Avaa päävalikko

Tulkkilan silta

museosilta Kokemäellä

Tulkkilan silta (aikaisempi nimitys Kokemäenjoen silta) on teräsbetoninen museosilta Kokemäellä. Se ylittää Kokemäenjoen kirkonkylän (Tulkkilan) kohdalla. Kokemäen kirkonseutu sisältyy Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[1] Silta valmistui vuonna 1918, ja siitä tuli museosilta vuonna 1982.[2]

Tulkkilan silta
Silta elokuussa 2016.
Silta elokuussa 2016.
Ylittää Kokemäenjoki
Sijainti Kokemäki
Ylläpitäjä Liikennevirasto
Siltatyyppi teräsbetoninen kaarisilta
Pisin jänneväli 25,9 m
Pituus 90,6 m
Leveys 5 m
Avattu liikenteelle 1918
Koordinaatit 61°15′35.1″N, 022°21′20.3″E
Haus LennartHell.svg
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Tulkkilan silta on kolmiaukkoinen teräsbetoninen kaarisilta. Se on Suomen ensimmäisiä teräsbetonisia siltoja; vanhin säilynyt teräsbetonisilta on vuonna 1911 valmistunut Tönnön silta. Tulkkilan silta rakennettiin paikalla aikaisemmin olleen sillan kivisille maatukien ja virtapilarien varaan. Kaarisillan suurin aukko on 24,9 metriä, ja hyötyleveyttä sillä on 5 metriä. Kokonaispituus on liki 91 metriä.[3]

Sisällysluettelo

Aikaisemmat sillatMuokkaa

Kokemäenjoki on ylitetty menneinä aikoina yleensä lautalla tai veneellä. Muutamissa paikoissa käytettiin 1800-luvulta alkaen niin sanottua tukkisiltaa, joka rakennettiin kuusitukeista ja kiinnitettiin rantaan ”seiväsköysillä” joka kevät. Perimätiedon mukaan tällaisia siltoja oli Kokemäellä yhtä aikaa käytössä kolme. Yksi niistä sijaitsi Säpilän ja toinen Haistilan kylässä. Vuonna 1950 Säpilään rakennettiin 125 metriä pitkä Säpilän riippusilta.[4]

Kokemäen kirkko sijaitsi aiemmin joen pohjoisrannalla, vanhan hautausmaan lähellä. Kun uusi kirkko rakennettiin joen eteläpuolelle 1780-luvulla, jäi muun muassa pappila joen vastarannalle. Tulkkilan merkitys kasvoi, ja siksi nykyisen sillan paikan lähelle rakennettiin väliaikainen silta 1850-luvulta lähtien. Silta purettiin aina talveksi, jolloin joki ylitettiin jäitä myöten, ja rakennettiin keväällä uudelleen jäiden lähdettyä. Tilapäistä siltaa kutsuttiin yleisesti ”kirkonportaiksi”.[4][5]

Tulkkilan kohdalle valmistui ensimmäinen kiinteä silta vuonna 1893.[2] Silta oli puinen, kolmiaukkoinen, amerikkalaistyylinen katettu silta, tyypiltään ristikkosilta. Maatuet ja virtapilarit olivat luonnonkiveä. Se oli ensimmäinen Kokemäenjoen ylittävä kiinteä silta.[6] Silta tuhoutui 17. huhtikuuta 1918, kun punakaartilaiset räjäyttivät ja polttivat sen perääntyessään.[7][8]

Uusi teräsbetonisiltaMuokkaa

Koska puusillan kivisten virtapilareiden alaosat säilyivät tulipalossa, uusi silta rakennettiin niiden varaan samoilla jännemitoilla. Uuden sillan rakennustyöt aloitettiin kesäkuussa 1918. Sillan rakensi helsinkiläinen Oy Constructor Ab. Työpäällikkönä oli insinööri Manne Muoniovaara[7], ja työvoimana käytettiin kokemäkeläisiä punavankeja.[1] Siltasuunnitelma oli insinööri Emil Holmbergin. Silta avattiin liikenteelle loka-marraskuun vaihteessa[4], ja se valmistui lopullisesti 13. marraskuuta 1918.[6] Rakentamisaika oli 106 päivää.[9]

