Wikipedia

Koskue

kylä Kurikassa
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 5. tammikuuta 2009 kello 03.20 käyttäjän Roquai (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Koskue on Jalasjärven eteläosassa Etelä-Pohjanmaalla sijaitseva kylä. Asukkaita kylässä on 850 (2007).[2] Kylä muodostuu muutamasta pienikokoisesta kyläryhmittymästä ja kylän keskusta on muodostunut lyhyen ja kapean Koskutjärven ympärille. Keskustan eli Koskuen kirkonkylän lisäksi kylään kuuluvat Ala-Koskue, Yli-Koskue, Mustalammi ja Kallionkylä (myös Karjanmaa).[3]

Koskue

Koskue

Koordinaatit: 62°21.527′N, 22°50.921′E

Valtio Suomi
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Etelä-Pohjanmaa
Kunta Jalasjärvi
Hallinto
 – Asutustyyppi Kylä
Korkeus 118[1] m
Väkiluku (2007) 850
Aikavyöhyke UTC+2
 – Kesäaika UTC+3
Postinumero 61720











Koskuella on ollut asutusta jo kivikaudella ja kylästä onkin löytynyt sen aikaisia esineitä. Pitkään Koskue oli asumatonta erämaata, jossa käytiin metsästämässä. Pysyvä asutus on alkanut alueella vasta 1500-luvun puolivälissä.[3]

Kylässä toimii kaksi kyläkauppaa, joista toisessa on asiamiesposti. Koskuella on aikoinaan ollut myös kaksi pankkia, jotka molemmat on lakkautettu. Koskuen koulu, jossa on luokat 1–6, toimii Koskutjärven rannalla. Koskuen kirkonkylällä on myös kirkko, hautausmaa ja seurakuntakoti.

Koskue rajoittuu etelässä Kihniön kuntaan, Parkanon kaupunkiin ja Karvian kuntaan, lännessä Ilvesjoen kylään, pohjoisessa Keskikylän kylään ja idässä Ylivallin kylään.[4] Kylän keskellä sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueeseen kuuluva Koskutjärvi, joka laskee vetensä Koskutjokeen. Koskutjoki virtaa Koskuen kirkonkylältä Ala-Koskuen läpi kohti pohjoista. Ilvesjoen ja Koskuen rajalla joen nimi muuttuu Mustajoeksi.[5][6]

Etymologia

 
Koskutjärvi ja Yli-Vallintien varrella olevia maalaistaloja.

Koskue on saanut nimensä perimätiedon mukaan keskellä kylää sijaitsevan Koskutjärven mukaan. Järvi puolestaan on saanut nimensä sen rannalla kasvaneiden isojen koskuskuusten (koskutkuusi) mukaan. Vuonna 1949 maanviljelijä Jaakko Hietikko selitti pohjalaisperinteen tallettaja Väinö Tuomaalalle järven rannalla kasvaneen komeita kuusia, aivan kuin koskusia varten kasvatettuja. Koskutjärvi mainitaan vuodelta 1757 peräisin olevassa kartassa nimellä Kåskue jerfwi eli nimi on vaihtunut ajan kuluessa.[5][7]

Sana koskus tarkoittaa kuusen kuorilevyä tai kuorta. Sana tunnetaan suomen murteissa laajalti. Koskusia eli kuusen kuorilevyjä on aikoinaan hyödynnetty tervahautojen pohjissa sekä rakennusten katoissa.[5]

Koskuen asutushistorian perusteella koskut-nimen voi tulkita kuuluvan itäiseen perinteeseen, sillä vuonna 1576 Koskutjärvelle oli merkitty uudisasukkaiksi Savosta tulleet veljekset. Myös Koskutjärven rannalla sijaitsevan Juvosen talon asukkaiksi näitä veljeksiä on epäilty. Juvonen on joka tapauksessa karjalais-savolainen nimi. Suomen itäosassa, Savossa ja Karjalassa on melko yhtenäisellä alueella nimiä Koskutjoki ja Koskutjärvi, joten nimiparin voisi olla parhaiten tulkittavissa idästä tulleiden asukkaiden jättämäksi perinnöksi.[8]

Historia

Esihistoria

Koskuella on ollut asutusta jo kivikaudella, noin 4 000–500 eaa. Kivikaudella Koskue sijaitsi vielä merenrannalla,[9] jossa oli asumiseen soveltuvia suojaisia ja hiekkaisia rantoja sekä meren ja maan riistaa oli runsaasti tarjolla.[10] Samankaltainen tilanne oli myös muun muassa nykyisen Kauhajoen alueella.[10] Koskue lukeutuu Etelä-Pohjanmaan tärkeimpiin kivikautisiin alueisiin. Alueelta on löydetty sadoittain sen aikaisia esineitä. Museovirasto on tutkinut aluetta 1940- ja 1960-luvuilla. Koskuelta on löytynyt esimerkiksi nuijakiven puolikkaita, keihäänkärkiä, hioimia ja iskennäisiä. Parhaiden talttojen ja keihäänkärkien alkuperä on Vienan Karjalassa, koska Koskuelta ei kiveä, josta ne on valmistettu, löydy.[9]

Pitkään Koskuen alue oli asumatonta erämaata, jossa käytiin metsästämässä ja kalastamassa. Alueet kuuluivat satakuntalaisten ja hämäläisten eräoikeuksiin. Vanhimman asutuksen on kerrottu muodostuneen siten, että erämajoista, kuten Koskutjärven rannalla sijainneista lempääläisten kalamajoista, on tullut pysyviä asuinpaikkoja. Kesäisin alueelle tuli pirkanmaalaisia, hämäläisiä ja satakuntalaisia. He etenivät vesireittejä pitkin, mutta Pohjanmaan ja Satakunnan rajaseudulla sijaitsevalla vedenjakajalla vesistöt muuttuivat hajanaisiksi. Ihmiset jatkoivat matkaansa vedenjakajalla sijainneita pieniä lampia pitkin aina Niskaluoman latvoille asti. Niskaluomaa pitkin päästiin Koskutjärvelle, josta edelleen Kyrönjoelle Koskutjoen ja Jalasjoen kautta. Talvisin puolestaan alueelle saavuttiin niin kutsuttua Kyrönkankaan talvitietä pitkin. Tie johti Parkanosta Mustajärven kautta Jalasjärven puolelle ja Koskutjärven länsipuolitse kohti pohjoisessa sijaitsevaa Hirvijärveä.[5]

 
Yksi Koskutjoen monista koskista kesällä.

