Avaa päävalikko

Suomen suuriruhtinas on arvonimi, joka kuului Ruotsin kuninkaan titteleihin vuodesta 1581 alkaen, ja jota käytettiin Suomen suuriruhtinaskunnan valtionpäämiehestä 1809–1917.

Ensimmäisen kerran nimitystä käytti tilapäisesti ruotsalainen humanisti Johannes Magnus (Magnus ducatus Finlandiae).[1] Juhana III eli Juhana-herttua otti voittoja juhliakseen itselleen 1581 arvonimen Suomen suuriruhtinas (Storfurste till Finland). Se kuului sen jälkeen vuosisatojen ajan Ruotsin kuninkaiden virallisiin arvonimiin. Lisäksi sen saivat erillisenä arvonimenä tulevat kuninkaat Sigismund ja Kustaa II Aadolf kruununprinssiaikoinaan sekä Kustaa IV Aadolfin kaksivuotiaana kuollut poika Kaarle Kustaa.[2] Suomen valtiolliselle asemalle nimityksellä ei ollut Ruotsin vallan aikana merkitystä ja joskus sillä tarkoitettiin koko Suomea tai jotain pienempää aluetta siitä. Suomen valtiollinen asema vakiintui 1809, kun Suomen alue siirtyi Venäjän vallan alaisuuteen ja viitattiin autonomiseen suuriruhtinaskuntaan.[1] Käytännössä Suomen suuriruhtinaskunnan suuriruhtinas oli aina Venäjän keisari.

Suomen suuriruhtinaskunta oli osa Venäjän keisarikuntaa ja Venäjän keisari oli myös Suomen hallitsija. Siksi onkin usein käytetty nimitystä "keisari-suuriruhtinas". Suomen suuriruhtinaskunnan asiat esiteltiinkin suoraan keisari-suuriruhtinaalle, ohi Venäjän hallintokoneiston, aina vuoden 1905 valtiopäiväjärjestysuudistukseen asti. Ennen vuotta 1905 Suomen asioista päätti Venäjän puolelta ainoastaan keisari-suuriruhtinas, ei Venäjän hallitus. Aleksanteri I:n lisätessä arvonimiinsä "Suomen suuriruhtinaan", ei se sinänsä tarkoittanut vielä Suomen suuriruhtinaskunnan syntyä.

Venäjän keisarin tehtäviin Suomen suuriruhtinaana kuului Suomen suuriruhtinaskunnan lakien hyväksyminen ja hänelle neuvoa antavien säätyvaltiopäivien kutsuminen koolle.

Jokaisen keisari-suuriruhtinaan valtakautta hallitsi omanlaisensa poliittinen suuntaus. Aleksanteri I tunnetaan valloittajana, Nikolai I hallitsi valtakuntaa kansliansa avulla, "vapauttajatsaari" Aleksanteri II on saanut myös Suomessa liberaalin maineen. Aleksanteri III:n aikana koko valtakunnan yhtenäistämispolitiikka oli jo käynnissä, ja huippunsa se saavutti Nikolai II:n valtakaudella. Nikolai II oli isäänsä heikompi hallitsija, joka ei kuunnellut ministeriensä neuvoja, vaan oli perheensä ja sen lähipiiriin kuuluneiden henkilöiden (muun muassa Grigori Rasputinin) vaikutuksen alainen.

Keisari-suuriruhtinaiden aika päättyi helmikuun vallankumoukseen maaliskuussa 1917, minkä jälkeen Venäjän väliaikainen hallitus käytti vielä jonkin aikaa entistä suuriruhtinaan valtaa Suomessa.

Suomen suuriruhtinaat 1809–1917Muokkaa

Suuriruhtinas
(syntynyt–kuollut)
Vallassa
  Aleksanteri I
(1777–1825)
1809–1825
  Nikolai I
(1796–1855)
1825–1855
  Aleksanteri II
(1818–1881)
1855–1881
  Aleksanteri III
(1845–1894)
1881–1894
  Nikolai II
(1868–1918)
1894–1917

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b ”Suomen suuriruhtinas”, Otavan Iso Tietosanakirja 8, s. 504. Helsinki: Otava, 1966.
  2. Nordisk familjebok (1918), s. 213 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 31.5.2019.
Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.