Wikipedia

FC Kuusysi

lahtelainen jalkapalloseura

FC Kuusysi on lahtelainen jalkapalloseura. Sen miesten joukkue pelasi kaudella 2022 Kolmosessa ja naisten joukkue Ykkösessä.[2] Seuran kotikenttä on Lahden kisapuisto, ja seuran värit ovat valkoinen ja sininen.

FC Kuusysi
Koko nimi FC Kuusysi
Lempinimet Kyykkä[1]
Perustettu 1934
Kaupunki Lahti
Kenttä Kisapuisto
Sarja Kolmonen
Värit Valkoinen / Sininen
Puheenjohtaja Keijo Uutela
Päävalmentaja Jani Lehtelä
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu

Seura perustettiin vuonna 1934 nimellä Lahden Pallo-Miehet. Se pelasi tällä nimellä vuoteen 1963 asti, jolloin nimi muutettiin Upon Palloksi. Kuuden vuoden jälkeen tapahtui jälleen nimenmuutos ja seuran nimeksi tuli Lahti-69, josta muotoutui pian lempinimeksi Kuusysi. Seura on voittanut miesten tasolla viisi Suomen-mestaruutta ja kaksi kertaa Suomen cupin. Kuusysin paras saavutus kansainvälisissä sarjoissa on kaudella 1985–1986 saavutettu paikka kahdeksan parhaan joukossa Euroopan cupissa.[3] Kauden 1996 jälkeen seuran edustusjoukkue ja Lahden Reipas yhdistyivät. Fuusion pohjalta syntyi FC Lahti.[4] Kuusysi-nimi palasi käyttöön, kun FC City Starsin kakkosjoukkue käytti nimeä 2011–2013 ja vuodesta 2018 entinen FC Lahti Akatemia.

Historia

muokkaa

Perustaminen

muokkaa
 
Maila-Pojat ja Heinolan Isku yhteiskuvassa vuonna 1935.

Lahdessa jalkapallotoiminnan aloitti ensimmäisenä Lahden Ahkera, joka perusti vuonna 1908 oman jalkapallojoukkueen. Toiminta oli kuitenkin hiljaista, ja jalkapallotoiminta lähti kunnolla käyntiin vasta Suomen itsenäistyttyä. Vuonna 1922 Ahkera pelasi ensimmäisen virallisen ottelun, jonka se hävisi 1–3 Kouvolan Urheilijoiden Palloilijoille. Oman jaoston jalkapallolle Ahkera päätti perustaa 1931, minkä jälkeen alueen jalkapallotoiminta käynnistyi, kun Ahkera pelasi kaupungin muita seuroja vastaan. Kolme vuotta myöhemmin paine oman jalkapalloseuran perustamiselle oli käynyt sen verran suureksi, että keväällä 1934 Lahden Häme-kahvilassa päätettiin perustaa oma jalkapallon erikoisseura. Parituntisen kokouksen päätteeksi kaupunkiin tehtiin päätös uuden Lahden Pallo-Miehet -nimisen seuran perustamisesta. Uuden seuran toiminnassa pyrittiin kiinnittämään huomiota erityisesti poikiin kohdistuvaan jalkapallopropagandaan.[5]

Lahden Pallo-Miesten ensimmäinen virallinen ottelu pelattiin heinäkuussa 1934 Heinolan Iskua vastaan. Maalittomaan tasapeliin päättynyttä ottelua seurasi 500–600 katsojaa. Elokuussa Pallo-Miehet kohtasi Helsingin Palloseuran kolmosjoukkueen, jolle lahtelaiset hävisivät 10–1. Suurta tappiota seurasi kuitenkin Pallo-Miesten ensimmäinen voitto-ottelu. Vuoden toiminnan jälkeen seuran jäsenmäärä oli noussut jo kolmeensataan. Määrään lasketaan kuitenkin myös jääpalloilijat, sillä lajia harrastettiin Pallo-Miehissä talvella.[6]

Ensimmäinen SM-mitali nuorissa

muokkaa
 
A-nuorten mitalijoukkue vuodelta 1948.

Kaudeksi 1936 Pallo-Miesten joukkuetta nuorennettiin, ja tilalle nostettiin nuoria pelaajia.[6] Pian joukkue hävisi otteluita pienemmällä maalierolla ja saavutti myös voittoja. Kaudeksi 1939 Suomensarjaa laajennettiin, ja myös Pallo-Miehet pääsivät sarjaan.[7] Joukkue osallistui Länsisarjan ensimmäiseen lohkoon, jossa se pelasi kaksitoista ottelua.[8] Pallo-Miehet onnistui voittamaan kauden aikana kaksi ottelua Heinolan Iskua vastaan. Talvisodan jälkeen Suomensarjan joukkuemäärää vähennettiin, ja Pallo-Miehet jäi sarjan ulkopuolelle.[7]

Vaikka seuran edustusjoukkue ei pelannut korkeimmilla sarjatasoilla, Pallo-Miesten A-juniorit pärjäsivät. Kaudella 1948 ikäluokan Suomen-mestaruus ratkaistiin cup-muotoisella sarjalla. Pallo-Miehet voitti cupin alkukierroksilla Käpylän ja Myllykosken Pallon. Välierissä LPM kohtasi Helsingin Jalkapalloklubin, jonka Pallo-Miehet voitti rangaistuspotkuilla maalein 1–0. Sarjan loppuottelu pelattiin Porissa, ja siinä LPM kohtasi Porin Kärpät. Pallo-Miehet johti ottelua jo maalein 2–0, mutta hävisi lopulta 4–2. Seuran edustusjoukkue oli joutunut maakuntasarjan karsintaan, ja ratkaiseva ottelu päätettiin antaa A-junioreiden pelattavaksi. Ottelu päättyi yhden maalin tappioon, jonka johdosta LPM putosi piirisarjaan.[9]

Lahdessa A-junioreiden ikäluokasta odotettiin apua menestykseen, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Juniorijoukkue hajosi pian, kun avainpelaajat siirtyivät Suomensarjaan kaudeksi 1950 nousseeseen Viipurin Reippaaseen. Reipas putosi sarjasta jo yhden kauden jälkeen, eikä Pallo-Miesten onnistunut nousta maakuntasarjaan. Vuonna 1955 paluu maakuntasarjaan lopulta onnistui.[9]

Nousu Suomensarjaan

muokkaa
 
Suomensarjaan noussut joukkue HPK-ottelun jälkeen.

