Aleksanteri I:n Suomen-matka vuonna 1819

Aleksanteri I

Aleksanteri I:n Suomen-matka vuonna 1819 tehtiin suomalaisten neuvonantajien pyynnöstä. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I teki matkan Suomen suuriruhtinaskuntaan elo–syyskuussa.

MatkaseurueMuokkaa

Matkaseurueeseen kuuluivat koko matkan ajan ruhtinas Volkonski, henkilääkäri Wylie ja tulkkina esikuntavänrikki Martinau. Osan matkaa seurueeseen kuuluivat kreivi Rehbinder ja kapteeni Gripenberg. Näiden lisäksi mukana oli hovimestari, kamaripalvelija, kuski, henkivartija sekä keittiö- ja ajomiehistöä. Tulkki oli opettanut keisarille lyhyitä suomenkielisiä tervehdyksiä ja lauseita, jotka hän opetteli ulkoa. Näillä lauseenparsilla hän tervehti matkallaan suomalaisia.[1]

MatkareittiMuokkaa

KarjalaMuokkaa

 
Valamon luostarin pääkirkko, jossa keisari Aleksanteri kävi Suomen-matkansa alussa

Matka alkoi Kauko-Karjalan Arkangelista saakka. Suomen rajan seurue ylitti Salmissa. 22. elokuuta seurue saapui Sortavalaan, missä Aleksanteri I halusi vierailla Valamon luostarissa. Laatokalla oli tuolloin myrskyinen sää, ja keisari päätti ottaa venematkalle mukaansa ainoastaan kamaripalvelijan ja luostarin taloudenhoitajan. Kukaan ei odottanut keisarin tulevan saarelle niin huonolla säällä, mutta kun hänen tulonsa havaittiin, niin kaikki munkit ja keisari kokoontuivat luostarin kirkkoon.[1]

SavoMuokkaa

 
Kuopion tuomiokirkko

Palattuaan Sortavalaan Aleksanteri I jatkoi seurueineen matkaa kohti Kuopiota, jonne he saapuivat 25. elokuuta. Kaupunki oli juhlavalaistu ja kaduilla oli runsaasti kansaa, joka tervehti keisaria eläköönhuudoin. Keisari ajoi vaunuissaan suoraan maaherrantaloon, jossa hänen isäntänään oli maaherra Gustaf Aminoff. Aminoff oli taistellut Suomen sodassa venäläisiä vastaan mutta oli nyt uuden hallitsijan palveluksessa. [1] Keisari viipyi Kuopiossa kaksi vuorokautta. Hän kävi ensimmäisenä aamuna tuomiokirkossa, jonka rakennustyöt oli saatu päätökseen muutamia vuosia aikaisemmin hänen itsensä, "Keisarin AlEXANDERin lsen lembiän hallituxen alla", kuten tuomiokirkon pääoven yläpuolella edelleen lukee. Lisäksi hän teki vierailun sairaalaan ja vankilaan. Keisari ei ollut tyytyväinen kummankaan kuntoon vaan määräsi rakennettavaksi uuden sairaalan ja vankilan. Kaupunki järjesti keisarille juhlaillallisen. Tällöin kansalaiset asettivat ikkunoihin kynttilöitä sekä asettuivat porttien pieliin pidellen käsissään palavia soihtuja ja lyhtyjä.[2] Kuopiosta matka jatkui Kelloniemen lossilla pohjoiseen kohti Kajaania 28. elokuuta. Toivalansalmea ylittäessään he näkivät paikan, jossa Sandels oli pitänyt puoliaan Toivalan taistelussa kymmenisen vuotta aiemmin. Iisalmen pappilaan saavuttuaan keisaria oli vastaanottamassa nuori dosentti Adolf Ivar Arwidsson, joka oli seudulla runonkeruumatkalla. [1]

KainuuMuokkaa

 
Haapalankankaan talli

Matkan jouduttamiseksi keisarille oli tilattu Oulusta kaksi purjevenettä miehistöineen. Veneet tuotiin maanteitse Vuolijoelle. Ennen purjehdusta seurueen oli tarkoitus syödä päivällinen. Vuolijoen Haapalankankaalla ei ollut kuitenkaan muuta asuinrakennusta kuin yksi savupirtti. Pirtin talli puhdistettiin, ja siitä tehtiin keisarille ruokasali. Talli siirrettiin vuonna 1826 Paltaniemeen kuvakirkon viereen, ja se on yksi Suomen vanhimmista kotiseutumuseoista. [3] Syötyään he purjehtivat jokea pitkin Oulujärvelle ja Kajaaniin. Kajaanissa keisarin otti vastaan pormestari. Tämän jälkeen keisari kiipesi Kajaanin linnan raunioille. Vierailu oli lyhyt, ja jo tunnin kuluttua hän jatkoi matkaa takaisin. Seurue matkasi ratsain kohti Nissilää. Osa matkasta jouduttiin tekemään jalkaisin, koska tie oli hyvin huonokuntoinen. He joutuivat yöpymään matkalla, ja perille he saapuivat 29. elokuuta. Yövyttyään Nissilässä he jatkoivat matkaa kohti Oulua.[1]

