Wikipedia

Ranskan muukalaislegioona

Ranskan maavoimien eliittisotilasyksikkö
2 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 26. marraskuuta 2024.
Hakusana ”Muukalaislegioona” ohjaa tänne. Myös Espanjalla on vanhastaan muukalaislegioonaksi kutsuttu joukko-osasto.
 Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Sisältää paljon faktaa jolle olisi hyvä olla lähdeviittaukset, koska aihe on altis erilaisille ”tornihuhuille”.

Muukalaislegioona (ransk. Légion étrangère) on Ranskan maavoimien eliittisotilasyksikkö. Nimensä mukaisesti muukalaislegioonassa palvelevat sotilaat edustavat eri kansallisuuksia, ja vain 25–35 prosenttia on Ranskan kansalaisia. Legioonaan kuului vuonna 2024 noin 9 500 sotilasta 150 maasta.[1]

Muukalaislegioona
Légion étrangère
Muukalaislegioonan lippu
Muukalaislegioonan lippu
Muukalaislegioonan sotilaita Persianlahden sodassa, 14. toukokuuta 1992.
Muukalaislegioonan sotilaita Persianlahden sodassa, 14. toukokuuta 1992.
Toiminnassa 1831–
Valtio  Ranska
Aselajit maavoimat
Rooli eliittijoukko
Osa joukkoa Ranskan asevoimat
Koko 9 500 (2024)
Marssi Le Boudin
Maskotti Antonios Suuri (suojeluspyhimys)
Komentajat
Nykyinen komentaja Cyrille Youchtchenko

Muukalaislegioonan maine johtuu muun muassa siitä, että siihen voi halutessaan pestautua salanimellä ja -kansallisuudella, mikä on aiemmin houkutellut oikeutta pakoilevia rikollisia ja seikkailijoita. Muukalaislegioonan ranskankielinen nimi, Légion Étrangère, tarkoittaakin suoraan käännettynä ulkomaalaislegioonaa. Nykyisin pseudonymiteetti on symbolinen uuden lehden kääntäminen elämässä, sillä taustat tarkastetaan. Kolmen vuoden jälkeen tilalle voidaan ottaa oma henkilöllisyys.[2]

Vuonna 1831 perustetun legioonan alkuperäinen tehtävä oli turvata Ranskan siirtomaita eri puolilla maailmaa. Nykyään legioona on osa Ranskan asevoimia; se puolustaa Ranskaa ja toimii YK:n alaisissa tehtävissä muiden ranskalaisten joukko-osastojen ohella.

Aiemmin legioona oli lähinnä viimeinen pakopaikka rikollisille, karkureille, kerjäläisille ja epäsuosioon joutuneille. Venäjän sisällissodan jälkeen muukalaislegioonassa oli muun muassa sodan hävinneitä venäläisiä. Silloin koulutus oli heikkoa, olot surkeat, operaatiot usein verisiä ja karkuruus yleistä. Nykyään legioona on eliittiyksikkö, jonne valitaan hakijoista vain parhaat.

Muukalaislegioonan tunnusmerkkejä

muokkaa

Muukalaislegioonalaisen tunnistaa parhaiten univormusta. Palveluksessa käytetään CCE-kuvioista maastopukua ja urheiluasua. Lomilla, paraateissa ja vartiossa legioonalaisilla on yllään legioonan khakinvärinen univormu punaisine olkaepoletteineen ja sinisine vyönauhoineen.[3] Saappaat ovat aina kiiltävät ja hyvin hoidetut. Päässä on valkoinen képi.

Rauhanturvajoukoissa legioonalaisten päähineenä on yleensä kypärän tai vastaavan sijasta baretti.

Legioonan erikoisuus on hidas marssitahti, 88 askelta minuutissa; muiden nykyaikaisten armeijoiden marssitahti on noin 120 askelta minuutissa.[4]

Legioonan kunniamarssi on Le Boudin.[5] Legioonan suojeluspyhimys on Antonios Suuri.[6]

Camarónin taistelussa kaatuneen kapteeni Jean Danjoun puinen proteesikäsi on nykyään muukalaislegioonan arvokkain esine, jota kannetaan edelleen legioonan paraateissa. Taistelulla oli myös suuri merkitys muukalaislegioonalle ja sen suorastaan myyttiselle maineelle.[7][8]

Muukalaislegioonan historia

muokkaa

Legioonan perustaminen

muokkaa

Muukalaislegioona sai alkunsa Ranskan kuningas Ludvig Filipin ja marsalkka Nicolas Jean-de-Dieu Soultin 9. maaliskuuta 1831 allekirjoittamasta määräyksestä, jossa maan armeijaan määrättiin perustettavaksi uusi yksikkö, Muukalaislegioona.[9]

Perusteet muukalaislegioonan perustamiselle olivat Ranskan suuren vallankumouksen ja Napoleonin sotien jälkeisessä historiassa, kun Bourbon-hallitsijasuku palasi valtaan. Se piti osana asevoimaansa ulkomaalaisia sotilaita turvatakseen asemansa ranskalaisten mahdollisia kapinoita vastaan. Ulkomaiden alamaisia tai kansalaisia palveli Ranskassa Hohenlohe-rykmentissä ja kuusi rykmenttiä sveitsiläiskaartissa.