Vuodet 1500–1900

Vuonna 1523 Kustaa Vaasa nousi Ruotsin kuninkaaksi ja julisti 1550-luvulla maat kuuluviksi kruunulle eli valtiolle. Koska Suomi kuului tuohon aikaan Ruotsiin, samalla siis satakuntalaisten ja hämäläisten eräoikeudet Koskuella peruttiin. Koskuen asuttaminen alkoi tämän jälkeen. Noihin aikoihin Koskuen alue kuului Jalasjärven kylään, joka puolestaan oli osa Ilmajoen pitäjää. Ensimmäisen kerran Jalasjärvi mainittiin omana kylänään vuonna 1557, jolloin koko kylässä oli yhteensä viisi taloa.[5][11] 1560-luvulla Tuomas Juhonpoika perusti arvelujen mukaan tilan nykyisen Isontalon paikalle. Isotalo on aiemmin tunnettu nimillä Koskutjärvi, Kastijärvi ja Vanhatalo. Vuonna 1576 Koskuelle on merkitty Savosta tulleet uudisasukkaat Heikki ja Paavo Savolainen. Nämä veljekset olivat mahdollisesti Koskutjärven rannalla sijaitsevan Juvosen talon ensimmäiset asukkaat.[5] Toisten lähteiden mukaan Heikki Savolainen olisi ollut Juvosen talon ensimmäinen asukas ja Paavo Savolainen puolestaan Isontalon ensimmäinen asukas.[11] Vuonna 1646 keski-ikäinen Heikki Olavinpoika saapui isännäksi Koskutjärvi-nimiselle tilalle eli nykyiseen Isoontaloon. Hän toi mukanaan vaimon ja kolme lähes aikuista poikaansa.[12][11]

 
Rauhoitettu Ketkon vanha mänty tai Prunnimänty Tampereentien varrella Ala-Koskuella. Puu aiottiin kaataa 1960-luvulla puhelinlinjan tieltä, mutta lähellä asunut isäntä "suojeli" puun traktorista irrotetulla saksankielisellä laatalla ja sanoi kaatajille puun olevan rauhoitettu ja tekstin olevan latinaa. Myöhemmin puu rauhoitettiin virallisesti.[13]

Vähitellen tulevien vuosikymmenten aikana heidän jälkeläiset asuttivat koko Koskuen alueen. Suku laajeni myös Jalasjärvelle ja sen lähipitäjiinkin. Heikki Olavinpojan saapuessa Koskuelle, oli koko Jalasjärvellä kuusi taloa, jotka maksoivat veroja. Vuonna 1656 Heikki Olavinpoika valittiin postitalonpojaksi. Postitalonpojan tuli olla vakavarainen, hyvämaineinen sekä luku- ja kirjoitustaitoinen. Postitalonpoikana olo vapautti maatilan kruununverosta ja sotamiehen pitovelvoitteesta. Koskutjärvi oli postitalona vuoteen 1676 saakka, minkä jälkeen se toimi kestikievarina postitalon etuuksin. Heikki Olavinpoika kuoli vuonna 1686 ja haudattiin nimellä Coscus Gubben Hinrich Oloffsson eli Koskuen Ukko Heikki Olavinpoika. Koskutjärven isännäksi jäi Heikin vanhin poika Jaakko Heikinpoika ja muille veljeksille raivattiin uudistiloja. Heikki Olavinpojan Jaakko Heikinpojalle jättämää tilaa alettiin kutsua Vanhaksitaloksi, vuoden 1797 rippikirjasta lähtien Isoksitaloksi.[12][11]

Heikki Olavinpojan pojalle Yrjö Heikinpojalle muodostettiin vuonna 1660 Koskutjärven toiselle rannalle Majalan tila, mitä alettiin kutsua Majaksi. Yrjö Heikinpojalla oli vaimo Valpuri Pertuntytär sekä neljä lasta. Lapsista yksi kuoli ennen aikuisikää. Maja toimi luultavasti kestikievaritalona 1700-luvun alussa. Vuonna 1669 Heikki Olavinpojan kolmas poika, Perentti Heikinpoika aloitti isäntänä Seilo-nimisellä uudistilalla. Hänellä oli vaimo Valpuri Eskontytär sekä kaksi poikaa ja tytär. Seilon ensimmäiseksi isännäksi mainitaan vuonna 1664 Simo Heikinpoika vaimoineen. Isostatalosta, Majasta ja Seilosta alkoi Koskuen kylä muodostua. Talojen asukkaat olivat kotoisin Isostatalosta eli he olivat vanhoja koskuelaisia. 1600-luvun lopulla Majan vävy Antti Antinpoika vaimonsa Sofia Laurintyttären kanssa aloitti uudisviljelyn Juvosen mailla. Juvonen oli ollut asumattomana vuodesta 1580. 1700-luvun puoliväliin tultaessa Koskuen väki- ja taloluku alkoi nousta uusien uudisasukkaiden saapuessa.[12]

Kyrönkankaan talvitie kulki Koskuen läpi ja vuonna 1695 määrättiin tien Pohjanmaan puoleisen osan kunnossapito Jalasjärven ja varsinkin Koskuen uudisasukkaiden tehtäväksi. Uudisasukkaat vapautettiin samalla verorasituksista. Vielä 1700- ja 1800-luvuillakin tie oli niin kapea, että tienvarren puiden oksat löivät kasvoihin. Koskuen alueella poltettiin tervaa 1700- ja 1800-luvuilla. Suur-Ilmajoen kirkkoherra Salomon Hanneliuksen muistiinpanojen mukaan Koskuella oli Suur-Ilmajoen parhaat tervasmetsät. Pääasiassa terva kuljetettiin Pohjanlahden rannikolle Vaasaan. Tervasta saaduilla rahoilla koskuelaiset maksoivat veronsa. 1700-luvun lopulla aloitettiin Kyrönjoen koskien perkaus, että joessa mahdollistuisi tukinuitto. Koskissa sijaitsevien myllyjen omistajat kuitenkin vastustivat uittoa, koska he pelkäsivät tukkien vahingoittavan myllyjen rakenteita. Tästä syystä perkaus ei kaikilta osin onnistunut. Koskuen eteläosasta löytyi laivanrakentamiseen soveltuvia mastopuita. Tätä perua on myös Mastokangas-niminen alue Koskuen ja Ilvesjoen rajamailla.[3]

1800-luvulla, puukkojunkkarikaudella, olot Etelä-Pohjanmaalla olivat rauhattomammat, kuin muualla Suomessa. Jalasjärvikään ei tehnyt poikkeusta tässä. Varsinkin Koskue hieman syrjäisenä oli hyvinkin epävakaista seutua. Tuohon aikoihin pohjalainen luonne oli taipuvainen vastustamaan yhteiskuntaa. Koskuella ei puukkotappeluja suuremmin esiintynyt. Sen sijaan esiintyi varastelua ja yleistä rauhattomuutta. Esimerkiksi valtion metsiä hakattiin ja käytiin varastamassa Kangasalalta saakka hevonen. Vuonna 1872 kyläläisiä rauhoittamaan kutsuttiin hurjuudestaan tunnettuja Donin kasakoita. Kasakat saapuivat kylään 23. huhtikuuta, kun Isossatalossa vietettiin häitä. Kasakat ottivat Isontalon päämajakseen. Heitä sijoitettiin myös ympäri Koskuetta. Näin he alkoivat pitää koskuelaisia kurissa. Kasakat liikkuivat aina parin kolmen miehen ryhmissä. Kasakat alkoivat olla myös Koskuen naisten keskuudessa suosittuja. Koskuelaiset yrittivät lahjoa kasakkoja muun muassa paloviinalla ja makkaralla. Osa koskuelaisista, varsinkin Isontalon asukkaat, oppivat myös vähän venäjää. Sen sijaan kasakat eivät suomea juuri osanneet. Viisi vuotta Koskuella oltuaan kasakat lähtivät vuonna 1877, perimätiedon mukaan Turkin sotaan.[14] Kasakat eivät saaneet kylässä mitään aikaan ja varkaudet ja muu pahanteko jatkui heidän poistumisen jälkeenkin.[15]

1900–luvulta nykypäivään

 
Koskuen hautausmaata.

