2C-D

2C-D on psykedeelinen fenetyyliamiini, ja sitä käytetään joskus enteogeenina. Se syntetisoitiin ensimmäisen kerran vuonna 1970, ja sen käyttöä ihmisille tutki myöhemmin Alexander Shulgin. Kirjassaan PiHKAL Shulgin listaa annostukseksi 20–60 mg, mutta monet ovat suositelleet suurempaa annosta.

2C-D
Tunnisteet
CAS-numero	24333-19-5
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava	C11H17NO2
Moolimassa	195,26 g/mol g/mol
Infobox OKNimi-testi OK

Annostus

Pienemmillä annoksilla (10 mg tai vähemmän) 2C-D:tä on tutkittu potentiaalisena älylääkkeenä eli nootropiinina.^lähde? 2C-D:tä otetaan tavallisesti suun kautta, mutta sitä voidaan myös nuuskata. Nuuskaaminen voi aiheuttaa kovaa kipua, mutta tällöin myös annokset ovat 1–15 mg luokkaa.

Ominaisuudet

2C-D:stä ei ole olemassa paljoa tietoa, esimerkiksi sen myrkyllisyydestä, koska sitä ei ole laajemmalti tutkittu. Shulginin mukaan 2C-D:n vaikutus kestää tyypillisesti 4–6 tuntia, ja Shulgin itse kuvaili ainetta "farmakologiseksi tofuksi", joka tarkoittaa sitä että sekakäytettäessä sitä muiden aineiden kanssa, sen vaikutus voi olla huomattavasti voimakkaampi; tofu itsessään imee makua itseensä.

Laki

2C-D on luokiteltu Suomessa kuluttajamarkkinoilta kielletyksi psykoaktiiviseksi aineeksi.

Katso myös

• NBOMe
• Psykedeeliset tryptamiinit‎
• Lysergihapon amidit

Aiheesta muualla

• Erowid-portaali (englanniksi)
• PiHKAL-kirja osoitteessa Erowid (englanniksi)
• isomerdesign.com (englanniksi)

2C-huumeet

2C-B - 2C-C - 2C-D - 2C-E - 2C-F - 2C-G - 2C-G-3 - 2C-G-4 - 2C-G-5 - 2C-G-N - 2C-H - 2C-I - 2C-N - 2C-O - 2C-O-4 - 2C-P - 2C-SE - 2C-T - 2C-T-2 - 2C-T-4 - 2C-T-7 - 2C-T-8 - 2C-T-9 - 2C-T-13 - 2C-T-15 - 2C-T-17 - 2C-T-21 - 2C-TFM

Fenetyyliamiinit eli fenyylietyyliamiinit