Sveitsiläiskaarti oli ottanut yhteen Ranskan kuninkaan, Kaarle X:n aikana 1827 ja 1828 Pariisin työväestön kanssa sekä Ranskan armeijan krenatöörien kanssa Versaillesissa 1828. Kaartilaisten palkka oli parempi kuin Ranskan armeijassa palvelleiden. Ranskan vuoden 1830 heinäkuun vallankumouksen jälkeen sveitsiläiskaarti Ranskassa hajotettiin 14. elokuuta 1830, mutta Napoleonin sodissa Ranskan puolella taistelleille ulkomaalaisille sotilaille Napoleonin tappion jälkeen Hohenlohe-Waldenburg-Batensteinin prinssin perustama Hohenlohe-rykmentti sai jäädä, ja se jäi Marseilleen. Rykmentti päätettiin lähettää kreikkalaisten tueksi taisteluun Osmanien valtakuntaa vastaan, mutta suunnitelma ei toteutunut vaan rykmentti lakkautettiin.

Ne, jotka halusivat jatkaa palvelusta, komennettiin Ranskan armeijan 21. kevyeen jalkaväkirykmenttiin. Kun maahan kuitenkin jäi entisiä ulkomaalaisia sotilaita, päätti kuningas Ludvig Filip 9. maaliskuuta 1831 kuninkaallisella käskyllä perustaa muukalaislegioonan. Yhdeksän päivää myöhemmin tarkennettiin määräyksiä vahvistamalla sääntö, jonka mukaan ranskalaiset eivät saaneet palvella legioonassa.

Muukalaislegioonan ensimmäiseksi komentajaksi tuli paroni Christophe Stoffel, jonka aikana upseeristoon palkattiin Napoleonin sotien jälkeen eläkkeelle jääneitä ja Bourbonien hallitussuvun vierastamia entisiä upseereita. Ongelmana muukalaislegioonassa oli se, ettei miehistö puhunut ranskaa. Tätä yritettiin paikata sillä, että palkattiin saksalaisia ylioppilaita, jotka olivat osallistuneet kumoukselliseen toimintaan Saksassa. Muukalaislegioonan majapaikkakunnan, Bar-le-Ducin pormestarin mukaan paikkakunnalla oli levotonta ja kiinni otettuna saattoi olla kerrallaan jopa 50 muukalaislegioonalaista samassa sellissä. Ongelmien vuoksi Ranskan hallitus lähetti vuoden 1831 puolivälissä muukalaislegioonan Algeriaan taistelemaan pohjoisafrikkalaisia heimoja ja merirosvoja vastaan.

Pohjois-Afrikkaan lähettämisen aikoihin Ranskan muukalaislegioona koostui seitsemästä pataljoonasta:

  • 1. pataljoona (sotilaat kuudesta lakkautetusta Sveitsiläiskaartin rykmentistä ja Hohenlohe-rykmentistä)
  • 2. pataljoona (sotilaat kuudesta lakkautetusta Sveitsiläiskaartin rykmentistä ja Hohenlohe-rykmentistä)
  • 3. pataljoona (sotilaat kuudesta lakkautetusta Sveitsiläiskaartin rykmentistä ja Hohenlohe-rykmentistä)
  • 4. pataljoona (sotilaat espanjalaisia)
  • 5. pataljoona (sotilaat italialaisia ja sardinialaisia)
  • 6. pataljoona (sotilaat alankomaalaisia ja belgialaisia)
  • 7. pataljoona (sotilaat puolalaisia)

Kussakin pataljoonassa oli määrävahvuuden mukaisesti 112 miehen vahvuinen komppania.[10]

Legioonan alkuvaiheet

muokkaa

Ensimmäiset pataljoonat astuivat palvelukseen Algeriassa syksyllä 1831, ja legioonalaiset pantiin rakentamaan teitä ja kuivaamaan soita. Legioona valtasi Constantinen kaupungin vuonna 1837 ja 1840-luvun lopussa Ranskalla oli hallussaan koko Pohjois-Algeria. Voitolla oli myös hintansa, vuosina 1831–1835 noin 2 000 legioonalaista, eli noin joka kuudes, kuoli lavantautiin tai malariaan.[11]

Maison Carréen valtaus

muokkaa

Ranskan muukalaislegioonan ensimmäinen taistelu oli Maison Carréen valtaaminen El Ouffia -heimon kapinallisilta 27. huhtikuuta 1832. Sen suorittivat 1. ja 3. pataljoona. Kuukautta myöhemmin majuri Salomon de Musisin komentama yksikkö joutui väijytykseen ja luutnantti Chamnista tuli ensimmäinen kaatunut legioonalaisupseeri. Ne legioonalaisvangit, jotka eivät kääntyneet islamin uskoon, tapettiin. Yksi legioonalaisista kääntyi karkaamistarkoituksessa ja karkasi. Hänen tultuaan Maison Carréen raportoimaan erotettiin majuri Salomon de Musis ja määrättiin rangaistuspataljoonaan maineensa menettäneenä legioonalaisena.

Moulay Ishmaelin taistelu

muokkaa

Eversti Michel Combe tuli 1. huhtikuuta 1832 Ranskan muukalaislegioonan komentajaksi. Hän sopi Ranskan Algerian joukkojen komentajan kanssa siitä, että muukalaislegioonalaisia voidaan käyttää vapaaehtoisina vaarallisiin tehtäviin. Mascaran emiiri Abd-El-Kader pakotettiin neuvottelemaan rauhasta, mutta emiirin 12 000 sotilaan vahvuinen joukko voitti Moulay Ishmaelin taistelussa muukalaislegioonan 4. ja 5. pataljoonan. Joukko onnistui kuitenkin välttymään täydelliseltä tuholta Mactan suola-aavikon taistelussa.

