Somalian sisällissota
Somalian sisällissota alkoi vuonna 1988. Sotaa kävivät Somalian pelastuksen demokraattisen rintaman (SSDF) ja Somalian hallitsijan, Siad Barren joukot. SSDF:n tarkoituksena oli syrjäyttää Siad Barre vallasta, mutta levottomuudet ovat jatkuneet myös Barren syrjäyttämisen jälkeen.
Sisällissotaa voidaan tarkastella myös Somalian klaanien välisenä konfliktina. Barre suosi kolmea klaania (Marehan, Ogadee, Dulbahantee), ja suurimmat sissiliikkeet olivat kumpikin pääosin yhden klaanin perustamia (SSDF Majerteen ja SNM Isaaqin klaanin). Kolmas sissiliike, Yhdistynyt Somalikongressi USC sai tukea Hawiyen klaanilta.
Sissiliikkeet SSDF ja SNM
muokkaaSiad Barren hallintoa vastustavista oppositioryhmistä suurimmat olivat Somalian pelastuksen demokraattinen rintama (SSDF) jota tuki Majerteen klaani Mudugin alueella Somalian keskiosassa, sekä Somali National Movement (SNM), jota tuli Isaaqin klaani maan pohjoisosassa. Molemmat järjestöt perustettiin 1982, ja ne kävivät sissisotaa Etiopian puolelle perustamistaan tukikohdista käsin.[1]
SSDF:n perustamiseen johti vallankaappausyritys vuonna 1978. Joukko armeijan upseereita yritti syöstä Barren vallasta. Vallankaappaus kuitenkin epäonnistui ja 17 vallankaappausta yrittänyttä teloitettiin. Kaappaajat kuuluivat Majerteen klaaniin, joka oli Somalian suurin klaani. Majerteen klaaniin kuuluvia alettiin syrjiä, osa klaaniin kuuluvista ei päässyt yliopistoihin, heitä jätettiin luokalle ja vangittiin ilman syytä. Sortoa vastustamaan syntyi sissiliike SSDF. Koska majerteenit olivat aikaisemmin olleet johtoasemissa, muut klaanit eivät juuri tukeneet heitä kun Siad Barre kääntyi Majerteen klaania vastaan.[2]
Somali National Movement (SNM) perustettiin Lontoossa tavoitteenaan Siad Barren kaataminen. Sen johdossa oli ulkomaille paenneita Isaaq-klaanin jäseniä. Sen perustajat kokivat sekä klaanin että sen perinteisen pohjoisen kotiseudun kokevan syrjintää. Barren joukot käyttivät samoja menetelmiä sekä Isaaqin että Majerteenin klaanien kotialueilla: tuhosivat juomavesilähteitä ja laidunmaita ja raiskasivat systemaattisesti naisia.[3]
Hallitus
muokkaaSomalian itsenäistyttyä vuonna 1960 maan olot ovat olleet aina sekavat. Ensimmäinen vallankaappaus tapahtui 1969, kun maakuntamatkalla ollut presidentti Abdirashid Ali Shermarke ammuttiin. Presidentin kuoleman jälkeen syntyi levottomuuksia ja armeija vangitsi hallituksen ja otti maan hallintaansa. Maan johtoon valittiin vanhin kenraali Siad Barre. Mohammed Siad Barre hallitsi maata aina vuoteen 1991 asti.
Vallankaappauksen jälkeen Somalia alkoi hivuttautua kohti sosialismia. Siad Barre liitti Somalian vuonna 1974 Arabiliittoon. Arabiliittoon pääseminen oli merkittävää, sillä Somalia oli ensimmäinen ei-arabiankielinen valtio joka otettiin jäseneksi. Samana vuonna Somalia sopi YYA-sopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Vaikka ulkopolitiikassa saavutettiin menestyksiä, sisäpolitiikassa oli ongelmia. Siad Barren tiukensi otteitaan, tästä kertoo mm. se että maahan asetettiin ulkonaliikkumiskielto kello 22 jälkeen. Vuosi 1974 oli myös kuivin vuosi maan historiassa.
