Wikipedia

Real Madrid CF

espanjalainen jalkapalloseura
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 24. heinäkuuta 2007 kello 12.32 käyttäjän Kooma (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Real Madrid Club de Fútbol [reˌalmaˈðrið ˌklubdeˈfuðβol] on urheiluseura Espanjan pääkaupungista Madridista. Se tunnetaan parhaiten jalkapallosta, jossa se on menestynyt niin kotimaassaan kuin Euroopankin kentillä. Se on pelannut Espanjan pääsarjassa Primera Divisiónissa koko sarjan historian ajan ja voittanut enemmän pokaaleita kuin mikään muu jalkapalloseura Espanjassa: muun muassa 30 Espanjan pääsarjamestaruutta, 17 Espanjan cupia ja yhdeksän Euroopan cupia.

Real Madrid
[[Tiedosto:Real Madridin tunnus|200px|]]
Koko nimi Real Madrid Club de Fútbol
Perustettu 6. maaliskuuta 1902
Kenttä Santiago Bernabéu, Madrid
– kapasiteetti 80 354
Sarja Primera División
Puheenjohtaja Espanja Ramón Calderón
Päävalmentaja Saksa Bernd Schuster
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu

Jalkapallossa Real Madridilla on edustusjoukkueen lisäksi 14 juniori- ja nuorisojoukkuetta,[1] joista merkittävin on reservijoukkueena toimiva Real Madrid Castilla. Seuralla on myös vähemmän tunnettu, mutta yhtä menestynyt koripallojaosto Real Madrid de Baloncesto.

Kansainvälisen jalkapalloliiton jäsenlehden lukijat äänestivät Real Madridin 1900-luvun parhaaksi seurajoukkueeksi marraskuussa 2000.[2] Real Madrid on konsulttiyhtiö Deloitten helmikuussa 2007 julkaiseman selvityksen mukaan myös taloudellisilla mittareilla mitattuna maailman suurin jalkapalloseura. Seuran liikevaihto kaudella 2005–2006 olivat 292,2 miljoonaa euroa.[3]

Historia

Seuran perustaminen

Vuoden 1897 alussa joukko Institución Libre de Enseñanzan opiskelijoita perusti urheiluseuran nimeltä Football Club Sky. Vuonna 1900 Julián Palaciosin johtama joukko pelaajia erosi Skysta, ja kahta vuotta myöhemmin 6. maaliskuuta 1902 pidettiin nykyisen seuran, tuolloiselta nimeltään Madrid Football Club, perustamiskokous. Seuran ensimmäinen puheenjohtaja oli Juan Padrós. Ensimmäisen mestaruutensa cup-kilpailu Copa del Reyssä, joka tuolloin ainoana kansallisena kilpailuna käytännössä vastasi Espanjan-mestaruutta, Madrid voitti 18. huhtikuuta 1905 lyötyään Athletic Bilbaon loppuottelussa maalein 1–0. Seura voitti kilpailun myös kolmena seuraavana vuonna. Samoihin aikoihin seura voitti viidesti peräkkäin Madridin alueellisen mestaruussarjan, joka yhdessä ympäri maata pelattujen vastaavien kilpailuiden ohella toimi eräänlaisena karsintana cupiin. 23. lokakuuta 1905 Real Madrid pelasi ensimmäisen kansainvälisen ottelunsa, kun se kohtasi ranskalaisen Gallia Sportin. Ottelu järjestettiin Ranskan presidentin Émile Loubet'n Madridin-vierailun kunniaksi ja päättyi 1–1-tasapeliin.[4]

Real (suom. kuninkaallinen) seurasta tuli kuningas Alfonso XIII:n hyväksynnällä 29. kesäkuuta 1920.[5]

Kansallinen liiga alkaa

Tiedosto:Real1925.jpg
Real Madridin pelaajia vuodelta 1925.

Real Madrid pääsi heti mukaan pääsarja Primera Divisióniin, kun kansallinen La Liga aloitti toimintansa alkuvuodesta 1929, eikä ole kertaakaan pudonnut alemmalle sarjatasolle. Samaan kastiin kuuluvat vain Espanjan kaksi muuta vanhaa jättiläistä Athletic Bilbao ja Barcelona.[6] Ensimmäisellä pääsarjakaudella Real Madrid sijoittui toiseksi, kaksi pistettä Barcelonalle häviten. Tätä seurasi kaksi heikompaa kautta, jolloin seura putosi sarjataulukon keskivaiheille.[7] Espanjan toinen tasavalta julistettiin 14. huhtikuuta 1931 ja seuran nimi palasi takaisin muotoon Madrid Football Club, kun kaikki viittaukset monarkiaan kiellettiin.[8]

Neljännellä kaudella, 1931–1932, Madridin onni kääntyi ja seura voitti ensimmäisen pääsarjamestaruutensa. 18 ottelusta Madrid voitti 10 ja pelasi tasan kahdeksan, ja tappiottomasta kaudesta huolimatta eroa toiseksi sijouttuneeseen Athleticiin jäi lopulta vain kolme pistettä. Voittoisassa joukkueessa pelasivat muun muassa puolustaja Jacinto Quincoces ja vuonna 1930 senaikaisella ennätyssummalla 150 000 pesetalla Espanyolista Madridiin siirtynyt maalivahti Ricardo Zamora,[9] ja sitä valmensi unkarilainen Lippo Hertza. Madridin uusi mestaruuden heti seuraavalla kaudella, tuolloin itävaltalaisen Robert Firsthin valmennuksessa. Madrid oli ensimmäinen seura, joka voitti mestaruuden kahdesti peräkkäin.

Kolmas sarjamestaruus antoi odottaa itseään lopulta aina 1950-luvulla asti, mutta menestys sai jatkoa kaudella 1933–1934, kun seura voitti kuudennen cup-mestaruutensa. Edellinen cup oli vuodelta 1917 ja tällä välin Madrid oli yltänyt viidesti loppuotteluun häviten kuitenkin joka kerta. Seitsemäs cup-mestaruus seurasi kaudella 1935–1936, jolloin loppuottelussa oli ensimmäistä kertaa vastassa Barcelona.[8] Tämä kausi jäi viimeiseksi ennen 17. heinäkuuta 1936 alkanutta Espanjan sisällissotaa.

Sodanjälkeinen aika

Kausittaiset sijoitukset Primera Divisiónissa[10]
  0–1 1–2 2–3 3–4 4–5 5–6 6–7 7–8 8–9 9–0
1920                 2. 5.
1930 6. 1. 1. 2. 2. 2. – – – 4.
1940 6. 2. 10. 7. 2. 4. 7. 11. 3. 4.
1950 9. 3. 3. 1. 1. 3. 1. 1. 2. 2.
1960 1. 1. 1. 1. 1. 2. 1. 1. 1. 6.
1970 4. 1. 4. 8. 1. 1. 9. 1. 1. 1.
1980 2. 3. 2. 2. 5. 1. 1. 1. 1. 1.
1990 3. 2. 2. 4. 1. 6. 1. 4. 2. 5.
2000 1. 3. 1. 4. 2. 2. 1.      