Karlistien vastaiset taistelut Espanjassa

muokkaa

Ranska lähetti Espanjassa käytävään sisällissotaan muukalaislegioonan espanjalaisista koostuvan pataljoonan. 17. elokuuta 1835 Ranska tarjosi kuitenkin sotaan jo koko muukalaislegioonan. Koska Ranska kuitenkin tarvitsi joukkoja edelleen myös Algeriassa, antoi Ranskan kuningas Ludvig Filip 16. joulukuuta 1835 määräyksen uuden muukalaislegioonan perustamisesta.

Uusi Ranskan muukalaislegioona

muokkaa

Uuden muukalaislegioonan komentajaksi tuli Aumalen herttua, jonka komennossa legioona hyökkäsi vuonna 1844 Abd-El-Kaderin kimppuun. Yhdeksän legioonalaista ja 300 arabia kaatui. Abd-El-Kader vetäytyi Marokkoon ja antautui vuonna 1847. Hänet karkotettiin Syyrian Damaskokseen.

Moderni historia

muokkaa

Suurimman osan historiastaan muukalaislegioona oli ainoa osa Ranskan asevoimia, joissa palveleminen oli vapaaehtoista. Tämä muuttui sen jälkeen, kun asevelvollisuus lakkautettiin vuonna 1996.[12][13]

Heinäkuussa 2023 legioonan komentajaksi nimitettiin prikaatinkenraali Cyrille Youchtchenko.[14]


 
Muukalaislegioonalainen Indokiinan sodassa n. 1954.

Taisteluja

muokkaa
Sota[15] Taistelu [15] Vuosi[15]
Ensimmäinen Algerian invaasio (1831-1835) Maison Carréen taistelu 1832
Arzewin hyökkäys 1833
Sigin taistelu 1835
Mactan taistelu 1835
Ensimmäinen karlistisota (1835-1839) Tirapequin taistelu 1836
Huscan taistelu 1837
Barbastron taistelu 1837
Toinen Algerian invaasio (1836-1857) Constantinen piiritys 1837
M'Chounechin taistelu 1844
Zaatchan keitaan piiritys 1849
Ischeridenin taistelu 1857
Krimin sota (1853-1856) Alman taistelu 1854
Inkermanin taistelu 1854
Malakoffin taistelu 1855
Sevastopolin piiritys 1854-1855
Italian toinen vapaussota

(1859)

Magentan taistelu 1859
Solferinon taistelu
Meksikon interventio

(1863-1867)

Cameronen taistelu 1863
Oaxacan valloitus 1865
Santa Isabelin taistelu 1866
Saksan–Ranskan sota

(1870-1874)

Coulmiersin taistelu 1870
Toinen Orléansin sota 1870
Pariisin kapina 1871
Kiinan–Ranskan sota

(1883-1885)

Son Tayn valloitus 1883
Bac Ninhin valloitus 1884
Tuyen Quangin piiritys 1885
Lang Sonin valloitus 1885
Ranskan Dahomeyn sodat

(1892-1894)

Dogban taistelu
Poguessan taistelu 1892
Adégonin taistelu 1892
Akpan piiritys 1892
Canan taistelu 1892
Madagaskarin siirtomaasota

(1895-1904)

Marantananon taistelu 1895
Andriban valloitus 1895
Mahatsaran taistelu 1896
Maroakohan valloitus 1896
Pohjois-Afrikan konfliktit

(1903-1933)

Taghitin taistelu 1903
El-Mounagrin taistelu 1903
Menabhan taistelu 1908
Sefoun taistelu 1912
Médiounan piiritys 1925
Bougaferin taistelu 1933
Ensimmäinen maailmansota (1914-1918) Gallipolin taistelu 1915-1916
Kumkalen maihinnousu 1915
Krithian ensimmäinen taistelu 1916
Artoisin toinen taistelu 1916
Verdunin taistelu 1916
Sommen taistelu 1916
Monastirin taistelu 1916
Cumiéresin valtaus 1916§
Toinen Villers-Bretonneuxin taistelu
Syyrian suuri kapina

(1925)

Al-Musayfirahin taistelu 1925
Rashayan taistelu 1925
Toinen maailmansota

(1939-1945)

Operaatio Narvik 1940
Taistelu Ranskasta 1940
Lang Sonin taistelu 1940
Dakarin taistelu 1940
Kerenin taistelu 1941
Operaatio Exporter 1941
Bir Hakeimin taistelu 1942
El Alameinin toinen taistelu 1942
Tunisian taistelu 1942-1943
Operaatio Diadem 1944
Operaatio Dragoon 1944
Indokiinan sota

(1947-1954)

