Suomen urheilu 1991
suomalaiset urheilutapahtumat ja -saavutukset vuonna 1991
Suomen urheilu 1991 käsittelee vuoden 1991 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija muokkaa
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Kimmo Kinnunen | Yleisurheilu |
| 2. | Seppo Räty | Yleisurheilu |
| 3. | Juha Kankkunen | Autourheilu |
| 4. | Mika Koivuniemi | Keilailu |
| 5. | Marja-Liisa Kirvesniemi | Hiihto |
| 6. | Pauli Kiuru | Triathlon |
| 7. | Jarmo Virtanen | Voimanosto |
| 8. | Sari Essayah | Kävely |
| 9. | Ari-Pekka Nikkola | Mäkihyppy |
| 10. | Esa Tikkanen | Jääkiekko |
| Lähde: [1] | ||
Vuoden naisurheilijaksi valittiin hiihtäjä Marja-Liisa Kirvesniemi ja vuoden valmentajaksi keihäänheittäjä Kimmo Kinnusen valmentaja ja isä Jorma Kinnunen. Voimanostaja Jarmo Virtanen pääsi kymmenen parhaan listalle marraskuun 1990 maailmanmestaruudellaan, jota ei ehditty kunnolla ottaa huomioon vuoden 1990 parhaita äänestettäessä.[2]
Ammunta muokkaa
- Haulikkolajien maailmanmestaruuskilpailuissa 7.–14.11. Perthissä, Australiassa Satu Pusila voitti kultaa kaksoistrapissa.[3]
- 300 metrin kiväärilajien Euroopan-mestaruuskilpailuissa 8.–10.6. Winterthurissa, Sveitsissä Kalle Leskinen ja Tapio Säynevirta ottivat vakiokiväärikilpailussa kaksoisvoiton. Suomi voitti myös vakiokiväärin joukkuekilpailun, kolmantena ampujana Ralf Westerlund.[4]
Autourheilu muokkaa
- Rallin maailmanmestaruussarjassa Lancialla ajanut Juha Kankkunen voitti kolmannen maailmanmestaruutensa. Hän oli nopein Safari-rallissa, Akropolis-rallissa, Jyväskylän Suurajoissa, Australian rallissa ja kauden päättäneessä RAC-rallissa.[5]
- Formula 1:n maailmanmestaruussarjassa Dallaralla ajanut Jyrki Järvilehto sijoittui 12:nneksi ja Lotuksella ajanut Mika Häkkinen 15:nneksi. Molemmat ajoivat pisteille 28.4. San Marinon Grand Prix'ssä, jossa Järvilehto sijoittui kolmanneksi ja Häkkinen viidenneksi.[6]
- Ratakuorma-autojen Euroopan-mestaruussarjassa Jouko Kallio voitti mestaruuden.[7]
Jalkapallo muokkaa
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti lahtelainen Kuusysi, hopeaa sai Mikkelin Palloilijat ja pronssille sijoittui Valkeakosken Haka.[8]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Jalkapalloklubi, hopeaa sai toinen helsinkiläisseura Herttoniemen Toverit ja pronssille sijoittui Tampereen Ilves.[8]
Jousiammunta muokkaa
- Tauluammunnan maailmanmestaruuskilpailuissa 17.–25.8. Krakovassa, Puolassa Suomen miesjoukkue (Ismo Falck, Jari Lipponen, Tomi Poikolainen) saavutti hopeaa. Henkilökohtaisessa kilpailussa Poikolainen sijoittui yhdeksänneksi.[9]
Jääkiekko muokkaa
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut pelattiin 19.4.–4.5. Turussa, Helsingissä ja Tampereella. Suomi sijoittui alkusarjan ja alemman loppusarjan jälkeen kahdeksasta joukkueesta viidenneksi. Markus Ketterer valittiin kisojen parhaaksi maalivahdiksi ja Jari Kurri tähdistöjoukkueeseen hyökkääjäksi.[10]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 15.–24.3. Tšekkoslovakiassa Suomi voitti kymmenen joukkueen turnauksessa kultaa. Loppuottelussa Suomi voitti Ruotsin 2–1.[11]
- Jari Kurri solmi toukokuussa sopimuksen NHL-seura Los Angeles Kingsin kanssa ja palasi samaan joukkueeseen Wayne Gretzkyn kanssa.[12]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran Hannu Jortikan valmentama Turun Palloseura, hopeaa sai kuopiolainen Kalevan Pallo ja pronssille sijoittui Hämeenlinnan Pallokerho.[13][14]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Tampereen Ilves, hopeaa sai keravalainen Shakers ja pronssille sijoittui Espoon Kiekkoseura.[14]
