Avaa päävalikko

Porras–Renko-tie

museotie Hämeenlinnassa

Porras–Renko-tie on museotie entisen Rengon kunnan alueella Hämeenlinnassa Kanta-Hämeessä. Se edustaa liikenneviraston museotiekokoelmassa historiallista Hämeen Härkätietä.[1] Museotie alkaa kantatie 54:ltä Lietsan kylästä ja päättyy Nummenkylään valtatie 10:lle.[2] Tien pituus on 10,3 kilometriä[3] ja se on alku- ja loppupään lyhyitä päällystettyjä osia lukuun ottamatta sorapintainen.[4] Porras–Renko-tie on osa Sotkan ja Tervalammen välistä yhdystietä 2831.[5]

Porras–Renko-tie
Yhdystie 2831
Sorapintaista museotietä Rengossa.
Sorapintaista museotietä Rengossa.
Maa Suomi
Osa tietä yhdystie 2831
Tieluokka yhdystie, museotie
Omistaja Suomen valtio
Tienpitäjä Liikennevirasto
Pituus 10,3 km
Alkupiste Kantatie 54, Hämeenlinna
Päätepiste Valtatie 10, Hämeenlinna (10,3 km)
Päällyste sora
Kaistaluku 2

Hämeen Härkätien historia alkaa 800-luvulta. Sen reitti oli vakiintunut myöhäiskeskiajalla ja säilyi lähes muuttumattomana 1800-luvulle. Härkätie on kuvattu ensimmäisen kerran Jaakko Teitin vuosina 1555–1556 laatimassa Suomen teiden luettelossa. Porras–Renko-tie noudattaa pääosin Härkätien 1800-luvun linjausta.[1] Tietä oikaistiin hiukan 1930-luvulla, käytöstä pois jäänyt osuus on metsittynyt tieraunioksi, joka on sittemmin otettu kävelypoluksi ja viitoitettu.[6] Seuraava merkittävä muutos oli valtatie 10:n valmistuminen vuonna 1961, jolloin mutkainen ja mäkinen tie jäi paikallisliikenteen käyttöön. Museotieksi se otettiin vuonna 1982.[1][4]

Porras–Renko-tie sisältyy Hämeen Härkätien osana Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[7]

Kiinteät historiallisen ajan muinaisjäännöksetMuokkaa

PalsankallioMuokkaa

Tien läheisyydessä sen pohjoispuolella on Palsankallion rajakivi, jossa ovat aikoinaan kohdanneet seitsemän historiallisen pitäjän (Loppi, Tammela, Urjala, Sääksmäki, Kalvola, Hattula ja Vanaja) rajat. Viimeisinä rajakuntina olivat Hattula ja Renko. Rajakivi on isokokoinen siirtolohkare, jonka päälle on hakattu ympyräkuvio ja siitä lähtevät seitsemän rajalinjaa. Kiven ympärillä on lisäksi neljä niin sanottua viisarikiveä osoittamassa rajojen suuntaa, yksi viisarikivistä on museotien eteläpuolella.[8][9][10] Rajakivi menetti viimeisenkin rajansa vuoden 2009 alussa, jolloin Hämeenlinnan seudun kuntaliitoksessa Renko ja osa Hattulaa liitettiin Hämeenlinnaan.

Pikäjärven tieraunioMuokkaa

Pitkäjärven tieraunio on 1930-luvulla tehdyssä tienoikaisussa käyttämättömäksi jäänyt osa vanhaa Hämeen Härkätietä. Pituudeltaan noin 800-metrisen tienosan molemmat päät ovat käytössä yksityisteinä. Nurmettunut ja metsittynyt keskiosa näkyy maastossa ympäristöään korkeampana ja on viitoitettu patikointireitiksi. Tieraunio-osuus on ollut käytössä ainakin Jaakko Teitin tieluetteloinnista vuodesta 1556 asti vuoteen 1936. Tienoikaisuun oli syynä jyrkän mäen kiertäminen.[6][9][11]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Liimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja -sillat. Tiehallinto, 2007. ISSN 1459-1561. Teoksen verkkoversio.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Liimatainen, 2007, s. 86
  2. Liimatainen, 2007, s. 87
  3. Museosillat ja -tiet, luettelo (PDF) 3.9.2012. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 25.4.2015.
  4. a b Liimatainen, 2007, s. 88
  5. Teiden nimet luettelona, Uusimaa (xls) 25.2.2015. Liikennevirasto. Viitattu 25.4.2015.
  6. a b Karvonen, Juhani: Entisaikojen vilkas valtatie on enää ura maastossa (Internet Archivessa, tallennettu 22.10.2012) Hämeen Sanomat. 31.8.2012. Aina Group. Viitattu 25.4.2015.
  7. Hämeen Härkätie Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  8. Palsankallio (Geocaching-sivusto) Groundspeak, Inc.. Viitattu 25.4.2015.
  9. a b Schulz, Eeva-Liisa & Seppänen, Minna: Lounais-Hämeen ja Rengon muinaisjäännökset, s. 34. Hämeenlinna: Hämeen Liitto, 2008. ISBN 978-952-9802-80-7. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 25.4.2015).
  10. Muinaisjäännösrekisteri: Palsankallio Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 9.5.2011. Museovirasto. Viitattu 26.4.2015.
  11. Muinaisjäännösrekisteri: Pitkäjärven tieraunio Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 12.12.2013. Museovirasto. Viitattu 26.4.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa