3,4-Metyleenidioksiamfetamiini

kemiallinen yhdiste
3,4-Metyleenidioksiamfetamiini
3,4-Metyleenidioksiamfetamiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
3,4-metyleenidioksiamfetamiini
Tunnisteet
CAS-numero 4764-17-4
ATC-koodi ?
PubChem 1614
DrugBank DB01509
Kemialliset tiedot
Kaava C10H13NO2 
Moolimassa 179,22 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Synonyymit tenamfetamiini
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia ?
Puoliintumisaika ?
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa ?

3,4-metyleenidioksiamfetamiini eli MDA on ihmisissä ja joissain muissa eläimissä serotoniinia ja norepinefriiniä synapsirakoihin valikoivasti vapauttava keinotekoinen aine, jota käytetään sen serotoniinia vapauttavan vaikutuksen takia empatogeenisenä päihteenä. MDA aiheuttaa myös psykedeelisiä hallusinaatioita.[1]

HistoriaMuokkaa

MDA:n syntetisoivat ensimmäisinä kaksi saksalaiskemistiä, C. Mannich ja W. Jacobsohn vuonna 1910.[2][3] MDA:n päihdyttävät vaikutukset huomasi ensimmäisenä Gordon Alles.[4] Hän kokeili ainetta 16.7.1930.[5] MK-Ultra-projektiin kuuluneessa ihmiskokeessa MDA:n antaminen injektiona yhdysvaltalaiseen tennispelaaja Harold Blaueriin johti hänen kuolemaansa 1953. Projektissa aineesta käytettiin koodinimeä EA-1298 (EA on lyhenne sanoista "Edgewood Arsenal".[6] MDA:n laaja päihdekäyttö alkoi Yhdysvalloissa 1960-luvulla. Tämä johti sen luokitteluun laittomaksi huumeeksi vuonna 1970 Yhdysvalloissa. MDA:n toimivuutta osana psykoterapiaa tutkittiin ensi kerran 1960-luvulla Alexander Shulginin ja Claudio Naranjinon toimesta. 1970-luvulla MDA:ta tutkittiin Yhdysvalloissa viimeisen kerran psykoterapialääkkeenä valtion rahoittamassa tutkimusprojektissa.[4]

PäihdekäyttöMuokkaa

 
MDA:ta.

Ihmisissä MDA on vaikutuksiltaan hyvin samanlainen kuin MDMA. MDA aiheuttaa euforian ja empatian tuntemuksia sekä lisää sosiaalisuutta. MDA kuitenkin aiheuttaa MDMA:ta enemmän psykedeelien kaltaisia hallusinaatioita. Päihdekäytössä tyypillinen MDA-rasemaatin annos on 80–130 milligrammaa nieltynä. Nieltynä vaikutukset kestävät 5–8 tuntia.[1]

LainsäädäntöMuokkaa

Suomessa MDA on laiton huume.[7]

LähteetMuokkaa

  1. a b HE Oeri: Beyond ecstasy: alternative entactogens to 3,4-methylenedioxymethamphetamine with potential applications in psychotherapy. Journal of Psychopharmacology, 2020. PubMed:32909493. doi:10.1177/0269881120920420. Artikkelin verkkoversio.
  2. C Mannich, W Jacobsohn: Über oxyphenyl-alkylamine und dioxyphenyl-alkylamine. Berichte der deutschen chemischen Gesellschaft, 1910, 41. vsk, nro 1, s. 189–197. doi:10.1002/cber.19100430126. ISSN 1099-0682. Artikkelin verkkoversio.
  3. AR Pentney: An exploration of the history and controversies surrounding MDMA and MDA. Journal of Psychoactive Drugs, 2001, 33. vsk, nro 3, s. 213–221. PubMed:11718314. doi:10.1080/02791072.2001.10400568. ISSN 0279-1072. Artikkelin verkkoversio.
  4. a b T Passie, U Benzenhöfer: The History of MDMA as an Underground Drug in the United States, 1960–1979. Journal of Psychoactive Drugs, 2016, 48. vsk, nro 2, s. 67–75. PubMed:26940772. doi:10.1080/02791072.2015.1128580. ISSN 0279-1072. Artikkelin verkkoversio.
  5. N Rasmussen: On speed: the many lives of amphetamine, s. 86, 226-227. New York University Press, 2008. ISBN 9780814776018.
  6. T Passie, U Benzenhöfer: MDA, MDMA, and other “mescaline-like” substances in the US military's search for a truth drug (1940s to 1960s). Drug Testing and Analysis, 2018, 10. vsk, nro 1, s. 72–80. PubMed:28851034. doi:10.1002/dta.2292. ISSN 1942-7611. Artikkelin verkkoversio.
  7. FINLEX ® - Säädökset alkuperäisinä: Sosiaali- ja terveysministeriön päätös… 704/1996 www.finlex.fi. Viitattu 2.12.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa