Herännäisyys

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä toimiva herätysliike
(Ohjattu sivulta Körtti)
Kristinusko: luterilaisuus

Osa artikkelisarjasta
Herätysliikkeet

Rukoilevaisuus

Herännäisyys

Evankelinen herätysliike

Lestadiolaisuus

Viides herätysliike

Karismaattinen liike

Suomen teologinen instituutti

Herännäisyys eli körttiläisyys on Pohjois-Savosta ja Pohjanmaalta 1700-luvulla alkunsa saanut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä toimivista perinteisistä herätysliikkeistä. Alkujaan hurmoksellisia piirteitä saanut herännäisyys on nykyään maltillinen ja yleiskirkollinen. Nimitys körttiläisyys ja körtti tulevat halventavasta nimityksestä, joka liittynee heränneiden miesten käyttämään mustaan tai harmaaseen takkiin ja sen takaliepeiden kolmeen halkioon (ruots. skört, -et = 'hännys', 'lieve').[1][2]

Herännäisyys tunnetaan erityisesti vuosittaisista suurista herättäjäjuhlista, joille kokoontuu 20 000–40 000 henkeä.[3] Liikkeen oppi on tavallista suomalaista luterilaisuutta, mutta herännäisyydelle tyypillistä on Jumalan suuruuden ja ihmisen pienuuden korostaminen ja rukouksen muotoon kirjoitettujen Siionin virsien veisaamiseen perustuvat hartausseurat.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappien ja muiden työntekijöiden joukossa herännäisyyttä esiintyy suhteellisen runsaasti.[4]

OppiMuokkaa

Liikkeen näkemykset perustuvat luterilaiseen oppiin ja korostavat niin sanottua alatien kristillisyyden uskonasennetta, jonka mukaan ihminen on kelvoton ja raadollinen: pelastuksessa kaikki tulee Jumalalta. Paavo Ruotsalainen katsoi, ettei ihmisellä ole tarkkaa tietoa siitä, miten elää Jumalan tahdon mukaan.[5]

Ihminen on pieni, Jumala suuri. Sanomaa Kristuksesta julistetaan "tomun tasalta" pyrkimällä kytkemään julistus sielunhoidollisesti ihmisten elämäntilanteisiin. Luterilaisen tunnustuksen mukaisesti se opettaa ihmisen pelastumista yksin armosta (sola gratia).

Lisäksi liikkeelle on ollut tunnusomaista yksinkertaisen elämäntavan ja yhteiskunnallisen vastuunkannon korostaminen. Viime aikoina on otettu selkeä kanta muun muassa yhteiskunnalliseen epätasa-arvoisuuteen. Kirkon kiistakysymyksiin suhtaudutaan maltillisesti ja liikettä pidetään varsin liberaalina. Herännäisyydessä ei torjuta naispappeutta ja suhtaudutaan sallivasti seksuaalivähemmistöihin.[6][7].

HistoriaMuokkaa

 
Herännäisyyden muistokivi (1976) ja Herännäisniittyä (Telppäsniitty) Lapinlahdella.

TaustaMuokkaa

Herännäisyyden alkujuurien katsotaan nykyisin olevan 1700-luvulla esiintyneissä kansanherätyksissä. Herännäisyyden yhdellä pääalueella, Pohjois-Savossa, oli 1700–1800-lukujen taitteessa hengellistä herätystä useilla seuduilla. Tunnetuin näistä on 1796 tapahtunut Lapinlahdella Savojärven kylässä Telppäsniityllä työskentelevän väen hurmoskokemus. Aluksi liikkeen johtajana toimi Juhana Lustig. 1820-luvulla liikkeen keskeiseksi hahmoksi nousi vähitellen Paavo Ruotsalainen. Samoihin aikoihin esiintyi herätystä myös Kalajokilaaksossa, jossa liikkeessä olivat mukana myös pappismiehet Jonas Lagus ja Niilo Kustaa Malmberg. Savon ja Pohjanmaan herätysliikkeet saivat 1830-luvulla kosketuksen toisiinsa ja käytännössä yhdistyivät. Vähitellen liikkeen suurimman kannatuksen alueiksi vakiintuivat Savo, Keski-Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Pohjois-Karjala ja Kainuu. Yksittäisten herännäisyyteen liittyneiden pappien vaikutuksesta herännäisyydellä on ollut kannatusta muuallakin, kuten Nurmijärven seudulla J. F. Berghin vaikutuksesta.