Jääpallo muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailut pelattiin 17.–24.3. Helsingissä ja Porvoossa. Suomi sijoittui alkusarjassa toiseksi voitettuaan Neuvostoliiton 2–1 mutta välierissä Suomi hävisi samalle maalle 2–3 ja sijoittui pronssille voitettuaan pronssiottelussa Norjan 8–0.[15]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Oulun Luistinseura, joka voitti loppuottelussa Botnia-69:n 5–4. Pronssille sijoittui Helsingin IFK.[16][17]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran Jyväskylän Seudun Palloseura, joka voitti loppuottelussa Oulun Luistinseuran 5–1.[16][17]
Karate muokkaa
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 2.2. Glasgow'ssa, Skotlannissa Sari Laine voitti kultaa alle 53-kiloisten sarjassa.[18]
Keilailu muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 20.–31.8. Singaporessa Suomi saavutti kuusi mitalia. Henkilökohtaisessa kilpailussa Mika Koivuniemi voitti kultaa ja Teemu Raatikainen saavutti hopeaa. All Eventsissä Koivuniemi sijoittui hopealle. Triokilpailussa Koivuniemi, Kaj Virtanen ja Tapani Peltola saavuttivat pronssia. Naisten joukkuekilpailussa Sari Yrjölä, Tytti Kujanen, Arja Itkonen, Annikki Maattola ja Heidi Lind saavuttivat hopeaa. Singlessä Yrjölä sijoittui pronssille.[19]
Koripallo muokkaa
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Kotkan Työväen Palloilijat, hopeaa sai jyväskyläläinen Hongikon Nuorisoseuran Urheilijat ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Torpan Pojat.[20]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti vantaalainen Pussihukat, hopeaa sai Forssan Alku ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Karhun Pojat.[21]
Käsipallo muokkaa
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti karjaalainen BK-46, hopeaa sai Sjundeå IF ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Sparta.[22]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Dicken, hopeaa sai saman kaupungin Kiffen ja pronssille sijoittui Åbo IFK.[23]
Lentopallo muokkaa
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 7.–15.9. Saksassa Suomi sijoittui kahdeksanneksi voitettuaan seitsemästä ottelustaan kaksi alkulohko-ottelua.[24]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti kuopiolainen KuPS-Volley, hopeaa sai Varkauden Tarmo ja pronssille sijoittui Tampereen Isku-Volley.[25]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Vaasan Vasama, hopeaa sai elimäkeläinen Korian Ponsi ja pronssille sijoittui jyväskyläläinen Blue Eyes Team.[26]
Moottoripyöräily muokkaa
- Enduron maailmanmestaruussarjassa Kari Tiainen voitti kultaa 250 ksm:n luokassa.[27]
- Stadioncrossin maailmanmestaruussarjassa Pekka Vehkonen saavutti hopeaa.[28]
- Trialin maailmanmestaruussarjassa Tommi Ahvala saavutti hopeaa.[29]
Moottoriveneily muokkaa
- S850-luokan maailmanmestaruuden voitti Sami Pennanen.[30]
Paini muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 26.9.–6.10. Varnassa, Bulgariassa Harri Koskela saavutti pronssia kreikkalais-roomalaisen painin alle 90-kiloisten sarjassa. Vapaapainissa Pekka Rauhala sijoittui alle 82-kiloisissa seitsemänneksi.[31]
- Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailuissa 25.–28.4. Aschaffenburgissa, Saksassa Tuomo Karila saavutti hopeaa alle 74-kiloisten sarjassa. Ismo Kamesaki sijoittui alle 52-kiloisissa kuudenneksi.[32]
- Vapaapainin Euroopan-mestaruuskilpailuissa 3.–5.5. Stuttgartissa, Saksassa Pekka Rauhala sijoittui alle 82-kiloisten sarjassa yhdeksänneksi.[33]
Painonnosto muokkaa
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 24.–30.7. Varnassa, Bulgariassa Karoliina Leppäluoto voitti kultaa alle 82,5-kiloisten sarjassa. Tämä oli suomalaisten naispainonnostajien ensimmäinen Euroopan-mestaruus.[34]
Pesäpallo muokkaa
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Imatran Pallo-Veikot, hopeaa sai Sotkamon Jymy ja pronssille sijoittui Seinäjoen Maila-Jussit.[35]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Ikaalisten Tarmo, hopeaa sai liperiläinen Viinijärven Urheilijat ja pronssille sijoittui Lapuan Virkiä.[36]
- Naisten Itä–Länsi-ottelun 20.7. Oulussa voitti Länsi juoksuin 5–12.[37]