Maajoukkueen päävalmentaja Kurt Weinreich liittyi LPM:n valmentajaryhmään ennen kauden 1957 alkua. Weinrichin vaikutuksesta joukkueen taktiikassa käytettiin vähemmän hyökkääjiä. Kausi alkoi selvillä voitoilla. Kauden päätöskierroksen ottelussa LPM kohtasi Hämeenlinnan Pallokerhon. HPK:lle riitti sarjanousuun tasapelikin, kun taas LPM tarvitsi voiton noustakseen Suomensarjaan.[10] Pallo-Miehet nousi Suomensarjaan, sillä se voitti ottelun 2–1.[11]

Sarjanousun jälkeen Pallo-Miesten puheenjohtaja sanoi, että seuran tavoite oli nousu mestaruussarjaan. Seuraavalla kaudella joukkue pelasi kuitenkin lähinnä omilla junioreillaan eikä hankkinut uusia pelaajia muualta.[11] Kauden päätteeksi seura sijoittui lohkonsa seitsemänneksi ja oli viimeinen karsinnan välttänyt joukkue.[8] Seuraavien kausien aikana seura nousi sarjan kärkijoukkueisiin.[11] Kauden 1959 jälkeen Pallo-Miehet siirrettiin pelaamaan Suomensarjan länsilohkon sijaan itälohkoon, jossa pelasi myös paikallisvastustaja Reipas.[8] Molemmat joukkueet olivat koko kauden ajan sarjan kärkijoukkueita, ja Reipas onnistui kauden päätteeksi nousemaan pääsarjaan.[11] Pallo-Miehet sijoittui kausina 1962 ja 1963 itälohkon toiseksi, mutta nousu mestaruussarjaan ei onnistunut.[8]

Talousvaikeuksien myötä Upon Palloksi

muokkaa
 
Upon Pallon joukkue kaudella 1964. Joukkue viettää taukoa kauden ratkaisupelissä.

Vaikka seura menestyi urheilullisesti kohtalaisesti, sillä oli suuria talousvaikeuksia. Syksyllä 1963 seuran velka oli kasvanut 11 000 markkaan. Vaikeaa taloudellista tilannetta pahensi entisestään vuosikymmenen alussa aloitettu jääkiekkotoiminta, ja siksi seurassa ehdotettiin lajin jättämistä pois seuran valikoimasta. Pallo-Miehet kääntyi Upon puoleen, ja neuvottelujen jälkeen Upo päätti ottaa lokakuussa 1963 seuran hallintaansa. Samalla se päätti jatkaa toimintaa jääkiekossa. Saman vuoden marraskuussa seuran nimeksi vaihdettiin Upon Pallo.[12]

Upon tuki avasi myös tunnettujen pelaajien tulon seuraan. Maajoukkuepelaajista muun muassa Markku Kumpulampi ja Rauno Kestilä siirtyivät seuraan uusina pelaajina. Heidän lisäkseen joukkueeseen liittyi useita kokeneita Suomensarjan pelaajia.[12] Uusi seura aloitti Suomensarjan 3–0-voitolla Pallo-Pojista ja jatkoi tappiotonta sarjaa aina kolmannelletoista pelikierrokselle asti. Tämän jälkeen Upo ei enää hävinnyt yhtään Suomensarja-ottelua. Nousu mestaruussarjaan varmistui syyskuussa, kun Upo pelasi tasan Herttoniemen Urheilijoiden kanssa.[13] Upo voitti lohkonsa kolmentoista pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen Kouvolan Susiin.[8]

Upon alaisuudessa seuran juniorijoukkueet vetivät pelaajia, jonka lisäksi pelaajia nousi myös nuorten maajoukkueisiin. Edustusjoukkue hankki pääsarjaan nousseeseen joukkueeseensa maajoukkuemaalivahti Lars Näsmanin.[13] Ensimmäinen pääsarjakausi päättyi kuitenkin putoamiseen, vaikka Upo kiri loppukauden eroa kiinni.[14] Seura oli lopulta sarjassa kymmenes, eli se jäi viimeiselle putoajanpaikalle.[15] Seuraavalle kaudelle seuraan hankittiin lukuisia maajoukkuepelaajia, ja muun muassa Simo Syrjävaara, Reijo Kanerva, Matti Mäkelä ja Pertti Mäkipää siirtyivät Upon pelaajistoon.[14] Uusien pelaajahankintojen ansiosta joukkue voitti kahdeksantoista ottelua eikä hävinnyt yhtään, jolloin se nousi takaisin pääsarjaan.[8]

Seuraa arvosteltiin sen pelaajapolitiikasta. Vaikka seuralta olisi löytynyt omasta takaa sopivia pelaajia, päätettiin Upoon tuoda uusia pelaajia, jotka saattoivat tulla jopa sellaiselle pelipaikalle, jolla ei joukkueessa ollut tarvetta. Jotkut pelaajista eivät pelanneetkaan joukkueelleen, mikä näkyi myös otteluissa. Kaikesta huolimatta Upo sijoittui kauden 1967 päätteeksi neljänneksi. Mestaruuden voitti Reipas, ja historian suurin lahtelaisyleisö nähtiin Upon kotiottelussa Reipasta vastaan. Upon tappioon päättynyttä ottelua seurasi 8 144 katsojaa. Seuraavalla kaudella Upo nuorensi joukkuettaan ja lähetti maajoukkuepelaajia muualle.[16] Kausi 1968 oli joukkueen osalta vaihtelevaa, mutta sijoitus oli lopulta kuudes.[15] Lokakuussa pelattu ottelu Kotkan Työväen Palloilijoita vastaan oli viimeinen, jossa seura käytti nimeä Upon Pallo.[16]

Lyhyt seurafuusio Reippaan kanssa

muokkaa

Upon Pallon kustannukset nousivat jatkuvasti, minkä takia sponsorina toiminut Upo halusi lopettaa seuran. Samaan aikaan myös Reipas kärsi taloudellisista ongelmista, ja siksi mietittiin seurojen fuusiota. Uusi seura tunnettiin työnimellä Lahti-68. Lopulta tämä nimi ei käynyt Reippaan taustajoukoille, jotka taivuttelivat Asko-Upon vuorineuvos Arvi Tammivuoren jättämään uuden seuran nimeksi Reippaan.[17] Reippaalaisten tahto meni läpi, ja moni upolainen jättäytyi fuusiosta, sillä heidän mielestään Reipas käytti tilaisuutta hyväkseen päästäkseen kilpailijastaan eroon. Uuden fuusioseuran päävalmentajana aloitti Raimo Valtonen. Viisi Upon Pallon pelaajaa siirtyi seuraan, mutta monet pelaajista eivät suostuneet siirtymään fuusioseuraan. Siirrosta kieltäytyneet pelaajat jatkoivat uraansa Upon Pallon tilalle perustetussa seurassa, joka perustettiin vasta kuukausi ennen kauden 1969 alkua. Uusi Upon tilalle perustettu seura nimettiin Lahti-69:ksi. Nimi taipui pian tuttavallisempaan Kuusysiin.[18] Lempinimestä tuli seuran virallinen nimi vuonna 1974.[19]

