Martin Luther King, Jr.
Martin Luther King, Jr. (15. tammikuuta 1929 Atlanta, Georgia – 4. huhtikuuta 1968 Memphis, Tennessee) oli yhdysvaltalainen baptistipastori ja ihmisoikeusaktivisti. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1964.[1]
| Martin Luther King, Jr. | |
|---|---|
 Martin Luther King, Jr. vuonna 1964 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. tammikuuta 1929 Atlanta, Georgia, Yhdysvallat |
| Kuollut | 4. huhtikuuta 1968 (39 vuotta) Memphis, Tennessee, Yhdysvallat |
| Ammatti | pastori |
| Arvonimi | Reverend Doctor (käännä suomeksi) |
| Puoliso | Coretta Scott King ( 1953) |
| Muut tiedot | |
| Tunnustukset |
 Nobelin rauhanpalkinto (1964) |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Martin Luther King oli Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeen keskeisiä hahmoja, joka 1950- ja 1960-luvulla ajoi erityisesti etelävaltioiden mustien kansalaisoikeuksien tunnustamista. Hän oli väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden järkkymätön kannattaja ja onkin Mahatma Gandhin ohella väkivallattoman vastarinnan ajattelun tärkeimpiä kehittäjiä. Kingin syntymän kunniaksi vuoden kolmas maanantai, Martin Luther Kingin päivä, on Yhdysvalloissa yleinen vapaapäivä. Asetuksen hyväksyi presidentti Ronald Reagan vuonna 1986.[2]
Perhe-elämä ja opinnot
muokkaa
King syntyi Atlantassa, Georgian osavaltiossa Michael King Junior -nimisenä. Hänen vanhempansa olivat Martin Luther King Sr. (alk. Michael King) ja Alberta Williams King. Hänen isänsä oli myös pastori, joka muutti oman ja poikansa nimet Martti Lutherin kunniaksi vuonna 1934. King valmistui vuonna 1948 Morehouse Collegesta sosiologian kandidaatiksi. Vuonna 1951 hän valmistui teologian kandidaatiksi Crozerin teologisesta oppilaitoksesta (Crozer Theological Seminary). Martin Luther King, Sr. nimitti Kingin Dexter Avenuen baptistikirkon pastoriksi Montgomeryssa, Alabamassa vuonna 1954. Teologian tohtoriksi King valmistui 5. kesäkuuta päivä 1955 Bostonin yliopistosta.[3]
King avioitui vuonna 1953 Coretta Scottin kanssa Marionissa, Alabamassa. King ja Scott saivat neljä lasta:[4]
- Yolanda Denise (s. 17. marraskuuta 1955 Montgomery, Alabama)
- Martin Luther III (s. 23. lokakuuta 1957 Montgomery, Alabama)
- Dexter Scott (s. 30. tammikuuta 1961 Atlanta, Georgia)
- Bernice Albertine (s. 28. maaliskuuta 1963 Atlanta, Georgia)
Kansalaisoikeustoiminta
muokkaaKing johti vuoden 1955 Montgomeryn bussiboikottia, joka sai alkunsa, kun Rosa Parks kieltäytyi luovuttamasta paikkaansa valkoihoiselle miehelle ja rikkoi näin Jim Crow -lakia. Boikotti kesti 381 päivää, ja tilanne kiristyi niin, että Kingin Montgomeryn asunnon kuistille jopa heitettiin pommi. 13. marraskuuta 1956 Yhdysvaltain korkein oikeus totesi päätöksessään, että rotuerottelu busseissa oli Yhdysvaltain perustuslain vastaista.[5]
Kampanjan jälkeen King perusti vuonna 1957 Southern Christian Leadership Conferencen (SCLC), jota hän johti kuolemaansa saakka. King sovelsi vaalimaansa väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta SCLC:n järjestämissä protesteissa. King päätteli, että järjestäytynyt, väkivallaton kansalaistottelemattomuus eteläistä rotuerottelua vastaan keräisi julkisuutta mustien tasa-arvon ja äänioikeuden tavoitteluun.[6] Eteläisten mustien puutteesta ja nöyryytyksestä, rotuerottelusta ja kansalaisoikeusaktivistien ahdistelusta tehdyt lehti- ja televisiojutut keräsivätkin yleistä ymmärrystä ja sympatiaa, ja kansalaisliikkeestä tuli 1960-luvun alun merkittävin poliittinen liike.[7]
