Wikipedia

Helsingin vapaa-ajattelijat

Helsingin vapaa-ajattelijat on Vapaa-ajattelijain liiton itsenäinen jäsenyhdistys. Yhdistyksen toiminta alkoi 1936 siviilirekisteriin kuuluvien yhdistyksenä. Nykyisen nimensä järjestö sai 1946.[1]

Helsingin vapaa-ajattelijat
Perustettu 1936[1]
Toimiala vapaa-ajattelu
Kotipaikka Helsinki
Aiheesta muualla
vapaa-ajattelijat.fi/helsinki/

Historia muokkaa

Vuonna 1911 Helsinkiin perustettiin Vapaa Ajattelijain liitto, mutta senaatti ei hyväksynyt liiton sääntöjä.[2] Vuonna 1923 Suomessa astui voimaan uskonnonvapauslaki ja kirkosta eroaminen tuli mahdolliseksi. Helsingissä kirkosta erosi vuoden loppuun mennessä lähes 4 000 henkilöä.[1] Helsingin siviilirekisteriin kuuluvat olivat jakautuneet Kampin ja Kruununhaan sivistyneistöön ja Sörnäisten ja Kallion työläisiin. Heti vuoden 1923 tammikuussa 80 prosenttia Sörnäisten suomalaisen seurakunnan jäsenistä erosi kirkosta.[2]

Arto Tiukkanen kirjoittaa Helsingin vapaa-ajattelijoiden historiikissa, kuinka ”kirkosta eronnutta ei saatu kuoltuaan seurakunnan omistamaan hautausmaahan muutoin kuin poliisivoimin, tai hautasija saatiin tavattoman korkealla hinnalla”. Helsingin siviilirekisteriläiset tarvitsivat oman hautausmaan, mutta sellaista ei saatu koko 1900-luvun aikana.[2]

Ensimmäinen yritys kirkosta eronneiden järjestäytymiseksi Helsingissä tehtiin vuonna 1930, jolloin perustettiin Vallilan vapaa-ajattelijat -niminen yhdistys. Valtiollinen poliisi otti yhdistyksen paperit haltuunsa muutaman kuukauden kuluttua.[1][3]

Alkuvuodesta 1936 perustettiin siviilirekisteriin kuuluviin yhdistys Helsinkiin. Tuolloin Helsingissä oli 14 132 siviilirekisteriin kuuluvaa. Nykyisen Helsingin Vapaa-ajattelijat ry:n toiminta alkoi tästä. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Helsingin rautatieaseman asemapäällikkö Emil Rautela, joka oli jo 1900-luvun alussa toiminut näkyvästi vapaa-ajattelijaliikkeessä. Asemapäällikön toimistoasunnosta tuli yhdistyksen ensimmäinen toimisto- ja kokoontumispaikka. Yhdistys muun muassa lähetti hautaustoimistoihin puhujaluetteloita, antoi haastatteluja sanomalehdille ja järjesti kerhotoimintaa. Vuonna 1937 yhdistyksellä oli maksavia jäseniä 148 ja vuonna 1940 kaikkiaan 272.[1]

Yhdistyksen toimintaa vetivät aluksi Rautelan ohella liberaaliin sivistyneistöön kuuluvat Ernst Lampén Iso-Keisari, Vilho Setälä ja Helge Halme ja heidän jälkeensä työväenliikkeen toimijat Kusti Kulo, Veikko Huuskonen ja Viljo Suutari. Vuonna 1937 Helsingissä pidettiin Suomen Siviilirekisteriyhdistysten Keskusliiton perustava kokous.[1]

Sota-aikana Helsingin siviilirekisteriyhdistyksen toiminta keskittyi jäsenten hautaamiseen ja muistotilaisuuksiin. Vuonna 1943 yhdistys sai jälleen luvan julkisten tilaisuuksien järjestämiseen. Niihin osallistui 20–50 jäsentä. Tilaisuuksissa pidettiin esitelmiä ja alustuksia sekä luettiin tieteellisiä kirjoja, joista keskusteltiin. Myös nuoret ja lauluryhmät kokoontuivat.[1]

Vuonna 1945 Lahden liittokokouksessa Siviilirekisteriyhdistysten Keskusliiton nimeksi muutettiin Vapaa-ajattelijain liitto ry ja sen kotipaikaksi Helsinki. Jäsenyhdistysten tavoitteeksi asetettiin tieteellisen maailmankatsomuksen levittäminen ja tietojen antaminen siviilirekisteriin kuuluville heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Helsingin yhdistyksen nimi muutettiin 1946 ja uudet säännöt ja nimi merkittiin yhdistysrekisteriin 1947.[1]