Lahti-69 sai Upon pääsarjapaikan, eikä sillä ollut Upon taloudellisia rasitteita. Päävalmentajaksi nostettiin Eero Nopsanen. Lajitoiminta keskitettiin ainoastaan jalkapalloon, ja jääkiekko jätettiin kokonaan pois. Pelillisesti kausi 1969 ei ollut odotusten mukainen.[18] Lahti-69 sijoittui kymmenenneksi ja oli viimeinen sarjapaikan säilyttänyt joukkue.[15] Kauden jälkeen seurafuusio purettiin virallisesti, ja Lahti-69 ja Reipas olivat jälleen kaksi erillistä seuraa.[18]

Kausi 1971 oli ensimmäinen, jolloin Kuusysi sijoittui sarjassa Reipasta korkeammalle.[15] Kauden aikana Kuusysi joutui penkittämään Hannu Hämäläisen ja Urho Partasen, koska Reipas vaati heistä 20 000 markan karanteenia, jota Kuusysillä ei ollut varaa maksaa. Kausi oli myös ensimmäinen, jolloin Kuusysi oli sarjajohdossa. Kultamitalihaaveet kaatuivat lopullisesti kuitenkin syyskuussa, jolloin joukkue pelasi tasan Kokkolan Pallo-Veikkojen kanssa. Loppukaudesta Kuusysin mielenkiinto lopahti tavoitteiden karattua, ja se putosi sarjan kuudennelle sijalle.[20]

Putoaminen pääsarjasta

muokkaa

Kausien 1972 ja 1973 aikana Kuusysin runkopelaajat lopettivat tai siirtyivät muihin seuroihin, eikä kunnollisia korvaavia pelaajia onnistuttu saamaan seuraan. Syksyllä 1973 seurajohto päätti jättää joukkueeseen ainoastaan Kuusysin suurimman tähtipelaajan, Raimo Saviomaan, mutta muut vanhat pelaajat saivat lähteä. Sen sijaan seuran lupaavia mutta kokemattomia pelaajia nostettiin edustusjoukkueeseen.[21]

Koko kauden 1974 ajan Kuusysi oli sarjan häntäpäässä. Ennen viimeistä kierrosta Kuusysi oli tilanteessa, jossa se saisi uusintaottelun sarjapaikastaan ainoastaan voitolla. Joukkue hävisi viimeisen ottelunsa vieraissa Mikkelin Palloilijoita vastaan 1–0 ja putosi 1. divisioonaan.[22] Seuraava kausi toisella sarjatasolla ei alkanut hyvin, sillä tärkeimmät pelaajat olivat lähteneet ja jäljellä olivat Saviomaa sekä nuoret pelaajat. Joukkue ei pystynyt hankkimaan uusia hyviä pelaajia, kun yleisömäärät pienenivät. Sen sijaan seuran juniorijoukkueilla meni hyvin, sillä ne voittivat kaksi nuorten Suomen-mestaruutta vuonna 1975. Kun Reipas oli ainoa lahtelainen mestaruussarjassa pelannut joukkue, Kuusysissä mietittiin edustusjoukkueen lakkauttamista syksyllä 1976. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, ja Kuusysin nuorten joukkueet voittivat 1970-luvun lopussa SM-mitaleja. C-nuoret voittivat jopa SM-kultaa vuonna 1979.[21]

Nousu mestaruussarjaan Voutilaisen johdolla

muokkaa

Syksyllä 1979 Kuusysin päävalmentajaksi hankittiin Keijo Voutilainen, joka oli sitä ennen nostanut Kuopion Pallotoverit pääsarjaan. Voutilaisen alaisuudessa Kuusysistä syntyi taitava kaunista syöttöpeliä pelannut nuori joukkue. Se ei kuitenkaan pärjännyt kauden 1980 alussa, sillä kuuden ottelun jälkeen joukkue oli edelleen sarjan viimeisenä. Voutilainen oli jo valmis lopettamaan joukkueessa, mutta päätti jäädä taivuttelun jälkeen. Kuudennen ottelun jälkeen Kuusysi aloitti nousun kärjen tuntumaan. Voutilainen antoi otteluissa peliaikaa nuorille pelaajille, joiden lisäksi joukkueessa pelasivat jääkiekkotaustaiset Kari Eloranta ja Harri Toivanen.[23] Kuusysi nousi lopulta neljänneksi ja osallistui viimeisenä joukkueena SM-karsintaan. Karsinnoissa joukkue oli ensimmäinen sarjanousun ulkopuolelle jäänyt joukkue.[8] Kaudella 1981 Kuusysi voitti 1. divisioonan runkosarjan ja pääsi jälleen karsintasarjaan,[23] jonka joukkue voitti.[8] Joukkue selviytyi myös kauden Suomen Cupin loppuotteluun, jossa se kohtasi Helsingin Jalkapalloklubin. Ottelu päättyi lopulta HJK:n 4–0-voittoon.[23]

1980-luvun menestysvuodet

muokkaa

Kuusysi lähti kauteen 1982 suurin odotuksin, sillä se oli onnistunut hankkimaan hyviä pelaajia.[23] Joukkue pysyi runkosarjan ajan kärjen tuntumassa ja sijoittui lopulta kuudenneksi. Loppusarjassa kärkijoukkueet hyytyivät, kun taas Kuusysin otteet paranivat. Toiseksi viimeisellä kierroksella Kuusysi nousi jo sarjakärkeen, kun se voitti Kokkolan Pallo-Veikot.[24] Viimeisessä ottelussa Kuusysi kohtasi Tampereen Ilveksen ja voitti ottelun maalein 5–0. Samalla se varmisti ensimmäisen Suomen-mestaruutensa.[21] Vuosikymmenen aikana seuran toimintaa rahoitti erityisesti liikennöitsijä Martti Rinta, joka maksoi vuonna 1982 Kuusysin 600 000 markan suuruiset pankkivelat kerralla pois.[3] Edelliskauden cup-menestyksensä ansiosta Kuusysi osallistui ensimmäistä kertaa cup-voittajien cupiin kaudella 1982–1983. Joukkue sai ensimmäisellä kierroksella vastaansa Galatasarayn. Ensimmäinen osaottelu päättyi Galatasarayn voittoon ja toinen tasapeliin. Kuusysi putosi jatkosta huonomman maalieron takia.[25] Kotimaan sarjassa Kuusysi oli kaudella 1983 runkosarjan neljäs, mutta jäi loppusarjassa viidenneksi.[15]

