Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee Suomen sodan aikaista sotilasta. Myöhemmästä everstistä katso Carl Wilhelm Malm.

Karl Wilhelm Malm (14. elokuuta 1772 Kuopio18. elokuuta 1826 Joroinen)[1] oli Suomen sotaan osallistunut everstiluutnantti. Hän johti vuoden 1808 aikana menestyksekkäitä partioretkiä Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa käyttäen apunaan vapaaehtoisia talonpoikaisjoukkoja.

Karl Wilhelm Malmin isä oli sotakomissaari Johan Malm. Isänsä kuoltua Malm joutui keskeyttämään koulunkäyntinsä vain 10-vuotiaana vuonna 1782 ja värväytymään vapaaehtoisena Savon jääkärirykmenttiin, jossa hän palveli sen jälkeen 28 vuotta. Hänet nimitettiin hieman ennen Kustaa III:n sodan puhkeamista vuonna 1788 majoitusmestariksi. Osallistuttuaan sodan aikana Parkuinmäen ja Laitaatsillan taisteluihin hänet ylennettiin kersantiksi ja seuraavana vuonna vänrikiksi. Sittemmin hän yleni 1796 aliluutnantiksi, 1798 luutnantiksi ja 1804 kapteeniksi. Akordijärjestelmän mukaan, Malm joutui maksamaan Kerimäen komppanian päällikkön tehtävästä huomattavan summan rahaa.[1][2]

Suomen sodan alussa Malm kuului Savosta perääntyviin joukkoihin, mutta sitten hän pääsi osallistumaan eversti Johan August Sandelsin johtamaan vastahyökkäykseen. Pulkkilan taistelun jälkeen toukokuussa 1808 Malm johti 150 miehen erikoisosastoa, jonka tehtävänä oli hävittää venäläisten varastot Iisalmessa ja Kuopiossa. Hän vangitsi 9. toukokuuta ilman taistelua satamiehisen venäläisosaston Taipaleessa, minkä jälkeen tie oli auki Kuopioon.[1] Malm valloitti Kuopion 12. toukokuuta 1808 ja sai palkkiona ylennyksen majuriksi. Hän jatkoi etenemistään Juvalle saakka, josta siirtyi heinäkuussa Joensuuhun ja karkotti siellä olleet venäläiset käyttäen apunaan talonpoikia. Hän voitti 10. elokuuta 600 miehen kokoisella joukolla Pälkjärvellä 2 000 miehen vahvuisen venäläisosaston ja eteni jopa Venäjän puolelle rajaa, mutta joutui lopulta perääntymään ylivoiman edessä Sandelsin muun armeijan luo.[1][3] Everstiluutnantiksi ylennetty Malm osallistui lokakuun 1808 lopussa Koljonvirran taisteluun. Sandels lähetti hänet 11. marraskuuta takaisin Koljonvirralle johtamaan vastaiskua, mutta tuolloin Malm haavoittui päähän ja jäi venäläisten vangiksi.[1]

Malm vapautui sotavankeudesta jo ennen Haminan rauhaa. Hän erosi Ruotsin sotapalveluksesta vuonna 1810. Eronsa yhteydessä hänet aateloitiin Ruotsissa ja hänelle myönnettiin hovijahtimestarin arvo sekä Miekkaritarikunnan suurristi, joista yhtäkään hän ei ottanut vastaan. Hän ei myöskään jatkanut sotilasuraansa Venäjän palveluksessa. Loppuikänsä hän toimi maanviljelijänä Joroisisten Torstilassa ja Tuomaalassa.[1] Suomen sisällissotaan ja heimosotiin osallistunut eversti Carl Wilhelm Malm oli Karl Wilhelm Malmin pojanpoika.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Veli-Matti Syrjö: Malm, Karl Wilhelm (1772 - 1826) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Suomen sodan historia 1808 - 1809, Karttakeskus 2008.
  3. Facta 2001, WSOY 1981, 10. osa, palsta 779
  4. Veli-Matti Autio: Malm (1600 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.