Sisällissota päättyi 1. huhtikuuta 1939 ja urheilutoimintakin alkoi hiljalleen palata normaaliksi nyt diktaattori Francisco Francon johtamassa maassa. Useiden muiden seurojen tapaan myös Madrid oli ongelmissa, sillä monet pelaajista ja jäsenistä olivat kaatuneet tai kadonneet sodassa ja seuran tuolloinen kotistadion Chamartín oli tuhoutunut lähes täysin. Puheenjohtajaksi nousi virassa jo vuosina 1908–1916 toiminut Adolfo Meléndez.

Ensimmäisellä sodan jälkeisellä sarjakaudella 1939–1940 Madrid sijoittui neljänneksi. 1. tammikuuta 1941 seuran nimi vaihtui kolmannen ja viimeisen kerran. Real-etuliite palasi, mutta Franco kielsi vierasperäiset nimet, joten seura on tuosta päivästä lähtien tunnettu nimellä Real Madrid Club de Fútbol.[11] 1940-luvulla Real Madrid sijoittui sarjassa parhaimmillaan toiseksi kaudella 1941–1942, mutta samalle vuosikymmenelle ajoittui myös seuran heikoin kausi, 1947–1948, jolloin seura varmisti sarjapaikkansa vasta viimeisen kierroksen 2–0-voitolla Real Oviedosta. Vuosina 1946 ja 1947 seura voitti kuitenkin cupin kahdesti peräkkäin.

Don Santiago

15. syyskuuta 1943 seuran puheenjohtajaksi nimitettiin Santiago Bernabéu, joka oli aiemmin toiminut seurassa sekä pelaajana, valmentajana että johtokunnan jäsenenä.[11] Hän oli vastuussa seuran uudelleenluomisesta sisällissodan jälkeisinä vuosina ja hänen puheenjohtajakaudellaan rakennettiin uusi stadion Estadio Chamartín (joka myöhemmin nimettiin hänen mukaansa Estadio Santiago Bernabéuksi) ja harjoituskeskus Ciudad Deportiva. Vuonna 1947 Bernabéu aloitti yhteistyön paikallisseura Plus Ultran kanssa, jonka edustusjoukkueesta tuli myöhemmin Real Madridin reservijoukkue.[12] 1950-luvulla Bernabéu ryhtyi hankkimaan seuraan ulkomaalaisia pelaajia, joista lupaavimpana Alfredo Di Stéfano, ja rakensi ensimmäisen monikansallisen joukkueen. Muita Bernabéun aikana seurassa pelanneita olivat muun muassa Ferenc Puskás, Francisco Gento, Héctor Rial, Raymond Kopa, José Santamaria, Miguel Muñoz, Amancio, Santillana, Juanito ja José Antonio Camacho. Vuonna 1955 Bernabéu oli mukana luomassa L'Equipe-lehden toimittajan Gabriel Hanot'n idean ja Copa Latina -turnauksen pohjalta Euroopan cupia, joka tunnetaan nykyään nimellä Mestarien liiga.

Viisi peräkkäistä Euroopan cupia

Tiedosto:Alfredo di stefano.jpg
Alfredo Di Stéfano, tässä Argentiinan maajoukkueen paidassa.

Vuonna 1955 perustetun Euroopan cupin ensimmäiset viisi kautta olivat Real Madridin hallintaa. Kilpailun ensimmäisen ottelunsa seura pelasi Genevessä Servetteä vastaan 8. syyskuuta 1955, ja voitti 2–0 Miguel Muñozin ja Héctor Rialin maaleilla. Ennen loppuottelua Madrid selvitti tieltään Partizanin ja Milanin, ja Pariisissa Stade Reimsia vastaan pelatun loppuottelun joukkue voitti 4–3, oltuaan jo kahden maalin tappioasemassa.[13]

Seuraavalla kaudella loppuottelu pelattiin Real Madridin kotistadionilla Santiago Bernabéulla 125 000 katsojan edessä. Ottelu oli maalittomassa tasatilanteessa aina 70. minuutille asti kunnes Alfredo Di Stéfano teki vapauttavan maalin rangaistuspotkulla ja Real Madrid voitti lopulta 2–0.[14]

Kauden 1957–1958 Euroopan cupia varjosti Münchenin lento-onnettomuus, jossa menehtyi kahdeksan Manchester Unitedin pelaajaa ja 15 muuta matkustajaa. Brysselissä pelatussa loppuottelussa Real Madrid sai vastaansa välierissä juuri Manchester Unitedin kukistaneen Milanin. Pitkäksi venähtäneen ottelun 3–2-voittomaalin Real Madridille teki Francisco Gento vasta jatkoajan toisella jaksolla.[15]

Neljännessä, Stuttgartissa pelatussa loppuottelussa Real Madrid sai vastaansa jo kauden 1955–1956 loppuottelusta tutun Stade Reimsin. Valkoiset voittivat 2–0 Mateosin ja Di Stéfanon maaleilla.[16] Real Madridin ylivoima Euroopassa kulminoitui vuonna 1960 Glasgow'n Hampden Parkilla pelattuun loppuotteluun, jossa Real Madrid voitti Eintracht Frankfurtin numeroin 7–3 BBC:n ja muiden Euroopan televisioyhtiöiden kameroiden sekä 135 000 paikalla olleen katsojan edessä.[17] Lähimmäs Real Madridin viiden voiton putkea ovat päässet Ajax (1971–1973) ja Bayern München (1974–1976) kolmella perättäisellä voitollaan. Voittojen takuumiehinä olivat ulkomaalaistähdet Alfredo Di Stéfano ja Ferenc Puskás.

Euroopan cup -menestystä edelsi vuonna 1954 Real Madridin ensimmäisen Espanjan pääsarjamestaruus 20 vuoteen. Seura puolusti mestaruuttaan menestyksekkäästi myös seuraavana vuonna. Vuonna 1956 mestaruuden vei Athletic Bilbao, mutta Real Madrid oli mestari jälleen vuosina 1957 ja 1958.

Ye-yé

1960-luvulle saavuttaessa Real Madridin menetysjoukkue alkoi hajota ja oli sukupolvenvaihdoksen aika. Voittoputki Euroopan cupissa katkesi kaudella 1960–1961 jo ensimmäisellä kierroksella vanhaa vihollista Barcelonaa vastaan. Vuosina 1962 ja 1964 Real Madrid ylsi jälleen kilpailun loppuotteluun, mutta kuudes Euroopan cup -voitto tuli vasta kolmannella yrittämällä, viiden kauden tauon jälkeen vuonna 1966. Tällä kertaa joukkue koostui täysin espanjalaisista pelaajista. Brysselissä pelatussa loppuottelussa kukistui Partizan numeroin 2–1. Ainoa Real Madridin pelaaja, joka oli voittamassa kaikkia kuutta Euroopan cup -mestaruutta, oli Francisco Gento.

