Alman taistelu

Alman taistelu
Osa Krimin sotaa
Brittien kevyen divisioonan hyökkäys.
Brittien kevyen divisioonan hyökkäys.
Päivämäärä:

20. syyskuuta 1854

Paikka:

Almajoki, Krimin niemimaa, Venäjän keisarikunta

Lopputulos:

liittoutuneiden voitto

Osapuolet

 Yhdistynyt kuningaskunta
 Ranska
 Osmanien valtakunta

 Venäjän keisarikunta

Komentajat

Yhdistynyt kuningaskunta Fitzroy J. H. Somerset
Ranska Jacques Leroy de Saint Arnaud

Venäjä Aleksandr Sergejevitš Menšikov

Vahvuudet

60 000

37 000

Tappiot

Yhdistynyt kuningaskunta 362 kaatunutta
1 621 haavoittunutta
Ranska 63 kaatunutta
500 haavoittunutta

yhteensä 5 500–5 700

Alman taistelu oli brittien, ranskalaisten ja turkkilaisten joukkojen hyökkäys venäläisiä vastaan Almajoella Krimin niemimaalla Krimin sodan aikana 20. syyskuuta 1854. Taistelu oli sodan ensimmäinen suuri yhteenotto osapuolten välillä. Taistelu päättyi liittoutuneiden voittoon, mutta venäläisten onnistui vetäytyä Sevastopoliin.

TaustaMuokkaa

 
Kartta hyökkäyssuunnitelmasta.

60 000[1] sotilaan kokoinen brittiläis-ranskalainen ja turkkilainen armeija oli noussut maihin Krimin niemimaalla 13.–18. syyskuuta 1854. Brittejä komensi kenraali Fitzroy J. H. Somerset ja ranskalaisia marsalkka Jacques Leroy de Saint Arnaud.[2] Heitä vastassa oli ruhtinas Aleksandr Sergejevitš Menšikovin komentamat 36 000[2]–37 000[1] venäläistä, jotka olivat ottaneet asemat kukkuloilla Almajoen yläpuolella estäen näin vihollisien etenemisen kohti Sevastopolia.[1] Kahdelle venäläisten hallussaan pitämälle kukkulalle oli annettu nimeksi Telegraph ja Kourgane. Telegraph sijaitsi muutaman kilometrin päässä Alman suulta ja Kourgane sen itäpuolella. Tie kohti Sevastopolia kulki kukkuloiden välistä. Venäläisten keskusta oli tiellä ja oikea siipi Kourganen kukkulalla.[2]

Hyökkääjien suunnitelmana oli, että 37 000 miehen ranskalais-turkkilainen joukko hyökkäisi venäläisten asemiin lännessä rannikon suunnalla ja 26 000 brittiä venäläisten keskustaa ja oikeaa siipeä vastaan.[2] Koleran ja punataudin vaivaama liittoutuneiden armeija lähti kohti etelää venäläisiä vastaan 20. syyskuuta.[1]

TaisteluMuokkaa

 
Ranskalaisjoukot taistelussa maalauksessa vuodelta 1855.

Ranskalaiset aloittivat hyökkäyksen omalla suunnallaan joen yli laivaston tykkien tukemana. Tarkoituksena oli kiinnittää venäläisten huomio tälle suunnalle, samalla kun britit iskisivät kukkuloita vastaan.[1] Britit etenivät omalla suunnallaan kello 13.00.[2] Ranskalaisten hyvin alkanut hyökkäys alkoi tyrehtyä ja venäläiset saivat koottua rivejään.[1]

Brittien suunnalla syntyi tungos ja eri yksiköt hajautuivat. Somerset pysäytti hyökkäyksensä odottaen ranskalaisia, mutta kun ranskalaisten hyökkäyksen tyrehtyminen kävi selväksi, hän päätti ottaa aloitteen ja määrätä jälleen omat joukkonsa etenemään. Brittien kevyen divisioonan sotilaiden onnistui vallata venäläisten asemat Kourganen luoteispuolella. Verisessä hyökkäyksessä kaatui tai haavoittui 900 sotilasta. Kevyt divisioona joutui kaiken lisäksi perääntymään valtaamistaan asemista. Kahden eteen tuodun brittitykin onnistui estää venäläisiä tekemästä vastahyökkäystä vetäytyviä joukkoja vastaan.[2] Tykeille oli löydetty asemat venäläisten selustassa ja niiden tuli aiheutti suurta kaaosta.[1] Hyökkäys keskustassa pysähtyi venäläisten tykkituleen.[2]

Brittien 1. 2. ja 3. divisioona etenivät vetäytyvän kevyen divisioonan tueksi ylös Kourgane-kukkulaa. Venäläiset yrittivät tällä suunnalla vastahyökkäystä, joka pysähtyi brittien uusien Minié-kiväärien tarkkaan tuleen. Brittien onnitui viimein vallata kukkula ja venäläiset aloittivat yleisen vetäytymisen.[2]

SeurauksetMuokkaa

Taistelu päättyi liittoutuneiden voittoon[2], mutta he eivät pystyneet käyttämään voittoa tehokkaasti edukseen. Venäläisten onnistui vetäytyä Sevastopoliin.[1] Britit menettivät 362 miestä kaatuneina ja vähintään 1 621 haavoittuneina. Ranskalaisten tappiot olivat 63 kaatunutta ja 500 haavoittunutta. Venäläisten tappiot kaatuneina ja haavoittuneina olivat yhteensä 5 500[2]–5 700[1]. Hieman myöhemmin käyty Balaklavan taistelu oli monin tavoin toisinta Alman taistelusta.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j Tony Bunting: Battle of Alma Encyclopaedia Britannica. Viitattu 24.2.2020. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j Harold E. Raugh, Jr: The Victorians at war, 1815–1914: an encyclopedia of British military history, s. 14–15. ABC-CLIO, 2004. ISBN 1-57607-926-0. (englanniksi)