Kylän väkiluku kasvoi ja vuonna 1902 koskuelaiset perustivat rahaston Koskuen rukoushuonetta varten. Vuosina 1903–1906 Koskuen kirkonkylään, Koskutjärven rantaan valmistui hirsistä rakennettu pärekattoinen rukoushuone. Vuosina 1908–1911 rukoushuoneeseen tehtiin esimerkiksi alttarikehikko, saarnastuolia korvaava parveke, penkit ja lehterit. Viimein vuonna 1912 rukoushuone valmistui. Rukoushuoneesta tuli vuonna 1934 kyläkirkko, kun Jalasjärven kirkkovaltuusto lunasti sen Jalasjärven seurakunnalle.[16] 1950-luvulla lähelle kirkkoa valmistui hautausmaa.[17] Vuonna 1978 kirkon viereen rakennettiin seurakuntakoti.[16]

Vuosina 1930–1931 perattiin Koskuen lounaisosassa virtaavaa Mustaluomaa hätäaputyönä. Noihin aikoihin Suomessa oli pulaa ruoasta ja työstä. Paikoitellen Mustaluoma kaivettiin kulkemaan kokonaan uutta uomaa pitkin.[18] 1930- ja 1940-luvuilla käytyjen sotien jälkeen Koskuelle rakennettin Ruotsin kansan avustuksella terveystalo. Terveystalo siirtyi yksityisomistukseen vuonna 1995.[19] Vuoteen 1949 saakka koko Koskuella oli ainoastaan pari traktoria. Tuolloin viisi maanviljelijää lähti hakemaan Helsingistä uudenaikaista traktoria. Se tuotiin Koskuelle ajaen, jossa sitä tultiin katsomaan lähikylistä saakka.[20] 1950-luvun puolivälissä eläkkeelle Outokummun kaivokselta jäänyt Juho Tenhunen teki valtauksen Koskuen lounaisosasta, Mustaluoman läheltä. Hän alkoi etsiä valtaukseltaan kultaa. Kullanetsintä tehtiin pääasiassa talkootyönä ja työntekijöinä oli pääasiassa mustalammilaisia, joitakin muualtakin. Parin vuoden jälkeen louhinta loppui, koska kultaa ei löytynyt.[21] 1960-luvun alussa valmistui Koskuen eteläosaan osa Tampere–Seinäjoki-rataa. 13 kilometrin pituisella työmaalla oli yli sata miestä töissä, joista noin puolet oli jalasjärvisiä ja loput muualta Etelä-Pohjanmaalta. Lisäksi työmaalla oli automiehiä. Suunnilleen puolet ratatyömaasta sijaitsi Kihniön puolella. Rakennustyön ajaksi Ison Madesjärven rantaan nousi noin 20 rakennusta käsittänyt parakkikylä.[22] 1970-luvun alussa Koskuen Mustajoen ympäristöstä löydettiin vesiesiintymiä, joilla tyydytettiin Jalasjärven kunnan vedentarve.[22][23]

Koskue valittiin lokakuussa 1999 vuoden eteläpohjalaiseksi kyläksi. Valinnan teki Eteläpohjalaiset Kylät ry.[24] Kylästä valittiin vuoden 2003 kunnallisvaaleissa kolme kunnanvaltuutettua, joista yksi oli Jalasjärven kunnanvaltuuston puheenjohtaja.[25]

Maantiede

 
Koskuen sijainti Jalasjärvellä.

Koskue rajoittuu etelässä Satakuntaan kuuluvaan Karviaan, Pirkanmaahan kuuluviin Kihniön kuntaan ja Parkanon kaupunkiin sekä lännessä Ilvesjoen kylään, pohjoisessa Keskikylän kylään ja idässä Ylivallin kylään. Kaikki kylät osa Jalasjärveä.[4]

Kylän keskellä, kirkonkylässä sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueeseen kuuluva Koskutjärvi, joka laskee vetensä Koskutjokeen. Kirkonkylässä Koskutjokeen yhtyy Mustajoki. Koskutjoki virtaa Koskuen kirkonkylältä Ala-Koskuen läpi kohti pohjoista. Ilvesjoen ja Koskuen rajalla, Ilvesjoen yhdyttyä Koskutjokeen, joen nimi muuttuu Mustajoeksi. Mustajoen nimi muuttuu Hirvijärven kylässä Jalasjoeksi, joka Kurikassa yhtyy Kyrönjoen pääuomaan.[5] Koskutjärvi saa suurimman osan vedestään sen eteläosaan laskevasta Niskaluomasta. Koskutjokeen Koskuen kirkonkylällä yhtyvä Mustajoki on saanut alkunsa Parkanon ja Karvian rajalla sijaitsevasta Mustajärvestä. Mustajärvi laskee vetensä Mustaluomaan, joka virtaa mutkitellen kohti pohjoista ja laskee Koskuen kylän alueella Mustalampeen. Mustalampi laskee vetensä Mustajokeen. Koskuen eteläosassa sijaitsee muutamia pienikokoisia järviä, kuten Pikku Mujujärvi ja Iso Mujujärvi eli yhdessä Mujujärvet, Saarijärvi, Pohjan Korpilammi, Iso Madesjärvi, Vähä Madesjärvi ja Kolhonjärvi.[6]

Pinnanmuodoiltaan Koskue eroaa muusta Jalasjärvestä, sillä kylän maisema muistuttaa enemmän hämäläistä harjumaisemaa, kuin Pohjanmaalle tyypillistä lakeutta. Kylässä on useita nevoja ja kallioita, jotka ovat tavallisia Suomenselän vedenjakajaseudulle, jolla Koskue sijaitsee. Koskuen eteläosassa, Ison Madesjärven rannalla sijaitsee 193-metrinen Klopero, joka on Jalasjärven korkein kohta.[26]

 
Jäätynyt Koskutjoki virtaa laaksossa Ala-Koskuella.

Jääkauden jälkeen maa alkoi kohota ja merenpinta laski. Lopulta Litorinameren (8 500–4 000/2 000 vuotta sitten) alkuvaiheessa Koskue oli jo miltei kokonaan kuivaa maata. Ilvesjoki ja Koskutjoki olivat tosin vielä pitkiä ja syviä merenlahtia. Koskuen korkeimmat kohdat ovat karuja ja niiltä puuttuu hyvän metsänkasvun edellyttämä maannos. Karuus johtuu siitä, että Itämeren laajimpien vaiheiden kuluessa merivirrat huuhtoivat näiden korkeiden kohtien moreenipitoisen maan alemmille rinteille. Tällaisia karuja ja korkeita kallioalueita kylässä ovat muun muassa Kolhonvuori Kolhonjärven rannalla, Madesvuori Vähän Madesjärven rannalla sekä Vekarankalliot Koskuen ja Ilvesjoen kylän rajamailla.[27]

Merivirrat kerrostivat Itämeren järvi- ja merivaiheiden kuluessa hienojakoisen aineksen savikoiksi merenpohjassa sijainneisiin laaksoihin sekä painanteisiin. Nykyisin Koskutjoki ja Ilvesjoki virtaavat näissä entisissä merenpohjan laaksoissa ja savikot muodostavatkin maanpinnan peitteen alueilla. Nämä maat ovat maanviljelyn kannalta hedelmällistä maaperää, minkä vuoksi viljelykäytössä olevat alueet ovatkin tavallisesti alle 120 metrin korkeudessa merenpinnasta. Esimerkiksi Koskutjoen alajuoksun laaksossa savikerros on joillain kohdin jopa kymmenien metrien paksuinen.[27] Koskutjoen itäpuoli kuului jääkaudella aktiivisesti liikkuneeseen Näsijärven–Jyväskylän vyöhykkeeseen, jonka seurauksena alueella on suuri määrä drumliineja. Tyypillisiä drumliineja alueella ovat Karjanmaankallio Kallionkylässä, Salkoharju ja Tupamäki Yli-Koskuella, Koivuniemenmäki kirkonkylältä itään sekä Kuhnanperän drumliinit kirkonkylän ja Yli-Koskuen välissä. Esimerkkejä kalliomaista, joiden perässä on jääkauden jäljiltä moreenihäntä, ovat Romelonvuori, Sikavuori, Kettukallio ja Isovuori. Koskutjoen länsipuoli kuului puolestaan passiivisen jään alueeseen. Alue onkin esimerkiksi kivistä ja pintamoreeni on siellä tavallista.[28]

 
Mäntymetsää eteläisen Koskuen Mäntykankaalla. Alue kuuluu Jalasjärven–Mustalammin harjun alueeseen.

