Avaa päävalikko

Sielunhoito on uskonnollisen yhteisön piirissä harjoitettavaa, psyykkiseen kokemistodellisuuteen kohdistuvaa auttamista.[1] Sielunhoito voi sisältää mm. kuuntelemista ja rukousta. Sielunhoito eroaa psykoterapiasta ja ne ovat verrattain epäyhtenäisiä ilmiöitä. Niitä yhdistävät toisiinsa kuitenkin psykologisen tiedon ja menetelmien hyväksikäyttö. Ne poikkeavat toisistaan myös viitekehyksensä ja toimintaympäristönsä suhteen.[2]

Sisällysluettelo

SielunhoitajaMuokkaa

Sielunhoitaja Erik Ewaldsin mukaan sielunhoitajana voi toimia vain tunnustava kristitty. Ratkaisevaa on henki, jossa asia hoidetaan. Sielunhoitajalta edellytetään tietynlaista "kypsyyttä" kyetäkseen tunnistamaan lähimmäisen heikkouden, hänen pitää kyetä tunnistamaan myös omat heikkoutensa, ristiriitansa ja kompleksinsa.[3]

Sielunhoidollinen keskusteluMuokkaa

Sielunhoito ja terapia käyttävät keskustelua auttavan ja autettavan välillä. Usein autettava on yksinäinen ihminen, joka on rohkaistunut kääntymään lähimmäisen puoleen. Keskustelun tulisi olla avointa ja luottamuksellista.[4] Sielunhoitajan ei tulisi moralisoida. Jos sielunhoitaja kokee tarvetta ottaa kantaa sielunhoitokeskusteluissa ilmenneisiin asioihin tai toimia jopa tuomarina, on hän käsittänyt tehtävänsä täysin väärin. Moralismista luopuminen ei kuitenkaan tarkoita moraalista luopumista, koska sielunhoidossa on tarkoitus saada ihminen toimimaan moraalisesti.[5]

Sielunhoidon tutkimusMuokkaa

Sielunhoitoa tutkitaan Suomessa yliopistojen teologisten tiedekuntien käytännöllisen teologian laitoksissa. Pastoraalipsykologia tutkii sielunhoitoa ilmiönä, laatii siitä teoriaa ja antaa sitä koskevaa opetusta.

Pastoraalipsykologian aputieteitä ovat psykologia ja psykiatria. Lisäksi pastoraalipsykologian rajapinnassa on pastoraaliteologia.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Auttava kohtaaminen 1: Sielunhoidon perusteet ja teologia. Paavo Kettunen.
  2. Sorri, Hannu: Sielunhoito ja psykoterapia Helsinki.fi. Viitattu 19.7.2007.
  3. Ewalds, s. 28–30
  4. Ewalds, s. 35–37
  5. Ewalds, s. 56

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Wybe Zijlstra: Kohti kokonaista ihmistä – pastoraalipsykologian käsikirja, Kirjapaja, 1995

Aiheesta muuallaMuokkaa