Vuosikymmenen aikana Kuusysi pelasi useita pelejä eurocupeissa. Kaudella 1983–1984 se osallistui ensimmäistä kertaa Euroopan Cupiin, jonka alkukierroksilla se kohtasi FC Dinamo Bukarestin. Kuusysi hävisi kotonaan 1–0 ja vieraissa 3–0.[26] Mestaruussarjassa joukkueella meni paremmin, ja se oli runkosarjan kolmas. Loppukauden ottelut pelattiin pudotuspelimuotoisina ja joukkue kohtasi välierissä Valkeakosken Hakan. Kuusysi voitti Hakan yhteismaalein 3–2 ja kohtasi loppuotteluissa Turun Palloseuran. Ensimmäinen ottelu päättyi Kuusysin 4–0-voittoon, ja kun toinen osaottelu päättyi tasan, Kuusysi juhli toista Suomen-mestaruuttaan.[15]

Seuraavan kauden cup-voittajien cupissa Kuusysi kohtasi ensimmäisellä kierroksella FK Inter Bratislavan. Kun ensimmäinen osaottelu päättyi Bratislavan 2–1-voittoon ja toinen tasan, putosi Kuusysi turnauksesta.[27] Kausi 1985 ei sujunut joukkueelta yhtä hyvin kuin edellinen kausi, sillä se oli mestaruussarjan runkosarjan viides ja samalla ensimmäinen pudotuspelien ulkopuolelle jäänyt joukkue.[15]

Kuusysin suurin menestys eurokentillä sijoittuu kauteen 1985–1986. Joukkue oli selviytynyt mukaan Euroopan cupiin eli korkeatasoisimpaan kansainväliseen sarjaan. Ensimmäisellä kierroksella Kuusysi kohtasi FK Sarajevon, jonka se voitti ensin kotona 2–1 ja myöhemmin vieraskentällä samoilla luvuilla.[28] Seuraavalla kierroksella joukkue sai vastaansa Zenit Leningradin. Kuusysi johti ensimmäistä ottelua pitkään, mutta hävisi lopulta maalein 2–1. Kotiottelussa lahtelaiset voittivat Zenitin kuitenkin maalein 3–1 ja etenivät kahdeksan parhaan joukkoon.[29] Arvonnoissa Kuusysin vastustajaksi tuli Steaua Bukarest. Arvontatulos koettiin pettymyksenä, sillä Bukarest oli ainoa tuntematon joukkue jäljellä olleista seuroista.[30] Ensimmäinen osaottelu päättyi Bukarestissa maalittomaan tasapeliin. Steaua hallitsi ottelua, mutta maalivahti Ismo Korhonen pelasti Kuusysin tappiolta.[31] Toinen osaottelu päätettiin pelata Suomessa Helsingin olympiastadionilla, vaikka oli jo satanut lunta. Otteluun saapui lopulta 32 552 katsojaa, joka oli seurajalkapallon ennätys Suomessa.[32] Ottelua pelattiin pitkään ilman maaleja, kunnes Bukarestin Victor Pițurcă teki ottelun loppuhetkillä maalin.[33] Kuusysi joutui pelaamaan ottelun ilman loukkaantunutta Keijo Kousaa. Myös Ismo Lius sekä Markus Törnvall olivat poissa, sillä heidät oli jouduttu myymään muualle.[34] Euromenestyksen ansiosta seura pystyi vähentämään 2,3 miljoonaan markkaan paisunutta velkaansa kahdella miljoonalla, jotka se sai eurocupeista.[33] Suomessa mestaruussarja-kausi 1986 päättyi Kuusysin mestaruuteen.[15]

Kauden 1987 päätteeksi seura voitti SM-hopeaa. Se jäi kolme pistettä mestaruuden voittaneesta HJK:sta.[15] Loppuvuonna 1987 Voutilainen erotettiin Kuusysistä ja tilalle hankittiin Antti Muurinen, vaikka seura oli ensin kysynyt Martti Kuuselalta kiinnostusta päävalmentajan paikkaan. Ennen erottamista Voutilainen oli ilmoittanut tyytymättömyytensä seuran pelaajistoon, jonka jälkeen seura katsoi, että Voutilaisen parhaat vuodet valmentajana olivat jo ohitse. Painetta menestykseen loi entisestään Reippaan nousu uuden lupauksensa, Jari Litmasen, johdolla.[35] Jälleen kaudella 1987–1988 seura osallistui kansainvälisiin otteluihin. Joukkue sai vastaansa Euroopan cupin ensimmäisellä kierroksella Neuchâtel Xamaxin, jolle se hävisi yhteismaalein 6–2.[36] Kotimaassa Kuusysi oli HJK:n jälkeen runkosarjan toinen. Loppusarjassa seuran sijoitus ei muuttunut, ja tuloksena oli edellisen kauden tapaan SM-hopea.[15] Kauden 1988–1989 cup-voittajien cupissa Kuusysi putosi jo ensimmäisellä kierroksella FC Dinamo Bukarestia vastaan.[37] mestaruussarja-kaudelle 1989 Muurinen sai koota haluamansa joukkueen. Kuusysi voitti kauden aikana kuusitoista ottelua peräkkäin ja varmisti Suomen-mestaruuden 7 000 katsojan edessä päätöspelissä Turun Palloseuraa vastaan.[38]

