Kullervo Kalske
Keijo Kullervo Kalske (28. helmikuuta 1912 Lahti – 26. tammikuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.[1] Ennen elokuvauraansa Kalske työskenteli Kotkassa poliisina seitsemän vuotta ja esiintyi satunnaisesti Kotkan Näyttämöllä. Valkokankaalla hänet nähtiin enimmäkseen sotilaan, urheilijan tai muun romanttisen sankarin rooleissa.
| Kullervo Kalske | |
|---|---|
 Kullervo Kalske vuonna 1938 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Keijo Kullervo Kalske |
| Syntynyt | 28. helmikuuta 1912 Lahti, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 26. tammikuuta 1977 (64 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä, poliisi |
| Puoliso |
Saara Kouki ( 1938; 1977) |
| Lapset | 2 |
| Näyttelijä | |
| Merkittävät roolit | |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Svensk Filmdatabas | |
Kalske debytoi miespääosassa elokuvassa Jääkärin morsian (1938), joka nosti hänet välittömästi tähdeksi. Samana vuonna hänellä oli merkittävät miesosat elokuvissa Markan tähden ja Poikamiesten holhokki. Yhden parhaimmista suorituksistaan Kalske teki vuoden 1939 urheiluelokuvassa Avoveteen.
1950-luvulle tultaessa Kalskeen elokuvaroolit pienenivät vähäisimmillään avustajatasoisiksi. Hän näytteli urallaan myös teatterissa sekä televisiossa.
Varhaisvaiheet
Kullervo Kalske syntyi Lahdessa 1912 konstaapeli Johannes Kalskeen ja näyttelijä Hilda Väänäsen perheeseen. Kansakoulun ja RUK:n jälkeen Kalske seurasi isänsä jalanjälkiä poliisiksi ja työskenteli virassa Kotkassa vuosina 1930–1937. Poliisin työn ohessa hän opiskeli puheilmaisua Kerttu Särkkä-Kallion johdolla ja esiintyi satunnaisesti Kotkan Näyttämöllä.[1]
Ura
Elokuvat
Elokuvapiireihin Kalske pääsi, kun Suomi-Filmin johtaja Risto Orko näki hänet kotkalaisen teatterin kesäkiertueella ja kutsui koekuvaukseen. Tämä johti näyttelijäkiinnitykseen Suomi-Filmiin ja miespääosaan Jääkärin morsiamessa (1938). Arvostelijat pitivät roolisuoritusta ensikertalaiseksi hyvänä ja lupaavana sankarityyppinä.[1]
Salskea Kullervo Kalske oli 1930-luvun loppupuolen suosituimpia filmitähtiä ja erityisesti nuorten tyttöjen idoli. ”Pohjolan Tarzaniksi” kutsutun Kalskeen merkittävin rooli valkokankaalla oli juoksijasankari Yrjö Niemelä urheiluelokuvassa Avoveteen. Poliisien kymmenottelun Suomen mestarina hän sai kiitosta miehekkäästä ja urheilijanomaisesta ryhdistä ja liikunnasta. Orvo Saarikiven ohjaamassa komediassa Hätävara (1939) Kalske esitti miespääosassa kunnianhimoista Jali Kinnusta. Niin ikään romanttisen sankarin roolit seurasivat elokuvissa Punahousut (1939), Kersantilleko Emma nauroi? (1940), Ryhmy ja Romppainen (1941) sekä Jees ja just (1943), jotka ovat kaikki sotilasfarsseja. Myös draamassa Miehen kunnia (1943) hänellä on ensirakastajan rooli.[1]
Talvisodan aikana Kalske kävi armeijan ja jatkosodan alussa upseerikoulun. Hän toimi ensin vänrikkinä Pietarin motin vartijana Kannaksella ja siirtyi sitten puolustusvoimien viihdytystoimiston palvelukseen. Sodan jälkeen hän esitti itserakasta nyrkkeilijää Urho Luomusta avioliittokomediassa Vuokrasulhanen (1945). Samana vuonna Kalske jätti Suomi-Filmin ja jatkoi freelancerina. Hän oli Regina Linnanheimon vastanäyttelijänä elokuvassa Intohimon vallassa (1947). Miespääosa hänellä oli myös komediassa Ruma Elsa (1949). Viimeiset pääroolit valkokankaalla Kalske teki vuoden 1950 elokuvissa Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin ja Tapahtui kaukana, sekä lyhytelokuvassa Tukkijoella tapahtuu.[1]