- Miesten Itä–Länsi-ottelun 21.7. Oulussa voitti Länsi juoksuin 4–8.[37]
Pohjoismaiset hiihtolajit muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 7.–17.2. Val di Fiemmessä, Italiassa Suomi oli mitalitilastossa kuudes kahdella hopea- ja kahdella pronssimitalilla. Marja-Liisa Kirvesniemi saavutti hopeaa naisten perinteisen tyylin 5 kilometrin hiihdossa ja miesten mäkijoukkue (Ari-Pekka Nikkola, Raimo Ylipulli, Vesa Hakala, Risto Laakkonen) joukkuemäessä. Ari-Pekka Nikkola sijoittui pronssille normaalimäessä ja miesten viestijoukkue (Mika Kuusisto, Harri Kirvesniemi, Jari Isometsä, Jari Räsänen) 4 × 10 kilometrin viestihiihdossa. Miesten henkilökohtaisilla hiihtomatkoilla Kirvesniemi oli perinteisellä tyylillä viides 30 kilometrillä ja kuudes 10 kilometrillä. Naisten viestihiihtojoukkue sijoittui neljänneksi ja perinteisen tyylin matkoilla Pirkko Määttä oli viides 15 kilometrillä ja Marjut Lukkarinen kuudes 5 kilometrillä. Yhdistetyn joukkuekilpailussa Suomi sijoittui kuudenneksi.[38]
- Keski-Euroopan mäkiviikolla 1990–1991 Ari-Pekka Nikkola voitti Innsbruckin osakilpailun ja sijoittui kokonaiskilpailussa kuudenneksi. Vesa Hakala oli yhteispisteissä yhdeksäs ja Risto Laakkonen kymmenes.[39][40]
- Mäkihypyn maailmancupissa 1990–1991 Ari-Pekka Nikkola sijoittui viidenneksi.[41]
Squash muokkaa
- Miesten joukkueiden maailmanmestaruuskilpailut pelattiin 12.–17.11. Espoossa. Suomi saavutti historiansa ensimmäisen MM-mitalin voitettuaan pronssiottelussa Egyptin 3–0. Joukkueeseen kuuluivat Sami Elopuro, Pentti Pekkanen, Marko Pulli ja Ville Mäkisarka.[42]
- Joukkueiden Euroopan-mestaruuskilpailuissa 2.–4.5. Gelsenkirchenissä, Saksassa Suomen miehet saavuttivat hopeaa hävittyään loppuottelussa Englannille 0–5. Joukkueeseen kuuluivat Sami Elopuro, Pentti Pekkanen, Marko Pulli, Hannu Jaskari ja Ville Mäkisarka. Suomen naisten joukkue, johon kuuluivat Tuula Myllyniemi, Nina Taimiaho ja Mia Markkanen, sijoittui neljänneksi hävittyään pronssiottelussa Saksalle 1–2.[43]
Suunnistus muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 20.–25.8. Mariánské Lázněssa, Tšekkoslovakiassa Reijo Mattinen, Ari Anjala, Mika Kuisma ja Keijo Parkkinen saavuttivat pronssia miesten viestissä. Suomen naiset sijoittuivat viestissä viidenneksi. Henkilökohtaisilla matkoilla Mika Kuisma sijoittui miesten pikamatkalla ja Marja Liisa Portin naisten pikamatkalla kahdeksanneksi.[44]
- Tiomilassa 4.–5.5. Stjärnhovissa, Ruotsissa Angelniemen Ankkuri voitti miesten viestin ja Tampereen Pyrintö toisena peräkkäisenä vuonna naisten viestin.[45]
- Jukolan viestissä 8.–9.6. Vimpelissä ja Alajärvellä voitot menivät Ruotsiin. Miesten viestissä Angelniemen Ankkuri ja Venlojen viestissä porilainen Rastikarhut sijoittuivat toiseksi.[46]
Triathlon muokkaa
- Havaijin Ironman-kilpailussa 20.10. Pauli Kiuru sijoittui neljänneksi.[47]
Yleisurheilu muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 23.8.–1.9. Tokiossa, Japanissa Suomi sijoittui mitalitilastossa yhdeksänneksi yhdellä kulta-, yhdellä hopea- ja yhdellä pronssimitalilla. Keihäänheitossa Kimmo Kinnunen voitti kultaa ja Seppo Räty sijoittui hopealle. Sari Essayah saavutti pronssia 10 kilometrin kävelyssä. Päivi Tikkanen sijoittui 3 000 metrin juoksussa ja Satu Ruotsalainen seitsenottelussa neljänneksi, Valentin Kononen 50 kilometrin kävelyssä ja Petri Keskitalo kymmenottelussa viidenneksi, Risto Ulmala 5 000 metrin juoksussa seitsemänneksi, Päivi Alafrantti keihäänheitossa kahdeksanneksi sekä Ringa Ropo pituushypyssä ja Heli Rantanen keihäänheitossa yhdeksänneksi.[48]
- Sisäratojen maailmanmestaruuskilpailuissa 8.–10.3. Sevillassa, Espanjassa Sisko Hanhijoki sijoittui 200 metrin juoksussa kuudenneksi ja 60 metrin juoksussa kahdeksanneksi.[49]
- Seppo Räty paransi kahdesti keihäänheiton maailmanennätystä: Shizuokassa, Japanissa hän heitti 6.5. tuloksen 91,98 ja Punkalaitumella 2.6. tuloksen 96,96.[50]