Herännäisyyden yhtenäisyys alkoi rakoilla 1800-luvun puoliväliä lähestyttäessä. F. G. Hedbergin johdolla liikkeestä erkaantunut osa muodostui myöhemmin evankeliseksi herätysliikkeeksi. Tämän jälkeen monet herännäisyydessä vaikuttaneet papit sanoutuivat irti Ruotsalaisesta ja erityisesti Malmbergista. Kriisivaiheessa irtautumaan pyrkivät papit kohdistivat N. K. Malmbergiin ankaria syytöksiä pahantapaisesta elämästä. Kun pääosa papeista oli erkaantunut, herännäisyydessä alkoi ns. ukkojen aika, jolloin liikkeen keskeiset hahmot olivat talonpoikia. Tällöin herännäisyys myös taantui herätysliikkeenä. Sen kannattajien määrä pieneni eikä nuorempaa polvea tahdottu saada mukaan. Paikoin Savossa seurojenpito lähestulkoon lakkasi. Liike elpyi 1880-luvulla, jolloin N. K. Malmbergin poika Wilhelmi Malmivaara (Malmberg) nousi keskeiseen asemaan. Liike alkoi vähitellen organisoitua Malmivaaran perustettua Hengellisen Kuukauslehden vuonna 1888. Kustannusosakeyhtiö Herättäjä perustettiin vuonna 1892 ja Sisälähetysseura Herättäjä vuonna 1912.[8][9] Malmivaara uudisti myös heränneiden laulukirjan Siionin virret, jonka uudistettu painos ilmestys 1893. Herännäisyyden elpyminen liittyi osaltaan kansallismielisyyden ja kansallisromantiikan nousuun. Herännäisyys nähtiin nimenomaan suomalaisen uskonnollisuuden ja sielunmaiseman ilmenemismuotona, sitä paitsi se varjeli vanhaa suomalaista talonpoikaiskulttuuria.[10]

Herännäisyyden ja kirkon suhteet nykyäänMuokkaa

Herännäisyys on evankelisuuden ohella Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien työntekijöiden tyypillisin hengellinen viiteryhmä. Vuoden 2009 työntekijäkyselyn mukaan noin 14 prosenttia seurakunnan työntekijöistä kuuluu herännäisyyteen, näistä kiinteästi 4 prosenttia ja löyhästi 10 prosenttia. Lisäksi 24 prosentin ajattelussa on vaikutteita herännäisyydestä. Papistossa herännäisyys on selvästi yleisin herätysliike. Noin kolmannes papeista kuului herännäisyyteen joko löyhästi tai kiinteästi.[4] Herännäistilaisuuksiin osallistui vuonna 2007 säännöllisesti 29 prosenttia papeista ja silloin tällöin 36 prosenttia papeista. Seurakuntien mukaan yhteistyössä herännäisyyden kanssa ei ollut lainkaan ongelmia.[11]

TunnuksetMuokkaa

KörttipukuMuokkaa

Aikaisemmin heränneet käyttivät tunnusmerkillistä vaatetusta. Sanan körttiläisyys uskotaankin tulevan ruotsin kielen takin lievettä tarkoittavasta skört-sanasta, joka viittaisi heränneiden miesten körttipuvun takinliepeiden kolmeen halkioon.