Vuonna 1961 kansalaisoikeudet olivat näkyvimmin esillä Georgian Albanyssä. Jotkut paikallisista kutsuivat Kingin mukaan, hän johti yhtä mielenosoitusmarssia ja joutui pidätetyksi. Toiset pahastuivat, sillä toiminnan johto haluttiin pitää paikallisissa käsissä.[8] Kingin osallistuminen veti kansallisen lehdistön huomiota Albanyyn, ja lisää mustia liittyi kansalaisoikeusliikkeeseen. Kaupunki tarjosi sopimusta: jos King lähtisi, protestoijat vapautettaisiin vankilasta. King lähti, mutta protestit ja pidätykset jatkuivat. Lehdistö piti Albanyä Kingin suurimpana epäonnistumisena. King itse sanoi, että virhe oli siinä että vastustettiin rotuerottelua yleensä eikä sen yksilöityjä ilmentymiä.[9]
Vuoden 1963 keväällä King pääsi jälleen otsikkoihin osallistuessaan kansalaisoikeusliikkeen toimintaan Alabaman Birminghamissa. Protestit alkoivat näyttävästi mutta ilman väkivaltaa: mustat yrittivät ostaa lounasta vain valkoisille varatuista ruokapaikoista kaupungin keskustassa. He istuivat odottamaan ja jonot pysähtyivät. Lisäksi järjestettiin mielenosoitusmarsseja. Monia mielenosoittajia pidätettiin, heidän joukossaan Martin Luther King Jr. King joutui eristysselliin ja kirjoitti siellä kirjeen Letter from Birmingham Jail, joka levisi hänen kannattajiensa keskuuteen ja julkaistiin myöhemmin. Hänen vaimonsa ei saanut puhua miehelleen ja otti yhteyttä oikeusministeri Robert Kennedyyn. FBI puuttui tapahtumien kulkuun. Toukokuun alussa mielenosoituksiin liittyi tuhansia mustia koululaisia. Ku Klux Klan järjesti vastamielenosoituksia. Toukokuun puolivälissä mellakat muuttuivat väkivaltaisiksi, ja presidentti Kennedy lähetti kaupunkiin kolmetuhatta sotilasta rauhoittamaan tilannetta.[10]
Birminghamin kaupungin edustajat lupasivat kieltää rotuerottelun kaupungin toiminnoissa ja tukea mustien työllistymistä kantakaupungissa. Alabaman kuvernööri George Wallace ilmoitti, että sopimuksen tekijöillä ei ollut siihen valtuuksia. Ku Klux Klan iski hotelliin, jossa King asui, mutta tämä oli jo ehtinyt lähteä kaupungista.[11]
Elokuussa vuonna 1963 King piti kuuluisan ”I Have a Dream” -puheensa Lincolnin muistomerkillä Washingtonissa järjestetyn mielenosoitusmarssin osallistujille.[12] Paljolti Kingin järjestämien marssien ansiosta Yhdysvaltain lakiin lisättiin kansalaisoikeuslaki (Civil Rights Act of 1964) vuonna 1964 ja äänioikeuslaki (Voting Rights Act) vuonna 1965.[3]
Vuoden 1966 elokuun 5. päivänä Chicagossa syntyi levottomuuksia Kingin johtaessa 800 kansalaisoikeusmarssijaa kaupungin halki. Muun muassa Kingiä heitettiin kivellä päähän.[13]
Muu poliittinen toiminta
muokkaa
King alkoi elämänsä myöhäisemmissä vaiheissa ottaa kantaa myös muihinkin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Hän asettui 4. huhtikuuta 1967 ensimmäistä kertaa vastustamaan julkisesti Vietnamin sotaa ”Beyond Vietnam” -puheensa New Yorkin Riverside kirkossa.[14] Puheessa hän arvosteli rajusti Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ja kutsui Yhdysvaltoja muun muassa ”maailman suurimmaksi väkivallan lietsojaksi”, mikä herätti paljon paheksuntaa ja kritiikkiä.[15]
King keskittyi viimeisenä elinvuotenaan entistä enemmän köyhyyteen ja tuloeroihin. Hänet on määritelty yhteiskuntaetiikaltaan demokraattiseksi sosialistiksi.[16] Hän oli mukana suunnittelemassa SCLC:n ”Köyhien kampanjaa”, mutta kuoli ennen kampanjan toteuttamista.[17]
Murha
muokkaaKing murhattiin ampumalla päähän 4. huhtikuuta 1968 motelli Lorrainen parvekkeelle Memphisissä, Tennesseessä.[5] Teosta epäilty pikkurikollinen James Earl Ray pidätettiin Lontoossa kolme kuukautta myöhemmin. Ray tunnusti syyllisyytensä ja tuomittiin 99 vuodeksi vankilaan. Myöhemmin Ray peruutti tunnustuksensa ja yritti koko loppuelämänsä saada tuomionsa oikeuden käsiteltäväksi. Ray kuoli vankilassa 70-vuotiaana 23. huhtikuuta 1998.[3] Vuonna 1997 Kingin poika Dexter tapasi Rayn ja todistusaineiston nähtyään vakuuttui Rayn syyttömyydestä ja tuki hänen pyrkimyksiään saada tuomio oikeuden käsiteltäväksi.[3]