Vaikka Somalia on etnisesti yhtenäinen valtio, somaleita elää Somalian lisäksi Djiboutissa ja Etiopiassa. Djiboutin itsenäistyttyä Somalia pyrki yhdistämään somalit. Somalia aloitti sodan Etiopiaa vastaan liittääkseen Hawdin ja Ogadenin alueet Somaliaan. Sota meni aluksi hyvin, mutta Neuvostoliiton ja Kuuban tuella Etiopia löi Somalian joukot takaisin ja Somalia ajautui taloudelliseen kriisiin. Somaliaan vyöryi 600 000, joidenkin arvioiden jopa miljoona pakolaista. Vain kuukausi Ogadenin sodan jälkeen Majerteen klaani yritti vallankaappausta.
1980-luku
muokkaaOgadenin sodan seurauksena Somaliassa alettiin panostaa yhä enemmän maanviljelyyn. Somalian ollessa sosialistinen valtio pyrittiin maanviljely sosialisoimaan perustamalla ADG (Agricultural Development Corporation). ADG myi maanviljelijöille viljaa ja osti sen itselleen takaisin hinnalla, jonka se oli itse määrittänyt. Matalat hinnat ja jatkuva inflaatio haittasivat tuotantoa. Pitemmällä aikavälillä tämä johti siihen, että oli kannattavampaa ostaa tuotteet ulkomailta.
Siad alkoi keskittää valtaa yhä harvemmille, puhuttiin ns. MOD-koalitiosta. Siihen kuului kolme suurta klaania, Marehanin klaani, joka oli Siadin oma klaani, Ogadeen klaani, Siadin äidin klaani ja Dulbahanteen klaani, Siadin vävyn klaani. Vallan keskittäminen ja taloudellinen tilanne olivat syitä jonka vuoksi syntyi 1989 kolmas sissiliike, Yhdistynyt Somalikongressi eli USC. USC sai tukea Hawiyen klaanilta ja nousi nopeasti Somalian suurimmaksi sissiliikkeeksi. Siad Barre pyrki luomaan eripuraa ja taisteluja sissiliikkeitten välille, näin heikentäen USC:ta.
Somalian pohjoisosa liukui koko ajan yhä enemmän pois hallituksen otteesta ja siirtyi SNM-sissiliikkeen hallitsemaksi. Vuoden 1988 loppupuolella Somalian armeija alkoi pommittaa lentokonein pohjoisen suurinta kaupunkia, Hargeisaa.
1990-luku
muokkaaSissisodan muuttuminen sisällissodaksi olisi voitu estää vielä toukokuussa 1990. Silloin 114 somalivaikuttajaa kirjoitti ns. Mogadishun manifestin. Kirjeessä pyydettiin hallitusta eroamaan ja lopettamaan sota sekä järjestämään vapaat vaalit jossa puolueet olisivat sallittuja. Manifestin seurauksena hallitus vangitsi 45 kirjeen kirjoittajaa. Kesällä sota kiihtyi ja vain Mogadishu sekä Gedonin maakunta olivat hallituksen hallinnassa. Kiihtynyt sota pakotti ihmisiä muuttamaan maasta. Syksyllä taistelut kiihtyivät ja Mogadishun esikaupunkeja pommitettiin raketinheittimillä. Tammikuussa kapinalliset etenivät Mogadishuun ja valloittivat sen. Siad Barren luultiin olevan siellä, mutta hän onnistui pakenemaan Gedoniin.
Barren kadottua maahan järjestettiin uusi hätätilahallitus jonka johtoon valittiin Ali Mahdi Mohamed. Maa jakaantui jälleen kahtia, niihin jotka kannattivat USC:in valitsemaa hallitusta ja niihin jotka olivat hallitusta vastaan. Somalian pohjoisosa julistautui omaksi valtioksi nimellä Somalimaa. Yksikään valtio ei ole tunnustanut Somalimaata. Kansa jakaantui kahtia Mohamed Farrah Aididin joukkoihin, jotka vaativat uusia vaaleja, ja Ali Mahdi Mohamedin joukkoihin. Molemmilla oli tukenaan puolet USC:in joukoista. Somalian tulevaisuudesta alettiin taistella myös Mogadishussa. Tuloksena oli tasapeli.
