Olkijoen aselepo

Suomen sodan sotatoimet lopettanut aselepo

Olkijoen aselepo oli Ruotsin ja Venäjän välinen aseleposopimus, joka päätti Suomen sodan sotatoimet Suomen alueella. Sopimus allekirjoitettiin Olkijoen kylässä nykyisen Raahen kaupungin alueella 19. marraskuuta 1808. Aselevon allekirjoittivat Ruotsin armeijan puolesta yliadjutantti Carl Johan Adlercreutz ja Venäjän armeijan puolesta kenraaliluutnantti Nikolai Kamenski.

Aselevon solmimispaikalla nykyään sijaitseva Olkijoen Rauhanpirtti.

Aselepoehtojen mukaan Ruotsin armeijan oli vetäydyttävä Kemijoen länsipuolelle siten, että joen molemmat rannat annettiin venäläisten haltuun. Oulun kaupungista ruotsalaisten joukkojen oli poistuttava 29. marraskuuta.[1] Käytännössä Ruotsin armeijan Suomessa olleet joukot, noin 15 000 sotilasta, asettuivat talveksi TornioHaaparanta-alueelle. Sotilaista lähes puolet oli sairaita ja talven kuluessa kuoli noin 2 000 sotilasta.[2]

Sota siirtyi Olkijoen aselevon jälkeen Ruotsin puolelle ja päättyi lopulta Haminan rauhaan seuraavan vuoden syksyllä.

Lassilan majatalo, jossa sopimus allekirjoitettiin, purettiin 1900-luvun alussa, mutta huoneet, joissa allekirjoittaminen tapahtui, säästettiin. Huoneista rakennettiin vuonna 1937 Olkijoen Rauhanpirtti -niminen museo.[3]

Aselevon solmimishetkellä sen solmimispaikka, Olkijoen kylä, oli osa Salon pitäjää. Se kuului myöhemmin Pattijoen kuntaan ja tuli osaksi Raahea Pattijoen liittyessä Raaheen vuonna 2003.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Luoto, Reima T.A., Talvitie, Heikki ja Visuri, Pekka: Suomen sota 1808-1809. Taustat, tapahtumat, muistomerkit., s. 113, 120. Espoo: Fenix-kustannus Oy, 2008. ISBN 978-951-862-183-9.

ViitteetMuokkaa

  1. Luoto et al. 2008, s. 113.
  2. Luoto et al. 2008, s. 118.
  3. Olkijoen rauhanpirtti 14.12. 2008. Olkijoen erämiehet. Viitattu 18.4.2009.

Aiheesta muuallaMuokkaa