Vuosina 1961–1980 Real Madrid dominoi Espanjaa voittamalla pääsarjamestaruuden 14 kertaa. Mukaan mahtui yksi viiden (1961–1965) sekä kaksi kolmen mestaruuden (1967–1969 ja 1978–1980) putkea. Tähän niin sanottuun Ye-yé-sukupolveen kuuluivat muun muassa Manuel Velázquez, Pirri, Ramón Grosso ja Amancio, ja valmentajana toimi seuran entinen pelaaja Miguel Muñoz. Nimitys Ye-yé tuli Beatlesin "She Loves You" -kappaleen espanjalaistetusta kertosäkeestä joukkueen pelaajien esiinnyttyä El Alcázar -sanomalehdessä Beatles-tyyliset peruukit päässään.[18]

1970-luvun puoliväli merkitsi jälleen eräiden aikakausien loppua. Ensin vuonna 1974 seuran menestyksekkäin valmentaja Miguel Muñoz päätti pelaajana ja valmentajana yhteensä 25 vuotisen uransa seurassa. 2. kesäkuuta 1978 seuran kohtasi suuri suru, kun 35 vuotta puheenjohtajana toiminut Santiago Bernabéu nukkui pois kotonaan, kuusi päivää ennen 83. syntymäpäiväänsä. Bernabéun kaudella Real Madridista tuli suurseura sekä Espanjan että Euroopan mittakaavassa. Tuona aikana seura voitti kuusi Euroopan cupia, yhden Intercontinental Cupin, 16 Espanjan pääsarjamestaruutta ja kuusi Copa del Reytä. Bernabéun paikalle puheenjohtajaksi nousi seuran entinen rahastonhoitaja Luis de Carlos.[19]

Valkoinen cup-loppuottelu

Real Madridin kannalta yksi ikimuistoisimmista Copa del Reyn loppuotteluista pelattiin 4. kesäkuuta 1980, kun vastassa oli oma reservijoukkue Castilla. Ennen loppuottelua Castilla oli raivannut tieltään muun muassa pääsarjaseurat Hércules, Athletic, Real Sociedad ja Sporting, ja kyseessä oli ainoa kerta kilpailun historiassa, kun kaksi saman seuran joukkuetta kohtasi toisensa loppuottelussa.[20] Real Madrid voitti ottelun maalein 6–1, mutta joukkueen voitettua samalla kaudella myös pääsarjamestaruuden ja varmistettua näin paikan Euroopan cupissa, pääsi Castilla mukaan seuraavan kauden Cup-voittajien cupiin.

Quinta del Buitre

 
Los Galácticos: Zidane ja Beckham.

1980-luvun alussa Real Madrid menetti otteensa sarjassa hetkeksi, mutta palasi voittokantaan vuonna 1986 ja voitti mestaruuden jälleen viidesti peräkkäin (1986–1990). Tähän joukkueeseen kuuluivat Hugo Sánchez ja tunnetuimman jäsenensä Emilio Butragueñon mukaan nimetty Quinta del Buitre (suom. korppikotkan viisikko). Butragueñon ohella siihen kuuluivat Rafael Martín Vázquez, Míchel, Miguel Pardeza ja Manolo Sanchís, jotka kaikki olivat seuran omia kasvatteja. Vuosina 1984–1985 Real Madrid voitti UEFA Cupin kahdesti peräkkäin.[21][22]

Vuosina 1977–1987 joukkueeseen kuului myös Juan "Juanito" Gómez. Temperamenttisuutensa ja taisteluasenteensa vuoksi hän oli hyvin pidetty pelaaja, mutta todellinen madridismon symboli hänestä tuli menehdyttyään auto-onnettomuudessa vuonna 1992. Juanito pelasi numerolla 7 ja yhä tänäkin päivänä Real Madridin kotistadionin Santiago Bernabéun yleisö muistaa häntä laulamalla "¡Illa, illa, illa, Juanito maravilla!" jokaisen ottelun seitsemännellä minuutilla.[23]

La Séptima

Real Madrid voitti UEFA Cupin kahdesti 1980-luvulla, mutta kirkkainta pokaalia, Euroopan cupia, seura ei ollut saavuttanut sitten vuoden 1966. Vuonna 1981 seura oli loppuottelussa, mutta tuolloin Liverpool voitti 1–0. Seitsemäs voitto, La Séptima, tuli lopulta vuonna 1998, tuolloin jo Mestarien liigaksi nimensä muuttaneessa kilpailussa. Loppuottelussa vastassa oli Juventus ja se päättyi Real Madridin 1–0-voittoon. Ratkaisevan maalin teki jugoslavialainen Predrag Mijatović ottelun toisella puoliajalla.[24]

Kahdeksas ja yhdeksäs mestaruus seurasivat tästä kahden vuoden välein.[25][26]

Los Galácticos

Vuosina 2000–2006 puheenjohtajana toiminut Florentino Pérez hankki seuraan suurilla rahamäärillä useita maailmantähtiä (muun muassa Luís Figo, Zinédine Zidane, Ronaldo, David Beckham), jonka myötä seura sai etenkin mediassa uuden kutsumanimen, Los Galácticos. Pérez itse käytti fraasia Zidanes y Pavones (suom. zidanet ja pavónit), joka viittasi politiikkaan hankkia juuri Zidanen kaltaisia kalliita huippupelaajia ja samalla tukea Paco Pavónin kaltaisia seuran omia kasvatteja. Tämä kantoi aluksi hedelmää, kun seura voitti Espanjan pääsarjan 2001 ja 2003, Mestarien liigan 2002, Intercontinental Cupin ja UEFA Super Cupin 2002 sekä Espanjan supercupin 2001 ja 2003. Vuonna 2002 seura vietti myös 100-vuotisjuhliaan. Samassa yhteydessä Espanjan kuningas Juan Carlos I otti vastaan seuran kunniapuheenjohtajan tittelin.[27]

Pérezin kaudella seura myi vanhan harjoituskeskuksensa Ciudad Deportivan Madridin kaupungille ja rakennutti uuden modernimman Ciudad Real Madridin. Kalliit pelaajahankinnat maksoivat itsensä takaisin muun muassa kasvaneen kannattajatuotemyynnin ansiosta. Vuodesta 2003 alkoi kuitenkin seuran pisin pokaaliton kausi sitten 1950-luvun.