Koskuella, niin kuin Jalasjärvellä yleensäkin, harjut nousevat ainoastaan muutamia metrejä ympäröiviä alueita ylemmäksi. Jalasjärven merkittävin harjujakso on Jalasjärven–Mustalammin harju, joka kulkee kunnan alueella pohjois–eteläsuunnassa. Välillä turve on haudannut sen ja välillä puolestaan kalliot katkaisevat sen. Koskuella harju on havaittavissa muun muassa Ala-Koskuen Erkkilänmäellä, jossa sijaitsee pohjavesi- ja soranottoalueita. Koskuen kirkonkylän ja Mustalammin kylän välissä sijaitsevalla Mustajoenmaalla harju erottuu maisemasta selvimmin. Mustajoenmaalta harju jatkuu Mujunkankaan kautta Parkanon puolelle ja jatkaa matkaansa rikkonaisena Sisä-Suomen reunamuodostumille saakka.[29]

Elinkeinoelämä

 
Maanviljelijä niittämässä rehua karjalleen Koskutjoen rannalla.

Maatalous

Koskuen pääelinkeino on maatalous.[25] Kylässä harjoitetaan perinteisen maatalouden lisäksi maaseutuyrittämistoimintaa, kuten maatilamatkailua.[30] 1980-luvulta nykypäivään saakka Koskuen väkiluku on vähentynyt 1 250:stä 850 henkilöön. Samassa ajassa myös karjatilojen lukumäärä on vähentynyt 120:stä 40 kappaleeseen.[25] Koskuen maatalous on pääasiassa karjanhoitoa, koska kylä sijaitsee yli 110 metrin korkeudessa merenpinnasta Suomenselän vedenjakajaseudulla ja karjanhoito onnistuu varmemmin, kuin viljanviljely. Koskue sijoittuu mikroilmastollisesti suunnilleen Oulun korkeudelle joissakin meteorologisissa laskelmissa.[31]

Kylän maatalouden koneellistuminen alkoi, kun käyttöön otettiin korjuu- ja maanmuokkauskoneita, joita hevoset vetivät. 1920-luvulta alkaen myös puimakoneet saapuivat Koskuelle. Traktorien yleistyminen alkoi polttoaineen yleistyttyä 1950-luvulla, vaikkakin kylässä muutamia traktoreita oli ollut jo 1930-luvun lopulla. Kylässä järjestettiin toisinaan myös traktorikursseja, joita veti tavallisesti maatalouskonekeskuksen konsulentti. Traktoreiden yleistymisen jälkeen alkoivat yleistyä myös hydrauliset nostolaitteet, joiden avulla voitiin traktoreihin lisätä enemmän työkoneita. Esimerkiksi multapohtimet, äkeet, perälevyt, perunankaivuu-, niitto- ja haravakoneet saapuivat Koskuelle. Myöhemmin alkoi muun muassa niittosilppureiden, kippikärryjen, etu- ja takakuormaajien sekä kotitarvemyllyjen hankinta. Leikkuupuimurit alkoivat yleistyä 1950-luvun loppupuolella. Koskuen peltoja alettiin salaojittaa jo 1940- ja 1950-luvuilla. Pääasiassa salaojitus tehtiin kuitenkin 1960- ja 1970-luvuilla. Syynä salaojitukseen oli konekannan lisääntyminen. Koskuella on toiminut muutamia maatalousyhdistyksiä, jotka hankkivat yhteistä käyttöä varten maatalouskoneita.[32]

Palvelut

Kaupat

Koskuen kylässä on nykyisin kaksi vähittäiskauppaa: K-kauppa Piirto ja sitä vastapäätä Tampereentien toisella puolella entisessä osuuskaupan rakennuksessa Tarmo-lähikauppa T:mi Pentti Varttila. Piirron K-kauppa lopettelee toimintaansa eikä myy enää elintarvikkeita, vaan vain päivittäistavaroita. Tarmo-lähikaupassa toimii asiamiesposti.

 
Koskuen kirkonkylän tienristeys, jossa on aikaisemmin Jalasjärven Osuuskaupalle rakennetussa talossa yksityinen kyläkauppa T:mi Pentti Varttila ja asiamiesposti. Taustalla näkyy entinen Jalasjärven Säästöpankin Koskuen konttori, joka toimittuaan Koskuen Piristys -nimisenä ravintolana siirtyi yksityisasunnoksi.

Piirron kaupan Koskuen kirkonkylään perusti Ilmajoella syntynyt Iisakki Piirto vuonna 1898. Kaupan nimeksi tuli Toiminimi F. I. Piirto. Piirto perusti samaan kaupparakennukseen Koskuelle tullessaan samalla myös apteekin, kevarin, leipomon, kirjakaupan ja postin. Lisäksi rakennuksessa pidettiin karjaa. Nykyisin kauppa, joka on aina ollut saman suvun omistuksessa, on Jalasjärven vanhin edelleen toiminnassa oleva kauppaliike.[33] Kaupparakennuksessa on toiminut lisäksi leipomo, kahvila ja Jalasjärven Säästöpankin konttori.[34] Piirto sai kaupan lisäksi Koskuella aikaan yhdessä Juho Säntin kanssa rukoushuoneen rakentamisen.[35] Syntyperäiset koskuelaiset, Linda ja veljensä Matti Mattila perustivat 1920-luvulla kaupan Koskuelle. He kävivät viikoittain tai kuukausittain markkinoilla Parkanossa tavaroita myymässä. Sittemmin Matti lähti Vihantiin ja Linda jäi yksin kauppiaaksi.[36] Myöhemmin Linda Mattilan kauppa toimi myös noutotukkuna. Kauppa lopetettiin vuonna 1956 Mattilan kuoltua.[37] Mattila oli ennen kuolemaansa testamentannut kaupparakennuksensa Vilho Riskulle, joka oli Mattilan kuollessa 12-vuotias. Vilhon serkku Kauko Myllymäki vuokrasi kaupparakennuksen ja piti siinä kauppaa vuoteen 1965 saakka. Vuonna 1966 Vilho ja Anni Risku jatkoivat kaupanpitoa ja kaupasta tuli Koskuen ensimmäinen valintamyymälä. Riskun kauppa loppui vuonna 1982.[38] 1930-luvun puolivälissä Artturi Myllymäki vaimonsa Tyynen kanssa perusti kaupan Ala-Koskuelle. Kauppaa laajennettiin ja sen tuotevalikoima laajeni vähitellen.[39] Kauppa lakkautettiin vuonna 1984.[40] Vuonna 1951 Toini ja Väinö Männikkö perustivat Osuusliike OTK:n myymälän Koskuelle. Myöhemmin Osuusliike OTK nimettiin Osuusliike Satapohjaksi. Myymälässä toimi myös Osuusliikkeen säästökassa. Osuusliike Satapohja lakkautti Koskuen myymälän vuonna 1970, jonka jälkeen Toini Männikkö perusti oman kaupan ja hoiti sitä vuoteen 1988 saakka.[41] Vuonna 1959 Saara ja Sameli Aho aloittivat Mustalammilla kaupan- ja taksinpidon. Taksi on toiminnassa edelleen, mutta kauppa lopetettiin jo vuonna 1964.[42] Vuonna 1973 teuvalaissyntyinen Pentti Varttila siirtyi hoitamaan Jalasjärven Osuuskaupan Koskuen myymälää. Vuonna 1987 Pentti Varttila vaimonsa kanssa osti myymälän Osuuskaupalta. Kauppa sai asiamiespostin vuonna 1996, kun Koskuen posti lakkautettiin.[43]