Phu Tong Hoan taistelu 1948
Dong Khen taistelu 1950
Na Sanin taistelu 1952
Operaatio Castor 1953
Điện Biên Phủn taistelu 1954
Algerian sota (1954-1962) Taistelut Algeriasta 1956-1957
Suezin kriisi (1956)
Tšadin sisällissota (1965-1972) Operaatio Bison 1965-1972
Djiboutin terrori-isku (1976)
Toinen Shaban sota (1978) Kolwezin taistelu 1978
Tšadin sisällissota (1978-1980) Operaatio Tacaud 1978-1980
Libanonin sota (1982-1983) Operaatio Épaulard 1 1982-1983
Operaatio Diodon 3
Tšadin–Libyan konflikti (1983-2014) Operaatio Mansa 1983-1984
Operaatio Épervier 1986-2014
Gabonin konflikti (1990) Operaatio Requin 1990
Persianlahden sota (1991) Operaatio Daquet 1990-1991
Kambodzan vallanvaihto (1992-1993) Operaatio UNTAC 1992-1993
Somalian sisällissota (1992-1993) Operaatio Restore Hope 1992-1993
Jugoslavian hajoamissodat (1992-2000) UNPROFOR 1992-1994
IFOR 1995-1996
SFOR 1996-2004
KFOR 1999-2014
Ruandan kansanmurha (1994) Operaatio Turquoise 1994
Keski-Afrikan sisällissota (1996-1998) Operaatio Almandin 1. 1996
Operaatio Almandin 2. 1996-1997
Operaatio Almandin 3. 1997-1998
Kongon sisällissota (1997) Operaatio Pélican 1997
Afganistanin sota (2001-2014) Operaatio Enduring Freedom 2001-2014
Norsunluurannikon sisällissota (2002-2021) Operaatio Licorne 2002-2021.
Tšadin sisällissota (2008-2009) EUFOR Tchad/RCA 2008-2009
Keski-Afrikan tasavallan sisällissota (2008-2009)
Malin sisällissota (2013-2014) Operaatio Serval 2013-2014
Sahelin kriisi (2014-2022) Operaatio Barkhane 2014-2022
Beirutin räjähdykset 2020 Operaatio Amitié 2020

Pääsyvaatimukset

muokkaa

Muukalaislegioonaan voi pestautua useissa eri kaupungeissa Ranskassa. Legioona ei saa mainostaa toimintaansa Ranskan rajojen ulkopuolella. Muukalaislegioonaan voi värväytyä ainoastaan saapumalla itse värväys- ja informaatiopisteeseen (PILE) tai värväyskeskukseen (CP).

Kielivaatimuksia ei ole, mutta pitää osata lukea ja kirjoittaa omalla äidinkielellä.[16] Ranskan kielen oppii palveluksen aikana. Hakijan tulee olla 17–39-vuotias mies, mukana tulee olla henkilöllisyyspaperit (voimassa oleva passi) ja fyysisen kunnon tulisi olla hyvä. Koulutustodistuksia ei tarvita, mutta muut viralliset asiakirjat esimerkiksi ajokortti, virkatodistus (apostille-todistus) ja mahdolliset oikeuden päätökset yms.. Ranskan kansalainen voi kuitenkin hakea vanhempien allekirjoittamalla lupalapulla legioonaan jo 17-vuotiaana. Tatuointeja ei saa olla näkyvillä paikoilla, kuten kasvoissa, kämmenissä tai kaulalla. Rikolliset luovutetaan poliisille. Silmälasit voivat olla este palvelukseen pääsemiselle, mutta jos hakijoita on vähän, myös lasilliset pääsevät sisään.

Alussa suoritetaan testejä, joilla mitataan terveydentila, psyykkinen kunto (psykotekniset testit), turvallisuus (rikokset, etsintäkuulutukset), motivaatio (kaksi haastattelua) sekä fyysinen kunto. Fyysistä kuntoa mitataan muun muassa leuanvedoin (vähintään seitsemän) ja kestävyyskokeella Luc léger (kestävyyssukkulajuoksu), jossa mitataan maksimaalista aerobista nopeutta (VO2max). Jos hakijoita on enemmän, voi vaatimukset olla suuremmat. [17]

Fyysiset ja terveydelliset pääsyvaatimukset ovat seuraavat:

  • Painoindeksin pitää olla välillä 20 ja 30 kg/m². (Painoindeksi miehelle, joka on 175 cm ja painaa 62–92 kg)
  • Hampaiden tulee olla terveet ja hoidetut, purupinta-ala vähintään 40 prosenttia
  • Ei pysyviä fyysisiä vammoja tai sairauksia (kuulo, ylipaino, diabetes, hepatiitti, puuttuva sormi)

Värväysprosessin aikana hakija saa legioonalta ruuan, majoituksen ja vaatteet maksutta.[16]

Joukko-osastot

muokkaa

Muukalaislegioonan päämaja, josta toimintaa johdetaan, toimii Aubagnessa, lähellä Marseillea. Alokkaat koulutetaan Castlenaudaryssa, Etelä-Ranskassa ja koulutuksen päätyttyä heidät lähetetään johonkin seuraavista joukko-osastoista:

  • Premier Régiment Etranger (1erRE) (Régiment de Sélection et d’administration): Koulutus- ja hallinnollinen yksikkö, jonka päämaja on Aubagnessa. 1erRE on legioonan päämajarykmentti, josta palvelus alkaa ja jonne se aikanaan päättyy. Hallinnollisten ja huoltotehtävien ohella päämajarykmentti määrää miehet yksikköihinsä ja hoitaa legioonan yhteyksiä ulkomaailmaan. 1erRE:ssä suoritetaan kaikki testit ennen alokkaaksi pääsemistä. 1erRE on myös legioonan soittokunnan (Musique Principale) koti, ja siellä sijaitsee lisäksi legioonan museo. Kasarmi (Quartier Viénot) sijaitsee Marseillen lähellä.
  • Deuxième Régiment Etranger d’Infanterie (2èmeREI): Jalkaväkirykmentti Nîmessa. 2èmeREI perustettiin vuonna 1841. Rykmentti on nykyään sijoittuneena Quartier Vallongueen Nîmesissä.
  • Troisième Régiment Etranger d’Infanterie (3èmeREI): Viidakkosotarykmentti Ranskan Guayanassa. 3èmeREI on perustettu vuonna 1915. Vuonna 1973 se muutti Madagaskarilta Quartier Forgetiin, joka sijaitsee Kouroulla, Ranskan Guayanassa.
  • Quatrième Régiment Etranger (4èmeRE) (Régiment d’Instruction): Peruskoulutusyksikkö Castelnaudaryssa. Sisältää kolme alokaskoulutuskomppaniaa, komento ja logistiikkakomppanian sekä johtajakoulutuskomppanian, jossa järjestetään sekä korpraali- että kersanttikurssit. Kaikki muukalaislegioonan päällystökurssit järjestetään Castelnaudaryssa.
  • Premier Régiment Etranger de Génie (1erREG): Pioneerirykmentti, joka on sijoitettuna Lauduniin. 1erREG tunnettiin vielä vuoteen 1999 saakka nimellä 6ème Régiment Etranger de Génie. Kun legioona perusti uuden pioneerirykmentin (2èmeREG), 6èmeREG nimettiin uudelleen ensimmäiseksi pioneerirykmentiksi. 1erREG:ssä palvelee myös Détachement d’Intervention Opérationelle Subaquatique (DINOPS), jonka taistelusukeltajien tehtävänä on tuhota vedenalaisia kohteita ja suorittaa muita vedenalaisia pioneeritöitä.
  • Deuxième Régiment Etranger de Génie (2èmeREG): 2èmeREG on legioonan rykmenteistä uusin. Se on perustettu vuonna 1999, ja sijoitettu St-Christol d’Albioniin Ranskan entiseen strategisten ohjusten tukikohtaan. 2ème Reg:ssä on nykyään 4 taistelukomppaniaa, jotka ovat erinoistuneet pioneerien aselajin taisteluun. Rykmenttiin kuuluu lisäksi yksi reservikomppania sekä tukikomppania ja komento ja logistiikkakomppania.

Rykmenttiin sisältyy joukkueellinen pitkälle koulutettuja erikoisjoukkosotilaita. Tähän joukkueeseen sisältyy vuoristokommandojen, GCM (Groupement Commando Montagne) ja taistelusukeltajien, PCG (Plongeur Combat Genie) ryhmät. Henkilöstö on korkeasti koulutettua kommandojen eliittiä, jotka ovat harjaantuneet toimimaan korkeassa vuoristossa, aavikolla sekä viidakossa.

Viime vuosina 2ème REG on toiminut aktiivisesti osana Ranskan armeijan operaatioita Saharan-Sahelin alueella islamilaista terrorismia vastaan.

  • Premier Régiment Etranger Parachutistes (1erREP) -laskuvarjo-osasto perustettiin vuonna 1948. Osasto ryhtyi Raoul Salanin ja eräiden muiden entisten kenraalien johdolla kapinaan kenraali De Gaullea vastaan Algerian itsenäistymiseen liittyvässä kiistassa ja lakkautettiin tämän johdosta vuonna 1961.[18]
  • Deuxième Régiment Etranger Parachutistes (2èmeREP): Legioonan nykyään ainoa laskuvarjo-osasto. 2èmeREP perustettiin vuonna 1955. Eliittiosastoksi luonnehditun 2èmeREP:n päämaja sijaitsee Calvilla, Korsikalla, Camp Raffallissa, joka on saanut nimensä Indokiinan sodassa 2èmeREPin komentavana upseerina toimineen majuri Raffallin mukaan.[19]2ème REPissä löytyy CEA:sta (Compagnie d’Eclairage et d’Appui) joukkueellinen laskuvarjokommandoja jotka on erikoiskoulutettu vaativiin tehtäviin. Tähän joukkueeseen valitaan pääsykokeiden kautta vain parhaimmat ja kokeneimmat legioonalaiset.
  • Treizième Demi-Brigade de la Légion Etrangère (13èmeDBLE): 13èmeDBLE perustettiin vuonna 1940 Sidi-Bel-Abbesissa, Pohjois-Afrikassa. Nykyään se on sijoitettu Camp de Larzaciin eteläiseen Ranskaan. Historiansa aikana rykmentti on ollut sijoitettuna Afrikan sarveen Djiboutiin, vuodesta 1962 vuoteen 2011, jolloin se muutti Arabiemiraatteihin. Vuonna 2015 rykmentti siirrettiin Ranskan mannermaalle, jossa se on nykyisin jalkaväkirykmentti osana 6. Kevyesti panssaroitua prikaatia. (6.Brigade legere blindée)
  • Détachement de la Légion Etrangère de Mayotte (DLEM): Pieni yksikkö (kaksi komppaniaa, 250 miestä), joka on ollut sijoitettuna Mayottelle vuodesta 1976 lähtien, jolloin Komorit päättivät olla osa Ranskan tasavaltaa. DLEMin tehtävät ovat rakennus-, huolto- ja turvallisuustöitä. Yksikkö koostuu enimmäkseen Les Ancienseista, pitkään palvelleista legioonalaisista.

Sotilaiden etuudet

muokkaa

Palkka

muokkaa

Muukalaislegioonalainen saa ruoan, vaatteet, majoituksen ja hyvän terveydenhoidon ilmaiseksi. Palkka määräytyy sotilasarvon, menestyksen ja palvelusajan mukaan, mutta myös palveluspaikka ja joukko-osasto vaikuttavat siihen. Lisäksi erilaisista tehtävistä maksetaan bonuksia.