Pukeutuminen alkoi tulla heränneiden ulkoiseksi tunnusmerkiksi 1820-luvulla, ensin Savossa ja sitten Pohjanmaalla. Heränneiden pohjalaiset pappisjohtajat N. K. Malmberg ja Jonas Lagus vastustelivat aluksi körttipuvun käyttöä. Heränneet puolustivat pukeutumistaan sanoen sen olevan vain vanha yksinkertainen kansanpuku, joka oli tehty kotikutoisesta kankaasta. Pukeutumisella haluttiin korostaa vapautta muodin turhuudesta ja yksinkertaista elämäntapaa.

Miehen pukuun kuului harmaa, lyhyt pystykaulustakki tyypillisine takahalkioineen sekä harmaat housut ja pieksusaappaat. Päähine oli huopahattu, talvella musta nahkalakki. Naisten asuun kuului sininen tai harmaa röijy ja hame sekä sininen vaaleansiniraitainen huivi. Naiset eivät myöskään käytä muita koruja kuin kihla- tai vihkisormusta körttipuvun kanssa.[2]. Miehillä oli usein jakaus keskellä päätä, naisilla nuttura ja tytöillä letit ja keskipääjakaus.

Körttipuvun käyttö on toisen maailmansodan jälkeen vähitellen hiipunut Herättäjäjuhlien erikoisuudeksi; sielläkin sitä käyttävät etupäässä vanhemmat ihmiset, sen sijaan sininen tai musta siniraitainen huivi on nuorten keskuudessa erittäin suosittu.[12]

Miesten körttipuvusta on näytteillä yleisohjeen mukainen kappale Kuopion museossa.

Aleksis Kivi kertoo kirjassaan Seitsemän veljestä uusimaalaisten körttiläisisäntien käyttäneen päähineenään mustaa patalakkia. Malliesimerkkeinä hän kertoo Härkämäen talon ankaran isännän, Tuomas-veljen myöhemmän appiukon sekä tietysti Juhanin itsensä, josta tuli ankaran herännyt mies sen jälkeen kun erehtyi kerran kiroamaan Luojaa kaatosateen keskeyttäessä pahimmoilleen käynnissä olleen heinänkorjuun. Tästä Juhani sai ripissä ankarat nuhteet mutta palasi pappilasta heränneenä miehenä ja rauhoittui muutenkin yleisesti.

SeuratMuokkaa

Pääartikkeli: Seurat

Seurat ovat herännäisyyden olennainen piirre. Seurat ovat noin tunnin kestävä hartaustilaisuus, jossa vuorottelevat säestyksettä veisattavat Siionin virret ja lyhyet, 5–10 minuutin seurapuheet. Erotukseksi muiden herätysliikkeiden seuroista körttiseuroista käytetään esimerkiksi lehti-ilmoituksissa nimityksiä herännäisseurat ja siioninvirsiseurat. Seuroja pidetään esimerkiksi seurakuntataloilla, kodeissa, kirkoissa tai juhlien yhteydessä. Nykyisin monissa seuroissa, etenkin isommissa, on pyydetyt puhujat. Sana on kuitenkin vapaa kenen tahansa herännäishenkiselle puheelle, ja tätä vapautta myös käytetään. Seurapuhe pidetään istuen ja ilman paperia, ex tempore -puhujat omalta paikaltaan. Puhe ja virsi vuorottelevat niin, että seurat aloitetaan ja lopetetaan virrellä. Virren voi aloittaa kuka tahansa, seuraväki yhtyy virteen vähitellen. Virsivalinta on usein eräänlainen kommentti edeltävään puheeseen, ja usein seuraava puhuja ottaa lähtökohdaksi juuri veisatun virren. Erityisiä rukouksia ei pidetä, joskin seuroissa voi olla loppurukous. Herännäisyydessä katsotaan, että veisuu on rukousta. Usein seurojen päätyttyä seuraväki jää joksikin aikaa ns. kamarikeskusteluihin, joiden aiheena voivat olla arkisten asioiden ohella hyvinkin perustavat hengelliset kysymykset.[13]