Kahvilat

1930-luvun alussa Lauri Hakkarainen perusti Koskuelle leipomon, joka joidenkin vuosien kuluttua lopetettiin. Tällöin Helmi Mäntykoski tuli jatkamaan sinne leipomista.[38] Leipomo suljettiin 1960- ja 1970-lukujen taitteessa.[44] Vuonna 1936 Koskuella aloitti Vuorisen kahvila, joka sotien vuoksi lakkasi toimimasta. Vuonna 1952 kahvilatoiminta alkoi jälleen. Vuosien 1957–1958 aikana Koskuelle avattiin Matkahuolto, jossa Vuorisen kahvila jatkoi toimintaansa. Kahvila lakkautettiin ennen 1990-lukua.[45] 1950-luvun puolivälissä Ilmajoelta tulleet Eero ja Maria Lainonen perustivat Koskuelle leipomon ja sekatavarakaupan. Leipomotuotteita myytiin esimerkiksi Koskuen Esson baariin. Myös Jalasjärven seurakunnan Mustalammen rannassa[46] sijaitseva leirikeskus Kesäranta osti tuotteita. Vuonna 1982 leipomo ja kauppa lopetettiin.[47] 1950- ja 1960-lukujen taitteessa toimintansa aloitti Riskun kahvila, joka lopetettiin 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa.[48] Vuonna 1985 Koskuella avattiin Majan leipomo ja kahvila, joka on sittemmin laukkautettu.[49]

1990-luvulla koskuelaiset alkoivat toivoa kylälle pub-kahvilaa. Vuonna 1995 avattiin Koskuen kirkonkylälle entisen Säästöpankin rakennukseen Koskuen Piristys -niminen pub-kahvila. Koskuen Piristyksellä oli b-oikeudet ja tilaa noin 30 henkilölle.[50] Sittemmin pub-kahvila lakkautettiin.

Pankit

Koskuella on aikaisemmin toiminut myös kaksi pankkia. Säästöpankin konttori lopetti toimintansa Suomen Säästöpankki Oy:n lakattua 1990-luvulla. Osuuspankki lopetti konttorinsa Koskuella vuonna 2006. Säästöpankin lopetettua toimintansa sen entinen rakennus siirtyi ensin ravintolakäyttöön Koskuen Piristys -nimisenä, minkä jälkeen kokonaan yksityiseksi asuintaloksi.

Vuonna 1917 Koskuelle perustettiin Koskuen Osuuskassa, joka vuonna 1949 sulautettiin Jalasjärven Osuuskassaan. Osuuskassa toimi alkuvuosinaan eri taloissa ja sulautumisen jälkeen se siirtyi Koskuen Osuuskaupan tiloihin. Vuonna 1970 Koskuen Osuuskassasta tuli Koskuen Osuuspankki, joka vuonna 1981 siirtyi toimimaan kokonaan uuteen rakennukseen. Vuonna 1994 Suomen Säästöpankin Koskuen konttori yhdistettiin Osuuspankkiin.[51] Osuuspankki Koskuella lakkautettiin vuonna 2006.

Vuonna 1945 Koskuelle perustettiin Jalasjärven Säästöpankin konttori. Perustamisesta vuoteen 1959 saakka konttori toimi melko erikoisella henkilökunnalla, sillä Koskuen pastori toimi virkailijana ja pastorin vaimo konttorin hoitajana. Pankissa käytiinkin asioimassa pyhävaatteissa. Vaikka pappisvalta oli loppunut jo vuonna 1959, siirtyi pankki vasta vuonna 1962 omaan rakennukseensa pikkupappilan tiloista.[52] Vuonna 1994 Suomessa oli lama, jonka johdosta pankki yhdistettiin Koskuen Osuuspankin konttoriin.[51]

Posti

1. marraskuuta 1904 Koskuella avattiin postipysäkki. Seuraavana vuonna postipysäkki muutettiin postiasemaksi. Postiasema sai vuonna 1908 toisen luokan postitoimituksen ja 1980-luvulla sanomalehtien sunnuntaikannon. Vuonna 1991 Suomen posti vähensi huomattavasti toimipaikkojaan, mutta Koskuelle konttori vielä jäi. Siitä lähtien posti jaettiin Koskuelta myös Ilvesjoelle, Keskikylän Pentinmäelle sekä Ylivalliin. Myös Koskuen postin henkilökunnan lukumäärä kasvoi. Vuonna 1996 Suomen posti lakkautti Vaasan läänin alueelta yhdeksän postia, joista yksi oli Koskuen posti.[53] Tämän jälkeen Varttilan kaupassa aloitti asiamiesposti. Koskuen postinumero on 61720.[54]

Muu yritystoiminta

 
D.H.100 Vampire Mk.52 "VA-7" entisen Koskuen Esson pihassa.

Koskuen kirkonkylältä jonkin matkaa etelään sijaitsee entinen Esso-huoltoasema. Koskuen Esson ensimmäinen rakennus valmistui valtatie 3:n varteen vuonna 1959. Aluksi Esso tarjosi ainoastaan polttoaineiden myyntiä sekä koneiden ja autojen huoltoa. 1960-luvulla Essolle avattiin ympäri vuorokauden auki oleva baari, sittemmin Essoa laajennettiin useaan otteeseen. Koskuen Esso oli vielä 1980-luvullakin suosittu levähdyspaikka erityisesti kuorma-autonkuljettajien keskuudessa. Valtatie 3:n linjauksen siirron jälkeen kävijät vähenivät ja Koskuen Esso lopetti toimintansa vuonna 1994. Koskuen Esso lukeutui monena vuonna Koskuen suurimpiin työnantajiin. Nykyisin Jalasjärven sijaintia ei useastikaan tunneta kaikkialla Suomessa, mutta Koskuen Esso sen sijaan on hyvin tiedossa.[55] Entisen huoltamorakennuksen läheisyydessä pohjoispuolella sijaitsee De Havilland Vampire -lentokone betonijalustalla kolmen paksun teräsputken varaan laskettuna.[56]

Koskutjärven rannassa, Hebroninmäellä toimi aikoinaan leirintäalue.[49][57] Sitä seurasi Jalas-leirintä-niminen leirintäalue. Jalas-leirinnän ympäristössä on järjestetty Koskuthölkkä- ja Hela-Ventti-nimisiä juoksutapahtumia.[58][59]

Teollisuus

Myllyt ja sahat

 
Mustaluomaa Koskuen lounaisosassa. Mustaluoma tunnetaan myös nimellä Kovaasluoma.