1990-luvun talousvaikeudet ja FC Lahden perustaminen

muokkaa
 
FC Jazz–Kuusysi kaudella 1992

1990-luvulla mestaruussarjan nimi vaihdettiin Veikkausliigaksi. Ensimmäisellä Veikkausliiga-kaudella Kuusysi voitti runkosarjan ja eteni pudotuspelien kautta loppuotteluihin. Loppuotteluissa joukkue kohtasi HJK:n, mutta hävisi molemmat osaottelut. Seuraavalla kaudella Kuusysi voitti Veikkausliigan mestaruuden pisteen erolla Mikkelin Palloilijoihin.[15] Kauden viimeisessä ottelussa Kuusysi voitti HJK:n ja varmisti voitolla sarjan voiton.[39] Kaudella 1991–1992 seura osallistui UEFA cupiin, jossa se kohtasi ensimmäisen kierroksen ottelussa Liverpoolin, joka oli muiden englantilaisseurojen ohella juuri vapautunut kansainvälisestä kilpailukiellosta.[33] Ensimmäinen osaottelu päättyi Kuusysin 6–1-tappioon Anfieldillä, mutta toisen ottelun joukkue voitti maalein 1–0.[40] Kaudeksi 1992 Kuusysi hankki edelliskauden maalikuninkaan Kimmo Tarkkion. Hänestä tehtiin joukkueen kärkiparin yhdessä Michael Belfieldin kanssa.[41] HJK voitti kauden päätteeksi kuitenkin kultaa ja Kuusysi sijoittui hopealle. Mitali oli myös seurahistorian viimeinen.[15] Joulukuussa 1992 seuraa suuresti taloudellisesti rahoittanut Martti Rinta kuoli. Arvioiden mukaan Rinta oli sponsoroinut seuraa miljoonilla markoilla. Ennen kuolemaansa Rinta oli muun muassa maksanut seuran 600 000 markan velat pois. Rinnan kuoleman jälkeen seuran talousarvio jouduttiin uusimaan. Kausi 1993 oli seuralta ailahteleva vaikka pystyi nousemaan loppukauden kirillä neljänneksi.[42] Kausi oli kuitenkin Kuusysin ensimmäinen mitaliton kausi seitsemään vuoteen.[15] Kuusysi oli viimeisen kerran mukana eurocupeissa kaudella 1993–1994. UEFA Cupin ensimmäisellä kierroksella Kuusysi voitti KSV Waregemin yhteismaalein 6–1. Toisella kierroksella joukkue kohtasi Bröndby IF:n ja putosi jatkosta yhteismaalein 2–7.[43]

Kauden jälkeen päävalmentaja Muurinen lähti seurasta, vaikka hänellä oli vielä sopimuksesta yksi kausi jäljellä. Uudeksi valmentajaksi nostettiin Jorma Kallio. Syyt siirtoon olivat taloudelliset, sillä samalla joukkueen runkopelaajat lopettivat tai siirtyivät toisiin seuroihin. Lähteneiden pelaajien tilalle nostettiin omia nuoria. Tärkeimmät tulevaisuudentoivot olivat Marko Tuomela ja Antti Pohja, joista Tuomela oli jo pelannut miesten joukkueessa. Kaudella 1994 Kuusysi hankki ensimmäiset brasilialaispelaajansa. Kausi oli joukkueelta sekava, ja maalivahdin paikalla Kuusysi kokeili kolmea pelaajaa, joista lopulta Mikko Kavén vakiinnutti asemansa.[42] Joukkue sijoittui lopulta yhdeksänneksi. Kausi 1995 oli seuran viimeinen pääsarjatasolla. Joukkueen ulkomaalaispelaajat kärsivät loukkaantumisista, ja kun seura putosi sarjataulukossa alemmaksi, ryhtyi seurajohto hankkimaan uusia pelaajia. Pelaajasiirrot toteutettiin vaikeasta taloustilanteesta huolimatta, ja Kuusysiä edusti kauden aikana 33 pelaajaa. Putoaminen varmistui lokakuussa 1–0-tappioon päättyneessä ottelussa Rovaniemen Palloseuraa vastaan. Kauden 1996 ajan Kuusysi pelasi Ykkösen pohjoislohkossa. Seuran tähtäin oli sarjanousu, mutta lopulta Kuusysin sijoitus oli lohkon kolmas sija.[44] Seuran velka oli noussut miljoonaan markkaan, ja samanaikaisesti myös Lahden Reipas kärsi veloista, joiden vuoksi Reippaan sarjanousu oli mahdoton. Jo aikaisemmin vuosikymmenen aikana oli ehdoteltu seurojen yhdistämistä. Nyt tilannetta mietittiin uudelleen. Uuden seuran nimeksi ehdotettiin FC Lahtea. Kuusysistä ja Reippaasta kaavailtiin kasvattajaseuroja, joiden velkoja FC Lahti maksaisi tietyllä aikataululla. Kuusysi hyväksyi ehdotukset aikaisemmin, mutta Reippaan suostuttelu kesti kauemmin.[45] Lopulta marraskuussa 1996 FC Lahti oli virallisesti perustettu.[46] FC Lahti sai Kuusysin sarjapaikan Ykkösessä ja FC Pallo-Lahti Reippaan paikan Kakkosessa.[4]

Paluu miesten sarjoihin

muokkaa
 
Lahden paikallisottelu FC Kuusysi – Lahden Reipas toukokuussa 2018.

Lahtelaisseura FC City Stars siirtyi Kuusysin organisaatioon syksyllä 2006 (ks. Muut joukkueet) ja pelasi Kakkosessa kausilla 2007–2008 ja 2010.[47][48] Kaudeksi 2011 Kuusysi teki paluun miesten sarjoihin omalla nimellään ja omissa väreissään City Starsin Kakkosen sarjapaikalla.[47] Kaudella 2011 Kuusysi sijoittui Kakkosen lohkossaan kuudenneksi ja kaudella 2012 neljänneksi.[49]

Kaudeksi 2013 joukkueen nimeksi vaihdettiin FC Lahti Akatemia osana laajempaa muutosta, jossa myös FC Reippaan A- ja B-juniorit siirtyivät FC Lahden nimen alle. Joukkue jatkoi kuitenkin hallinnollisesti osana FC Kuusysiä.[50][49] FC Lahti Akatemian pudottua kauden 2017 päätteeksi Suomen Palloliiton Uudenmaan piirin kolmanteen divisioonaan, sen toiminta lakkautettiin. Kaudelle 2018 joukkueen nimi palautettiin FC Kuusysiksi, ja seura pelasi Suomen neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla, jälleen Kuusysin valkoisissa paidoissa.[51][52]

Pitkään Kolmosessa pelannut joukkue oli lakkauttamisuhan alla kauden 2021 loputtua, mutta toimintaa päästiin jatkamaan muutaman aktiivin voimin. 2022 kauden päätteeksi Kuusysi putosi Neloseen, jonka se voitti voittaen kaikki sarjapelinsä huimalla maalierolla 124-14, nousten täten suoraan takaisin Kolmoseen kaudeksi 2024.