Siionin virretMuokkaa

Herännäisyyden laulukirja on nimeltään Siionin virret, joka on alun perin suomennos ruotsalaisten herrnhutilaisten 1740-luvulla muodostamasta Sions Sånger -laulukokoelmasta. Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmesityi 1790 Elias Lagusin suomentamana.[14] Siionin virsiä on uudistettu ja täydennetty useita kertoja. Uusin kokoelma on ollut käytössä vuodesta 2017 lähtien.[15] Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa ja nykyisessä Siionin virret -kirjassa on joitakin samoja virsiä.

Siionin virsien veisuu on herännäisseurojen tunnusmerkki ja tärkein elementti.[15] Siionin virsien sävelmissä on paljon vanhoja suomalaisia toisintoja koraalimelodioista. Körttiveisuun tyypillisiä piirteitä ovat melismaattisuus eli usean sävelen mahduttaminen samalle tavulle sekä säkeiden loppujen typistäminen niin, että säkeiden välillä on pitkähkö tauko. Veisuu on säestyksetöntä. Veisuulla on myös voitu katkaista pitkäksi venyvä tai muuten epämieluisa puhe.[16]

Herännäisyyden vaikutus yhteiskuntaanMuokkaa

KulttuuriMuokkaa

Körttiläisyys on innoittanut myös taiteilijoita; säveltäjä Joonas Kokkonen on säveltänyt oopperan Viimeiset kiusaukset, jonka libretto perustuu hänen serkkunsa Lauri Kokkosen samannimiseen näytelmään. Ooppera kertoo Paavo Ruotsalaisen kuolinyöstä ja sitä on esitetty Suomen kansallisoopperassa useina vuosina. Rakastetuin Paavo Ruotsalaisen roolissa esiintynyt oopperalaulaja oli Martti Talvela, joka oli körttisaarnaaja Aku Rädyn ystävä. Tunnetuista kirjailijoistamme Juhani Ahon tuotannossa on herännäiskuvauksia. Liikkeen omia kuoroja ja orkestereita ovat Herättäjä-yhdistyksen valtakunnallinen kuoro, Aholansaari Sinfonietta sekä useat herännäisnuorten kuorot.

PolitiikkaMuokkaa

Sekä kirkko että valtiovalta suhtautuivat herätysliikkeisiin kielteisesti. Vuonna 1726 säädetyn konventikkeliplakaatin perusteella kiellettiin seurojen ja hartauskokousten pito. Vuosina 1809–1869 käsiteltiin eri oikeusasteissa noin 30 kannetta herätysliikkeiden johtajia vastaan. Ankarinta kirkon ja valtiovallan vastustus oli vuosina 1838–1844. Ankarimmin kohdeltiin pappeja. Oikeudellinen paine heikkeni, kun senaatti kehotti vuonna 1843 hoitamaan tämäntyyppiset papistoa koskevat asiat kirkon sisäisin toimenpitein. Kirkon kannalta pietismiksi kutsutun herännäisyyden aiheuttama paine heikkeni 1850-luvulla, kun suurin osa herännäisyyteen liittyneistä papeista irrottautui liikkeestä.

Myös sivistyneistön piirissä suhtauduttiin herännäisyyteen kriittisesti. Elias Lönnrot arveli pietismiin liittyvän itsesuggestiota ja joukkopsykoosia. J. V. Snellman arvosteli pietismissä muun muassa tunteen liiallista osuutta, eristäytymistä ja kulttuurivihamielisyyttä, mutta näki pietismin hyvinä puolina raittiuden ja henkisten harrastusten lisääntymisen. J. L. Runeberg kävi pietistien kanssa kiivaan sanomalehtipolemiikin, jonka toisena osapuolena oli runoilija ja pietistipappi Lars Stenbäck.[17]

 
Venny Soldan-Brofeldt: Heränneitä (1898). Maalaus esittää herännäisseuroja Soldan-Brofeldtin apen, Iisalmen kirkkoherra Theodor Brofeldtin kodissa.