Noin vuonna 1860 Mustaluomaan perustettiin mylly. Paikkaa, johon mylly valmistui, alettiin kutsua Myllykoskeksi. Vuodesta 1903 lähtien koskea alettiin kutsua Harjun koskeksi ja myllyä Harjun Sampan myllyksi, sillä Samuel Valentin Harju osti myllyn. Vasta vuonna 1917 myllyyn haettiin perustamislupa. Myllyn toiminta lopetettiin vuosien 1955 ja 1974 välisenä aikana.[60]

Vuonna 1892 Koskutjokeen valmistui Rintamäen kosken mylly. Vuonna 1917 myllyyn haettiin käyttölupaa, joka saatiinkin. Jauhaminen myllyssä loppui vuonna 1969 ja nykyisin myllyn rakennukset ovat luhistuneet.[61]

Vuonna 1919 Vaasan läänin maaherra antoi luvan perustaa vesilaitoksen Koskutjoen Mäntylänkoskeen. Vesilaitos oli saha- ja myllylaitos. Laitos paloi vuonna 1934, jonka jälkeen samalle paikalle rakennettiin uusi laitos. Laitos toimi jopa hetken vientisahanakin ja 1950-luvun lopusta lähtien vain rahtisahana. Saha- ja myllylaitos lopetti vuonna 1981 toimintansa.[62]

Vuonna 1917 Vaasan lääninhallitus antoi luvan rakentaa mylly Mustaluoman Kovaaskoskeen. Myöhemmin myllyn yhteyteen valmistui myös saha.[63] Myös Mustaluoman Rumassakoskessa oli 1890– ja 1900-lukujen aikana mylly.[64]

Koskutjärven rannalla on sijainnut Seilon saha.[65] Saha lopetti toimintansa vuonna 1983.[66] Seilon sahan edeltäjä oli Järvensuusaha, jonka tulipalo tuhosi vuonna 1928.[65][67]

Muu teollisuus

Vuonna 1889 Jalasjärvelle perustettiin kolme yhtiömeijeriä. Yksi niistä oli Koskuen meijeri. Suunnilleen 11 tai 12 vuotta toimittuaan Koskuen meijeri myytiin Osuusmeijeri Murtajan kuorima-asemaksi. Kokonaan uusi meijerirakennus valmistui Koskuelle vuonna 1923. Samana vuonna Osuusmeijeri Murtaja hajosi ja perustettiin Koskuen Osuusmeijeri.[68] Osuusmeijeri lopetti toimintansa vuonna 1974. Koskuelle toimi 1890-luvulla myös pienikokoinen Juvosen meijeri.[69]

Ala-Koskuella, entisestä Ritalan koulusta pohjoiseen sijaitsevalle pellolle rakennettiin kasvihuoneita vuodesta 1968 alkaen. Kasvihuoneet olivat Suomen ja koko maailmankin ensimmäiset muovikatteesta tehdyt kaksikerroksiset kasvihuoneet, joita käytetään vielä nykyisinkin ympärivuotiseen viljelyyn. Kasvihuoneissa viljeltiin aluksi tomaatteja, sitten leikkokukkia. Kasvihuoneet omistaa Hantulan Puutarha Oy.[70]

Yhdistystoiminta

 
"Murskaksi" kutsuttu, lähteestä vetensä saava uimapaikka Ala-Koskuella vuonna 2007. "Murskaa" on käytetty kivenottoon ja aikaisemmin se oli virallinen uimapaikka.

1900-luvun alkupuolella Koskuelle perustettiin Koskuen maamiesseura.[71] Seura on hankkinut vuosien saatossa Koskuelle erilaisia maataloudessa tarvittavia laitteita, kuten kuivaajia ja viljanlajittelijan. Koskuen maamiesseura muuttui Koskuen maa- ja kotitalousseuraksi vuonna 1990. Vuonna 1998 seuraan liittyivät lakkautetut Mustalammin Pienviljelijäyhdistys ja Ala-Koskuen Pienviljelijäyhdistys. Seuraavana vuonna myös Yli-Koskuen Pienviljelijäyhdistys liittyi seuraan. Koskuen maa- ja kotitalousseuralla on myös naisosasto.[72]

30. huhtikuuta 1936 perustettiin Ala-Koskuen Pienviljelijäyhdistys. Se hankki yhdistyksen jäsenten käyttöön erilaisia maataloudessa tarvittavia laitteita. Sotien aikana yhdistys ei laitteita hankkinut. Sen sijaan muu toiminta jatkui. Yhdistys järjesti myös erilaisia kursseja, kuten ompelukurssin. Yhdistyksen nimi muuttui vuonna 1992 Ala-Koskuen Maa- ja kotitalousseuraksi ja se liittyi Koskuen Maa- ja kotitalousseuraan vuonna 1998.[73]

21. tammikuuta 1949 perustettiin Koskuen Kallionkylään Karjanmaan Pienviljelijäyhdistys.[73] Yhdistys toimii edelleen ja sekin on hankkinut ja hankkii edelleen erilaisia maatalouslaitteita. Karjanmaan Pienviljelijäyhdistys on myös aikoinaan järjestänyt erilaisia kursseja.[74]

 
Rentukka kasvaa Koskutjoen varsilla.

1950-luvulla hirvenkaatolupien myöntäminen yksityisihmisille väheni huomattavasti. Koskuella havaittiin, että kylään tarvitaan metsästysseura. Perustava kokous pidettiin vuonna 1954. Seura päätti vuonna 1965 rakentaa metsästysmajan Koskuen kirkonkylän ja Yli-Koskuen välille.[74] Myöhemmin alettiin kaivata myös ampumarataa, mutta koska metsästysseuran säännöt ja perustavan kokouksen pöytäkirjat olivat kateissa, ei lupaa ampumarataankaan saataisi. Metsästysseuraa ei oltukaan perustettu. Vuonna 1967 seura perustettiin sitten ja vuonna 1969 alkoivat myös ampumaradan (hirviradan) rakennustyöt. 1970-luvulla valmistui lisäksi haulikkorata.[75]

Vuonna 1905 kylään perustettiin Koskuen Nuija tarkoituksena saada koskuelaisnuoret hyvien harrastusten ja valistuksen pariin. Seura sai varoja muun muassa iltamien kautta, joita järjestettiin vuorollaan eri taloissa.[76] Vuonna 1915 valmistui Koskuen Nuijalle oma rakennus,[76] jota laajennettiin ensimmäisen kerran vuonna 1960-luvulla. Rakennuksessa järjestettin muun muassa tansseja ja näytelmiä. 1980-luvun puolivälissä Koskuen Nuija ry myi rakennuksen tamperelaiselle Extra Viihteelle, joka puolestaan myi rakennuksen Jouko Elevaaralle.[77] Vuonna 2003 koskuelaiset ostivat talon takaisin ja se toimii nykyisin Koskuen Kylätalona.[78]

9. toukokuuta 1946 perustettiin Koskuen nuorisoseura, joka järjesti esimerkiksi suvipäiviä, kesäjuhlia sekä laulu- ja soittojuhlia. 1960-luvun alkuun saakka seuran toiminta oli virkeää ja seuraavan kerran se alkoi virkistyä vuonna 1988. Seura on sittemmin järjestänyt esimerkiksi näytelmätoimintaa ja urheilukerhoa.[79]

11. maaliskuuta 1980 perustettiin Koskuen kylätoimikunta. Kylätoimikunta oli kolmas laatuaan koko Jalasjärvellä. Toimikunta on esimerkiksi järjestänyt Koskuthölkkä-nimistä juoksutapahtumaa, Koskutviesti-nimistä hiihtotapahtumaa, Koskuen markkinoita, kyläjuhlia ja pääsiäiskokkoa eli pääsiäisvalakiaa. Vuonna 1998 kylätoimikunnan Euroopan unionin projekti- ja hankerahoituksien saantimahdollisuuksia parantamaan perustettiin Koskuen kyläyhdistys ry, sillä EU-tukia voi hakea ainoastaan rekisteröitynyt yhdistys.[77] Kylätoimikunta urheilujaostoineen liitettiin uuden yhdistyksen alaisuuteen. Kyläyhdistys aloitti pian Koskue Info -nimisen tiedotuslehden julkaisemisen. Yhdistyksen ansiosta Koskuesta tuli myös vuoden 1999 eteläpohjalainen kylä. Vuonna 1991 perustettiin Eteläpään monitoimitalo ry. Perustajina olivat Koskuen, Keskikylän, Ilvesjoen ja Ylivallin asukkaat.[78] Vuonna 1992 Koskutjärven rantaan valmistui Eteläpään monitoimitalo. Monitoimitalossa on mahdollista pelata esimerkiksi lentopalloa, sähly ja tennistä sekä pitää juhlia ja huutokauppoja. Rakennuksessa on myös iltapäivätoimintaa koululaisille sekä kuntosali ja pesu- ja saunatilat.[80]