 
FC Kuusysi - MyPa. Suomen Cup 3. kierros 2.5.2023

Seura

muokkaa

Värit ja logot

muokkaa
 
Seuran käyttämät logot.

Lahden Pallo-Miesten perustamisen yhteydessä seuran virallisiksi väreiksi valittiin mustat pelihousut ja oranssi paita, jossa oli musta poikkijuova.[5] Seuran muutettua nimekseen Upon Pallo vaihtuivat myös tunnusvärit. Peliasun punamusta väritys vaihdettiin sinivalkoiseksi.[12] 1990-luvulla seura käytti peliasuna myös keltaista pelipaitaa ja sinisiä housuja.[39] Viimeisellä pääsarjakaudella 1995 Kuusysi käytti mustia housuja.[53]

Seuran nykyinen logo kehitettiin kaudelle 1971. Sen suunnitteli Tuulo Lehtinen.[54]

Stadion

muokkaa
Pääartikkeli: Lahden kisapuisto

Seura aloitti vuonna 1934 pelaamisen Lahden Radiomäellä sijainneella Radiomäen urheilukentältä, josta se siirtyi Lahden kisapuistoon. Vähän aikaa Kuusysi pelasi otteluitaan myös Lahden stadionilla, mutta palasi pian Kisapuistoon.[23] Kauden 1985–1986 Euroopan cup -ottelussa Steaua Bukarestia vastaan Kuusysi käytti Helsingin olympiastadionia.[1] Seuran toistaiseksi viimeisellä 1. divisioonakaudella vuonna 1996 Kuusysi käytti Kisapuiston stadionia.[45] Kisapuiston katsomokapasiteetti on nykyisin 3 500.[55]

Vuonna 1981 kaupunkiin valmistui maan ensimmäinen täysmittainen jalkapallohalli, Lahden suurhalli, joka mahdollisti talviharjoittelun.[56]

Muut joukkueet

muokkaa

Juniorit

muokkaa

Kuusysi tuli tunnetuksi hyvästä juniorityöstään. Muun muassa vuosina 1975–1982 seuran juniorit voittivat omissa sarjoissaan kuusitoista SM-mitalia. Tämän lisäksi useat Kuusysin kasvatit pelasivat juniorimaajoukkueissa.[56] Kun seuran edustusjoukkue lakkautettiin, voimavarat keskitettiin junioritoimintaan. Vuonna 2001 Kuusysi valittiin Nuoren Suomen sinettiseuraksi.[57]

Vuonna 1977 perustettiin seuran sisarseura Palloseiskat, jossa pääsivät pelaamaan seuran juniorit, jotka eivät vielä pelanneet edustusjoukkueessa. Samaan aikaan Kuusysin junioritoiminta eriytettiin omaksi jaostokseen, mikä helpotti seuran taloudenpitoa ja toimintaa.[56]

Naisten joukkue

muokkaa
Pääartikkeli: FC Kuusysi (naiset)

Seuran naisten joukkue aloitti toimintansa syksyllä 1971. Kolmen vuoden jälkeen seuran talous heikkeni, ja siksi naisjoukkue siirtyi Lahden Sammon alaisuuteen.[58] 1980- ja 1990-luvulla Kuusysin naisjoukkue pelasi viisi kautta pääsarjassa, mutta putosi usein heti takaisin Ykköseen.[59] Viimeisin nousu Naisten Liigaan tapahtui kaudeksi 2008.[59] Joukkue putosi sarjasta kahden kauden jälkeen.[60]

FC City Stars

muokkaa
Pääartikkeli: FC City Stars

FC Lahti oli lopettanut kakkosjoukkueensa, FC Pallo-Lahden, toiminnan vuonna 2001. Sekä Kuusysi että Reipas halusivat seuransa alaisuuteen Kakkosessa pelaavan joukkueen, johon yli-ikäiset nuoret pääsisivät pelaamaan juniorivuosiensa jälkeen. FC Lahti teki kuitenkin saman tilikauden aikoina suuren tappion, eikä sillä ollut varaa rahoittaa tällaisen joukkueen toimintaa. Siksi Kuusysi otti syksyllä 2006 toisen lahtelaisseuran FC City Starsin mukaan toimintaansa. FC Lahti teki City Starsin kanssa farmisopimuksen, ja niin City Stars sai pelaajistoonsa lukuisia liigapelaajia.[61] Farmisopimus oli katkolla vuonna 2008, mutta lopulta sitä päätettiin jatkaa.[62] City Starsin toiminta lopetettiin vuonna 2010 Kuusysin otettua joukkueen sarjapaikan.[47]

Kilpailijat

muokkaa
 
Pallo-Miesten ja Reippaan välinen ottelu vuodelta 1960.

Seuran suurin kilpailija kannattajien keskuudessa oli toinen lahtelaisjoukkue Reipas. Joukkueiden väliset ottelut olivat aina suuria tapahtumia. 1980-luvulla seurojen tasoero oli kuitenkin suuri Kuusysin hyväksi, ja siksi kohtaamiset eivät olleet pelaajien mielestä yhtä jännittäviä. Heille jännittävimpiä olivat ottelut Helsingin Jalkapalloklubia vastaan.[63]

Maajoukkuepelaajat

muokkaa
Pääartikkeli: Luettelo Suomen maajoukkueessa A-maaotteluita pelanneista jalkapalloilijoista

Luettelossa ovat mukana seuran juniorijoukkueita tai edustusjoukkuetta edustaneet pelaajat, jotka ovat pelatessaan tai myöhemmin urallaan edustaneet Suomen jalkapallomaajoukkuetta.

