Panssari tarkoittaa vahvoja erikoisteräksestä valmistettuja levyjä, joita käytetään esimerkiksi sotalaivan tai panssarivaunun suojaamiseen vihollisen ammuksilta. Myös eräillä eläimillä, esimerkiksi kilpikonnalla, on ympärillään luusta muodostunut suojakilpi, jota kutsutaan panssariksi.

Panssarityypit maajoukkojen nykysodankäynnissä

muokkaa

Nykysodankäynnissä on käytössä useita erilaisia panssarityyppejä. Maailmansotien tuloksena kehitettiin tehokkaampia suojautumiskeinoja vihollisen tulelta. Ontelokranaateilta suojaamaan on kehitetty reaktiivipanssarointi ja komposiittipanssarointi.

Reaktiivipanssarointi sijoitetaan usein panssarivaunujen tai ajoneuvojen normaalin panssarin päälle useina eri komponentteina. Osuman saadessaan reaktiivikomponentti räjähtää, vaimentaen panssarintorjunta-aseen tehoa 60–90 prosentilla. Reaktiivipanssari ei kuitenkaan välttämättä sovellu keveiden panssariajoneuvojen suojaksi, sillä räjähdys voi vaurioittaa itse ajoneuvoa. Poikkeuksena kuitenkin on Rafaelin kehittämä LBR (Low Burning Rate explosive) -reaktiivipanssari, jota käytettiin esimerkiksi Bradley-rynnäkköpanssarivaunun lisäsuojana Irakissa. Reaktiivipanssaroinnista ei kuitenkaan ole hyötyä kineettisiä ammuksia vastaan, sillä ne eivät käytä läpäisyyn räjähdysaineen tuottamaa energiaa, vaan liike-energiaa.

Komposiittipanssaroinnissa on sisällä ”onttoja” kohtia, jotka ontelokranaatin osuessa vaimentavat räjähdyksen päästäen ammuksen läpi ainoastaan ensimmäisestä seinämästä, mutta jättäen toisen seinämän ehjäksi. Nykyään on kuitenkin kehitetty niin sanottuja tupla-onteloita, joissa on kaksi räjähdyspanosta. Ensimmäinen tuhoaa komposiittipanssarin ensimmäisen seinämän, ja toinen läpäisee tämän jälkeen panssarin kokonaan.