YK:n väliintulo ja rauhanturvausoperaatio
muokkaaYhdistyneet kansakunnat julisti Somaliaan asevientikiellon tammikuussa 1992. YK aloitti UNOSOM-rauhanturvaoperaation 1992, ensimmäiset aseettomat tarkkailijat saapuivat pääkaupunkiin huhtikuussa, elokuussa operaatioon liitettiin sotilasjoukkoja.[4] Jatkomissio toteutettiin vuosina 1993–1995. YK:n joukot vetäytyivät maaliskuussa 1995, kun niitä vastaan oli tehty useita väkivaltaisia iskuja.[5]
Rauhanneuvotteluja ja siirtymäkauden hallinto
muokkaa1990-luvun kuluessa käytiin noin kymmenet rauhanneuvottelut turhaan. Vuonna 2000 Djiboutissa käydyt neuvottelut loivat vihdoin optimismia, ja sovittiin siirtymäkauden hallinnosta. Se ei saanut kuitenkaan riittävän laajaa tukea taakseen. Vuodesta 2002 alkaen Keniassa käytiin joukko rauhanneuvotteluja, joiden seurauksena maahan muodostettiin Somalian siirtymäkauden hallitus. Abdullahi Yusuf Ahmed (SSDF:n entinen johtaja) valittiin sen presidentiksi, ja siirtymäkauden parlamentti valittiin vuonna 2004. Hallinto toimi aluksi Keniasta käsin, sillä Mogadishussa oli liian levotonta. Myös joulukuun 2004 tsunami tuhosi infrastruktuuria. Vuonna 2006 siirtymäkauden parlamentti kokoontui Baidoassa Somalian puolella.[1]
Uusi vastakkainasettelu: siirtymäkauden hallinto, Islamilaisten oikeusistuinten liitto ja Al-Shabaab
muokkaa- Pääartikkeli: Somalian sota 2006–
Vuoden 2006 aikana Islamilaisten oikeusistuinten liitto valtasi Mogadishun ja uhkasi väliaikaisen hallituksen asemaa. Etiopian joukot liittyivät Somalian väliaikaisen hallituksen puolelle. Abdullahi Yusuf saapui Somalian pääkaupunkiin Mogadishuun ensimmäisen kerran 8. tammikuuta 2007 islamistien paettua Etiopian ja väliaikaisen hallituksen joukkoja.[6] Samana vuonna nousi merkittäväksi kapinallisryhmäksi Islamilaisesta oikeusistuinten liitosta irtautunut Al-Shabaab. Se oli jyrkän islamilainen yhteisö, joka pyrki luomaan šaria-valtion. Vuonna 2009 Etiopian joukot vetäytyivät maasta. Al-Shabaab valtasi alueita ja värväsi mm. lapsisotilaita.
Somalilaiset merirosvot toimivat lähialueen vesillä häiriten avustuskuljetuksia nälkää kärsivään maahan. Etiopia ja Kenia puuttuivat sotaan vuonna 2011. Al-Shabaab menetti aluettaan vuosina 2012–2015. Hallitus ei kyennyt estämään sen tekemiä terrori-iskuja.[7] Liike jatkoi toimintaansa maaseudulla.[8]
Huhtikuussa 2021 presidentti Mohamed Abdullahi Mohamedin vastustajat aloittivat kapinoinnin Mogadishussa, koska presidentti oli omavaltaisesti pidentänyt valtakauttaan kahdella vuodella.[9]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- http://www.koor.fi/doc/koor_historia2.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Somalia: Civil War Encyclopaedia Britannica. Viitattu 23.12.2018.
- ↑ Persecution of the Majeerteen Country studies: Somalia. Viitattu 23.12.2018.
- ↑ Oppression of the Isaaq Country studies: Somalia. Viitattu 23.12.2018.
- ↑ Somalia - UNOSOM I UN. Viitattu 21.12.2018.
- ↑ Somalia - UNOSOM II UN. Viitattu 21.12.2018.
- ↑ Somali leader arrives in capital BBC. Viitattu 10.01.2007.
- ↑ Mogadishun rekkapommi vaatinut jo ainakin 276 kuolonuhria Ilta-Sanomat. 16.10.2017. Viitattu 17.12.2020.
- ↑ Somalia www.globalis.fi. Arkistoitu 18.10.2020. Viitattu 17.12.2020.
- ↑ Mogadishussa ammuskeltiin illalla ja yöllä: Presidentin omavaltainen virkakauden pidentäminen sai väkivallan leimahtamaan Somaliassa Yle Uutiset. Viitattu 26.4.2021.
Aiheesta muualla
muokkaa