Ramón Calderónin aika

2. heinäkuuta 2006 seuran puheenjohtajaksi valittiin Ramón Calderón. Hän nimitti valmentajaksi seuraa kaudella 1996–1997 menestyksekkäästi luotsanneen Fabio Capellon ja urheilutoimenjohtajaksi entisen pelaajan Predrag Mijatovićin. Capelloa seurasivat tämän entisestä seurasta Juventuksesta Italian maailmanmestarijoukkueen kapteeni Fabio Cannavaro ja Emerson. Muita hankintoja olivat Ruud van Nistelrooy Manchester Unitedista, Mahamadou Diarra Lyonista sekä viime hetken lainasopimuksella Arsenalista siirtynyt José Antonio Reyes. Tammikuussa 2007 seuraan liittyivät eteläamerikkalaiset nuoret lupaukset Marcelo, Gonzalo Higuaín ja Fernando Gago. Vuodesta 2003 alkanut pokaaliton aikakausi päättyi 17. kesäkuuta 2007, kun Real Madrid varmisti 30. Espanjan pääsarjamestaruutensa.[28] Mestaruudesta huolimatta seuran johtokunta päätti kesäkuun lopussa, että Capello ei jatka joukkueen valmentajana kaudella 2007–2008.[29]

Saavutukset

 
Madridin keskustassa sijaitseva Plaza de Cibeles on paikka, jonne Real Madrid kannattajineen kokoontuu juhlimaan mestaruuksia.
  • Euroopan cup ja Mestarien liiga: 9
    • 1955–1956, 1956–1957, 1957–1958, 1958–1959, 1959–1960, 1965–1966, 1997–1998, 1999–2000, 2001–2002
  • Espanjan pääsarjamestaruudet (Primera División): 30
    • 1931–1932, 1932–1933, 1953–1954, 1954–1955, 1956–1957, 1957–1958, 1960–1961, 1961–1962, 1962–1963, 1963–1964, 1964–1965, 1966–1967, 1967–1968, 1968–1969, 1971–1972, 1974–1975, 1975–1976, 1977–1978, 1978–1979, 1979–1980, 1985–1986, 1986–1987, 1987–1988, 1988–1989, 1989–1990, 1994–1995, 1996–1997, 2000–2001, 2002–2003, 2006–2007
  • Espanjan kuninkaan cup (Copa del Rey): 17
    • 1904–1905, 1905–1906, 1906–1907, 1907–1908, 1916–1917, 1933–1934, 1935–1936, 1945–1946, 1946–1947, 1961–1962, 1969–1970, 1973–1974, 1974–1975, 1979–1980, 1981–1982, 1988–1989, 1992–1993
  • Alueelliset mestaruudet (Campeonato Centro): 18
    • 1903–1904, 1904–1905, 1905–1906, 1906–1907, 1907–1908, 1912–1913, 1915–1916, 1916–1917, 1917–1918, 1919–1920, 1921–1922, 1922–1923, 1923–1924, 1925–1926, 1926–1927, 1928–1929, 1929–1930, 1930–1931

Pelaajat

 
Real Madrid juhlii maalia. Vasemmalta oikealle: Higuaín, Helguera, Cannavaro, van Nistelrooy ja Raúl.

Edustusjoukkueen kokoonpano

Tilanne 21. heinäkuuta 2007.[30]

La Ligan sääntöjen mukaan kussakin joukkueessa saa olla korkeintaan kolme Euroopan unionin ulkopuolelta tulevaa pelaajaa (esp. extracomunitario). Mikäli pelaajalla on eurooppalaisia sukujuuria, voi hän hakea sen maan kansalaisuutta, josta hänen esivanhempansa ovat kotoisin. Muussa tapauksessa pelaaja voi hakea Espanjan kansalaisuutta pelattuaan maassa kaksi vuotta. Seuraavassa luettelossa on pelaajan varsinaisen kansalaisuuden jälkeen mainittu myös mahdollinen toinen kansalaisuus.

Maalivahdit
1   Casillas
–   Codina[31]
–   Dudek[32]
Puolustajat
2   Míchel Salgado
4   Sergio Ramos
5   Cannavaro
11     Cicinho
12   Marcelo
–   Metzelder
–     Pepe
–   Torres
Keskikenttäpelaajat
6   Diarra
8     Emerson
14   Guti
16     Gago
–   Adrián[33]
–   Balboa[34]
–   Granero
–   de la Red
Hyökkääjät
7   Raúl (c)
10   Robinho
17   van Nistelrooy
18   Cassano
20     Higuaín
–     Saviola
–   Soldado


Entisiä Real Madrid -pelaajia

Pääartikkeli: Luettelo Real Madridissa pelanneista jalkapalloilijoista

Seuraavassa luettelossa pelaajat ovat lajiteltu ensisijaisesti vuosikymmenittäin edustusjoukkuedebyytin mukaan, sen jälkeen aakkosjärjestyksessä.

1920-luku:

1930-luku:

1940-luku:

1950-luku:

1960-luku:

1970-luku:

1980-luku:

1990-luku:

2000-luku:

Stadion ja harjoituskeskus

Pääartikkeli: Estadio Santiago Bernabéu ja Ciudad Real Madrid
 
Real Madrid pelaa kotiottelunsa Estadio Santiago Bernabéulla.

Real Madrid on pelannut 1940-luvun lopusta lähtien Paseo de la Castellanan varrella Madridissa sijaitsevalla Estadio Santiago Bernabéulla. 14. joulukuuta 1947 käyttöön otetulle stadionille mahtuu nykyään 80 354 katsojaa. Stadionin alkuperäinen nimi oli samalla alueella sijainneen vanhan stadionin mukaan Nuevo Estadio Chamartín, mutta se nimettiin uudelleen 4. tammikuuta 1955 seuran pitkäaikaisen puheenjohtajan Santiago Bernabéun kunniaksi. Runsas remontoiminen on pitänyt stadionin Espanjan nykyaikaisimpiin kuuluvana ja se sai vuonna 2005 Uefan viiden tähden luokituksen.

Vuodesta 2005 Real Madrid on harjoitellut Valdebebasin puistossa lähellä Barajasin lentoasemaa sijaitsevassa uudessa harjoituskeskuksessaan Ciudad Real Madridissa. Ennen tätä seuran harjoituskeskuksena toimi kotistadionin tavoin Paseo de la Castellanan varrella sijainnut Ciudad Deportiva. Santiago Bernabéun kaudella rakennettu vanha harjoituskeskus myytiin Madridin kaupungille vuonna 2003 ja alueelle on rakenteilla Cuatro Torresin yrityspuisto.

Aikaisemmat stadionit

Ensimmäisinä vuosinaan Real Madrid pelasi useilla pienemmillä kentillä, mutta sen ensimmäinen varsinainen stadion oli Campo de O'Donnell, joka sijaitsi Calle de Narváezin, Calle de O'Donnellin, Calle del Duque de Seston ja Calle de Fernán Gonzálezin välisellä alueella, lähellä Retiron puistoa. Seura siirtyi kentälle vuonna 1910, ja maksoi sen omistajalle 1 000 pesetan kuukausivuokraa.[4] Seura tasoitti kentän ja rakensi sen reunalle 200-paikkaisen katsomon ja ympärille aidan. 6 000 pesetan rakennuskustannukset rahoitettiin seuran jäsenten lahjoituksilla. Virallisia avajaisia vietettiin 31. lokakuuta 1912 ottelulla Irún Sporting Clubia vastaan.[5]

Vuonna 1923 Madrid joutui jättämään O'Donnellin, kun yleisökapasiteetti alkoi käydä pieneksi ja omistaja halusi kehittää maata. Väliaikaisratkaisuna seura siirtyi Ciudad Linealin pyöräilystadionille (Velódromo de la Ciudad Lineal), jonka keskellä ollut nurmikenttä sopi jalkapallon pelaamiseen. Alueen omisti Arturo Sorian perikunta, joka vuokrasi sen seuralle. Stadionilla oli tilaa 8 000 katsojalle.[9]

17. toukokuuta 1924 avattiin Estadio Chamartín ottelulla FA Cupin hallitsevaa mestaria, englantilaista Newcastle Unitedia vastaan. Stadion oli arkkitehti José María Castellin suunnittelema ja sillä oli alun perin 15 000 katsojapaikkaa. Se sijaitsi kaupungin laitamilla, Paseo de la Castellanan varrella. Stadion tuhoutui sisällissodassa lähes täysin, kun kenttää käytettiin vankileirinä ja rakenteita polttopuuna. Nykyinen stadion Santiago Bernabéu rakennettiin osin Chamartínin vanhan stadionin päälle.[9]

Symbolit

Peliasu

Tiedosto:MadridFC1902.jpg
Madridin pelaajia vuonna 1902.