Pohjois-PohjanmaaMuokkaa

Keisari oli jäänyt pari päivää jälkeen suunnitellusta aikataulusta, mutta Oulussa tästä ei ollut tietoa. Ouluun hänen oli pitänyt saapua jo 28. elokuuta. Kaupungissa oli suuret juhlavalmistelut keisarin saapumisen kunniaksi. Kaupunkia oli siivottu ja torille oli rakennettu kuusenhavuista kunniaportti, jonka yläosassa oli lampuin valaistu suurikokoinen A-kirjain. Kaupunkiin oli jo aiemmin saapunut pari keisarin seurueeseen kuulunutta vaunua. Illan tullen kaupunki täyttyi uteliaista ihmisistä, jotka halusivat nähdä keisarin. Vihdoin kaupunkiin saapui vaunut ja kansa alkoi hurrata. Kaupunkiin sytytettiin juhlavalaistus ja kunniaportin valaistusta alettiin myös sytyttää. Silloin huomattiin, että vaunuissa olikin keisarin keittiö kokkeineen. Kaikki valot sammutettiin. Kaupungissa vallitsi suuri hämmennys: Missä on keisari? Seuraavana päivänä saatiin pikalähetin tuomana tieto keisarin matkan viivästymisestä. Seuraavana iltana 30. elokuuta keisari sitten viimein saapui ja juhlavalot sytytettiin jälleen kansan hurratessa. Keisari nousi vaunuista ja tervehti häntä vastaanottanutta ihmispaljoutta. [1]

Seuraavana aamuna matka jatkui pohjoiseen kohti Torniota. Siellä oli myös tehty asiaankuuluvat valmistelut ja keisaria vastassa oli kaupungin pormestari. Keisari saapui Tornioon illalla mennen suoraan iltapalan jälkeen nukkumaan. Seuraavana aamuna 1. syyskuuta hän katseli kaupunkia, otti vastaan kunnianosoituksia ja kuunteli paikallisten murheita. Tämän jälkeen keisari jatkoi matkaa takaisin kohti Oulua. Saapuessaan Haukiputaalla sijainneelle majatalolle oli keisari matkasta väsyneenä nukahtanut vaunuihinsa. Paikalle saapunutta uteliasta väkijoukkoa pyydettiin olemaan hiljaa, ettei keisari heräisi. Paikalle oli saapunut myös kainalosauvojen avulla kävelevä 80-vuotias eukko, jota kutsuttiin nimellä Kellon-Liisa. Hän oli suomalaisen sotamiehen leski, jonka mies oli kaatunut edellisessä sodassa venäläisiä vastaan. Leski sai keisarin armosta nauttia 25 hopearuplan vuotuista eläkettä, mikä oli parantanut hänen toimeentulonsa paremmaksi kuin koskaan. Keisari heräsi väkijoukon liikehdintään. Martinau tulkkasi keisarille Liisan kertomuksen. Keisari antoi Liisalle hopearuplia ja jatkoi matkaansa kohti Oulua, missä hän yöpyi. Seuraavana päivänä hän vielä tutustui maaherran johdolla Oulun julkisiin rakennuksiin ja laitoksiin. [1]

PohjanmaaMuokkaa

 
Vanhan Vaasan hovioikeudentalo (nykyisin Mustasaaren kirkko)

Samana päivänä 2. syyskuuta keisari jatkoi seurueineen matkaa kohti etelää ikivanhaa Pohjanmaan rantatietä pitkin. Matka kulki Raahen, Kokkolan[4], Pietarsaaren ja Uudenkaarlepyyn kautta. Koko matkan oli uteliaita katsomassa tien varrella, kun keisari seurueineen kulki kohti Vaasaa, jonne he saapuivat 4. syyskuuta. Vanha Vaasa otti keisarin suurellisesti vastaan. Kaupungin laidassa oli kunniaportti, jonka luona maistraatti ja porvaristo odottivat keisaria. He johdattivat keisarin hovioikeudentaloon, jonne hän myös majoittui. Illalla siellä järjestettiin tanssiaiset, joihin osallistui kolmisensataa vierasta.[1]