Ensimmäisen vuoden ajan legioonalaisen sotilasarvo on Legionnaire 2ème Classe. Palveltuaan vuoden siitä päivästä, jolloin hän allekirjoitti sopimuksen legioonan kanssa, hänet ylennetään Legionnaire 1er Classeksi. Kaikki palkat nousevat heti, jos rykmentti lähetetään Ranskan ulkopuolelle. Ulkomailla suoritettavissa tehtävissä (sota, YK-tehtävät tai muut sellaiset) palkka kerrotaan 2,2:lla. Sotilasarvoa (ja palkkaa) voi nostaa suorittamalla kursseja. Ensimmäisen vuoden aikana tai heti sen jälkeen muutamat alokkaat määrätään Caporal-koulutukseen.

Nykyään palkka maksetaan suoraan pankin tilille. Vain ulkomailla maksettavien palkkaennakoiden tilityksessä noudatetaan perinteikästä tapaa, jossa rahat laitetaan Képiin. Aikaisemmin palkanmaksu tapahtui aina seremoniallisesti.

Lomat

muokkaa

Lähtökohtaisesti ensimmäisenä palvelusvuonna lomapäiviä on kaksi, toisena kaksikymmentä, kolmantena 25 ja yli kolme vuotta palvelleilla 45 päivää. Ne, jotka palvelevat 2eREPissä, eivät saa poistua saarelta ensimmäisen vuoden aikana. Jos palvelee Ranskassa, voi loman aikana mennä minne haluaa. Ulkomaille voi matkustaa vaikka passi on takavarikoitu: käyttämällä legioonan henkilötodistusta (ransk. carte d’identité) ja lomapassia (ransk. titre de permission) voi nousta millä tahansa lentokentällä koneeseen ja matkustaa ulkomaille. Legioona ei virallisesti salli maasta poistumista palveluksen kolmena ensimmäisenä vuotena, mutta monet legioonalaiset matkustavat siitä huolimatta.

Lomapukua oli ennen käytettävä lomille lähdettäessä, lentokentällä ja vielä lentokoneessa. Vuoden 2015 Ranskan terrori-iskujen jälkeen tilanne muuttui. Nykyisin legioonalaiset poistuvat lomille siviiliasussa.

Ranskan kansalaisuus

muokkaa

Legioonassa palvelleet henkilöt voivat saada Ranskan kansalaisuuden hakemuksella kolmen palvelusvuoden jälkeen. Lähtökohtaisesti myönnetään ensin pysyvä oleskelulupa. Palvelushistorian tulee hyvä ja henkilön tulee osittaa halukkuutta integroitua ranskalaiseen yhteiskuntaan.[17]

Legioonalainen, joka haavoittuu taistellessaan Ranskan puolesta, saa automaattisesti maan kansalaisuuden, koska tämän katsotaan olevan "ranskalainen vuodatetun veren kautta (ransk. Français par le sang versé)".[20]

Muukalaislegioonan kunniasäännöstä

muokkaa

Alokasaikana käytetään todella paljon aikaa Le Code d’Honneurin eli kunniavalan oppimiseen. Jokaisen legioonalaisen on osattava vala ulkoa, ja se on lausuttava yhdessä muiden legioonalaisten kanssa ääneen tilaisuudessa, jossa myönnetään valkoinen képi legioonalaisuuden merkiksi. Vuoteen 2000 saakka 6. kohta kuului: La mission est sacrée, tu l’exécutes jusqu’au bout, à tout prix eli ”jokainen tehtävä on pyhä, ja se on suoritettava loppuun asti hinnalla millä hyvänsä”. Tätä sääntöä muutettiin, jotta muukalaislegioona voisi toimia paremmin kansainvälisissä rauhanturvatehtävissä.[21]

  1. ”Légionnaire, tu es un volontaire servant la France avec honneur et fidélité.”
  2. ”Chaque légionnaire est ton frère d’arme, quelle que soit sa nationalité, sa race ou sa religion. Tu lui manifestes toujours la solidarité étroite qui doit unir les membres d’une même famille.”
  3. ”Respectueux des traditions, attaché à tes chefs, la discipline et la camaraderie sont ta force, le courage et la loyauté tes vertus.”
  4. ”Fier de ton état de légionnaire, tu le montres dans ta tenue, toujours élégante, ton comportement toujours digne mais modeste, ton casernement toujours net.”
  5. ”Soldat d’élite, tu t’entraînes avec rigueur, tu entretiens ton arme comme ton bien le plus précieux, tu as le souci constant de ta forme physique.”
  6. ”La mission est sacrée, tu l’exécutes jusqu’au bout dans le respect des lois, des coutumes de la guerre et des conventions internationales et, si besoin, au péril de ta vie.”
  7. ”Au combat, tu agis sans passion et sans haine, tu respectes les ennemis vaincus, tu n’abandonnes jamais ni tes morts, ni tes blessés, ni tes armes.”
  1. Legioonalaisen tulee palvella Ranskaa kunniakkaasti ja uskollisesti.
  2. Kaikki legioonalaiset ovat aseveljiä riippumatta kansallisuudesta, rodusta tai uskonnosta. Tämä osoitetaan horjumattomalla solidaarisuudella, joka yhdistää kaikkia kuin he olisivat saman perheen jäseniä.
  3. Legioonalaisen tulee kunnioittaa perinteitä ja esimiehiään. Legioonalaisen vahvuuksia ovat kuri ja toveruus, hyveitä rohkeus ja uskollisuus.
  4. Legioonalainen osoittaa olevansa ylpeä legioonalaisuudestaan pitämällä asepukunsa moitteettomana, käyttäytymällä arvokkaasti ja vaatimattomasti ja pitämällä majapaikkansa aina siistinä.
  5. Eliittisotilaan on harjoiteltava lujasti, huolehdittava aseestaan kuin se olisi hänen kallein aarteensa ja oltava aina huippukunnossa.
  6. Jokainen tehtävä on pyhä, se on suoritettava loppuun noudattaen lakeja, sodankäynnin yleisiä käytäntöjä sekä kansainvälisiä sopimuksia, ja jos tarpeen, oman henkesi uhalla.
  7. Taistelussa toimitaan ilman vihaa tai intohimoa, voitettua vihollista on kunnioitettava, haavoittuneita tai kaatuneita ei hylätä eikä aseesta luovuta.

