Avaa päävalikko

Hartausseura tarkoittaa Suomessa sellaista jumalanpalvelusta, joka oli laissa erotettu varsinaisesta jumalanpalveluksesta.

Määritelmä 1930-luvun SuomessaMuokkaa

Hartausseuraksi katsottiin Suomessa sellainen kokous, jossa oli enemmän osanottajia kuin tavallisessa kotihartaudessa, mutta jota ei silti voitu katsoa yleiseksi jumalanpalvelukseksi.

Hartausseuran pitäminen evankelisluterilaisen seurakunnan jäsenten kesken ilman papiston välitöntä johtoa oli luvallista, mutta hartausseuraa ei saanut järjestää sillä ajalla, kun yleinen jumalanpalvelus toimitettiin, paitsi jos tähän oli hankittu erityinen lupa kirkkoherralta.[1]

LähteetMuokkaa

  1. Hakkila, Esko (toim.): ”Hartausseura”, Lakiasiain käsikirja, s. 182. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.