Real Madrid tunnetaan kokovalkoisesta kotipeliasustaan, josta juontavat juurensa myös seuran lempinimet Los Blancos (suom. valkoiset) ja Los Merengues (suom. marengit). Seuran aivan ensimmäinen peliasu koostui valkoisista paidasta ja housuista ja mustista sukista. Mallia otettiin perinteikkään englantilaisseuran Corinthiansin peliasusta. Ennen vakiintumista kokovalkoiseen peliasuun vuonna 1955 sukkien väri vaihteli sinisestä mustaan ja yhdessä vaiheessa myös housut olivat mustat.[35] Vierasasujen väri on vaihdellut violetista, mustaan ja siniseen.

Vuonna 1980 Real Madrid teki Adidaksen kanssa sopimuksen peliasujen valmistamisesta. Kaudella 1982–1983 kodinkonevalmistaja Zanussista tuli ensimmäinen yritys, jolle myytiin mainostilaa Real Madridin pelipaidasta.

Real Madridin toinen peliasu on nykyään väriltään musta ja kolmas violetti. Pelipaitojen edustaa koristaa seuran, valmistajan ja pääsponsori Bwinin tunnuksien lisäksi erityinen Best Club XX Century -tunnus. Tunnus on Kansainvälisen jalkapalloliiton kunnianosoitus seuralle sen pitkästä ja menestyksekkäästä historiasta, ja Real Madrid on ainoa seura maailmassa, joka saa käyttää tunnusta.[36]

Valmistajat

Sponsorit

Tunnus

 
Real Madridin alkuperäinen tunnus vuodelta 1902.

Seuran ensimmäinen tunnus koostui tyylitellyistä valkoisista nimikirjaimista M, F ja C pyöreällä sinisellä taustalla. 1900-luvun ensimmäisinä vuosina pelipaidoissa käytettiin virallisissa otteluissa sääntöjen mukaan kuitenkin Madridin kaupungin vaakunaa seuran tunnuksen sijaan. Ensimmäinen muutos tunnukseen tuli vuonna 1908, jolloin väritys muuttui päinvastaiseksi ja kirjaimet aseteltiin ympyrän muotoon. Nykyinen tunnus perustuu tähän samaan malliin.

Vuonna 1920 seura sai kuningas Alfonso XIII:ltä tittelin Real (suom. kuninkaallinen) ja tunnuksen huipulle lisättiin tämän merkiksi kruunu. Kruunu jouduttiin kuitenkin poistamaan jo vuonna 1931, kun kaikki kuninkaalliset symbolit kiellettiin Espanjan toisen tasavallan julistamisen myötä. Samassa yhteydessä tunnuksen pääväri muuttui keltaiseksi ja siihen lisättiin Kastiliaa kuvaava violetti poikkiraita.

Tiedosto:Realmadridcrest.jpg
Kaikki Real Madridin käyttämät tunnukset

Kruunu palasi tunnukseen sisällissodan ja Francisco Francon valtaannousun jälkeen vuonna 1941. Sittemmin kruunua on pienennetty, poikkiraita vaihtunut siniseksi ja nimikirjainten asettelua korjattu, mutta muutoin tunnus on pysynyt muuttumattomana.[38]

Hymni

Real Madridin hymni on vuodelta 1952 ja nimeltään "¡Hala Madrid!". Sen ovat säveltäneet ja sanoittaneet Mercedes Amor Fariña, Marino García González ja Antonio Villena Sánchez, ja sen alkuperäisversion esittää José de Aguilar. Vuoden 2002 satavuotisjuhlallisuuksia varten tehtiin myös uusi hymni, "Himno del Centenario". Sen sävelsi popyhtye Mecanosta tunnettu José María Cano ja esittää tenori Plácido Domingo. Molemmat hymnit soivat taajaan Santiago Bernabéulla ennen Real Madridin kotiotteluita.

Hallinto

Real Madrid on yksi harvoista suurista jalkapalloseuroista, jota hallitaan kuin tavallista yhdistystä ja joka on jäsentensä (esp. socios) yhteisomistuksessa. Espanjan pääsarjassa vastaavalla tavalla toimivia seuroja ovat vain Athletic, Barcelona ja Osasuna, muiden muututtua niin sanotuiksi urheiluosakeyhtiöiksi (esp. sociedad anónima deportiva, SAD). Jäseniä on yhteensä noin 93 000,[39] ja he valitsevat seuran puheenjohtajan neljän vuoden välein pidettävässä vaalissa.

Puheenjohtajat

Tiedosto:Santiago Bernabéu Yeste.jpg
Real Madridin pitkäaikaisin puheenjohtaja Santiago Bernabéu.

Real Madridilla on ollut historiansa aikana yhteensä 17 puheenjohtajaa. Heistä ensimmäiseksi lasketaan usein Julián Palacios, joka johti Football Club Sky -nimisestä seurasta eronnutta joukkoa ennen Madrid Football Clubin virallista perustamista vuonna 1902. Pitkäaikaisin ja menestynein puheenjohtajista on Santiago Bernabéu, joka toimi tehtävässä yhteensä 35 vuotta (1943–1978). Adolfo Meléndez on puheenjohtajista ainoa, joka on toiminut tehtävässä kahteen eri otteeseen (1908–1916 ja 1939–1940). Nykyinen puheenjohtaja Ramón Calderón on toiminut tehtävässä vuodesta 2006.[40]

  •   Julián Palacios (1900–1902)
  •   Juan Padrós (1902–1904)
  •   Carlos Padrós (1904–1908)
  •   Adolfo Meléndez (1908–1916, 1939–1940)
  •   Pedro Parages (1916–1925)
  •   Luis de Urquijo (1926–1929)
  •   Luis Usera Bugallal (1929–1935)
  •   Rafael Sánchez Guerra (1935–1939)
  •   Antonio Santos Peralba (1940–1943)
  •   Santiago Bernabéu (1943–1978)
  •   Luis de Carlos (1978–1985)
  •   Ramón Mendoza (1985–1995)
  •   Lorenzo Sanz (1995–2000)
  •   Florentino Pérez (2000–2006)
  •   Luís Gómez-Montejano Arroyo (2006)
  •   Fernando Martín Álvarez (2006)
  •   Ramón Calderón (2006–)

