Toivalan taistelu

Suomen sodan taistelu

Toivalan taistelu käytiin Suomen sodan aikana 18. kesäkuuta29. syyskuuta 1808 välisenä aikana Kuopion pohjoispuolella Toivalassa, jonne eversti Johan August Sandelsin johtamat ruotsalaiset joukot olivat asettuneet puolustusasemiin Toivalansalmen pohjoisrannalle.

Toivalan taistelu
Osa Suomen sotaa
Suomen sodan 1808-1809 muistomerkki.jpg
Päivämäärä:

18. kesäkuuta – 29. syyskuuta 1808

Paikka:

Toivala

Lopputulos:

ruotsalaisten vetäytyminen

Osapuolet

 Ruotsi

 Venäjän keisarikunta

Komentajat

Johan August Sandels

Michael Andreas Barclay de Tolly

Taistelujen kulkuMuokkaa

Voitettuaan venäläiset Pulkkilan taistelussa 2. toukokuuta 1808 Sandels lähetti pieniä komennuskuntia Savon suuntaan valtaamaan venäläisten kuormastoja ja varastoja. Komennuskuntien onnistunut toiminta sai ruotsalaisten ylipäällikön Klingsporin antamaan Sandelsille käskyn vallata Kuopio. Tätä tehtävää suorittamaan lähetetty majuri Carl Wilhelm Malm valtasi Kuopion takaisin 12. toukokuuta 1808 noin 200 miehen voimin, jolloin myös kaupungissa olleet venäläisten suuret varastot joutuivat hyökkääjien haltuun.

Koska Malmin joukko oli liian pieni voidaakseen pitää kaupunkia pysyvästi hallussaan, Sandels siirsi koko 5. prikaatinsa sinne. 1 500 miehen prikaati saapui Kuopioon 20. toukokuuta viikon kestäneen marssin jälkeen. Prikaati jatkoi sitten matkaa etelään aina Juvalle saakka, jonka sen etujoukot valtasivat 28. toukokuuta. Venäläiset keskittivät Savon suunnalle noin 7 000 miehen vahvuiset joukot, joita komensi kenraali Michael Andreas Barclay de Tolly. Tämän jälkeen Sandels joutui perääntymään hitaasti pohjoiseen, ja lopulta hänen joukkonsa asettuivat kesäkuussa 300–500 metriä leveän Toivalansalmen pohjoisrannalle rakennettuihin puolustusasemiin.

Venäläiset yrittivät useita kertoja kesän aikana päästä Toivalan salmen yli ja vallata Pyssykalliolla sijainneet puolustajien etuvartioasemat. Ruotsalaiset kuitenkin torjuivat yritykset. Kesäkuun lopulla de Tolly lähti Kuopiosta aikoen siirtää pääosan joukoistaan Pohjanmaalle, jossa venäläiset olivat joutumassa alakynteen ruotsalaisten hyökätessä etelään. Kuopioon jäi noin 3 000 miestä. Sandels ryhtyi hyökkäämään, ja 26. kesäkuuta 1808 hänen lähettämänsä 20 venekunnan osasto tuhosi Kuopion ja Varkauden välillä sijaitsevassa Paukarlahdessa venäläisten 200 vaunun kuormaston. Toinen 600 miehen ja 4 tykin vahvuinen osasto lähetettiin seuraavana yönä veneillä Kuopioon, jossa se kävi hyökkäykseen venäläisiä vastaan. Kenraali de Tolly joutui palauttamaan päävoimansa takaisin Kuopioon, jonne Sandels sitoi ne koko loppukesäksi.

Ruotsalaisten perääntyminenMuokkaa

Kenraali Mihail Dolgorukovin komentamien venäläisjoukkojen eteneminen Pohjois-Karjalan suunnasta teki syyskuussa ruotsalaisten aseman tukalaksi, sillä Pohjois-Karjalan joukot oli vedettävä suoraan Toivalaan ja läheiselle Jännevirralle. Sandels alkoi valmistella salaa vetäytymistä. Toivalan leiriä alettiin purkaa 19. syyskuuta, mutta Sandels määräsi pitämään nuotiot edelleen öisin palamassa vihollisen hämäämiseksi. Vaajasalmen ja Jännevirran asemat tyhjennettiin 21. syyskuuta. Dolgorukovin armeija saapui Jännevirralle 28. syyskuuta, ja seuraavana päivänä kenraali Nikolai Tutškovin laivasto alkoi laivata sen miehiä salmen yli. Asemansa käytyä nyt kestämättömäksi Sandels veti samana päivänä viimeiset joukkonsa Toivalasta Kasurilaan ja 30. syyskuuta edelleen Alapitkälle. Sandelsin tietämättä 29. syyskuuta allekirjoitettiin myös Lohtajan aseleposopimus, joka olisi joka tapauksessa määrännyt hänet perääntymään Toivalasta.[1] Ruotsin pääarmeija oli nimittäin kärsinyt tappion Oravaisten taistelussa ja aloittanut myös vetäytymisen kohti pohjoista.

Sandelsin joukot perääntyivät Iisalmelle. Alkuperäisenä suunnitelmana oli muodostaa uusi puolustusasema Paloisvirralle, mutta Lohtajan aselepoehdot määräsivät ruotsalaiset perääntymään Iisalmen kirkon luoteispuolelle, joten Sandels asettui 7. lokakuuta uusiin asemiin Koljonvirran seudulle.[1]

MuistomerkkiMuokkaa

Toivalan taistelujen muistomerkki sijaitsee Vuorelassa 5-tien varressa. Vuonna 1933 paljastetun muistomerkin on suunnitellut arkkitehti Väinämö Killinen.[2]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b Jussi T. Lappalainen, Lars Ericson Wolke & Ali Pylkkänen: Suomen sodan historia 1808–1809, s. 233. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura / Karttakeskus, Helsinki 2008.
  2. Arkkitehti Väinämö Killisen suunnittelema, vuonna 1933 paljastettu Suomen sodan aikaisen Toivalan taistelun muistomerkki, Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma, Pekka Kyytisen kokoelma (Finna)

Aiheesta muuallaMuokkaa