Professori V. T. Aaltonen liittyi Helsingin vapaa-ajattelijoiden jäseneksi 1947. Aaltosen väittelytilaisuus pappien kanssa 1949 sai runsaasti yleisöä. Kirkosta eroaminen lisääntyi ja yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi. Vuonna 1955 siviilirekisteriin kuului Helsingissä 45 146 henkilöä. Käänne tuli, kun vuonna 1959 hyväksyttiin ennakkoverolaki. Vuodesta 1960 lähtien kirkollisveroa ei enää pidätetty erikseen vuoden lopun verotuksessa, vaan jokaisesta palkanmaksusta. Kirkosta eroaminen väheni hetkessä murto-osaan aiemmasta koko Suomessa.[1]

1960-luvulla yhdistys järjesti kaksi erityisen paljon yleisöä kerännyttä keskustelutilaisuutta. Marraskuussa 1964 Helsingin yliopistolla pidettiin paneelikeskustelu aiheesta sivistyneistö ja kirkko. Keskustelijoina olivat maisteri Pertti Hemánus, kirjailija Pentti Saarikoski, toimittaja Arvo Salo ja pastori Juhani Simokoski. Tammikuussa 1965 pidettiin Hämäläisen osakunnan salissa paneelikeskustelu jumalanpilkasta ja sananvapaudesta. Tilaisuus pidettiin muutama päivä sen jälkeen, kun oikeusministeriö oli nostanut syytteen Juhannustanssit-romaanin kustantaja Otavaa ja kirjailija Hannu Salamaa vastaan. Keskustelijoina olivat kansanedustaja Margit Borg-Sundman, maisteri Pehr Charpienter, maisteri Ralf Friberg, sihteeri Taisto Johtelainen, kirjailija Markku Lahtela, toimittaja Max Rand ja tuomari Väinö Voipio. Läsnä oli yli 400 henkilöä.[1]

Pikkujouluaikaan Helsingin vapaa-ajattelijat pitivät kommunistisen esikuvan mukaan pakkasjuhlaa[4].

Kirkostaeroamiskampanjoita yhdistys toteutti mainostarroin, maksetuin ilmoituksin ja lentolehtisin. Kampanjoita järjestettiin marraskuussa, koska entisen lain mukaan seuraavan vuoden kirkollisveron vältti ainoastaan, jos erosi kirkosta marraskuun loppuun mennessä.[2]

Vuonna 1970 yhdistys painatti ”Siirry sinäkin siviilirekisteriin” -tarroja. Niitä kiinniteltiin esimerkiksi pylväisiin, katukulmien suojakaiteisiin ja liikennepysäkkien paperikoreihin. Tarrat herättivät huomiota lehdistössä. Vuonna 1971 yhdistys kiinnitytti raitiovaunuihin liikennelaitoksen kanssa tehdyn kahden viikon sopimuksen mukaisesti mainosjulisteen: ”Siirry siviilirekisteriin – vältyt verosta”. Kolmen päivän kuluttua liikennelaitoksen päällikkö Matti Laamanen käski poistaa julisteet ”hyvän tavan vastaisina”.[1][2]

Vuonna 1983 pitkäaikainen yhdistyksen jäsen seisoi Helsingin tuomiokirkon tasanteella kansanedustajien ja ministerien kulkiessa valtiopäivien avajaisjumalanpalvelukseen. Mies huusi muutaman kerran: ”Kirkko irti valtiosta”. Poliisit ottivat miehen kiinni ja rangaistuksena tuli 15 päiväsakkoa haitanteosta virkamiehelle (poliisille). Raastuvanoikeuden ja hovioikeuden käsittelyjen jälkeen voimaan jäi 10 päiväsakkoa.[1]

Historiikki yhdistyksen 60-vuotisesta toiminnasta valmistui 1998.[5]

Vuosituhannen vaihteessa yhdistyksen muistopuhujapalvelu siirrettiin Prometheus-seremoniat Oy:n tehtäväksi. Yhdistyksen jäsen Anneli Aurejärvi-Karjalaisen kirjoitti teoksen Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin (WSOY, 1999).[6] Vuodesta 2002 yhdistys julkaisi yhdessä Karkkilan Vapaa-ajattelijat ry:n kanssa Järjen ääni -lehteä 1000 kappaleen painoksena.[1]

