2C-D

kemiallinen yhdiste

2C-D on psykedeelinen fenetyyliamiini, ja sitä käytetään joskus enteogeenina. Se syntetisoitiin ensimmäisen kerran vuonna 1970, ja sen käyttöä ihmisille tutki myöhemmin Alexander Shulgin. Kirjassaan PiHKAL Shulgin listaa annostukseksi 20–60 mg, mutta monet ovat suositelleet suurempaa annosta.[1]

2C-D
Tunnisteet
IUPAC-nimi 2-(2,5-dimetoksi-4-metyylifenyyli)etaaniamiini
CAS-numero 24333-19-5
PubChem CID 135740
SMILES C(CN)C1=C(OC)C=C(C)C(OC)=C1
Ominaisuudet
Molekyylikaava C11H17NO2
Moolimassa 195,26 g/mol g/mol

Annostus muokkaa

Pienemmillä annoksilla (10 mg tai vähemmän) 2C-D:tä on tutkittu potentiaalisena älylääkkeenä eli nootropiinina.lähde? 2C-D:tä otetaan tavallisesti suun kautta, mutta sitä voidaan myös nuuskata. Nuuskaaminen voi aiheuttaa kovaa kipua, mutta tällöin myös annokset ovat 1–15 mg luokkaa.

Ominaisuudet muokkaa

2C-D:stä ei ole olemassa paljoa tietoa, esimerkiksi sen myrkyllisyydestä, koska sitä ei ole laajemmalti tutkittu. Shulginin mukaan 2C-D:n vaikutus kestää tyypillisesti 4–6 tuntia, ja Shulgin itse kuvaili ainetta "farmakologiseksi tofuksi", joka tarkoittaa sitä että sekakäytettäessä sitä muiden aineiden kanssa, sen vaikutus voi olla huomattavasti voimakkaampi; tofu itsessään imee makua itseensä.[1]

Laki muokkaa

Listattu valtioneuvoston asetuksessa kuluttajamarkkinoilta kielletyistä psykoaktiivisista aineista.[2][3]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.