Nummijärven taistelu

Nummijärven taistelu
	Osa Suomen sotaa
	Nummijärven taistelun muistomerkki.
Päivämäärä:	28. elokuuta 1808
Paikka:	Nummijärvi, Kauhajoki
Lopputulos:	Ruotsin voitto
Osapuolet
Ruotsi	Venäjä
Komentajat
Carl von Otter	Ušakov
Vahvuudet
noin 1 200	noin 1 500
Tappiot
kaatuneita 25,; haavoittuneita 69	46

Nummijärven taistelu käytiin Suomen sodassa 28. elokuuta 1808 Kauhajoen Nummijärvellä Ruotsin ja Venäjän välillä. Ruotsin joukkojen vahvuus oli noin 1 200 miestä suomalaisista joukko-osastoista. Sotilaat olivat Porin ja Pohjanmaan rykmenteistä. Venäjän vahvuus oli noin 1 500 sotilasta. Ruotsin joukkoja johti everstiluutnantti Carl von Otter ja Venäjän joukkoja kenraalimajuri Ušakov. Taistelu päättyi Ruotsin voittoon.^[4]^[2]

Von Otterin joukot Nummijärvelle muokkaa

Voittoon päättyneen, 10. elokuuta käydyn Kauhajoen taistelun jälkeen Ruotsin everstiluutnantti Carl von Otterin noin 600 sotilaan Pohjanmaan rykmentin henkipataljoona vahvistettuna majuri Johan Adolf Grönhagenin noin 600 sotilaan Porin rykmentin toisella pataljoonalla siirtyivät venäläisten perässä kohti etelää, Nummijärvelle.^[4]^[3] Von Otter asetti Nummijärven itäpuolelta alkavan Nummijoen pohjoispuolelle tielle kaksi 3-naulaista ja kaksi 6-naulaista tykkiä. Näiden suojaksi von Otter asetti vielä noin sadasta nostomiehestä ja Pohjanmaan komppaniasta muodostetut ampumaketjut. Pieni osasto rakuunoita ja kaksi pohjalaista jalkaväkikomppaniaa olivat reservissä leirin luona. Porin II pataljoona oli asetettu etulinjaan. Metsä kaadettiin pois tykkien ampumasektorilta. Kenttä- ja etuvartio olivat jonkin matkan päässä Nummijoen eteläpuolella.^[1]^[5]

Taistelu muokkaa

Kankaanpäästä lähteneet venäläisjoukot, kaksi vahvennettua pataljoonaa, alkoivat sunnuntaiaamuna 28. elokuuta kello viisi Karvian^[3] suunnasta työntää suomalaisten etuvartiota tieltään, jonka jälkeen venäläiset pääsivät hyökkäämään suomalaisten kummankin siiven kimppuun. Tämän jälkeen von Otter lähetti molempiin siipiin pohjalaisista muodostuvat komppaniat.^[1]^[5] Venäläisjoukot pyrkivät etenemään Nummijärven itäpuolitse, jolloin niiden oikealle sivustalle lähetettiin porilaispataljoona, kapteenit von Kothen ja von Konow sekä pari 6-naulaista tykkiä. Venäläiset pyrkivät suomalaisten selustaan kiertämällä järven rantaa. Tämän hyökkäyksen suomalaiset löivät verisesti.^[2]^[6] Neljän tunnin taistelun jälkeen pohjalaisten, jotka olivat olleet patterien välissä, onnistui edetä venäläisten tykkien läheisyyteen. Tällöin venäläisten linja murtui.^[1] Ruotsi voitti taistelun.^[2]

Taistelussa kaatuneiden suomalaisten hautausmaa Nummijärvellä.