[64]

Päävalmentajat

muokkaa

Vuosina 1934–1952 seuran päävalmentajan tehtävässä oli useita pelaajavalmentajia. Heidän joukossaan olivat muun muassa Erik Tuuha, Juuso Lampila, Veikko Raviniemi ja Erkki Kaarivuo.[65] Seuran pelatessa Upon Pallon nimellä, oli seurajohdolla suuri valta pelaajavalinnoissa ja päävalmentajat pidettiin sivussa pelaajahankinnoista.[16] Seuran menestynein valmentaja oli Keijo Voutilainen, joka voitti seuralle valmentajana kolme Suomen mestaruutta.[66]

[65]

Tilastot

muokkaa

Pelaajatilastot

muokkaa
Eniten otteluita Kuusysissä ja Upon Pallossa[67]
Sija Pelaaja Vuodet Ottelut
1. Juha Annunen 1982–1983, 1986–1995 311
2. Ilkka Remes 1982–1993 306
3. Jari Rinne 1983–1993 277
4. Keijo Kousa 1982–1993 252
5. Ismo Korhonen 1982–1991 236
6. Esa Pekonen 1982–1986, 1990, 1994–1995 188
7. Hannu Jäntti 1985–1994 181
8. Ismo Lius 1983–1989, 1993 180
9. Sami Vehkakoski 1986–1995 178
10. Raimo Saviomaa 1965–1968, 1970–1974 165
Eniten maaleja Kuusysissä ja Upon Pallossa[67]
Sija Pelaaja Vuodet Maalit
1. Ismo Lius 1983–1989, 1993 116
2. Juha Annunen 1982–1983, 1986–1995 73
3. Keijo Kousa 1982–1993 56
4. Kalle Lehtinen 1988–1989, 1991–1993 42
5. Timo Mäkinen 1965–1973 40
6. Michael Belfield 1991–1993 36
7. Petri Järvinen 1989–1993 26
8. Markku Kumpulampi 1965–1968 24
9. Kimmo Tarkkio 1992–1994 23
10. Pentti Toivola 1967–1968 22

* Mukana vain pääsarjan ottelut

Saavutukset

muokkaa

Kuusysin europelit

muokkaa
Kausi Kilpailu Kierros Vastustaja Tulos
1982–1983[25] Cup-voittajien Cup 1R   Galatasaray SK v 2-1, k 1-1
1983–1984[26] Euroopan Cup 1R   FC Dinamo Bukarest k 0-1, v 3-0
1984–1985[27] Cup-voittajien Cup 1R   FK Inter Bratislava v 2-1, k 0-0
1985–1986[28] Euroopan Cup 1R   FK Sarajevo k 2-1, v 1-2
2R   Zenit Leningrad v 2-1, k 2-1 (3-1 ja.)
QF   Steaua Bukarest v 0-0, k 0-1
1987–1988[36] Euroopan Cup 1R   Neuchâtel Xamax v 5-0, k 2-1
1988–1989[37] Cup-voittajien Cup 1R   FC Dinamo Bukarest k 0-3, v 3-0
1989–1990[68] UEFA Cup 1R   Paris Saint-Germain k 0-0, v 3-2
1990–1991[69] Euroopan Cup 1R   Swarovski Tirol Innsbruck k 1-2, v 5-0
1991–1992[40] UEFA Cup 1R   Liverpool FC v 6-1, k 1-0
1992–1993[70] Mestarien liiga 1R   FC Dinamo Bukarest k 1-0, v 1-0 (2-0 ja.)
1993–1994[43] UEFA Cup 1R   KSV Waregem k 4-0, v 1-2
2R   Bröndby IF k 1-4, v 3-1

* Kuusysin maalimäärä tummennettuna; Q = karsintakierros, 1R = ensimmäinen kierros, 2R = toinen kierros, QF = neljännesvälierät, ja. = tulos jatkoajan jälkeen

Sarjasijoitukset

muokkaa
FC Kuusysin sarjasijoitukset kahdella korkeimmalla tasolla[71]
Kausi Sarja O V T H TM/PM PST Sija
1939 Suomensarja 12 2 1 9 13–51 5 6.
1958 Suomensarja 14 4 0 10 22–49 9 7.
1959 Suomensarja 18 9 2 7 44–38 20 5.
1960 Suomensarja 22 13 2 7 57–38 28 2.
1961 Suomensarja 22 7 5 10 39–54 19 9.
1962 Suomensarja 22 13 3 6 61–36 29 2.
1963 Suomensarja 22 12 4 6 68–42 28 2.
1964 Suomensarja 22 19 2 1 75–18 40 1.
1965 SM-sarja 22 8 4 10 35–28 20 10.
1966 Suomensarja 22 18 4 0 71–18 40 1.
1967 SM-sarja 22 10 6 6 29–19 26 4.
1968 SM-sarja 22 10 2 10 41–38 22 6.
1969 SM-sarja 22 6 3 13 20–41 15 10.
1970 SM-sarja 22 9 1 12 31–38 19 9.
1971 SM-sarja 26 10 9 7 40–29 29 6.
1972 SM-sarja 22 10 5 7 39–39 25 6.
1973 SM-sarja 22 7 4 11 31–38 18 8.
1974 SM-sarja 22 4 7 11 22–41 15 11.
1975 1. divisioona 22 7 3 12 31–39 17 9.
1976 1. divisioona 22 8 5 9 36–39 21 9.
1977 1. divisioona 22 9 7 6 36–26 25 3.
1978 1. divisioona 22 9 1 12 42–45 19 9.
1979 1. divisioona 22 7 6 9 33–30 20 8.
1. divisioona putoamissarja 29 13 6 10 58–39 32 3.
1980 1. divisioona 22 13 2 7 62–29 28 4.
SM-karsinta 7 3 2 2 16–10 9 5.
1981 1. divisioona 22 14 4 4 57–15 32 1.
SM-karsinta 7 4 2 1 17–8 14 1.
1982 SM-sarja 22 11 3 8 36–26 25 6.
SM-loppusarja 29 16 4 9 49–30 24 1.
1983 SM-sarja 22 11 6 5 42–21 28 4.
SM-loppusarja 29 13 7 9 54–37 19 5.
1984 SM-runkosarja 22 10 8 4 41–24 28 3.
SM-pudotuspelit 4 2 1 1 11–5 1.
1985 SM-sarja 22 13 1 8 47–35 27 5.
1986 SM-sarja 22 13 6 3 40–20 32 1.
1987 SM-sarja 22 12 6 4 37–21 30 2.
1988 SM-runkosarja 22 12 5 5 48–25 29 2.
SM-loppusarja 27 14 6 7 57–30 34 2.
1989 SM-runkosarja 22 13 6 3 44–22 32 1.
SM-loppusarja 27 17 7 3 51–23 41 1.
1990 Veikkausliiga-runkosarja 22 14 5 3 34–12 33 1.
Veikkausliiga-pudotuspelit 6 4 0 2 10–6 2.
1991 Veikkausliiga 33 16 11 6 57–35 59 1.
1992 Veikkausliiga 33 19 6 8 61–38 63 2.
1993 Veikkausliiga 22 11 3 8 30–34 36 6.
Veikkausliiga-loppusarja 29 14 5 10 41–44 47 4.
1994 Veikkausliiga 26 10 4 12 42–49 34 9.
1995 Veikkausliiga 26 6 5 15 23–50 23 13.
1996 1. divisioona 27 16 5 6 48–28 53 3.
O Ottelut
V Voitot
T Tasapeli
H Häviöt
TM/PM Tehdyt maalit/päästetyt maalit
PST Pisteet

