Mika Kuisma
Mika Kuisma (1967 – 11. tammikuuta 1995 Ristiina[1]) oli suomalainen suunnistaja. Hän voitti MM-kilpailuissa kahdesti viestipronssia. Maailmancupissa hän sijoittui kokonaiskilpailun kolmanneksi vuonna 1994. Kuisma kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1995.[1]
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten suunnistus | |||
| MM-kilpailut | |||
 Pronssia |
Mariánské Lázně 1991 | viesti | |
| Pronssia |
West Point 1993 | viesti | |
Urheilu-ura muokkaa
Kuisma osallistui kaudella 1990 viiteen maailmancupin osakilpailuun sekä avoimiin Pohjoismaiden mestaruuskilpailuihin ilman suurempaa menestystä.[2]
Kaudeksi 1991 Kuisma vaihtoi Juvan Urheilijoista Angelniemen Ankkuriin,[2] jossa voitti Tiomilan Ånhammarissa. Hän juoksi viestin yhdeksännen osuuden ja tuli vaihtoon kärjessä.[3] Hän voitti avoimen pohjoismaisen maaottelun pikamatkan Joensuussa.[2] Jukolan viestissä Kuisma lähti ankkuriosuudelle minuutin takaa-ajoasemasta, mutta hukkasi saavuttamansa kahden minuutin etumatkan "pummattuaan" toiseksi viimeistä rastia.[4][5] Mariánské Lázněn MM-kilpailuissa hän voitti viestipronssia. Reijo Mattinen aloitti viestin, Ari Anjala suunnisti toisen osuuden, Kuisma kolmannen osuuden ja Keijo Parkkinen viimeisen osuuden. Henkilökohtaisissa kilpailuissa Kuisma oli lyhyellä matkalla kahdeksas ja normaalimatkalla 17.[6] Syyskuussa Suomen-mestaruuskilpailuissa Kuisma voitti kultaa normaalimatkalla ja viestissä. Hän sijoittui ensimmäiseksi Suomen rankilistalla.[7] Urheilutoimittajain liitto valitsi hänet vuoden parhaaksi suunnistajaksi.[8]
Alkukaudesta 1992 Kuisma kärsi säären rasitusmurtumasta.[9] Avoimissa Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa hän sijoittui viestissä neljänneksi, normaalimatkalla kahdeksanneksi ja pikamatkalla 12:nneksi. Hän voitti pikamatkan Suomen-mestaruuden.[7]
Toukokuussa 1993 Kuisman akillesjänteestä poistettiin kiinnikkeitä.[10] Syyskuussa hän voitti viestin Suomen-mestaruuden.[7] West Pointin MM-kilpailuissa hän uusi edellisten MM-kilpailujen viestipronssinsa. Keijo Parkkinen aloitti viestin, Kuisma suunnisti toisen osuuden, Petri Forsman kolmannen osuuden ja Timo Karppinen viimeisen osuuden. Normaalimatkalla Kuisma oli kymmenes ja lyhyellä matkalla 23.[11] Marraskuussa Kuismalta leikattiin polvi, jonka paraneminen kesti tammikuulle asti.[12]
Huhtikuussa 1994 Kuisma sijoittui toiseksi maailmancupin normaalimatkalla Uudessa-Seelannissa.[1][13] Toukokuussa hän voitti pitkän matkan Suomen-mestaruuden.[14] Elokuussa Norjan maailmancupin normaalimatkalla hän sijoittui toistamiseen hopealle. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän sijoittui kolmanneksi.[1][13]
Kuisman vahvuutena oli hänen juoksuvoimansa.[1] Kuismaa valmensi Seppo Väli-Klemelä.[15] Väli-Klemelä luonnehti Kuismaa määrätietoiseksi ja lahjakkaaksi suunnistajaksi.[1]
Opinnot muokkaa
Kuisma valmistui vuonna 1990 ympäristö- ja terveysteknikoksi.[2] Hän jatkoi opintojaan ympäristöinsinööriksi ja hänen piti valmistua keväällä 1995.[16]
Kuolema muokkaa
Mika Kuisma kuoli auto-onnettomuudessa 11. tammikuuta 1995 Ristiinassa rekan perävaunun suistuttua hänen autonsa päälle.[16] Kuisman esikoisen oli määrä syntyä huhtikuussa.[1] Suomen Suunnistusliitto jakaa vuosittain Mika Kuisman muistopalkinnon.[17][18]
Lähteet muokkaa
- Niemelä, Osmo: Suunnistuksen tarina 60. Suomen Suunnistusliitto, 1995. ISBN 951-9008-80-2.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Maajoukkuesuunnistaja Mika Kuisma. Helsingin Sanomat, 13.1.1995. Sanoma News Oy.
- ↑ a b c d Reponen, Jussi-Pekka: Suomalaisavaus yllättävän vahva Mika Kuisma ja Eija Koskivaara hallitsivat pikamatkoja Joensuun pohjoismaisilla rasteilla. Helsingin Sanomat, 1.6.1991. Sanoma News Oy.
- ↑ Tiomila 1991, Ånhammar Angelniemen Ankkuri. Viitattu 21.8.2009.
- ↑ Reponen, Jussi-Pekka: Södertälje juhli illasta aamuun Ruotsalaisjoukkueen miehet jatkoivat naisten voittokulkua Angelniemen Mika Kuisma hukkasi Jukolan voiton viime hetkillä. Helsingin Sanomat, 10.6.1991. Sanoma News Oy.
- ↑ Jukola 1991, Jukolan Viesti - 2 Angelniemen Ankkuri, FIN jukola.com. Kaukametsäläiset ry. Viitattu 12.8.2011.
- ↑ World Orienteering Championships 1991 IOF. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Niemelä, s. 131
- ↑ Vuoden parhaat. Helsingin Sanomat, 26.11.1991. Sanoma News Oy.
- ↑ Väänänen, Jussi: Kuisman diesel vaihtui turboon Pikamatkan Suomen mestaruus tuli ylivoimaisella suorituksella. Helsingin Sanomat, 7.9.1992. Sanoma News Oy.
- ↑ Kuisma joutuu leikkauspöydälle. Helsingin Sanomat, 27.5.1993. Sanoma News Oy.
- ↑ World Orienteering Championships 1993 IOF. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
- ↑ Reponen, Jussi-Pekka: Mika Kuisma repäisi teipin ja suunnisti mestariksi. Helsingin Sanomat, 29.5.1994. Sanoma News Oy.
- ↑ a b World Cup 1994 Overall IOF. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
- ↑ Niemelä, s. 124
- ↑ Niemelä, s. 137
- ↑ a b Rekan perävaunu surmasi Mika Kuisman. Ilta-Sanomat, 13.1.1995. Sanoma News Oy.
- ↑ Minna Kauppi palkittiin vuoden suunnistajana ssl.fi. Suomen Suunnistusliitto. Viitattu 11.8.2011.
- ↑ Jukkola ja Kauppi palkittiin vuoden parhaina ssl.fi. Suomen Suunnistusliitto. Viitattu 11.8.2011.