1950-luvulle tultaessa Kalskeen elokuvaroolit alkoivat muuttua vaatimattomiksi. Merkittäviä osia olivat jätkä Yrjö komediassa Lentävä kalakukko, kapteeni Jaakko Koivula sotilasfarssissa Majuri maantieltä ja työmies Eka Luoma urheilufilmissä Veteraanin voitto. Muutoin hänen osansa olivat yleensä pieniä poliisin tai upseerin tehtäviä. Näihin Kalske sopi poliisitaustansa ansiosta erinomaisesti, tulkiten ne ammattitaidolla. Hänen viimeinen elokuvaroolinsa oli vuoden 1971 elokuvassa Kreivi, jossa hän esitti rotaryklubin puheenjohtaja Arvo Hintikkaa. Televisiossa hän esiintyi vielä vuonna 1978 minisarjassa Sodan ja rauhan miehet.[1]
Päätyönään Kalske piti Yrjön osaa elokuvassa Avoveteen (1939). Hän ei muutoin ollut kovin tyytyväinen elokuvauralla saamiinsa rooleihin: ”Kiiltokuvasankareita näytellessä harmitti se, ettei sankarilla ollut luonnetta ollenkaan. Puristamallakaan ei saanut tietää mikä tämä mies on miehiään ---. Myöhemmin sankarit onneksi muuttuivat”, Kalske kertoi Katso-lehden haastattelussa 1972.[1]
Näyttämö
Kalskeen näyttämörooleista tunnetuimpia olivat nimismiehen renki näytelmässä Pohjalaisia, venäläinen santarmi näytelmässä Viulunsoittaja katolla, Kamelianaisen Armand sekä Loppiaisaaton Orsini. Hän oli Suomen Työväen Teatterin kiinnitetty näyttelijä vuodesta 1953 alkaen, kunnes liittyi Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterin (vuodesta 1965 Helsingin kaupunginteatteri) näyttelijäkuntaan vuonna 1957. Siellä hän työskenteli aina 1970-luvun puoliväliin saakka.[1]
Yksityiselämä
Kalske oli vuodesta 1938 kuolemaansa asti naimisissa Saara Kalskeen (o.s. Kouki) kanssa, ja heillä oli kaksi lasta. Kalske oli kova tupakoija ja kuoli syöpään 64-vuotiaana 1977.[2] Hänet on haudattu Maunulan uurnalehtoon Helsinkiin.[3]
Valikoitu filmografia
- Jääkärin morsian (1938)
- Poikamiesten holhokki (1938)
- Hätävara (1939)
- Punahousut (1939)
- Aktivistit (1939)
- Avoveteen (1939)
- Kersantilleko Emma nauroi? (1940)
- Ryhmy ja Romppainen (1941)
- Poretta eli Keisarin uudet pisteet (1941)
- Miehen kunnia (1943)
- Jees ja just (1943)
- Vuokrasulhanen (1945)
- Intohimon vallassa (1947)
- Sisulla ja sydämellä (1947)
- Tuhottu nuoruus (1947)
- Haaviston Leeni (1948)
- Kilroy sen teki (1948)
- Irmeli, seitsentoistavuotias (1948)
- Ruma Elsa (1949)
- Serenaadiluutnantti (1949)
- Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin (1950)
- Amor hoi! (1950)
- Tapahtui kaukana (1950)
- Radio tekee murron (1951)
- Vihaan sinua – rakas (1951)
- Kenraalin morsian (1951)
- Niskavuoren Heta (1952)
- Yhden yön hinta (1952)
- Lentävä kalakukko (1953)
- Senni ja Savon sulttaani (1953)
- Varsovan laulu (1953)
- Rantasalmen sulttaani (1953)
- Pekka Puupää (1953)
- Alaston malli karkuteillä (1953)
- Niskavuoren Aarne (1954)
- Majuri maantieltä (1954)
- Rakas varkaani (1957)
- Pekka ja Pätkä mestarimaalareina (1959)
- Kaasua, komisario Palmu! (1961)
- Vodkaa, komisario Palmu (1969)
- Kreivi (1971)
Lähteet
- Kullervo Kalske -sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
- ↑ a b c d e f g h Rytkönen, Sisko: Kullervo Kalske Elonetissä. Viitattu 7.1.2020.
- ↑ Kuismin, Timo: Kullervo Kalske valloitti valkokankaalla Ilta-Sanomat. 10.12.2023. Sanoma Media. Viitattu 26.1.2024.
- ↑ Helsingin seurakunnan hautahaku Hautahaku. Viitattu 6.12.2023.