Koiviston paikallistie
Koiviston paikallistie eli yhdystie 16757[1] on Väyläviraston museotie Äänekoskella. Koivistonkylän kautta kulkeva tie liittyy molemmista päistä kantatiehen 69. Sorapintaisen tien pituus on 2,9 kilometriä ja se otettiin museotieksi vuonna 1998.[2]
|
||
| Koiviston paikallistie | ||
|---|---|---|
| Koivistonkyläntie | ||
 Koiviston paikallistietä Venäläiskiven luota kaakkoon. |
||
| Maa | Suomi | |
| Tieluokka | museotie, yhdystie | |
| Omistaja | Suomen valtio | |
| Tienpitäjä | Väylävirasto | |
| Pituus | 2,9 km | |
| Alkupiste | kantatie 69, Äänekoski | |
| Päätepiste | kantatie 69, Äänekoski (2,9 km) | |
| Päällyste | sora | |
| Kaistaluku | 2 | |
Tien historia muokkaa
Vanha Laukaantie on historiallinen, alkujaan polkureitistä syntynyt tieyhteys Pälkäneeltä muun muassa Jämsän, Jyväskylän ja Palokan kautta vanhan Laukaan pitäjän Koiviston kylään[3], jossa on ollut ensimmäinen talo jo 1590-luvulla.[4] Vanhasta Laukaantiestä on talvireittinä merkintä vuodelta 1640 ja kesätie on merkitty kartalle 1696.[3] Tie oli Hämeenlinnasta Koivistoon kärrytie viimeistään vuodesta 1786 lähtien.[3] Koivistonkylän kautta kulki myös Kuopion ja Vaasan välinen tieyhteys, joka rakennettiin ratsupoluksi vuoteen 1787 mennessä.[5] Kylästä tuli tärkeä risteyskohta, jonka merkitys heikkeni vasta 1800-luvun puolivälissä uusien suorempien tieyhteyksien myötä.[6][7]
Museotien korkeusvaihtelu ja linjaus on suurimmaksi osaksi peräisin Kuopio–Vaasa-tiestä vuodelta 1787.[8] Tietä on levennetty 1800-luvulla ja vielä myöhemmin, kun autoliikenne alkoi.[8] Koiviston paikallistielle on tyypillistä mutkittelu peltoaukeilla.[3] Sorapintainen tie luo kuvan 1930-luvun tiemaisemasta.[9]
Tien varrella muokkaa
Koiviston paikallistien varrella on neljä kivistä kilometripylvästä, yksi on muita melkoisesti matalampi ja kolme on malliltaan samankaltaisia, nelikulmaisia ja solakoita, korkeudeltaan noin 1,8-metrisiä.[10] Näissä kilometripylväissä on kahdella sivulla sileäksi hakattu ja valkoiseksi maalattu alusta kilometrinumeroille.[10] Pylväät on sijoitettu kulma tielle päin niin, että tiellä kulkijalle näkyy yksi kilometriluku.[10] Korkeat pylväät ovat 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa käytettyä niin sanottua venäläistä mallia, ne saattavat olla myös 1920- tai 1930-lukujen korjauksissa käytettyjä pylväitä.[10] Todennäköisesti pylväät on asetettu paikoilleen 1930-luvun tienkorjauksessa ja ne ovat alkuperäisillä sijoillaan.[10]
Tien varrella on myös Venäläiskivi, iso siirtolohkare, johon on kiinnitetty muistolaatta Suomen sodan aikaisesta kahakasta.[11][12]
Lähteet muokkaa
- Piltz, Martti & Soosalu, Laura: Koiviston paikallistie. Museotien hoito- ja ylläpitosuunnitelma. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2013. ISSN 2242-2854. Verkkoversio (viitattu 31.8.2015).
Viitteet muokkaa
- ↑ Museosillat ja -tiet, luettelo (PDF) 3.9.2012. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Arkistoitu 25.9.2013. Viitattu 31.8.2015.
- ↑ Liimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja -sillat, museokohdeselvitys, s. 116-118. Tiehallinto, 2007. ISSN 1459-1561. Verkkoversio (viitattu 31.8.2015). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d Piltz & Soosalu, 2013, s. 14
- ↑ Piltz & Soosalu, 2013, s. 13
- ↑ Piltz & Soosalu, 2013, s. 17
- ↑ Piltz & Soosalu, 2013, s. 19
- ↑ Piltz & Soosalu, 2013, s. 20
- ↑ a b Piltz & Soosalu, 2013, s. 7
- ↑ Piltz & Soosalu, 2013, s. 26
- ↑ a b c d e Piltz & Soosalu, 2013, s. 24
- ↑ Piltz & Soosalu, 2013, s. 18
- ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Venäläiskivi Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 29.3.2007. Museovirasto. Viitattu 19.9.2015.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Koiviston paikallistie Wikimedia Commonsissa
| Huom! | Savukosken silta on Kymenlaakson ja Uudenmaan rajalla. |