Loyd Jowers, motelli Lorrainen lähellä sijainneen ravintola Jim’s Grillin pitäjä, väitti olleensa osallinen Kingin murhan suunnitelleessa salaliitossa ja vastaanottaneensa 100 000 dollaria murhan järjestelyistä, tosin tietämättä, että tarkoituksena oli murhata King. Kingin perhe nosti Jowersia ja muita tuntemattomia salaliittolaisia vastaan kuolemantuottamuskanteen Memphisin siviilioikeudessa. Päätöksessään valamiehistö totesi Jowersin syylliseksi ja katsoi, että taustalla on myös laajempi salaliitto.[18]
Teokset
muokkaa| Alkuteos | Suomennos |
|---|---|
| Stride Toward Freedom: The Montgomery Story (1958) ISBN 978-0-06-250490-6 | |
| The Measure of a Man (1959) ISBN 978-0-8006-0877-4 | |
| Strength to Love (1963) ISBN 978-0-8006-9740-2 | King, Martin Luther: Ei väkivaltaa. Suom. Tuulikki Palomurto. [Helsinki]: Kirjapaja, 1964. |
| Why We Can't Wait (1964) ISBN 978-0-8070-0112-7 | King, Martin Luther, Jr: Emme voi odottaa. Suom. Antti Vahtera. Helsinki: Weilin + Göös, 1965. |
| Where Do We Go from Here: Chaos or Community? (1967) ISBN 978-0-8070-0571-2 | King, Martin Luther: Tästä eteenpäin – sekasorrosta yhteyteen. Suom. Tuulikki Palomurto. Helsinki: Kirjapaja, 1967. |
| The Trumpet of Conscience (1968) ISBN 978-0-8070-0170-7 | |
| A Testament of Hope: The Essential Writings and Speeches of Martin Luther King Jr. (1986) ISBN 978-0-06-250931-4 | |
| The Autobiography of Martin Luther King Jr. (1998), ed. Clayborne Carson ISBN 978-0-446-67650-2 | |
| "All Labor Has Dignity" (2011) ed. Michael Honey ISBN 978-0-8070-8600-1 | |
| "Thou, Dear God": Prayers That Open Hearts and Spirits. Collection of King's prayers. (2011), ed. Lewis Baldwin ISBN 978-0-8070-8603-2 | |
| MLK: A Celebration in Word and Image (2011). Photographed by Bob Adelman, introduced by Charles Johnson ISBN 978-0-8070-0316-9 |
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ The Nobel Prize in Peace 1964 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 13.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Frances Romero: Martin Luther King Jr. Day TIME. Arkistoitu 20.1.2009. Viitattu 16.7.2012.
- ↑ a b c d Martin Luther King, Jr. Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Dr Martin Luther King Family Dr. Martin Luther King.net. Arkistoitu 9.10.2012. Viitattu 16.7.2012.
- ↑ a b Biography Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Martin Luther King and the civil rights movement Heroes and villains. National Archives. Viitattu 16.7.2012.
- ↑ Kenneth T Walsh: Gains in the 1960s Made Obama's Election Possible US News. Viitattu 16.7.2012.
- ↑ Albany 1961 Civil Rights in America. History Learning Site. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Albany Movement Martin Luther King Jr. and the global freedom struggle. King Research and Education Institute. Arkistoitu 12.7.2012. Viitattu 22.7.2012.
- ↑ Martin Luther King in '63: Birmingham's Civil Rights Movement Terry Marshall. Viitattu 22.7.2012.
- ↑ Project "C" in Birmingham Eyes on the prize - America's civil rights movement 1954-1985. PBS. Viitattu 22.7.2012.
- ↑ Martin Luther King's Speech: 'I Have a Dream' - The Full Text ABC. Viitattu 22.7.2012.
- ↑ Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 52. Otava, 1966.
- ↑ Beyond Vietnam -- A Time to Break Silence American Rhetoric. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Beyond Vietnam / A Time to Break Silence Martin Luther King Jr. Online. Viitattu 15.7.2012.
- ↑ Douglas Sturm: Martin Luther King, Jr., as Democratic Socialist The Journal of Religious Ethics. 1990. Viitattu 15.7.2012.
- ↑ Poor People's Campaign 1968 PBS. Arkistoitu 6.3.2012. Viitattu 15.7.2012.
- ↑ Civil Case: King Family versus Jowers King Center. Arkistoitu 25.4.2018. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Martin Luther King, Jr. Wikimedia Commonsissa
- National Civil Rights Museo. (englanniksi)
- Martin Luther King Jr. Online. Martin Luther King Jr. puheita, kuvia, elämäkerta ja videoita. (englanniksi)
- Pappi ja taistelija Martin Luther King (audio). Ylen Elävä arkisto.
- http://www.thekingcenter.org (englanniksi)