Pakanakilta muokkaa

Helsingin vapaa-ajattelijoilla oli 1960-luvulla keskustelukerho nimeltä Pakanakilta. Oikeustieteen ylioppilas Raimo Toivosen aloitteesta Pakanakilta rekisteröitiin itsenäiseksi yhdistykseksi vuonna 1968. Tavoitteena oli koota uskonnottomia opiskelijoita yhteen. Toivonen halusi yhdistyksen puheenjohtajaksi Erkki Hartikaisen, joka oli ajatellut perustaa ylioppilaiden ateistiyhdistyksen ennen liittymistään vapaa-ajattelijoihin.[7][8][9][10]

Pakanakilta kokoontui Helsingin kaupungin nuorisotiloissa, yhdistys järjesti tapahtumia, jotka saivat julkisuutta muun muassa Helsingin Sanomissa ja Ilta-sanomissa. Eräässä Wiipurilaisessa osakunnassa järjestetyssä Pakanakillan tapahtumassa esiintyi M. A. Numminen yhtyeineen, ja tilaisuuden juonsi Juha Virkkunen. Helsingin tuomiokirkon oveen naulatut teesit pääsivät Helsingin Sanomain pääuutissivulle kuvalla varustettuna. Temppeliaukion kirkkoa nimitettiin mielenosoituksessa Piruntorjuntabunkkeriksi. 1970-luvulla yhdistyksen toiminta hiipui opiskelijaradikalismin tavoin. Hartikaisen mukaan yhdistys päätettiin lakkauttaa, kun vuosikokoukseen tuli hänen lisäkseen enää yksi jäsen.[7][8][11]

Tavoitteet muokkaa

Tavoitteidensa mukaan Helsingin vapaa-ajattelijat ajaa uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien etuja, oikeuksia sekä oikeusturvaa. Toiminnan tarkoitus on edistää tieteellistä ja järkiperäistä ajattelua ja yksilön ajatuksenvapautta. Tärkeimpänä yhteiskunnallisena tavoitteena on molempien valtionkirkkojen erityisaseman purkaminen. Valtion tulee olla uskontoihin nähden puolueeton. Kaksi valtionkirkkoa tulee muuttaa tavallisiksi yhdistyksiksi, eikä niillä tule olla julkisoikeudellista asemaa tai muita erioikeuksia. Tavoitteena on myös uskonnonopetuksen poistaminen kouluista, päivähoidosta sekä valtion yliopistoista.[12]

Toiminta muokkaa

Helsingin vapaa-ajattelijat on osakkaana vuonna 1999 perustetussa Prometheus-seremoniat Oy:ssä, jonka muina yhteistyökumppaneina ovat Vapaa-ajattelijain liitto, Suomen humanistiliitto, Tampereen vapaa-ajattelijat ja Prometheus-leirin tuki.[13] Pro-seremoniat tarjoaa uskontokuntiin sitoutumattomien juhliin tietoa ja palveluita.[14] Taustajärjestöjen jäsenet saavat puhujapalvelusta jäsenalennuksen.[15]

Kannanotossaan vuonna 2009 yhdistys arvosteli Helsingin kaupunginhallituksen suunnitelmaa antaa Kampin kauppakeskukseen rakennettavan kappelin alue Helsingin evankelis-luterilaiselle seurakuntayhtymälle ilman vuokraa ja kiinteistöveroa. Helsingin vapaa-ajattelijoiden mielestä julkisiin tiloihin sopisi paremmin kaikille sopiva hiljentymishuone, jollainen on useilla kansainvälisillä lentokentillä.[16][17][18]

Hautausmaahanke muokkaa

Suomessa on kymmenkunta Vapaa-ajattelijain liiton jäsenyhdistysten ylläpitämää hautausmaata. Sellaista ei ole kuitenkaan Helsingin alueella, koska kaupunki ei ole myöntänyt sopivaa aluetta Helsingin yhdistykselle hakemuksista huolimatta eikä myöskään kunnallista hautausmaata ole perustettu 1930-luvulta jatkuneista ehdotuksista huolimatta.[19]

Vuonna 1968 yhdistys teki kaupungille esityksen kunnallisesta hautausmaasta. Kaupunginhallitus teki kielteisen päätöksen. Vuonna 1969 korkein hallinto-oikeus totesi kaupunginhallituksen menneen toimivaltaansa edemmäksi ja määräsi asian valtuuston päätettäväksi. Vuonna 1970 valtuusto päätti perustaa komitean tutkimaan hautausmaan perustamista. Tuloksia ei tullut. Vuonna 1977 kaupunkisuunnitteluvirasto ehdotti paikkaa hautausmaalle. Lautakunta oli samaa mieltä, mutta kaupunginhallitus torjui jälleen ehdotuksen.[20]