- Seiväshypyssä Asko Peltoniemi teki 2.6. Punkalaitumella Suomen-ennätyksen 572 mutta Jani Lehtonen paransi ennätyksen jo 11.6. Hyrylässä lukemiin 573. Tuuli Merikoski-Silius teki 27.6. Helsingin Maailmankisoissa 800 metrin juoksun Suomen-ennätyksen 2.00,59. Carina Kjellman kirjautti 29.7. Helsingin Kalevan kisoissa naisten uudessa lajissa, kolmiloikassa Suomen-ennätyksen 13,40. Tokion MM-kilpailuissa Suomen-ennätyksiä parantelivat Päivi Tikkanen 3 000 metrin juoksussa (8.41,30), Satu Ruotsalainen seitsenottelussa (6 404), Petri Keskitalo kymmenottelussa (8 318) ja naisten joukkue Minna Painilainen-Soon, Sanna Hernesniemi, Sisko Hanhijoki, Marja Tennivaara 4 × 100 metrin viestijuoksussa (43,73).[51]
Lähteet muokkaa
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 12. Spartakus Oy, 1991. ISBN 951-96269-0-5.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 13. Spartakus Oy, 1992. ISBN 951-96269-2-1.
Viitteet muokkaa
- ↑ Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 192. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 192–193. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 144, 203–204
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 100, 204
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 149–150, 245
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 86, 244
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 134, 245
- ↑ a b Pihlaja, s. 202
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 119, 121, 217
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 89–90, 222–223
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 225–226
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 95
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 75
- ↑ a b Pihlaja, s. 257
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 73–75, 226–227
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1992, s. 228
- ↑ a b Pihlaja, s. 270
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 58, 229
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 127, 231–232
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Pihlaja, s. 317
- ↑ Pihlaja, s. 329
- ↑ Pihlaja, s. 331
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 130, 133, 237–238
- ↑ Pihlaja, s. 340
- ↑ Pihlaja, s. 341
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 111, 247
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 152, 247
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 134, 247
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 110, 248
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 136–137, 252–253
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 86, 253
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 90, 253–254
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 113, 256
- ↑ Pihlaja, s. 532
- ↑ Pihlaja, s. 534
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1992, s. 260
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 163, 182–184
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 238–239
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 50
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 250
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 144–145, 277
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 88,90, 277
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 119, 122, 278
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 90, 279
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 99, 279
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 140, 284
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 43–47
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 69–70, 302
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 90, 92, 96, 312
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 96, 100, 102, 122, 127, 308, 313–314