Kun herännäisyys pappien eroamisen jälkeen 1850-luvulla muuttui maallikkojohtoiseksi paikalliseksi seuraliikkeeksi, sen käsittely julkisuudessa väheni useaksi kymmeneksi vuodeksi. Savon ja Pohjanmaan herännäisyyden nähtiin olevan hiljalleen hiipuva menneisyyden lahko. Herännäisyyden mainetta huononsi se, että Biografisen nimikirjan (1879–1883) elämäkerroissa Paavo Ruotsalaisen luonteen puutteet ja juopottelumaine sekä N. K. Malmbergin aviorikos tuotiin erittäin selkeäsanaisesti esiin. Kaunokirjallisuudessa heränneistä annetussa kuvassa korostuvat ahdasmielisyys ja takertuminen menneeseen.[18]

Vasta Wilhelmi Malmivaaran noustua liikkeen johtohahmoksi 1880-luvulla herännäisyyden käsittely julkisuudessa lisääntyi. Oman lehden (Hengellinen Kuukauslehti) perustaminen vuonna 1888 antoi Malmivaaralle mahdollisuuden vaikuttaa aktiivisesti liikkeen julkisuuskuvaan ja korostaa herännäisyyden kirkollista luonnetta. Samoihin aikoihin herännäisyys alettiin liittää suomalaiskansalliseen liikkeeseen, jota sen johtomiehistä kannatti Malmivaaran lisäksi herännäisyyden historioitsija Mauno Rosendal. Herännäisyyden julkisuuskuvaan vaikutti voimakkaasti myös Juhani Ahon myönteinen asennoituminen, joka tuli esiin sekä sanomalehtikirjoituksissa että kertomuskokoelmassa Heränneitä (1894). Suomen itsenäistymisen alla herännäisyys leimautui porvarilliseen leiriin, ja vuoden 1918 sisällissodan aikana valkoisen armeijan körttipukuun pukeutuneet heränneet saivat julkisuutta.[19]

Herännäisyyden julkinen poliittinen sidos voimistui itsenäistymisen ja toisen maailmansodan välisenä aikana, kun osa herännäispapeista ja -maallikoista osallistui näkyvästi oikeistolaiseen liikehdintään, kuten Akateemisen Karjala-Seuran, lapuanliikkeen ja Isänmaallisen Kansanliikkeen toimintaan. Etenkin savolaisen herännäisyyden piirissä voimakkainta oli kuitenkin Maalaisliiton kannatus.[20]

ToimintaMuokkaa

Pääartikkeli: Herättäjä-Yhdistys

Liikkeen kattojärjestö on Herättäjä-Yhdistys[21], jonka pääpaikka on Lapualla. Sen nykyinen toiminnanjohtaja on Simo Juntunen. Yhdistyksellä on 18 vakituista työntekijää.

Yhdistys kustantaa kirjallisuutta ja musiikkia, järjestää rippikoululeirejä muun muassa Paavo Ruotsalaisen kotisaarella Aholansaaressa Nilsiässä, julkaisee Hengellistä Kuukauslehteä sekä nuorille suunnattua Yty-lehteä, vastaa herättäjäjuhlien organisoinnista sekä järjestää muita, pienempiä tapahtumia.

HerättäjäjuhlatMuokkaa

Pääartikkeli: Herättäjäjuhlat

Herännäisyyden suurin yhteistapahtuma on Herättäjäjuhlat, joille osallistuu noin 30 000 kävijää. Heinäkuun alussa pidettävät juhlat ovat kaikille avoimet. Viikonlopun kestävän tapahtuman ohjelma koostuu pääasiassa tunnin mittaisista seuroista. Sunnuntaina on jumalanpalvelus eli messu. Lisäksi on oheisohjelmaa, kuten konsertteja, keskustelutilaisuuksia, teatterinäytöksiä ja nuorten iltoja.