Vuonna 1985 Helsingin vapaa-ajattelijat esitti vaatimuksen apulaiskaupunginjohtaja Erkki Tuomiojalle. Tuomioja pani asian vireille ja kaupunkisuunnittelulautakunta etsi hautausmaalle uuden paikan. Kaupunginhallitus käsitteli asiaa neljä kertaa ennen kuin pani hankkeen jäihin. Vuonna 1991 Taloustutkimuksen tekemän tutkimuksen mukaan 35 prosenttia pääkaupunkiseudun asukkaista olisi halunnut hautausmaat kuntien hoitoon. Helsingin vapaa-ajattelijoiden edustajat puhuivat asiasta kaupungintalolla apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpiselle. Korpinen tahtoi, että lautakunnilta on tultava vuoden loppuun mennessä esitys, mihin kunnallinen hautausmaa perustetaan.[20]

Helsingin vapaa-ajattelijoiden sihteerin Juha Kukkosen mukaan ”yhteiskunnan on huolehdittava kuolleista kuten se huolehtii vastasyntyneistäkin, eli ihmisen on elämässä ja kuolemassa voitava olla asioimatta seurakuntien kanssa.” Hautauskustannukset uskonnottomille olivat seurakunnan jäseniin verrattuna moninkertaiset, minkä yhdistys nimesi epätasa-arvoiseksi.[2] Viimeksi esillä oli hanke kunnallisesta tunnustuksettomasta hautausmaasta Viikissä, mutta hanke laitettiin jäihin uuden hautaustoimilain vuoksi.[21]

Helsingin kaupunki harkitsi Helsingin Krematorioyhdistyksen omistaman Hietaniemen krematorion ostamista. Kiinteistölautakunta antoi hankkeelle tukensa vuonna 1990, mutta kaupunki ei jättänyt yhdistykselle tarjousta. Krematorion tontti oli kaupungin omistuksessa.[20]

Raamatut pornolehtiin -tempaus muokkaa

Yhdistys järjesti 4.6.2010 Helsingissä kampanjan, jossa se tarjosi Raamatun vaihtoehdoksi pornolehtiä. Tempauksen tavoitteena oli tiedotteen mukaan arvostella erityisesti kristinuskon ja islamin seksuaalikielteisyyttä.[22] Aloitteentekijänä oli Sexpo-säätiön puheenjohtaja ja Seksualistin päiväkirja -blogin pitäjä Tommi Paalanen.[23] Paalanen sai tempauksen ajatuksen Teksasin ateistiopiskelijoilta. Heidän tunnuslauseensa oli ”vaihda roskasi roskaan”. Näiden perustelujen mukaan Raamattu on ”ikivanhoihin uskomuksiin perustuva tekstikokoelma, joka sisältää runsaasti väkivaltaa ja vihaa, epäeettisiä elämänohjeita ja naisten alistamista”. Porno olisi näistä kahdesta pienempi paha. Paalasen perusteluissa porno oli sen sijaan myönteinen asia.[24]

Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä piti ala-arvoisena mielenilmaisua, jossa Raamattuja pilkataan[25]. Kotisataman Kristillinen Kirjakauppa puolestaan vastasi vapaa-ajattelijoiden kampanjaan omalla tempauksellaan, jossa vaihdettiin pornolehtiä Raamattuun[26]. Poliisille tehtiin vapaa-ajattelijoiden tempauksesta tutkintapyyntö.[22] Usealle liiton hallituksen ja valtuuston jäsenelle tuli tempauksen jälkeen tekstiviestinä uhkauksia, joista tehtiin tutkintapyyntö.[27][28]