Tunnettuja Ranskan muukalaislegioonalaisia

muokkaa

Upseerit

muokkaa

Miehistö

muokkaa

Suomalaisia

muokkaa

Muukalaislegioona fiktiossa

muokkaa

Vain harvaa joukko-osastoa on kuvattu kirjallisuudessa ja elokuvissa yhtä usein kuin muukalaislegioonaa. Kuvausten sävyt ovat vaihdelleet vahvan romantisoivista karun realistisiin. Useimmissa fiktioissa muukalaislegioona taistelee Pohjois-Afrikassa ylläpitääkseen Ranskan siirtomaavaltaa.

Kirjallisuudessa

muokkaa

Stefan Oliverin romaani Uskollisuus kunniamme kuvaa legioonan osallistumista Algerian ja Indokiinan sotiin 1950-luvulla.

Toisen maailmansodan jälkeen suuri määrä SS-miehiä hakeutui legioonaan. Aiheesta on kirjailija George Elford kirjoittanut kirjan Paholaisarmeija, joka perustuu Intiaan asettuneen entisen SS-miehen haastatteluun.

Elokuvissa

muokkaa

P. C. Wrenin kirjaan Saharan sissit (Beau Geste, 1924) perustuva elokuva Erämaalinnakkeen sankarit (1939) on hyvin kuuluisa. Tarina kertoo kolmesta veljeksestä jotka liittyvät muukalaislegioonaan salatakseen diktatoriselta sukulaiseltaan tämän puolison tekemän humanitaarisen teon. Tarina on kuuluisa viikinkihautauskohtauksesta: vanhimman veljeksistä kaaduttua keskimmäinen hautaa hänet viikinkitapaan eli peittämällä ruumiin Ranskan lipulla, asettamalla aseet hänen viereensä ja lopuksi sijoittamalla jalkopäähän koiran paikalle kuolleen kersantin, joka oli kohdellut miehiään kuin koiria. Lopuksi rakennelma poltetaan maan tasalle. Veljeksistä vain nuorin palaa kotiin, koska legioona on luokitellut hänet kaatuneeksi. Mukanaan hän tuo vanhimman veljensä kirjeen, jossa koko asetelma paljastetaan, koska diktaattorinelkeinen sukulainen on jo kuollut.

Stan Laurelin ja Oliver Hardyn esittämät Ohukainen ja Paksukainen -hahmot värväytyvät legioonaan elokuvassa Muukalaislegioonan monnit (1939).

Sarjakuvissa

muokkaa

Mikki Hiiri värväytyy legioonaan ja kunnostautuu berberiheimon kapinaa kukistettaessa 1930-luvulla ilmestyneessä, Floyd Gottfredsonin piirtämässä sarjakuvakertomuksessa. Sarjakuva on julkaistu suomeksi Minä Mikki Hiiri -kirjassa.

Aku Ankka on usein nähty muukalaislegioonan univormussa hänen pakoillessaan Roope Ankkaa tai vihamielisiä ankkalinnalaisia.

Tenavat-sarjakuvan Ressu kuvittelee usein kuuluvansa muukalaislegioonaan. Ressun toistuvasti mainitsema Fort Zinderneufin linnake on viittaus edellä mainittuun elokuvaan Erämaalinnakkeen sankarit.

Lähteet

muokkaa
  • Kallonen, Kari: Leijonalegioona – suomalaiset sotilaat Ranskan muukalaislegioonassa. Tampere: Revontuli, 2007. ISBN 978-952-5170-72-6
  • Pietiläinen, Petri & Pietiläinen, Kyösti: Legioonalainen Peters: suomalaisen palkkasoturin muistelmat. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2833-4
  • Porvali, Seppo: Minä, Marokon Kauhu: muukalaislegioonasta Kollaan sankariksi. Tampere: Revontuli, 2005. ISBN 952-5170-43-8
  • Tieteen Kuvalehti Historia 9/2008