Tulkkilan silta oli suunniteltu kuuden tonnin ajoneuvokuormalle.[7] Sillan toiseen päähän rakennettiin koppi siltavahdille, joka veloitti hevoskärryiltä aluksi 10 penniä ylityksestä. Raha aiottiin käyttää sillan huoltoon ja kunnostukseen. Sillalle pystytettiin myös liikennemerkki, jossa kiellettiin juoksuttamasta hevosia.[4]

Sillan korjauksetMuokkaa

Siltaa on kunnostettu muun muassa 1950- ja 1970-luvuilla.[2] Sillan ajoneuvoliikennettä rajoitettiin, mutta esimerkiksi vuonna 2006 tehdyssä museokohdeselvityksessä sillan todettiin vaikuttavan liikennemäärään nähden ahtaalta.[10] Varsinais-Suomen ely-keskus oli huolissaan sillan kantavuudesta. Sen vuonna 2010 teettämässä tutkimuksessa todettiin, että vaikka silta korjattaisiin alkuperäiskuntoon, se ei täyttäisi nykyisiä kevyen liikenteen sillan kantavuusvaatimuksia. Sillan vahvistaminen ei myöskään varmuudella parantaisi sillan kantokykyä. Jos olevia liikennerajoituksia ei noudateta, silta jouduttaisiin korjaamaan kevyen liikenteen sillaksi. Liiallinen liikennerasitus saattaisi jopa kuluttaa sillan "loppuun", jolloin se suljettaisiin kaikelta liikenteeltä, mutta museosiltaa ei kuitenkaan purettaisi.[11] Vuonna 2012 päätettiin, että ajoneuvoliikenne sillalla lopetetaan.[12] 13. elokuuta 2013 kaupunki ja Ely-keskus sulkivat sillan autoliikenteeltä, ja sillasta tuli kevyen liikenteen silta. Sen kerrottiin kestävän vain noin 2 000 kilon painon.[13]

Sillan kunnostus ja päätyminen kevyen liikenteen sillaksiMuokkaa

Virtapilareiden kunnostus vuosina 2012–2013Muokkaa

Sillan eroosiovaurioituneita virtapilareita päätettiin kunnostaa vuonna 2012. Työhön kuului niiden vedenalaisten osien vahvistaminen jäärasitusta vastaan. Suojaksi laitettiin ruostumatonta terästä olevat levyt, ja levyjen ja kivipilareiden väli täytettiin betonilla. Työ tehtiin ponttooneilta. Urakka alkoi 9. heinäkuuta 2012, ja se oli tarkoitus saada valmiiksi kuudessa viikossa,[14] mutta viikon kestäneen työrupeaman jälkeen työt oli keskeytettävä. Runsaat sateet aiheuttivat virtauksen kasvun ja nostivat veden pintaa 1,5 metrillä, joten työskentely ponttooneilta käsin ei käynyt päinsä.[15] Vielä elokuun puolivälissä vedentulo esti työt[16], ja tuolloin arveltiin, että niitä voidaan jatkaa elokuun lopulla.[17] Korjausta päästiin jatkamaan vasta 29. elokuuta, ja silloinkin työtä tehtiin suurimmaksi osaksi yöaikaan, jolloin joen virtaamaa voitiin rajoittaa.[18] Työ eteni ennakoitua hitaammin. Marraskuun alussa todettiin, että suojaavat teräslevyt on saatu paikoilleen mutta että betonointi uusien levyjen ja vanhojen virtapilareiden välistä puuttuu. Talven tulo uhkasi lykätä töiden loppuun saattamisen seuraavaan vuoteen.[19] Parin viikon päästä voitiin vain todeta, että talvi ja Kokemäenjoen virtaus veivät voiton ja korjaustyöt siirtyivät.[20] Maaliskuussa 2013 sillan korjauksen urakoivan Destian työnjohtaja ennusti, että töihin päästäisiin uudelleen vasta juhannuksen 2013 jälkeen.[21] Kesäkuussa vahvistettiin, että korjaustyöt alkaisivat uudestaan 25. kesäkuuta ja jatkuisivat koko loppuviikon. Korjauksia tehtiin myös yöllä, jolloin joen virtaamaa voitiin rajoittaa.[22] Tällä yrittämällä puuttuvat työt saatiin tehtyä, ja sillan perustukset saatiin viimein kuntoon. Korjaustyön kustannukset olivat noin 100 000 euroa.[23]