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Airo, Jukka: Eteenpäin, ylöspäin – FC Kuusysin tarina 1934–2009. Lahti: FC Kuusysi, 2009. ISBN 978-952-92-5332-6
  • Lempinen, Marko: Velho ja Pojat. Veikkaaja, 13.7.2010, nro 28/2010, s. 18–27. Sanoma News.
  • Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b Lempinen s. 20
  2. ↑ FC Kuusysi Suomen Palloliitto. Viitattu 23.10.2022.
  3. ↑ a b Lempinen s. 21
  4. ↑ a b FC Kuusysi ja FC Reipas FC Lahti. Arkistoitu 5.2.2012. Viitattu 28.7.2010.
  5. ↑ a b Airo s. 30–31
  6. ↑ a b Airo s. 32–33
  7. ↑ a b Airo s. 34
  8. ↑ a b c d e f g h Pietarinen, Heikki: Finland - List of League Second Level Tables RSSSF. Viitattu 20.7.2010. (englanniksi)
  9. ↑ a b Airo s. 36–37
  10. ↑ Airo s. 40–41
  11. ↑ a b c d Airo s. 42–43
  12. ↑ a b c Airo s. 44–45
  13. ↑ a b Airo s. 46–47
  14. ↑ a b Airo s. 48–49
  15. ↑ a b c d e f g h i j k l m Pietarinen, Heikki: Finland - List of League First Level Tables RSSSF. Viitattu 21.7.2010. (englanniksi)
  16. ↑ a b c Airo s. 50–51
  17. ↑ Airo s. 53
  18. ↑ a b c Airo s. 54–55
  19. ↑ Lautela, Wallén s. 176
  20. ↑ Airo s. 58–59
  21. ↑ a b c Airo s. 63–65
  22. ↑ Airo s. 61
  23. ↑ a b c d e Airo s. 66–68
  24. ↑ Airo s. 69
  25. ↑ a b Ross, James K.: European Competitions 1982-83 RSSSF. Viitattu 25.7.2010. (englanniksi)
  26. ↑ a b Zea, Antonio & Haisma, Marcel: European Champions' Cup 1983-84 - Details RSSSF. Viitattu 25.7.2010. (englanniksi)
  27. ↑ a b Ross, James M.: European Competitions 1984-85 RSSSF. Viitattu 25.7.2010. (englanniksi)
  28. ↑ a b Zea, Antonio & Haisma, Marcel: European Champions' Cup 1985-86 - Details RSSSF. Viitattu 25.7.2010. (englanniksi)
  29. ↑ Airo s. 13–14
  30. ↑ Airo s. 15
  31. ↑ Lautela, Wallén s. 175
  32. ↑ Airo s. 17–18
  33. ↑ a b c Lempinen s. 26
  34. ↑ Lempinen s. 22
  35. ↑ Airo s. 75–77
  36. ↑ a b Ross, James M.: European Competitions 1987-88 RSSSF. Viitattu 26.7.2010. (englanniksi)
  37. ↑ a b Ross, James M.: European Competitions 1988-89 RSSSF. Viitattu 26.7.2010. (englanniksi)
  38. ↑ Airo s. 80–81
  39. ↑ a b Kuusysi Urheilumuseo. Arkistoitu 5.10.2013. Viitattu 14.8.2010.
  40. ↑ a b Ross, James M.: European Competitions 1991-92 RSSSF. Viitattu 27.7.2010. (englanniksi)
  41. ↑ KUUSYSI Veikkausliiga. Arkistoitu 5.10.2013. Viitattu 14.8.2010.
  42. ↑ a b Airo s. 83–86
  43. ↑ a b Ross, James M.: European Competitions 1993-94 RSSSF. Viitattu 27.7.2010. (englanniksi)
  44. ↑ Airo s. 87–88
  45. ↑ a b Airo s. 89–90
  46. ↑ Lahtinen, Esko S. – Forsblom, Mauri – Heinonen, Markku – Lahtinen, Kirsti – Soininen, Heidi: Jalkapallokirja 1997, s. 43. Suomen Palloliitto, 1997. ISSN 0787-7188
  47. ↑ a b c Kuusysi palaa miesten edustusfutikseen 20.10.2010. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 20.10.2010.
  48. ↑ Finland – Divisional Movements RSSSF. Viitattu 20.10.2010.
  49. ↑ a b Miesten Kakkonen FC Kuusysi. Viitattu 30.3.2013.
  50. ↑ Vahvemmat yhdessä toteutuu ensi kaudella Lahdessa 19.9.2012. FC Lahti. Viitattu 30.3.2013.
  51. ↑ Kuusysi 1969- FC Kuusysi. Viitattu 23.10.2022.
  52. ↑ Hoikkala, Mikael: FC Lahti Akatemian taru loppuu - tulevaisuuden lainakuviot ovat vielä auki 14.9.2017. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 23.10.2022.
  53. ↑ Kuusysi: kuva Urheilumuseo. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 14.3.2011.
  54. ↑ Airo s. 57
  55. ↑ Stadiums in Finland World Stadiums. Arkistoitu 9.10.2011. Viitattu 14.3.2011. (englanniksi)
  56. ↑ a b c Airo s. 73–74
  57. ↑ Airo s. 91–92
  58. ↑ Airo s. 196–197
  59. ↑ a b Airo s. 94
  60. ↑ Kuusysi päätti tappioon ja matkaa Ykköseen 18.10.2009. Naisten Liiga. Viitattu 28.7.2010.
  61. ↑ Airo s. 96–97
  62. ↑ City Stars jatkaakin FC Lahden farmijoukkueena 9.4.2008. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 29.7.2010.
  63. ↑ Lempinen s. 23
  64. ↑ Airo s. 213–214
  65. ↑ a b c d e Airo s. 204
  66. ↑ Airo s. 136
  67. ↑ a b Airo s. 212
  68. ↑ Ross, James M.: European Competitions 1989-90 RSSSF. Viitattu 27.7.2010. (englanniksi)
  69. ↑ Ross, James M.: European Competitions 1990-91 RSSSF. Viitattu 27.7.2010. (englanniksi)
  70. ↑ Ross, James M.: European Competitions 1992-93 RSSSF. Viitattu 27.7.2010. (englanniksi)
  71. ↑ Airo s. 205–211

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=FC_Kuusysi&oldid=22824254”