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ French Foreign Legion in 2024 French Foreign Legion Information. 2024. Viitattu 31.7.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Tieteen Kuvalehti Historia 9/2008: s. 41
  3. ↑ vyönauhasta: Porvali 2005,48
  4. ↑ Pietiläinen & Pietiläinen 2003, 34
  5. ↑ «Tiens, voilà du boudin» : d’où vient le chant officiel de la Légion étrangère ? C News. 14.7.2023. Viitattu 31.7.2024. (ranska)
  6. ↑ Saint Antoine, Saint Patron de la Légion étrangère Légion étrangère. 2024. Viitattu 31.7.2024. (ranska)[vanhentunut linkki]
  7. ↑ Traditions French Foreign Legion Information. 2024. Viitattu 2.8.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Battle of Camarón (1863) | Description & Significance Encyclopædia Britannica. 26.6.2024. Viitattu 2.8.2024. (englanniksi)
  9. ↑ Tieteen Kuvalehti Historia 9/2008: s. 36
  10. ↑ Kari Kallonen: Leijonalegioona. Revontuli ISBN 978-952-5170-72-6
  11. ↑ Tieteen Kuvalehti Historia 9/2008: s.38
  12. ↑ French Foreign Legion | History & Facts | Britannica www.britannica.com. Viitattu 31.7.2024. (englanniksi)
  13. ↑ France's Macron brings back national service BBC News. 27.6.2018. Viitattu 31.7.2024. (englanti)
  14. ↑ Le général Cyrille Youchtchenko, nouveau père Légion Légion étrangère. 21.7.2023. Viitattu 31.7.2024. (ranska)[vanhentunut linkki]
  15. ↑ a b c Kari Kallonen: Suomalaiset sotilaat Muukalaislegioonassa, s. 470. Helsinki: Readme, 2024. ISBN 978-952-373-663-4
  16. ↑ a b Joining French Foreign Legion Information. 2024. Viitattu 31.7.2024. (englanti)
  17. ↑ a b FAQ - Frequently Asked Questions Légion étrangère. 2024. Viitattu 31.7.2024. (englanniksi)
  18. ↑ Kallonen 2007, 135–136.
  19. ↑ Pietiläinen & Pietiläinen 2003, s. 67–69
  20. ↑ Français par le sang versé Soldats de France. Viitattu 31.7.2024. (ranska)
  21. ↑ Tieteen Kuvalehti Historia 9/2008: s. 41.
  22. ↑ Suomalainen karannut muukalaislegionasta, Helsingin Sanomat, 21.12.1934, nro 344, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 21.12.2024
  23. ↑ Suomalainen karkulainen muukalaislegionasta saapunut seikkailurikkaan matkan jälkeen takaisin Suomeen, Aamulehti, 21.12.1934, nro 344, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 21.12.2024
  24. ↑ Sarjanen, Petri: Sahara: palkkasoturi Per Andersson. (2. täydennetty painos) Tampere: Revontuli, 2012. ISBN 978-952-5767-12-4
  25. ↑ Kallonen 2007, 133.
  26. ↑ Kallonen 2007, 166–176.
  27. ↑ Porvali, Seppo: Marokon Kauhu: muukalaislegioonasta Kollaan sankariksi. (Sarja:Sotasankari lehtikirja) Tampere: Revontuli, 2013. ISBN 978-952-6665-00-9 }
  28. ↑ Kallonen 2007, 29–38.
  29. ↑ Kallonen 2007, 94–96.
  30. ↑ Kallonen 2007, 38–40.
  31. ↑ Kallonen 2007, 97.
  32. ↑ Kallonen 2007, 127–128.
  33. ↑ Huusari, Eija: Risto Raahenpoika: syntymästä 75 vuotta. Kaltio, 2003, 59. vsk, nro 1, s. 32–33. Oulu: Pohjankaltio.
  34. ↑ Simola, Simo: Viidakkosotaa: kolme vuotta legioonalaisena Indokiinassa. Helsinki: Tammi, 1955.
  35. ↑ Kallonen 2007, 131.
  36. ↑ Jarmo Huhtanen: Tuntematon legioonalainen. Helsingin Sanomat 9.6.2019
  37. ↑ Kallonen 2007, 108–109.
  38. ↑ Tiira, Ensio: Epätoivon lautta, eli, Kuinka pakenin muukalaislegioonasta. (2. painos (1. painos 1954)) Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 978-951-31-3953-7
  39. ↑ Niskanen, Riitta: Esiliinoja ja eksotiikkaa Maakunnan mainiot -sivusto. 8.9.2017. Lahden museot. Viitattu 25.9.2018.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Hyvönen, Heli: Tulikärpästen tanssi. Lohja: Karas-sana, 1983. ISBN 951-655-293-5
  • Kallonen, Kari: Suomalaiset sotilaat muukalaislegioonassa. Helsinki: Readme, 2020. ISBN 978-952-373-049-6
  • Lehtonen, Harry: Valmis tuskaan ja kuolemaan: Legioonalaisen muistelmat. Helsinki: Ajatus, 2004. ISBN 951-20-6689-0
  • Pietiläinen, Petri & Pietiläinen, Kyösti: 120 päivää legioonalaiseksi. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3753-8
  • Pietiläinen, Kyösti & Kaarnakari, Juhan-Ville: Legioonan isku Kolweziin. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 9789513141103
  • Sarlin-Lappeteläinen, Jaakko & Santavuori, Heli: Legioonan sotilas: suomalaisen muukalaislegioonalaisen muistelmat Algerian sodasta 1954–1959. Readme.fi, 2007. ISBN 978-952-5655-14-8
  • Sarlin-Lappeteläinen, Jaakko & Santavuori, Heli: Kallista hiekkaa: suomalainen muukalaislegioonalainen Algerian sodassa 1954–1959. BoD (omakustanne), 2016. ISBN 978-952-3304-82-6
  • Tiira, Ensio: Epätoivon lautta, eli kuinka pakenin muukalaislegioonasta, Tammi 2006. ISBN-31-3953-0

Aiheesta muualla

muokkaa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ranskan_muukalaislegioona&oldid=22908979”