Aunessilta
Aunessilta on Tampereella entisen Teiskon kunnan alueella Kämmenniemen kaupunginosassa sijaitseva graniittinen, vuosina 1898–1899 rakennettu yksiaukkoinen holvisilta, jonka kokonaispituus on 46,7 metriä[1] ja vapaa aukko 19 metriä. Sillan kaideväli on 4,6 metriä ja alikulkukorkeus 6 metriä. Aunessilta on perustettu kalliolle.[2] Paarlahden sisämaavuonon ylittävän sillan on suunnitellut arkkitehti Georg Schreck. Sillan ylitti Tampereen ja Ruoveden välinen maantie, joka numeroitiin 1970-luvulla seututieksi 338. Silta oli yleisen liikenteen käytössä vuoteen 1983 saakka, kunnes sen korvaava Kaitaveden silta valmistui lähistölle. Aunessilta on nykyisin entisöity museosillaksi, ja se on vain kevyen liikenteen käytössä. Sillalle on kulku Kaitaveden sillan pohjoispuolelta olevalta levähdysalueelta.[2] Silta kuuluu Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[3] Sillan mielenkiintoisen muotoinen kiviholvi on Suomen suurin[4] ja pohjoismaisestikin merkittävän kokoinen.[2]
| Aunessilta | |
|---|---|
 Silta heinäkuussa 2019 |
|
| Ylittää | Aunessillansalmi, Paarlahti |
| Sijainti | Kämmenniemi, Tampere |
| Ylläpitäjä | Väylävirasto |
| Siltatyyppi | graniittinen yksiaukkoinen holvisilta |
| Pituus | 46,7 m |
| Leveys | 6,1 m |
| Avattu liikenteelle | 1899 |
| Suljettu | moottoriajoneuvoliikenteeltä 1983 |
| Koordinaatit | |
 |
|
Siltasuunnitelma muokkaa
Aunessalmi yhdistää Paarlahden Näsijärveen. Salmen puusilta oli rapistunut, ja vuonna 1894 kunnallislautakunta päätti sillan uusimisesta.[5] Arkkitehti Schreckin vuodelta 1896 olevassa ehdotuksessa otettiin kantaa myös salmen kapeuteen vanhan puusillan kohdalla sekä vähäiseen vedensyvyyteen. Hän esitti salmen syventämistä sillan kohdalla koko leveydeltään ja noin 30 metrin pituudelta. Puusillan silta-arkun alla oli toisella rannalla lisäksi kallionkärki ja vierinkiviä vesiliikenteen haittana, joten salmi tulisi ennen uuden sillan rakentamista myös leventää sillan kohdalta, etenkin kun kapeaa kohtaa oli vain 10 metriä. Harmaakivisestä sillasta tulisi ikuinen ja palamaton. Silta tulisi perustaa kalliolle, joka on etelärannalla maanpinnassa eikä pohjoispuolellakaan ole kahta metriä syvemmällä. Schrekin laatima kustannusarvio sillan rakentamiselle oli 50 000 markkaa.[6]
Rakentaminen muokkaa
Keisarillinen Senaatti tarjosi 10 000 markan[6] valtionavun, joka päätettiin ottaa vastaan. Ensin ei saatu hyväksyttäviä tarjouksia, mutta toisessa huutokaupassa kesäkuussa 1898 sillan sai rakentaakseen ylöjärveläinen kivityömies Frans Malmlund, jolla oli takaajina kolme ylöjärveläistä talollista, ja urakkahinnaksi sovittiin 28 000 markkaa. Sillan tuli olla valmis 1. kesäkuuta 1899. Vuoden 1899 maaliskuuhun mennessä kävi selväksi, että urakoitsija oli tehnyt liian alhaisen tarjouksen. Rahaa oli nostettu jo 27 266 markkaa, mutta työsuoritus oli vasta puolivälissä. Kunta ei suostunut maksamaan Malmlundin vaatimaa loppuosaa urakkasummasta, ja Malmlund kieltäytyi työn jatkamisesta, kuten myös takaajat.[7]
Kuntakokous perusti rakennuskomitean hoitamaan sillan rakentamista valmiiksi. Silta valmistui kesällä 1899, ja sen kokonaishinnaksi tuli 66 841,07 markkaa, joka on vuoden 2000 rahassa noin 1 778 000 markkaa.[7] Suomen Pankin laskurin mukaan alkuperäinen summa on vuoden 2011 euroissa 268 000.[8]
Sillan rakennustöissä mukana olleen kirvesmies Kalle Virtasen mukaan kivenhakkaajia oli töissä kymmenkunta ja sillan puista tukirakennetta tekemässä 15 kirvesmiestä. Hän kuvaili tukirakennetta vankasta puutavarasta tehdyksi ja tiheäksi sanoen, että "oli se sentään mahdotonta puunhaaskausta". Virtasen mukaan kiviä jouduttiin rahtaamaan Korven vuorilta myös kesällä, koska Malmlund oli hakkuuttanut talvella tuodut kivet "mitättömiksi". Sillan kivet olivat sopineet niin hyvin yhteen, että paikoin ei "sementtilillinkiä" ollut mahtunut yhtään kivien väliin. Siltaan tuli maatäyttö, ja sen selkä tuli siten köyryksi.[7] Sillan päälle tuli Tie- ja vesirakennusten ylihallituksen määräyksestä "sepelikiviä ja sementtiruukia" ja lopuksi noin 15 sentin kerros asfalttia. Arkkitehti Schreck olisi alkuperäisen suunnitelman mukaan päällystyttänyt sillan kannen betonilla. Virtasen mukaan silta oli kuulemma laskeutunut sentin, kun "varmu" laskettiin alas, ja hän arveli sen johtuneen siitä, että kivien raoissa olleet "pienet nypyt murtu pois".[9]
Taloudellinen loppuselvitys muokkaa
Rakennuskomitean tehtäviin kuului myös periä Malmlundilta takaisin kunnalle aiheutunut taloudellinen vahinko. Korvausta määrättiin käräjillä kaikkiaan 28 341,07 markkaa, joka oli kunnan vaatima määrä. Malmlund oli lähes varaton, joten takuumiehet joutuivat maksamaan summan. Kaksi heistä menetti talonsa.[7]
Lähteet muokkaa
- Tapola, Päivi: Rakentajan elämä – Georg W. I. Schreck, Moreeni, 2011,ISBN 978-952-25-40546
- Aitta, Seppo (vastaava toimittaja): Siltojemme historia. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6.
Viitteet muokkaa
- ↑ Aitta 2004, s. 502–503.
- ↑ a b c Aitta 2004, s. 144.
- ↑ Museosilta - Tampere Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Liimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja -sillat, s. 95–97. Museokohdeselvitys. Tampere: Tiehallinto, 2007. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 9.8.2011). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Aunessilta RKY-rekisteissä 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 9.8.2011.
- ↑ a b Aitta 2004, s. 145.
- ↑ a b c d Aitta 2004, s. 146.
- ↑ Suomen Pankin rahamuseon Arvo-rahanarvolaskuri Suomen Pankin rahamuseo. Arkistoitu 19.1.2012. Viitattu 9.8.2011.
- ↑ Aitta 2004, s. 147.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kuva Aunessillan holvista (Arkistoitu – Internet Archive)
| Huom! | Savukosken silta on Kymenlaakson ja Uudenmaan rajalla. |