Valmennus

Valmennusryhmä kaudella 2006–2007:[41]

  • Päävalmentaja:   Fabio Capello
  • Apuvalmentaja:   Italo Galbiati
  • Apuvalmentaja:   José Antonio Grande
  • Kuntovalmentaja:   Massimo Neri
  • Maalivahtivalmentaja:   Franco Tancredi

Päävalmentajat

Real Madridin menestynein valmentaja on seuraa vuosina 1960–1974 valmentanut Miguel Muñoz, joka aiemmin teki myös mittavan pelaajauran seurassa. Hänen johdollaan seura voitti muun muassa yhdeksän Espanjan pääsarjamestaruutta ja kaksi Euroopan cupia.[42] Kesästä 2007 edustusjoukkuetta on valmentanut saksalainen Bernd Schuster, joka pelasi seurassa 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Aikaisemmin hän on valmentanut lukuisia pienempiä seuroja Espanjassa, Saksassa ja Ukrainassa.

Talous

Liikevaihdon jakautuminen kaudella 2005–2006 (milj. €)[43]
Stadionin lipunmyynti 84,865
Ystävyysottelut ja kansainväliset kilpailut 18,671
Televisiointioikeudet 72,725
Markkinointi 115,955
Yhteensä 292,216

Ramón Mendozan (1985–1995) ja Lorenzo Sanzin (1995–2000) puheenjohtajakausilla Real Madrid oli pahasti velkaantunut, mutta talous kääntyi nousuun Florentino Pérezin (2000–2006) kaudella. Kuuden vuoden aikana liikevaihto kasvoi 250 prosentilla: Vuonna 2006 liikevaihto oli 292 miljoonaa euroa,[43] kun se kuutta vuotta aikaisemmin oli 118 miljoonaa euroa. Yhtenä vaikuttavana tekijänä tähän oli se, että Pérezin kaudella seuraan hankittiin joka vuosi vähintään yksi kallis tähtipelaaja. Real Madridin Juventukselle Zinédine Zidanesta vuonna 2001 maksama noin 46 miljoonaa puntaa on lajin siirtokorvausennätys.[44] Pérez hyödynsi seuran jo olemassa olleen sekä pelaajien mukanaan tuoman markkinointipotentiaalin muun muassa Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa järjestettyjen mainos- ja harjoituskiertueiden avulla.[45] Esimerkiksi sen neljän kauden aikana, jonka David Beckham pelasi Real Madridissa, keräsi seura pelkästään mainossopimuksista ja kannattajatuotemyynnistä tuloja 440 miljoonaa euroa.[46] Konsulttiyhtiö Deloitten vuosittaisessa liikevaihtoon perustuvassa Football Money Leaguessa Real Madrid otti Manchester Unitedilta kärkipaikan kaudella 2004–2005 ja piti sen myös kaudella 2005–2006, jolloin toisena oli Barcelona.[3]

Tärkein yksittäinen syy seuran talouskasvulle oli kuitenkin Madridin keskustassa sijainneen harjoituskeskuksen alueen myyminen vuonna 2001 neljälle yksityiselle yritykselle (Repsol, Mutua Madrileña, Sacyr Vallehermoso ja OHL). Seura sai kaupassa noin 480 miljoonaa euroa,[27] jolla se kuittaisi 285 miljoonan euron velkansa ja rakensi uuden harjoituskeskuksen Madridin laitamille.[47] Suuri kauppahinta herätti myös kritiikkiä ja epäilyksiä mahdollisesta julkisen sektorin laittomasta vetoavusta, mutta Euroopan komission tekemässä selvityksessä viitteitä väärinkäytöksistä ei löytynyt.[48]

Suuri tulonlähde on myös televisiointioikeudet. Marraskuussa 2006 Real Madrid teki tuotantoyhtiö Mediapron kanssa seitsenvuotisen sopimuksen televisiointioikeuksista, jolla seura tienaa 160 miljoonaa euroa kaudessa ja yhteensä yli 1,1 miljardia euroa.[49]

Kannattajat

Real Madridin kannattajia kutsutaan nimellä madridistas. Seuran virallinen maailmanlaajuinen kannattajakerho on nimeltään Carnet Madridista. Kerhon jäsenetuihin kuuluu muun muassa neljästi vuodessa ilmestyvä Hala Madrid -jäsenlehti.[50] Kerho perustettiin syyskuussa 2001 ja kesällä 2007 seuran edustusjoukkueen uusi päävalmentaja Bernd Schuster sai jäsenkortin numero 473 546. Se on seuran omien sanojen mukaan jäsenmäärässä mitattuna maailman suurin urheiluseuran kannattajakerho.[51]

Seuralla on myös yli 1 800 virallista paikallista kannattajayhdistystä (esp. peñas) ympäri maailman, Espanjan lisäksi lähes 30 muussa maassa.[52] Lisäksi seuralla on muutamia poliittisistakin mielipiteistään tunnettuja niin sanottuja äärikannattajaliikkeitä (esp. ultras), joista tunnetuimmat ja näkyvimmät ovat Ultras Sur ja Orgullo Vikingo.

Urheilumarkkinointiyhtiö Sportfiven vuonna 2007 Euroopan viidessä suurimmassa jalkapallomaassa Espanjassa, Italiassa, Englannissa, Ranskassa ja Saksassa tekemän kyselyn mukaan Real Madrid on 20 miljoonalla kannattajallaan maanosan suosituin jalkapalloseura. Toiseksi sijoittui Barcelona (19 miljoonaa) ja kolmanneksi Juventus (12 miljoonaa).[53]

Real, la película

Tiedosto:Real, la película.jpg
Real, la película -elokuvan mainosjuliste.

Real, la película (engl. Real: The Movie) on dokumentaarinen ja osin fiktiivinen elokuva Real Madridista, sen historiasta ja sen kannattajista ympäri maailmaa. Se koostuu Caracasissa (Venezuela), Madridissa (Espanja), New Yorkissa (Yhdysvallat), Tokiossa (Japani) ja Ziguinchorissa (Senegal) kuvatuista lyhytelokuvista, joissa viisi erilaista kannattajaa kertovat oman tarinansa. Tarinoiden lomassa nähdään leikkeitä Real Madridin otteluista ja seurataan pelaajien ja valmennushenkilökunnan valmistautumista Barcelonaa vastaan pelattavaan Espanjan pääsarjan klassikko-otteluun (esp. El Clásico).