Varsinais-SuomiMuokkaa

 
Vartiovuoren tähtitorni

Matka jatkui tämän jälkeen rannikkoa pitkin etelään Kristiinankaupungin, Porin, Rauman ja Uudenkaupungin kautta Turkuun. Sinne hän saapui 7. syyskuuta Aninkaisten tullin kautta. Jälleen oli keisarin kunniaksi pystytetty kunniaportteja sekä ripustettu talojen seinille keisaria mairittelevia kirjoituksia. Tuomiokirkko, Turun akatemia, Vartiovuoren tähtitorni ja muut julkiset rakennukset sekä lukuisat yksityiset talot olivat juhlavalaistuina. Kaduilla tungeksi jälleen juhlapukuista kansaa nähdäkseen keisarin. Keisari ohjattiin kenraalikuvernööri Fabian Steinheilin asunnolle, jossa hänen oli määrä asua. Seuraavana päivänä keisari tutustui tuomiokirkkoon, yliopistoon, sairaalaan ja vankilaan sekä vastaanotti venäläisen sotaväen paraatin. Illalla oli jälleen järjestetty tanssiaiset, joihin keisari otti innokkaasti osaa.[1]

HämeMuokkaa

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Hämettä, ja hän saapui Hämeenlinnaan 9. syyskuuta, missä hän myös yöpyi. Sieltä kuljettiin Hauhon, Pälkäneen ja Kangasalan kautta Tampereelle, jonne hän saapui aamupäivällä 10. syyskuuta. Matkalla hän oli ihaillut kauniita maisemia, ja varsinkin Kangasalan harjut olivat olleet hänen mieleensä. Harju, jolle hän Kangasalla nousi, tunnetaan nykyään Keisarinharjuna. Tampereella keisari katsoi Tammerkosken vapaana juoksevaa vettä ja sanoi eräälle seurassa olevalle englantilaiselle, että vahinko kun tätä voimaa ei käytetä mitenkään hyväksi. Nämä sanat saivat osaltaan Suomen hallituksen antamaan Tampereelle vapaakaupungin oikeudet vuonna 1821. Tämän jälkeen alle tuhannen asukkaan kaupunki alkoi teollistua ja kehittyä. Paluumatkalla Aleksanteri I tarkasti Parolan Luolaisten nummella olleet suomalaiset rykmentit. Siellä hän jakoi ylennyksiä ja kunniamerkkejä ja jokainen sotilas sai tynnyrin viljaa.[1]

UusimaaMuokkaa

 
Senaatintalo

Myöhään illalla 11. syyskuuta keisari saapui uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin. Siellä oli jälleen keisarin kunniaksi pystytetty kunniaportteja ja juhlavalaistuksia. Keisari otti vastaan sotilasparaatin ja tutustui kasarmeihin, kirkkoihin ja sairaaloihin. Erityisesti häntä kiinnosti Engelin suunnittelema kaupungin uudisrakentaminen. Illalla 12. syyskuuta pidettiin keisarin kunniaksi tanssiaiset. Seuraavana aamuna hän jatkoi matkaa kohti Porvoota, mistä matka jatkui Loviisan kautta Haminaan. Haminassa keisari sai huolestuttavia uutisia Puolassa nopeasti kiristyneestä poliittisesta tilanteesta, ja hän kiirehti matkaansa. Viipuriin Aleksanteri I saapui aamulla 14. syyskuuta ja Pietariin 15. syyskuuta vastaisena yönä.[5] [1]

Matkan muistomerkkejäMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Nervander, Emil: Alexander I:s samtliga resor i Finland: enligt äldre och nyare källor samt insamlade traditioner. Förlagsaktiebolaget Helios, 1906.
  • Nervander, Emil: Keisari Aleksanteri I:sen matkat Suomessa vanhempien ja uudempien lähteiden sekä muistotietojen mukaan. Otava, 1906.
  • Wacklin, Saara: Satanen muistelmia Pohjanmaalta. Jyväskylä: Gummerus, 1924.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j k Juvelius, Einar W.: Suomen kansan aikakirjat, VII osa 1809-1856. Helsinki: Otava, 1934.
  2. Keisarin Kuopio
  3. Kun keisari Kainuussa kävi
  4. Keisari Aleksanteri I:n vierailu
  5. Kansallisbiografia