Juha Sihvola kirjoitti kirjassaan Maailmankansalaisen uskonto, että tämän tyyppiseen kampanjaan voi suhtautua hyväntahtoisesti, sikäli kuin tarkoituksena on ”satiiri tosikkomaisia, laumahenkisiä, suvaitsemattomia, hurskastelevia, ahdistusta lievittäviä ja omasta oikeaoppisuudestaan vakuuttuneita katsomuksia kohtaan. Niiden kritiikissä pilkallisuus voi olla aiheellista.”[29]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m Yhdistyksen historia Helsingin vapaa-ajattelijat ry. Viitattu 8.6.2010.
  2. ↑ a b c d e f Pohjanpalo, Olli: Hämähäkkejä ja kirkonmiehiä. Helsingin Sanomat, 31.12.1998.
  3. ↑ Lainaus Helsingin vapaa-ajattelijain historiikista vuodelta 1946 julkaisussa Hartikainen, Erkki: Raportti uskonnonvapaudesta 2, s. 23–24. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1980.
  4. ↑ Hartikainen, Erkki: Joulu ja talvipäivän seisaus dlc.fi. Viitattu 24.12.2010.
  5. ↑ Vapaa-ajattelusta valmistui historiateos. Helsingin Sanomat, 27.10.1998.
  6. ↑ Palkitut. Helsingin Sanomat, 12.12.1999.
  7. ↑ a b Hartikainen, Erkki: Kommentti erottamisuutiseen Jumalaton. 14.12.2006. Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 9.6.2010.
  8. ↑ a b Hartikainen, Erkki: Juhani Pösö in memoriam Jumalaton. 13.2.2010. Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 13.2.2010.
  9. ↑ Sundström, Kimmo: Salon seudun vapaa-ajattelijat purettiin 4.2.2003. Helsinki: Pääkaupunkiseudun ateistit ry. Viitattu 13.2.2010.
  10. ↑ Hartikainen, Erkki: Uskontojen ja elämänkatsomustiedon opetus pois lukiosta! Jumalaton. 27.4.2007. Helsinki: Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 13.2.2010.
  11. ↑ Hartikainen, Erkki: Pitäisikö Suomen Ateistiyhdistys ry:n järjestää olutiltoja Jumalaton. 10.3.2009. Suomen ateistiyhdistys. Viitattu 13.2.2010.
  12. ↑ Tavoitteet Helsingin vapaa-ajattelijat ry. Viitattu 8.6.2010.
  13. ↑ Taustajärjestöt Pro-seremoniat. Viitattu 9.6.2010.
  14. ↑ Saari, Susanna: Harva hautaan maallisin menoin Kaleva. 24.2.2008. Viitattu 12.12.2009.
  15. ↑ Palveluhinnasto Pro-seremoniat. Viitattu 9.6.2010.
  16. ↑ Kaupunki ei saa suosia yhtä uskontokuntaa Helsingin vapaa-ajattelijat ry. Viitattu 8.6.2010.
  17. ↑ Kampin kappeli jakaa mielipiteitä 18.08.2009. Ylen uutiset. Viitattu 8.6.2010.
  18. ↑ Ylikoski, Esa: Kirkko ajaa brändiään torille isolla rahalla 20.8.2009. Helsingin vapaa-ajattelijat ry. Viitattu 8.6.2010.
  19. ↑ Tunnustuksetonta hautausmaata on puuhattu vuosikymmeniä. Helsingin Sanomat, 29.4.2000.
  20. ↑ a b c Pohjanpalo, Olli & Sverker, Ström: Kunnallinen hautausmaa kiven takana. Helsingin Sanomat, 7.9.1991.
  21. ↑ Ylikoski, Esa: Tunnustuksettomasta hautaamisesta Helsingin vapaa-ajattelijat ry. Viitattu 8.6.2010.
  22. ↑ a b Vapaa-ajattelijat eivät kadu pornolehtitempaustaan 7.6.2010. Ylen uutiset. Viitattu 8.6.2010.
  23. ↑ Raamattuja vaihdetaan pornolehtiin Helsingissä Vartti. 28.5.2010. Viitattu 8.6.2010.
  24. ↑ Engl. ”smut for smut”. Lainaus Tommi Paalasen mukaan. Paalanen, Tommi: Roskakirjallisuutta? (blogikirjoitus) 1.4.2010. Seksualistin päiväkirja. Viitattu 8.6.2010.
  25. ↑ KD tuomitsee Raamatun häpäisemisen kristillisdemokraatit.fi. 4.6.2010. Viitattu 8.6.2010.
  26. ↑ Vapaa-ajattelijoiden pornokampanjalle kristillinen vastaisku Turun sanomat. 3.6.2010. Viitattu 8.6.2010.
  27. ↑ Helsingin pornotempauksesta tappouhkauksia 14.6.2010. Ilta-sanomat. Viitattu 8.6.2010.
  28. ↑ Kuokkanen, Katja: Raamattu-tempaus poiki uhkausviestejä vapaa-ajattelijoille Helsingin Sanomat. 7.6.2010. Viitattu 8.6.2010.
  29. ↑ Kämäräinen, Jouko: Maailmankansalaisen uskonto Elonkehä. 2011. Viitattu 9.6.2011.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Tiukkanen, Arto: Vapaa-ajattelu Helsingissä: Helsingin vapaa-ajattelijat ry 1936–1996. Helsinki: Helsingin vapaa-ajattelijat, 1998. ISBN 952-91-0211-9.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Helsingin_vapaa-ajattelijat&oldid=20910697”