Avaa päävalikko

Magneettimäen tie on museotie Inarissa, viitisen kilometriä Saariselän matkailukeskuksesta pohjoiseen. Tieosuus otettiin museotieksi vuonna 1992[1] ja se sisältyy Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin Jäämerentien historiallisena kohteena yhdessä Saarenputaan sillan kanssa.[2] Museotie on valtatie 4:n vanha linjaus Urupään pohjoisrinteellä.[1] Jäämerentien osuus Rovaniemeltä Ivaloon valmistui vuonna 1913 ja loppuosa Liinahamariin 1930-luvulla. Vuodesta 1938 Jäämerentiestä tuli osa valtatie 4:ää.[1]

Museotie
Magneettimäki
Magneettimäkeä alas Urupäältä.
Magneettimäkeä alas Urupäältä.
Maa Suomi
Tieluokka Museotie
Omistaja Suomen valtio
Tienpitäjä Liikennevirasto
Pituus 5 km
Alkupiste Valtatie 4
Päätepiste Valtatie 4 (5 km)
Päällyste sora
Magneettimäen muistomerkki.

Nelostielle valmistui uusi linjaus 1970-luvun lopulla (tien opaskyltin mukaan 1976) ja Magnettimäki jäi pois yleisestä käytöstä. Museotien puolivälissä on opastetaulu, pysäköintipaikka ja muistomerkki.[1]

Tien kuvausMuokkaa

Magneettimäki on jyrkkä mäki museotiellä,[1] mäen kaltevuudeksi on arvioitu keskimäärin noin viisi, enimmillään noin kahdeksan prosenttia.[3] Mäki sai nimensä 1930- ja 1940-lukujen kuorma-autoilijoilta, joiden autot hyytyivät jyrkkään nousuun. Autoilijat selittivät ongelman johtuvan magneetista, joka imi hevosvoimat autojen moottoreista.[2] Arkisempi syy oli sen ajan kuorma-autojen moottorien vaatimattomat tehot ja se, että puuttomassa maisemassa tien todellinen jyrkkyys ei kiintopisteiden puuttuessa käy selville. Tie on kapea ja siinä on useita tiukkoja mutkia. Magneettimäen tiellä kunnioitetaan 1940-luvun kuorma-autoilijoiden ponnisteluja Liinahamarin reitillä.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Liimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja -sillat, s. 162–163. Museokohdeselvitys. Tampere: Tiehallinto, 2007. ISSN 1459-1561. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 11.4.2015).
  2. a b Jäämerentien tiehistorialliset kohteet Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  3. Grönroos, Matti: Magneettimäki Teillä ja turuilla -blogi. 25.12.2013. Matti Grönroos. Viitattu 11.4.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Joni Skiftesvik: Lipsauttajat, romaani, WSOY 2002
  • [1] Matti Grönroosin autokameravideo Magneettimäen tiestä Youtubessa (kesto 7:24)