Koulut

Vuonna 1886 päätettiin perustaa Koskuen koulu, vaikka Jalasjärven pohjoisosassa sijaitsevan Luopajärven kylän asukkaat vastustivatkin sitä, sillä he totesivat koskuelaiset liian sivistymättömiksi, ettei koulu saisi kylästä oppilaita kuitenkaan. Koulunkäynti alkoi syksyllä 1887 Ala-Seilon päärakennuksessa. Oman rakennuksensa koulu sai vuonna 1888.[81] Koskuen kansakoulusta tuli Koskuen ala-aste, kun siirryttiin peruskouluun. Vuonna 1976 kouluun siirtyivät lakkautetun Seilon koulun oppilaat ja vuonna 2000 puolestaan lakkautetun Ylivallin koulun oppilaat siirtyivät Koskuen kouluun.[82] Vuonna 2008 koulussa on 73 oppilasta ja neljä opettajaa[83] sekä luokat 1.–6.[84]

 
Koskuen kirkko.

Vuonna 1917 Saari-Seilon tuvassa aloitti Seilon koulu. Koulunkäynti jatkui samassa rakennuksessa vuoteen 1921 saakka, koska Jalasjärven kunta osti Saari-Seilon tuvan. Syksyllä 1921 valmistui uusi rakennus koululle ja Seilon koulu jatkoi siellä. Vuonna 1966 Seilon kouluun siirtyivät lakkautetun Karjanmaan koulun oppilaat. Koulu sai oman ruokalan vuonna 1948. Koulu lakkautettiin vuonna 1976, jonka jälkeen oppilaat siirtyivät Koskuen kouluun.[85]

Vuonna 1920 Ala-Koskuen Ritalaan alettiin valmistella koulua. Vielä saman vuoden aikana hankittiin piirustukset koulua varten. Rakennustyöt pääsivät alkuun vuoden 1921 puolella ja syksyllä rakennus oli siinä kunnossa, että voitiin aloittaa koulunpito. Ritalan kansakoulu aloitti vuonna 1921 ja lopetti toimintansa vuonna 1966. Osa koulun oppilaista siirtyi tämän jälkeen kouluun Keskikylään ja osa puolestaan Koskuen kouluun. Kansakoulun rakennuksesta tuli kauppapuutarhan päärakennus vuonna 1967.[86]

Vuonna 1938 aloitti toimintansa Karjanmaan koulu. Koulu muutti vuonna 1948 uuteen rakennukseen. Se toimi yhden opettajan voimin vuoden 1952 kevätlukukauteen saakka ja syyslukukauden alkaessa koulussa oli toinenkin opettaja. Koulurakennuksessa toimi vuodesta 1957 vuoteen 1966 saakka Karjanmaan kirjasto. Vuonna Karjanmaan koulu lakkautettiin, koska oppilaat olivat alkaneet vähentyä sivukylillä.[87]

Lisäksi Koskuella on ollut koulut Mustalammilla ja Yli-Koskuella.[88]

Koskuella oli myös kiertokoulutoimintaa, joka alkoi vähentyä, kun kylät alkoivat saada omia alakouluja. Koskuen kirkonkylän alueella kiertokoulut loppuivat vuonna 1935. Mustalammilla kiertokoulu loppui vuonna 1933, kun perustettiin Mustalammin kansakoulu. Ala-Koskuen Erkkilänmäellä pidettiin kiertokoulua vielä 1940-luvullakin.[87]

Kirjastot

Koskuen kansakoulun opettaja Henrik Iivar Westerlund perusti kylään helmikuussa 1891 laulu- ja keskustelukerhon. Samoihin aikoihin keskusteltiin lisäksi olisiko mahdollista saada kylään oma lainakirjasto. Kirjasto avattiin marraskuussa, jolloin kirjastoon oli arpajaisilla sekä lahja- ja rahakeräyksillä ansaituilla varoilla hankittu 25 nidettä. Niteet edustivat kirjallisuuden eri aloja. Aluksi opettaja Westerlund toimi itse kirjastonhoitajana. Sittemmin Koskuen laina-asema siirtyi Jalasjärven kunnan hoitoon, jolloin siitä tuli piirikirjasto. Vuonna 1973 kirjasto lopetti toimintansa.[89]

Vuonna 1957 Koskuen Kallionkylään, Karjanmaan koululle perustettiin Karjanmaan piirikirjasto. Ensimmäinen kirjastonhoitaja oli opettaja Martta Mustola. Kirjojen määrä kasvoi vähitellen ja 1960-luvun alkupuolella niteiden lukumäärä oli 265 kappaletta. Vuonna 1967 kirjasto muutti pois Karjanmaan koululta uuden kirjastonhoitajan, Toivo Topparin taloon. 1980-luvun alussa niteitä oli kirjastossa melkein 3 000. Karjanmaan kirjasto lopetti toimintansa vuoden 1996 lopussa ja seuraavan vuoden alussa kirjaston kirjat vietiin Jalasjärven pääkirjastoon. Nykyisin Kallionkylässä käy kirjastoauto.[89]

Liikenne

 
Tampereentie Ala-Koskuella marraskuisessa räntäsateessa.

Valtatie 3 kulkee kylän läpi pohjois–eteläsuunnassa. Tampereentie eli paikallistie 17073 kulkee myös pohjois–eteläsuunnassa Ala-Koskuen, Koskuen kirkonkylän ja Yli-Koskuen läpi. Vuoteen 1994 saakka tie oli osa valtatietä 3.[90] Tampereentie yhdistyy Ala-Koskuella ja Yli-Koskuella valtatiehen 3, joka tunnetaan Koskuen kohdalla nimellä Koskuen kehätie. Seututie 273 alkaa Koskuen ja Keskikylän rajalta ja johtaa Ilvesjoen ja Karvian kautta Kankaanpäähän. Koskuen kirkonkylältä on matkaa Jalasjärven keskustaan noin 17 kilometriä, Keskikylään noin yhdeksän kilometriä, Ilvesjoelle noin yhdeksän kilometriä, Ylivalliin noin 7,5 kilometriä, Alavalliin noin 17 kilometriä, Hirvijärvelle noin 21 kilometriä, Jokipiihin noin 21 kilometriä. Parkanoon matkaa on noin 42,5 kilometriä, Kihniöön noin 31,5 kilometriä, Kauhajoelle noin 42 kilometriä, Seinäjoelle noin 51,5 kilometriä ja Helsinkiin noin 310 kilometriä.[91]

Koskuen eteläosassa, Matehenperällä on Tampere-Seinäjoki-radan varrella Madesjärven rautatieasema. Asemalla on vakituista tai kausiluonteista tavaraliikennettä.[92]

Tunnettuja koskuelaisia

Lähteet

  • Nevala, Aino et al: Suomesta pois Koskuelle: totta ja tarinaa Koskuen kylästä. Jalasjärven kansalaisopiston Koskuen kyläkirjan toimituskunta, 2003. ISBN 952-91-6647-8.