»Talonpojat ja muut suomalaiset oli sotamiehen pukees, elikkä niillä oli tuohivyöt ja -lakit. Ne kuluki sellaasta lakiaa pitkin ja kun ne pääsi sen yli, niin ne meni mettää myöre takaasin ja taas tuli lakian yli sama porukka. Kun ryssät Leppiniemestä [sijaitsee toisella puolella Nummijärveä] tähysti, niin ne näki, jotta aina vain tuloo uutta väkiä.^[2]»

Perimätieto kertoo, että von Otterilla olisi ollut apunaan joukko talonpoikia, jotka laskeutuivat nykyisen Nummijärven koulun töyrältä ”sotasoiton kaikuessa” parijonossa alas lakit ja tuohesta tehty vyö yllään sekä heinäseiväs olallaan. Talonpojat kääntyivät metsikköön ja laskeutuivat pian jälleen alas töyrää. Näin venäläiset saivat vaikutelman, että Ruotsi saa lisäjoukkoja.^[2]^[3]

Tappiot muokkaa

Ruotsin tappiot olivat 25 kaatunutta, joista yksi oli kersantti ja 24 sotamiestä. Neljä upseeria ja 65 sotamiestä haavoittui. Venäjän tappiot olivat 46 kaatunutta, joista kaksi upseeria ja 44 sotamiestä. Suomalaiset ottivat 48 venäläistä vangiksi, joista kaksi oli upseeria ja 46 sotamiestä.^[2]^[3]

Toisen lähteen mukaan Ruotsi menetti taistelussa neljä upseeria ja aliupseeria sekä 54 sotamiestä. Venäjä menetti saman lähteen mukaan kaatuneina ja haavoittuneina kuusi upseeria ja 200 sotamiestä. Lähde tosin mainitsee venäläistappioiden vaikuttavan taistelun venäläisjoukkoihin nähden suurelta.^[5]

Perääntyminen voitosta huolimatta muokkaa

Muistomerkki taistelussa kaatuneiden suomalaisten hautausmaalla Nummijärvellä. Kuva otettu Suomen itsenäisyyspäivänä 2010.

Ruotsin pääarmeija oli kärsinyt 21. elokuuta tappion Karstulassa ja lähti vetäytymään kohti pohjoista. Vaikka Nummijärven taistelu päättyikin voittoon, lähtivät Nummijärvelle edenneet suomalaiset vetäytymään pääarmeijan liikkeiden vuoksi 29. elokuuta. Alun perin von Otterin joukkoineen oli tarkoitus perääntyä ainoastaan Kauhajoen kirkolle odottamaan eversti August Fredrik Palmfeltin joukkoja Lapväärtistä. Von Otterin joukot perääntyivät kuitenkin heti Kurikan kautta aina Ilmajoelle saakka, sillä ruotsalaisten ylipäällikkö Wilhelm Mauritz Klingspor oli näin määrännyt. Ušakov hyökkäsi perääntymisen vuoksi välittömästi 3 000 miehen joukolla Nummijärveltä Kauhajoelle. Palmfeltkin joukkoineen saapui pian Kauhajoelle, mutta joutui perääntymään asemiin Parjakannevalle, sillä hänen ei onnistunut päästä venäläisrintaman läpi kohti Kurikkaa. Kauhajoki jäi Ušakovin joukoille, ja joukot polttivat muun muassa Kauhajoen kirkon, pappilan, muita rakennuksia sekä varastelivat paikallisten omaisuutta.^[2]^[7]

Muistomerkki ja -juhla muokkaa

Nummijärven keskustassa on nykyisin taistelun muistomerkki.^[8] Nummijärven taistelusta tuli 28. elokuuta 2008 kuluneeksi 200 vuotta, jonka kunniaksi järjestettiin Nummijärvellä juhla 31. heinäkuuta. Juhla alkoi Nummijärven kirkossa kello 13 pidetyllä jumalanpalveluksella. Tämän jälkeen laskettiin seppeleet taistelun muistomerkille sekä kaatuneitten muistomerkille. Myös taistelupaikkojen esittely kuului päivän ohjelmaan.^[9]

Lähteet muokkaa

Lappalainen, Jussi T; Ericson Wolke, Lars; Pylkkänen, Ali: Suomen sodan historia 1808–1809. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Karttakeskus, 2008. ISBN 978-952-222-018-9.
Ruismäki, Liisa: Kauhajoen historia: esihistoriasta vuoteen 1918. Jyväskylä: Kauhajoen kunta ja seurakunta, 1987. ISBN 951-99888-2-3.
Ruismäki, Liisa: ”Karttoja Kauhajoen taisteluista 1808”, Kauhajoen Joulu 2008. Kauhajoki: Kauhajoki-Seura ry, 2008. ISSN 1458-4239.