Varsinaisen sillan kunnostus vuonna 2014Muokkaa

 
Tulkkilan silta korjauksessa vuonna 2014

Varsinaisen sillan peruskorjaus tehtiin vuonna 2014, ja sen jälkeen valtio luovutti sillan Kokemäen kaupungille. Silta on keskellä kaupungin katuverkkoa, ja siitä tuli kevyen liikenteen silta, koska sillan kantavuus ei korjattunakaan riitä ajoneuvoliikenteelle.[23]

Sillan varsinainen korjaus alkoi huhtikuun ensimmäisellä viikolla 2014. Korjauksen ajaksi silta jouduttiin sulkemaan kokonaan kesäkuun alusta lukien. Korjaus maksoi noin 700 000 euroa ja valmistui marraskuun puolivälissä 2014.[24]

LähteetMuokkaa

  • Aitta, Seppo (vastaava toimittaja): Siltojemme historia. Keuruu: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6.
  • Liimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja -sillat. Museokohdeselvitys. Tampere: Tiehallinto, 2007. ISSN 1459-1561. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 26.12.2011).

ViitteetMuokkaa

  1. a b Tulkkilan silta Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  2. a b c Liimatainen, 2007, s.50
  3. Aitta, 2004, s.502-503
  4. a b c d DVD: Esko Pertola esittelee: Pienoismallit-näyttely ja Museosillan 80-vuotisjuhlassa 1998, kuvaus Heikki Kuula, saatavilla Kokemäen kirjastosta
  5. Laine, Helena: Kulttuuriympäristö tarvitsee ihmisiä. Satakunnan Kansa, 29.5.2011.
  6. a b Kokemäenjoen kaunein silta?. Satakunnan Kansa, 11.8.2002.
  7. a b c Aitta, 2004, s. 298
  8. Town's Lattice Truss (Piirros Town-ristikkotyypistä) Past-inc.org. Viitattu 26.12.2011. (englanniksi)
  9. Kokemäen historiaa Kokemaki.fi. Viitattu 26.12.2011.
  10. Liimatainen, 2007, s.52
  11. Tiedote: Tulkkilan sillan liikennerajoitukset syytä ottaa vakavasti 15.9.2010. Varsinais-Suomen Ely-keskus. Viitattu 19.4.2013. [vanhentunut linkki]
  12. Sydän-Satakunta: Autoliikenne loppuu Tulkkilan museosillalla. Satakunnan Kansa, verkkolehti SK24.fi, 21.2.2012. Alam Media. Artikkelin verkkoversio Viitattu 29.10.2012. [vanhentunut linkki]
  13. Korpelainen, Lore: Autoilla ei ole enää asiaa Tulkkilan museosillalle 13.8.2013. Yle. Viitattu 13.8.2013.
  14. Pelkonen, Jari: Tulkkilan museosillan korjaus alkaa viikon päästä 2.7.2012. Yle. Viitattu 29.10.2012.
  15. Laakso, Antti: Vedenpinnan nousu estänyt Tulkkilan museosillan korjaustyöt 30.7.2012. Yle. Viitattu 29.10.2012.
  16. Korpelainen, Lore: Museosillan korjaus odottaa edelleen vedenpinnan laskua 17.8.2012. Yle. Viitattu 29.10.2012.
  17. Korpelainen, Lore: Museosillan remonttia päästään vihdoin jatkamaan 24.8.2012. Yle. Viitattu 29.10.2012.
  18. Pukkila, Tapio: Museosillalta kuuluu öisin kolinaa 27.8.2012. Yle.. Viitattu 29.10.2012.
  19. Termonen, Tapio: Talvi uhkaa Tulkkilan museosillan korjausta 2.11.2012. Yle. Viitattu 11.3.2013.
  20. Laakso, Antti: Tulkkilan museosillan korjaus lykkääntyy ensi vuoteen 13.11.2012. Yle. Viitattu 11.3.2013.
  21. Laakso, Antti: Tulkkilan museosillan korjaus venymässä juhannuksen yli 8.3.2013. Yle. Viitattu 11.3.2013.
  22. Laihonen, Karri: Tulkkilan sillan korjaus jatkuu juhannuksen jälkeen 19.6.2013. Yle. Viitattu 19.6.2013.
  23. a b Pukkila, Tapio: Kokemäen Tulkkilan museosillan perustukset jälleen kunnossa 2.7.2013. Yle. Viitattu 10.7.2013.
  24. Korpelainen, Lore: Arvokkaan museosillan remontti alkaa Kokemäellä 1.4.2014. Yle. Viitattu 6.5.2014.

Aiheesta muuallaMuokkaa