Herättäjäjuhlat ovat syntyneet kustannusosakeyhtiö Herättäjän vuosikokouksen yhteydessä pidetyistä seuroista, ja ne on järjestetty paria sotavuotta (1941 ja 1944) lukuun ottamatta vuodesta 1893. Juhlat ovat joka vuosi eri paikkakunnalla. Juhlakenttä sijaitsee enimmäkseen avoimen taivaan alla, jotkut oheisohjelman osuudet voivat olla sisätiloissa.[22]

2010-luvulla järjestetyt Herättäjäjuhlat.[23]
Vuosi Paikka Teema Linkki
2010 Kiuruvesi Valaise varjot tiemme -
2011 Oulu Anna toivon kantaa [1]
2012 Isokyrö Silmäisi eteen, Jeesus [2]
2013 Haapajärvi Sanasi annoit [3]
2014 Lapua Tule, Kristus, huomiseenkin [4]
2015 Sotkamo En pelkää vaarojen matkaa [5]
2016 Vantaa Kahden maan kansalainen [6]
2017 Nilsiä Uudistat armollasi [7]
2018 Tampere Lähellesi ikävöin [8]
2019 Nivala Armossa avarassa [9]

Nuoret ja opiskelijatMuokkaa

Körttiläisyyden voimavarana on pidetty runsasta panostusta opiskelija- ja nuorisotyöhön.[24][25] Yhdistys tarjoaa yliopistokaupungeissa (Helsingissä, Kuopiossa ja Joensuussa) opiskelija-asuntoja niin sanotuissa "körttikodeissa"[26] ja järjestää toimintaa nuorille ja opiskelijoille koko maassa. Nuorilla on oma lehti, Yty, joka on ilmestynyt jo 20 vuotta.[27]

Aholansaari on erityisesti nuorten leiri- ja kurssikeskus, jossa pidetään rippikouluja ja nuorisotapahtumia ja jonne voi mennä kesäisin talkoolaiseksi.[28][29] Talkoolaiset ovat usein monta viikkoa leirikeskuksessa.

Paula Nissilän väitöskirjassa on tutkittu körttiläisyyttä ja sitä, miten se näkyy 14–18 -vuotiaissa nuorissa. Hänen mukaansa nuorisolla on omaa, osin irrallista, toimintaa Herättäjäjuhlien aikana. Herättäjäjuhlien festivaalimaisuus tuo myös yksilöllisyyttä ja väljyyttä oman uskonsa harjoittamiseen.[30].

OpistotMuokkaa

Kansanopistot, joiden taustalla on Herättäjä-Yhdistys, ovat osa Suomen koulutusjärjestelmää. Opistoja on yhdeksän. Opistot tarjoavat mahdollisuuden peruskoulunjälkeisiin jatko-opintoihin. Ne valmistavat esimerkiksi sosiaali- ja lastenhoitoalan ammatteihin ja antavat yleissivistävää opetusta.

Opistot ovat:

Kansainvälinen työMuokkaa

Lähetystyötä ulkomailla hoidetaan Suomen Lähetysseuran yhteydessä olevan Heränneen kansan lähetysrahaston kautta.

Herättäjä-Yhdistyksen heimotyö tarkoittaa lähinnä suomea ja sukukieliä Virossa ja Venäjällä puhuvien tukemista ja avustamista. Heimotyön painopiste on vuoden 1989 jälkeen ollut talkootyössä. Inkerin kirkon työtä on tuettu muun muassa seurakuntien tiloja kunnostamalla Kupanitsan, Toksovan, Joškar-Olan ja Moskovan luterilaisissa seurakunnissa. Viron-toiminta on ollut lähinnä koulutusyhteistyötä. Talkoolaiset ovat tehneet rakennus- ja kunnostustyötä myös Senegalissa.

