Karl Mauritz Martinau
Karl Mauritz Martinau (18. heinäkuuta 1797 Tukholma – 29. maaliskuuta 1863 Hamina) oli suomalainen kenraaliluutnantti, jonka arvon hän sai 1855.[1]
Martinaun vanhemmat olivat ranskalaista syntyperää oleva eversti Aksel Kaarle Martinau ja Karoliina Vilhelmiina Goldkuhl ja puoliso vuodesta 1838 Wilhelmina Amalia Tigerstedt. Martinau kävi Haapaniemen sotakoulun. Hän oli keisari Aleksanteri I:n tulkki tämän Suomen-matkalla 1819. Venäjän-Turkin sotaan Martinau osallistui ylimajoitusmestarin kanslian jäsenenä. Hän palveli jonkin aikaa Puolassa vuodesta 1831, everstiksi hänet ylennettiin 1836 ja hänestä tuli rykmentin komentaja seuraavana vuonna. Kenraalimajuriksi ylennettynä Martinau osallistui Venäjän väliintuloon Unkarin vallankumoukseen. Krimin sodassa hän oli jalkaväkidivisioonan komentaja ja haavoittui niin pahasti, että menetti toisen kätensä. Sodan jälkeen vuonna 1856 hänet komennettiin Venäjän sotilasoppilaitosten palvelukseen.[1] Martinau oli sittemmin Haminan kadettikoulun johtaja 1858-1863. Hänet aateloitiin 1854[2] aatelissukuna 229, mutta suku sammui ilman miespuolista perillistä.[3]
Martinaun lapsia olivat taidemaalarit Nathalie Martinau ja Maria Martinau.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Blomstedt, Kaarlo, ym. (toim.): Kansallinen elämäkerrasto, IV osa: Malmström, K. R.–R., s. 35–36. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1932.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, p. 1388
- ↑ Martinau, Carl Mauritz Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.