

Wang Geon onnistui vahvistanmaan Goryeo-dynastian valtaa niemimaalla solmimalla avioliiton sillaprinsessan kanssa.[13] Hänellä oli tukenaan myös maan valtakunnan yläluokka, joihin hän sovelsi heille suotuisaa politiikkaa.[14] Goryeo-dynasian valta kesti aina vuoteen 1392 saakka, tänä aikana maahan syntyi aristokraattinen luokka, jonka asema oli perinnöllinen.[13] Vuonna 958 kuningas Gwangjong otti käyttöön virkatutkintojärjestelmän, joka poikkesi Kiinan vastaavasta järjesetelmästä siten, että siihen päästäkseen hakijoilta vaadittiin tiettyä syntyperää.[14] Virkamiehet saivat palkkiokseen maata, jolloin syntyi keskushallinnosta riippuva yläluokka, joka nautti kuninkaan luottamusta.[14][13]

 
Haeinsan temppeli Etelä-Koreassa on Tripitaka koreanan säilytyspaikka. Temppeli on hyväksytty Unescon maailmanperintöluetteloon.

Hallintotapa oli vahvasti konfutselainen kiinalaisten vaikutteiden myötä, mutta buddhalaisuus näkyi myös voimakkaasti Goryeo-kauden yhteiskunnassa. Merkittävä aikakauden tuotos oli buddhalaispappien kirjoittama Tripitaka koreana, joka oli korealainen versio Tripitakasta, buddhalaisuuden kaanonista. Ensimmäinen painos valmistui vuonna 1087, mutta se on hävinnyt. Toinen valmistui vuonna 1251 ja sitä säilytetään Haeinsan temppelissä lähellä Daegua.[13]

1100-luvulla Goryeo alkoi kärsiä sisäisistä valtataisteluista hallitsevien luokkien alkaessa kapinoida. Tilannetta pahensivat valtion ulkopuoliset uhat.[11] Mantšuriasta kotoisin olevat jürchenit olivat järjestäytyneet Jin-dynastiaksi vuonna 1115 ja he kukistivat kitaanien Liao-dynastian ja valloittivat myös suuren osan Pohjois-Kiinasta. Jin-dynastiasta muodostui uhka Goryeolle ja se vaati korealaisvaltiota alistumaan vasallin asemaan. Goryeo joutui ajoittain sotilaallisiin yhteenottoihin Jin-dynastian kanssa. Levottomuudet valtakunnan ulkorajoilla ja kapinoiva yläluokka, jolla oli omat sotajoukkonsa, sekä talonpoikaiskapinat aiheuttivat sen että valta Goryeossa siirtui sotapäälliköille tehottoman kuninkaanvallan kustannuksella. Vuodesta 1170 valtaa maassa pitivät todellisuudessa sotilashallitukset, kuninkaiden ollessa vailla käytännön valtaa.[14]

Sisäisten ongelmien lisäksi Goryeota alkoi 1200-luvun alusta lähtien uhata Mongolivaltakunta. Tšingis-kaani oli luonut uuden suurvallan, joka kukisti Jin-dynastian vuonna 1215 ja sen jälkeen mongoliarmeija jatkoi Pohjois-Kiinan valtausta. Mongolit hyökkäsivät Koreaan vuonna 1231 ja Goryeo-hovi pakeni mongoleja Ganghwan saarelle, mistä käsin se hallitsi osaa niemimaasta.[14][11] Vuoden 1245 mongolien hyökkäys Koreaan oli tuhoisampi ja 200 000 korealaista vangittiin ja niemimaata jäi mongolivallan alle.[13] Tšingis-kaanin jälkeen Mongolivaltakuntaa hallitsivat hänen jälkeläisensä.[14] Goryeo säilytti mongolivallan aikana oman sisäisen hallintonsa, mutta todellisuudessa se oli mongolien vasallivaltio, joka joutui avustamaan mongoleja taloudellisesti ja sotilaallisesti.[14] Kublai-kaanin aikana mongolit ottivat korealaiset mukaan hyökkäyksiin Japaniin vuosina 1274 ja 1281, mutta Japanin valloituksessa mongolit eivät onnistuneet taifuunien tuhottua heidän laivastonsa.[13] Korean hovi mongolilaistui myös, mikä myös vähensi sen itsemääräämisoikeutta. Kuninkaalliset avioituivat usein mongolien Yuan-dynastian jäsenten kanssa, mikä väistämättä johti mongolilaistumiseen.[14][11]