Viitteet

  1. ↑ Koskue, Finland Page Falling Rain Genomics, Inc. Viitattu 19.12.2008. (englanniksi)
  2. ↑ Etelä-Pohjanmaan vedet nyt ja tulevaisuudessa (PDF) 26.3.2007. Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 26.12.2008.
  3. ↑ a b c Nevala et al. 2003, ss. 13–15
  4. ↑ a b Jalasjärven kylät Jalasjärven kunta. Viitattu 20.12.2008.
  5. ↑ a b c d e f g Nevala et al. 2003, s. 15
  6. ↑ a b Tee karttalinkki Kansalaisen Karttapaikka. Viitattu 14.12.2008.
  7. ↑ Nevala et al. 2003, s. 415
  8. ↑ Nevala et al. 2003, ss. 15–16
  9. ↑ a b Nevala et al. 2003, s. 264–265 (alkuperäinen lähde: Aamulehti, 7.11.1974)
  10. ↑ a b Ruismäki, Liisa: ”Esihistoria”, Kauhajoen historia: esihistoriasta vuoteen 1918, s. 23. Jyväskylä: Kauhajoen kunta ja seurakunta, 1987. ISBN 951-99888-2-3.
  11. ↑ a b c d Nevala et al. 2003, s. 22
  12. ↑ a b c Puro, Pertti: Talo Koskutjärven rannalla 13.6.1997. Puro, Pertti. Viitattu 19.12.2008.
  13. ↑ Nevala et al. 2003, s. 414
  14. ↑ Nevala et al. 2003, s. 403–408 (alkuperäinen lähde: Tuomela, Veikko: Jalasjärven Joulu, 1961)
  15. ↑ Nevala et al. 2003, s. 402
  16. ↑ a b Koskuen kirkko Jalasjärven seurakunta. Viitattu 20.12.2008.
  17. ↑ Nevala et al. 2003, s. 103
  18. ↑ Nevala et al. 2003, s. 31
  19. ↑ Nevala et al. 2003, s. 352–353
  20. ↑ Nevala et al. 2003, s. 359
  21. ↑ Nevala et al. 2003, s. 425
  22. ↑ a b Nevala et al. 2003, s. 267–269 (alkuperäinen lähde: Pajula, Josua: Vaasa, 1963
  23. ↑ Jalasjärven–Peräseinäjoen Kunnallissanomat, 5.4.1973
  24. ↑ Nevala et al. 2003, s. 322
  25. ↑ a b c Historia Koskuen kylä. Viitattu 23.12.2008.
  26. ↑ Nevala et al. 2003, s. 415
  27. ↑ a b Nevala et al. 2003, s. 418
  28. ↑ Nevala et al. 2003, s. 420
  29. ↑ Nevala et al. 2003, s. 424
  30. ↑ Nevala et al. 2003, ss. 172–173
  31. ↑ Nevala et al. 2003, s. 364
  32. ↑ Nevala et al. 2003, ss. 361–363
  33. ↑ Nevala et al. 2003, s. 68
  34. ↑ Nevala et al. 2003, s. 71
  35. ↑ Nevala et al. 2003, s. 69
  36. ↑ Nevala et al. 2003, s. 90
  37. ↑ Nevala et al. 2003, s. 93
  38. ↑ a b Nevala et al. 2003, ss. 79–80
  39. ↑ Nevala et al. 2003, ss. 72–73
  40. ↑ Nevala et al. 2003, s. 75
  41. ↑ Nevala et al. 2003, s. 77
  42. ↑ Nevala et al. 2003, s. 84
  43. ↑ Nevala et al. 2003, ss. 75–76
  44. ↑ Nevala et al. 2003, s. 81
  45. ↑ Nevala et al. 2003, ss. 165–166
  46. ↑ Leirikeskus Kesäranta Jalasjärven seurakunta. Viitattu 23.12.2008.
  47. ↑ Nevala et al. 2003, s. 78
  48. ↑ Nevala et al. 2003, s. 166
  49. ↑ a b Nevala et al. 2003, s. 167
  50. ↑ Nevala et al. 2003, s. 171
  51. ↑ a b Nevala et al. 2003, ss. 132–134
  52. ↑ Nevala et al. 2003, ss. 136–138
  53. ↑ Nevala et al. 2003, ss. 139–140
  54. ↑ Postinumerohaun tulos Itella Oyj. Viitattu 21.12.2008.
  55. ↑ Nevala et al. 2003, ss. 176–178
  56. ↑ Nevala et al. 2003, s. 484
  57. ↑ Pajula, Josua: Jalasjärven Joulu, 1962
  58. ↑ Nevala et al. 2003, ss. 169–170
  59. ↑ Hela-Ventti Helaventti.net. Viitattu 5.1.2009.
  60. ↑ Nevala et al. 2003, ss. 35–36
  61. ↑ Nevala et al. 2003, s. 38
  62. ↑ Nevala et al. 2003, ss. 33–34
  63. ↑ Nevala et al. 2003, ss. 37–38
  64. ↑ Nevala et al. 2003, s. 41
  65. ↑ a b Nevala et al. 2003, s. 152
  66. ↑ Nevala et al. 2003, s. 156
  67. ↑ Pakkala, Sirkka: Koskuen joulu, 1995
  68. ↑ Nevala et al. 2003, ss. 141–145
  69. ↑ Nevala et al. 2003, ss. 146–148
  70. ↑ Nevala et al. 2003, ss. 179–178
  71. ↑ Nevala et al. 2003, s. 42
  72. ↑ Nevala et al. 2003, s. 44
  73. ↑ a b Nevala et al. 2003, ss. 51–52
  74. ↑ a b Nevala et al. 2003, ss. 53–54
  75. ↑ Nevala et al. 2003, ss. 55–56
  76. ↑ a b Nevala et al. 2003, s. 59
  77. ↑ a b Nevala et al. 2003, ss. 61–62
  78. ↑ a b Nevala et al. 2003, ss. 63–64
  79. ↑ Nevala et al. 2003, ss. 49–50
  80. ↑ Nevala et al. 2003, s. 65
  81. ↑ Nevala et al. 2003, ss. 194–195
  82. ↑ Nevala et al. 2003, ss. 197–198
  83. ↑ Palvelut > Opetuspalvelut > Koulut > Koskuen koulu Jalasjärven kunta. Viitattu 23.12.2008.
  84. ↑ Palvelut > Opetuspalvelut > Koulut > Koskuen koulu > Henkilökunta Jalasjärven kunta. Viitattu 23.12.2008.
  85. ↑ Nevala et al. 2003, ss. 200–201
  86. ↑ Nevala et al. 2003, ss. 193–194
  87. ↑ a b Nevala et al. 2003, ss. 202–205
  88. ↑ Nevala et al. 2003, s. 197
  89. ↑ a b Nevala et al. 2003, ss. 231–233
  90. ↑ Nevala et al. 2003, s. 178
  91. ↑ Kartat ja reitit Eniro. Viitattu 20.12.2008.
  92. ↑ Luettelo rautatieliikennepaikoista 3.6.2007 (PDF) 2007. Helsinki: Ratahallintokeskus. Viitattu 20.12.2008.
  93. ↑ a b c Nevala et al. 2003, ss. 332–333
  94. ↑ Nevala et al. 2003, s. 347

Aiheesta muualla

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Koskuelaisia sanontoja.
 
Jalasjärvi
Kylät
Järvet ja lammet
Joet ja luomat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Koskue&oldid=6065079”