Avaa päävalikko

Harrstömin kivisilta (nimi vuoteen 1983 asti ruots. Åback bro)[1] on kivinen museosilta Harrströmin kylässä Korsnäsissä. Silta on valmistunut vuonna 1898. Tyypiltään se on palkkisilta, ja se on rakennettu graniittisista kivipaasista. Silta on kolmeaukkoinen ja ylittää Harvungån-nimisen pienen joen.[1] Silta sijaitsee Harrströmin kalasataman ja kylän muodostamassa Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin kuuluvassa kokonaisuudessa.[2] Silta on otettu museosillaksi vuonna 1982.[3]

Harrstömin kivisilta
Harrströmin kivisilta.
Harrströmin kivisilta.
Ylittää Harvungån
Sijainti Harrström, Korsnäs
Ylläpitäjä Liikennevirasto
Siltatyyppi kivinen palkkisilta
Pisin jänneväli 4 m
Pituus 26,4 m
Leveys 4,7 m
Alituskorkeus 1,5 m
Avattu liikenteelle 1898
Koordinaatit 62°43′22″N, 021°11′01″E
Haus LennartHell.svg
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Harrströmin silta on tehty niin sanottuna kylmämuurina. Suorakaiteen muotoiseksi lohkotut kivet on sovitettu toisiinsa ilman laastia. Sillassa ei näy metallihakoja tai muita kiviä sitovia tukirakenteita.[4] Karkeatekoisen sillan rakentajiksi mainitaan Karl Åberg ja Karl Högbacka.[5] Sillan kannen pituus on 14,6 ja kokonaispituus 26,4 metriä. Sen hyötyleveys on 4,7 metriä ja kokonaisleveys 5,7 metriä. Sillan suurin aukko on 3,7 metriä, suurin jänneväli 4 metriä ja alikulkukorkeus on 1,5 metriä.[6]

Siltapaikka kuuluu historialliseen Pohjanmaan rantatiehen. Vanhan kivisen sillan rinnalle valmistui vuonna 1983 uusi Åback bro, jolloin vanha silta sai nykyisen nimensä ja jäi kevyen liikenteen sillaksi.[1]

LähteetMuokkaa

  • Piltz, Martti & Soosalu, Laura: Harrströmin museosilta, Korsnäs; Hoito- ja ylläpitosuunnitelma. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2012. ISBN 978-952-257-709-2 (PDF). Teoksen verkkoversio (PDF).

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Piltz & Soosalu, 2012, s. 9
  2. Harrströmin kalasatama ja kylä Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 9.6.2012.
  3. Piltz & Soosalu, 2012, s. 10
  4. Piltz & Soosalu, 2012, s. 13
  5. Piltz & Soosalu, 2012, s. 12
  6. Piltz & Soosalu, 2012, s. 22

Aiheesta muuallaMuokkaa