Elokuvan ohjasi Borja Manso ja sen ensi-ilta oli 25. elokuuta 2005 seuran kotistadionilla Santiago Bernabéulla. Sittemmin se on ollut teatterilevityksessä ainakin Espanjassa, Kreikassa, Singaporessa, Japanissa ja Thaimaassa.[54] Elokuva oli esillä myös vuoden 2005 Cannesin elokuvajuhlilla.[55]

Real Madrid TV

Real Madridin oma televisioasema Real Madrid TV lähettää satelliitin välityksellä espanjan- ja englanninkielistä ohjelmaa 24 tuntia vuorokaudessa.[56] Uutisten ja historiakatsausten ohella kanava lähetti kaudella 2006–2007 suorana jalkapallon reservijoukkueen Castillan kaikki ottelut sekä koripallon edustusjoukkueen ottelut ULEB Cupissa.

Kesäkuussa 2007 Real Madrid avasi myös oman virallisen kanavansa Internetin suositussa YouTube-videopalvelussa.[57]

Kilpailijat

Barcelona

Real Madridin pahin kilpakumppani kotimaassa on Barcelona, jonka kanssa välit ovat olleet aika-ajoin todella huonot. Real Madrid ja Barcelona ovat Espanjan kaksi suurinta ja menestyneintä seuraa, ja taistelevat usein sarjamestaruudesta keskenään. Seurojen kohtaaminen kahdesti kaudessa niin sanotussa El Clásicossa (suom. klassikko) saa laajasti huomiota ympäri maailmaa. Seurojen välinen kitka juontaa juurensa pois pelikentiltäkin, Espanjan historiaan ja politiikkaan. Seurat on alusta alkaen nähty kilpailevien Kastilian ja Katalonian alueiden sekä Madridin ja Barcelonan kaupunkien edustajina. Myös kenraali Francisco Franco ja Espanjan aluepolitiikka tulevat aina esiin, kun seurojen välisestä kitkasta puhutaan. Franco pyrki hyötymään Real Madridin kansainvälisestä menestyksestä ja samalla hänen hallintonsa yritti avoimesti tukahduttaa kaikki alueelliset identiteetit ja muun muassa kielsi katalaanin kielen julkisen käytön.

Mieliin on jäänyt erityisesti vuoden 1943 Espanjan cupin välierien toinen osaottelu Real Madridin ja Barcelonan välillä. Barcelona voitti ensimmäisen osaottelun kotikentällään maalein 3–0, mutta kärsi toisessa osaottelussa 11–1-murskatappion. Syy tulokseen oli Francon poliisien vierailu Barcelonan pukukopissa ennen ottelun alkua ja ilmoitus, että Franco haluaa Real Madridin voittavan.[58] Myöhemmin seurat kiistelivät Alfredo Di Stéfanon pelaajaoikeuksista, jotka lopulta päätyivät Real Madridille vuonna 1953. Vuonna 2000 vastaavanlaista huomiota herätti Luís Figon siirtyminen Real Madridiin viiden Barcelonassa pelatun kauden jälkeen. Figon palatessa Camp Noulle uuden seuransa kanssa tervehti kotiyleisö entistä suosikkiaan muun muassa heittämällä kentälle sian pään tämän ollessa antamassa kulmapotkua.[59]

Atlético Madrid

Real Madridin paikallisvastustaja on Atlético Madrid, jota vastaan pelatut ottelut ovat aina kuumia ja tapahtumarikkaita. Seurojen yhteinen historia ulottuu vuoteen 1904, jolloin joukko Realin toimintaan pettyneitä pelaajia siirtyi Atléticoon. Kilpailua lietsoi myös Atléticon tausta työväenluokan joukkueena, kun taas Realin kannattajat olivat keskiluokasta. Nykyään nämä rajat ovat tosin paljolti himmenneet.

Mielenkiintoista on myös se, että Real Madridissa seuraikonin asemassa oleva edustusjoukkueen kapteeni Raúl edusti juniorina Atléticoa.

Trofeo Santiago Bernabéu

Trofeo Santiago Bernabéu on vuodesta 1979 pelattu kutsuturnaus, jonka Real Madrid järjestää edesmenneen puheenjohtajansa Santiago Bernabéun kunniaksi. Vuosina 1979–1984 ja 1986 turnaukseen otti osaa neljä joukkuetta ja se koostui välieristä, pronssiottelusta ja loppuottelusta. Vuonna 1985 ja vuodesta 1987 on pelattu vain yksi ottelu Real Madridin ja toisen kutsutun joukkueen välillä lukuun ottamatta vuotta 2002, jolloin turnaus pelattiin jälleen neljän joukkueen kesken Real Madridin satavuotisjuhlallisuuksien vuoksi.[60]

Turnauksen voittajat vuosittain:

  • 1989: Real Madrid
  • 1990: Milan
  • 1991: Real Madrid
  • 1992: Ajax
  • 1993: Internazionale
  • 1994: Real Madrid
  • 1995: Real Madrid
  • 1996: Real Madrid
  • 1997: Real Madrid
  • 1998: Real Madrid
  • 1999: Real Madrid
  • 2000: Real Madrid
  • 2001: Internazionale
  • 2002: Bayern München
  • 2003: Real Madrid
  • 2004: Universidad
  • 2005: Real Madrid
  • 2006: Real Madrid

Muut lajit

Pääartikkeli: Real Madrid (koripallo)
 
Manolo Santana voitti tenniksen miesten kaksinpelin Wimbledonissa vuonna 1966 edustaessaan Real Madridia.

Jalkapallon ja koripallon lisäksi seuralla on ollut toimintaa lukuisissa muissa lajeissa, jotka ovat kukin kuitenkin yksi kerrallaan hiipuneet. Näihin kuuluvat baseball, käsipallo, lentopallo, nyrkkeily, paini, pelota, pöytätennis, rugby, šakki, tennis, uinti, voimistelu ja yleisurheilu.

Parhaiten seura on näistä menestynyt lentopallossa. Lentopallojaosto perustettiin vuonna 1952 ja kaksi vuotta myöhemmin seura voitti ensimmäisen 12:sta cup-mestaruudestaan. Suurin menestys ajoittui kuitenkin 1970-luvulle, jolloin seura voitti seitsemän sarjamestaruutta. Mainitsemisen arvoinen on myös tennispelaaja Manolo Santanan miesten kaksinpelin voitto Wimbledonissa vuonna 1966.[61]

Syyskuussa 2006 Real Madridin varapuheenjohtaja Juan Mendoza kertoi seuran olevan kiinnostunut rugbytoimintansa elvyttämisestä. Tämä tapahtuisi jo olemassa olevan paikallisseuran CRC Madrid Noroesten kautta. Seura on kotoisin Madridin naapurikunnasta Pozuelo de Alarcónista ja pelaa Espanjan pääsarjassa División de Honorissa. Samassa yhteydessä Mendoza mainitsi myös naisjalkapallo- ja futsaljaoston olevan seuran suunnitelmissa.[62] Puheenjohtaja Ramón Calderón puolestaan kertoi lokakuussa 2006 seuran suunnitelmista sponsoroida Formula 1 -autoa kauden 2007 Espanjan Grand Prix'ssä ja mahdollisesti toisessakin osakilpailussa.[63]