Mongolien Yuan-dynastian valta Kiinassa alkoi rapistua 1300-luvulla sisäisten kiistojen ja kiinalaisten kapinoinnin vuoksi. Ming-dynastia kukisti mongolit vuonna 1368, mutta Koreassa tilanne oli erilainen.[14] Ming-dynastia vaati myös Goryeota alistumaan ylivaltansa alle. Goguryeon armeija jakaantui mongolikannattajien ja Ming-lojalistien leireihin. Ming-myönteiseen politiikkaan uskoi myös sotapäällikkö Yi Seong-gye, joka uskoi ettei korealaisilla ole pitkän päälle mahdollisuuksia taistelussa kiinalaisia vastaan. Kun hänen joukkionsa oli komennettu sotaretkelle kiinalaisia vastaan, hän johdattikin joukkonsa Goryeon pääkaupunkiin ja kaappasi vallan rauhanomaisessa vallankaappauksessa vuonna 1392. Hän julistautui itse uuden Choseon-dynastian ensimmäiseksi hallitsijaksi ja siirsi valtakunnan pääkaupungin Souliin.[14][11][13]

Choseon (1392–1910)Muokkaa

Choseon-dynastia oli Korean pisin yhtäjaksoinen itsenäisyyden kausi vuosina 1392–1910. Choseon eristäytyi aikansa loppupuolella niin voimakkaasti ympäröivästä maailmasta, että sai liikanimen ”erakkokuningaskunta”.[15] Pohjois-Korea käyttää edelleen nimeä Choseon.

Japanin siirtomaana (1910–1945)Muokkaa

Vuosina 1910–1945 Korea oli Japanin siirtomaa. Japanin aseman voimistuminen niemimaalla oli alkanut jo 1870-luvulla, ja alistaminen siirtomaaksi sai ratkaisevan sysäyksen japanilaisten murhattua Korean keisarinnan vuonna 1895. Ruhtinas Itō Hirobumi, Japanin käskynhaltija Koreassa, murhattiin lokakuussa 1909[16]. Korea pakkoliitettiin osaksi Japania 24. elokuuta 1910[16], ja maata hallittiin rautaisella kurilla – esimerkiksi 1. maaliskuuta 1919 japanilaiset poliisit ampuivat Soulissa noin 7 500 korealaista kuoliaaksi sekä haavoittivat ja pidättivät kymmeniätuhansia tukahduttaessaan itsenäisyyden palauttamista vaativaa mielenosoitusta.

Toisen maailmansodan aikana vuodesta 1939 alkoivat japanilaiset käyttää korealaisia enenevässä määrin myös orjatyövoimana, miehiä tehtaissa tai armeijassa, ja naisia japanilaisten sotajoukkojen seksiorjina. Samalla korealaiset pakotettiin myös omaksumaan japanilaiset nimet ja korean kielen käyttö virallisissa yhteyksissä kiellettiin. Sodan kääntyessä japanilaisten tappioksi ja Neuvostoliiton puna-armeijan edetessä niemimaalle pohjoisesta ja yhdysvaltalaisten noustessa maihin etelästä japanilaiset aloittivat evakuoinnin ja veivät mukanaan suuren määrän korealaisia taideaarteita. Sodan päätteeksi Korea jaettiin Etelä- ja Pohjois-koreaksi 1948.

Korean sota (1950-1953)Muokkaa

Pääartikkeli: Korean sota

1950-1953 käytiin Korean sota Korean demokraattisen kansantasavallan (Pohjois-Korea) ja Kiinan kansantasavallan yhteisen kansanarmeijan sekä Korean tasavallan (Etelä-Korea) ja Yhdysvaltojen johtamien Yhdistyneiden kansakuntien (YK) joukkojen välillä. Sota ei päättynyt rauhansopimukseen.

LähteetMuokkaa

  • Vesterinen, Ilmari; Janhunen, Juha; Huotari, Tauno-Olavi: Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan. Gaudeamus, 2000. ISBN 951-662-797-8.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.82-85
  2. a b c The Beginnings of the Country’s History (Prehistoric Times - Gojoseon) korea.net. Viitattu 20.2.2019. (englanniksi)
  3. a b c d e Origins of the Korean Nation U.S. Library of Congress. Viitattu 20.2.2019. (englanniksi)
  4. a b c d Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.85-88
  5. a b Origins of the Korean Nation U.S. Library of Congress. Viitattu 20.2.2019. (englanniksi)
  6. a b c d Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.88-93
  7. a b c The Three Kingdoms Period U.S. Library of Congress. Viitattu 6.4.2019. (englanniksi)
  8. The Period of the Three Kingdoms U.S. Library of Congress. Viitattu 6.4.2019. (englanniksi)
  9. a b c d e Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.106-108
  10. Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.97-100
  11. a b c d e f The Evolution of Korean Society U.S. Library of Congress. Viitattu 13.4.2019. (englanniksi)
  12. Silla U.S. Library of Congress. Viitattu 13.4.2019. (englanniksi)
  13. a b c d e f g h i Kory U.S. Library of Congress. Viitattu 13.4.2019. (englanniksi)
  14. a b c d e f g h i j k Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.108-112
  15. Background Note: North Korea US Department of State
  16. a b Laati, Iisakki: Mitä Missä Milloin 1951, s. 73. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.