LähteetMuokkaa

  • Eerola, Eeva: Körttipuku Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 8.10.2007.
  • Elenius, Jaakko: Vakavin kasvoin, iloisin mielin. Herättäjä-yhdistys, 1996.
  • Haavio, Jaakko: Siionin virsien ääressä. Herättäjä-yhdistys, 1970.
  • Heininen, Simo ja Heikkilä, Markku: Suomen kirkkohistoria. Edita, 1996.
  • Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo. WSOY, 2002.
  • Huhta, Ilkka: "Täällä on oikea Suomenkansa". Körttiläisyyden julkisuuskuva 1880–1918. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2001. ISBN 952-5031-20-9.

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 276. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  2. a b Körttipuku 2020. Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 28.2.2020.
  3. Herättäjäjuhlat Herättäjä-yhdistys, h-y.fi. Viitattu 10.6.2016.
  4. a b Salomäki, Hanna: Herännäisyys ja evankelisuus seurakunnan työntekijöiden tavallisimmat viiteryhmät Kirkon tutkimuskeskus. Viitattu 5.9.2015.
  5. Korhonen, Anna-Reetta: Murra valta mammonan Voima. 9.9.2009. Viitattu 28.2.2020.
  6. Pylvänäinen, Laura: Pottakampaus ja muita körttimyyttejä – 13 asiaa, jotka tulee tietää körteistä ja viikonlopun herättäjäjuhlista Ilta Sanomat. 7.7.2017. Viitattu 28.2.2020.
  7. Mäki, Markus: Keitä ovat Tampereelle saapuvat 30 000 körttiä? – körttiläisyys sekoitetaan usein muihin herätysliikkeisiin, vaikka se on arvoiltaan varsin liberaali Aamulehti. 4.7.2018. Viitattu 28.2.2020.
  8. Heino 2002, s. 48–50.
  9. Herättäjä-Yhdistyksen verkkosivut
  10. Vastavalkea 28.10.2017
  11. Monikasvoinen kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2004–2007, s. 258–261
  12. Eerola, H-Y verkkosivut
  13. Elenius 1996, s. 18–49.
  14. Siioninvirsiuudistus 2020. Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 28.2.2020.
  15. a b Mitkä Siionin virret? 2020. Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 28.2.2020.
  16. Haavio 1970, s. 19–27.
  17. Heininen & Heikkilä 1996, s. 176–180
  18. Huhta 2001, s. 71–76.
  19. Huhta 2001, s. 224–227.
  20. Heininen & Heikkilä 1996, s. 218–221
  21. Monikasvoinen kirkko: Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2004–2007 (pdf) (s. 247–8) 2008. Kirkon tutkimuskeskus. Viitattu 28.2.2020.
  22. Mitkä herättäjäjuhlat? - Herättäjäjuhlat herattajajuhlat.fi. Viitattu 12.12.2016.
  23. Juhlapaikkakunnat 2020. Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 28.2.2020.
  24. Kirkolliset herätysliikkeet: herännäisyys 2007. Uskonnot Suomessa. Viitattu 28.2.2020.
  25. Nuoret 2020. Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 28.2.2020.
  26. Heränneiden ylioppilaskodit eli Körttikodit 2020. Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 28.2.2020.
  27. Nuori Yty -lehti 2020. Nuori Yty. Viitattu 28.2.2020.
  28. Talkoot 2020. Aholansaari. Viitattu 28.2.2020.
  29. Toiminta 2020. Nuori Yty. Viitattu 28.2.2020.
  30. Nissilä, Paula: Körttinuoret ja herättäjäjuhlat festivaalina 2019. Tampereen yliopisto. Viitattu 28.2.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Herännäisyys.