Lähteet

  1. ↑ Real Madrid: Otras categorías (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  2. ↑ Fifa: Club of the Century (Luettu 27. tammikuuta 2007)
  3. ↑ a b Deloitte: Real Madrid stays at the top (Luettu 8. helmikuuta 2007)
  4. ↑ a b Real Madrid: La prehistoria y el primer título oficial (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  5. ↑ a b Real Madrid: Del debut Bernabéu al título de Real (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  6. ↑ LFP: Clasificación histórica (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  7. ↑ LFP: Clasificaciones de la temporada (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  8. ↑ a b Real Madrid: El primer bicampeón de la Liga (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  9. ↑ a b c Real Madrid: Un espectacular salto al futuro (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  10. ↑ LFP: Historial del club (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  11. ↑ a b Real Madrid: Bernabéu inicia su era construyendo el nuevo Chamartín (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  12. ↑ Real Madrid: "Real Madrid Castilla", un nombre histórico para un filial con futuro (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  13. ↑ Uefa: Madrid claim first crown (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  14. ↑ Uefa: Gento doubles up for Madrid (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  15. ↑ Uefa: Di Stéfano shines for Madrid (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  16. ↑ Uefa: Di Stéfano keeps Madrid rolling (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  17. ↑ Uefa: Dazzling Madrid crush Frankfurt (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  18. ↑ As: Bernabéu nos pagó sólo 100.000 pesetas (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  19. ↑ Real Madrid: La muerte de Bernabéu abrió un período de transición (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  20. ↑ RSSSF: Spain – Cup 1980 (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  21. ↑ Uefa: Madrid awake from European slumber (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  22. ↑ Uefa: Madrid the comeback kings (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  23. ↑ Real Madrid: Se cumplen quince años del accidente que acabó con la vida del mítico 7 blanco (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  24. ↑ Uefa: Seventh heaven for Madrid (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  25. ↑ Uefa: Madrid on top of Spain and Europe (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  26. ↑ Uefa: Zidane strikes gold for Madrid (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  27. ↑ a b Real Madrid: El Mejor Club del Siglo XX festeja hoy un lustro más de su Centenario (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  28. ↑ Real Madrid: 3–1. Se culmina el sueño: el Madrid es el gran CAMPEÓN. ¡Gracias afición, gracias equipo! (Luettu 20. kesäkuuta 2007)
  29. ↑ Real Madrid: Capello no continuará (Luettu 28. kesäkuuta 2007)
  30. ↑ Real Madrid: Plantilla primer equipo (Luettu 21. heinäkuuta 2007)
  31. ↑ Real Madrid: Renovación de Jordi Codina (Luettu 20. heinäkuuta 2007)
  32. ↑ Real Madrid: Dudek, en su presentación, mostró su orgullo "por formar parte de este gran Club" (Luettu 20. heinäkuuta 2007)
  33. ↑ Real Madrid: Adrián González, al primer equipo (Luettu 21. heinäkuuta 2001)
  34. ↑ Real Madrid: Balboa vuelve al Real Madrid (Luettu 21. heinäkuuta 2001)
  35. ↑ Marca: Equipaciones Real Madrid (Luettu 14. maaliskuuta 2007)
  36. ↑ Real Madrid: New Real Madrid 2006/2007 kit (Luettu 5. helmikuuta 2007)
  37. ↑ Real Madrid: Real Madrid and Bwin sign sponsorship agreement (Luettu 11. kesäkuuta 2007)
  38. ↑ Marca: Evolución del escudo del Real Madrid (Luettu 14. maaliskuuta 2007)
  39. ↑ LFP: Clubes (Luettu 1. heinäkuuta 2007)
  40. ↑ Real Madrid: Presidentes (Luettu 1. heinäkuuta 2007)
  41. ↑ Real Madrid: Plantilla primer equipo (Luettu 1. heinäkuuta 2007)
  42. ↑ Real Madrid: Entrenadores ja LFP: Entrenadores (Luettu 1. heinäkuuta 2007)
  43. ↑ a b Real Madrid: Aprobación de las Cuentas Anuales de la temporada 2005–2006 (Luettu 9. heinäkuuta 2007)
  44. ↑ Football Transfers Information: World's Highest Transfer Fees (Luettu 9. heinäkuuta 2007)
  45. ↑ As: EE UU y Asia antes que Irdning (Luettu 9. heinäkuuta 2007)
  46. ↑ Marca: Beckham logró que el Real Madrid ingresara 440 millones de euros (Luettu 9. heinäkuuta 2007)
  47. ↑ MTV3 Internet: Real Madrid kuittaa velkansa (Luettu 9. heinäkuuta 2007)
  48. ↑ El Mundo: La CE archiva la investigación sobre venta de la Ciudad Deportiva (Luettu 9. heinäkuuta 2007)
  49. ↑ MTV3 Internet: Real Madridille jättimäinen tv-sopimus (Luettu 9. heinäkuuta 2007)
  50. ↑ Real Madrid: Carnet Madridista (Luettu 11. heinäkuuta 2007)
  51. ↑ Real Madrid: Bernd Schuster recibe su Carnet Madridista, con el número 473.546 (Luettu 11. heinäkuuta 2007)
  52. ↑ Real Madrid: Peñas (Luettu 11. heinäkuuta 2007)
  53. ↑ Real Madrid: El club blanco es el equipo con más seguidores en el continente, con 20 millones de aficionados (Luettu 20. heinäkuuta 2007)
  54. ↑ Internet Movie Database: Release dates for Real, la película (Luettu 11. heinäkuuta 2007)
  55. ↑ Real Madrid: 'Real, la película', crea una expectación máxima en Cannes (Luettu 11. heinäkuuta 2007)
  56. ↑ Real Madrid TV (Luettu 11. heinäkuuta 2007)
  57. ↑ Real Madrid: El Real Madrid dispondrá de un espacio propio dentro de la comunidad más grande en Internet (Luettu 14. heinäkuuta 2007)
  58. ↑ RealMadridFIN.net-sivuston kertomus ottelusta (Luettu 3. helmikuuta 2007)
  59. ↑ International Herald Tribune: The light fades for darkest galactico (Luettu 3. helmikuuta 2007)
  60. ↑ RSSSF: Trofeo Santiago Bernabéu (Luettu 3. helmikuuta 2007)
  61. ↑ Marca: Web especial del I Centenario del Real Madrid (Luettu 14. maaliskuuta 2007)
  62. ↑ 20 minutos: El Real Madrid quiere jugar al rugby (Luettu 14. maaliskuuta 2007)
  63. ↑ MTV3 Internet: Real Madrid sponsoroimaan F1-autoa ensi kaudella (Luettu 26. joulukuuta 2006)

Aiheesta muualla

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Real Madrid CF.
Primera División 2020–2021
Mestarien liiga 2017–2018

Pudotuspelivaiheeseen selviytyneet joukkueet
  Barcelona |   Basel |   Bayern München |   Beşiktaş |   Chelsea |   Juventus |   Liverpool |   Manchester City |   Manchester United |   Porto |   PSG |   Real Madrid |   Roma |   Sevilla |   Šah’tar Donetsk |   Tottenham

Malline:Link FA Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Real_Madrid_CF&oldid=3209821”