Reino Björkqvist
Reino Björkqvist (10. toukokuuta 1926 Helsinki – 22. maaliskuuta 2011 Riihimäki) oli suomalainen sotilasmestari ja ilmatorjunnan veteraani. Lisäksi Reino Björkqvist palveli muukalaislegioonassa vuosina 1954-1959[1].
Sotilasura Suomessa muokkaa
Reino Björkqvist aloitti sotilasuransa sotilaspoikana talvi- ja jatkosodassa, palvelukseen astumispäiväksi on merkitty 15.5.1942. Sodan jälkeen hän jäi aliupseeriksi ilmatorjunta-aselajiin. 1960-luvun alkupuolen hän palveli Helsingin Ilmatorjuntarykmentissä, jossa koulutti Super-Fledermaus-tulenjohtotutkan käyttäjiä. Toukokuussa 1965 hän siirtyi Sähköteknilliseen Kouluun Riihimäelle tutka-alan kouluttajaksi ja tutka-asentaja-aliupseerikurssien johtajaksi. Reino Björkqvist oli arvostettu ja pidetty kouluttaja ja kurssien johtaja. Hän siirtyi eläkkeelle 10.5.1981 sotilasmestarina[1].
Sotilasura muukalaislegioonassa muokkaa
Ranskan muukalaislegioonaan Reino Björkqvist kirjattiin 11.1.1954, joukko-osastona jalkaväkirykmentti 5e Regiment Etranger D’Infanterie. Alkukoulutuksen jälkeen hänestä tuli rykmentinkomentajan autonkuljettaja Indokiinassa. Algeriaan hän siirtyi v. 1956, kun Algerian sota oli alkanut 1.11.1954 ja Ranska tarvitsi sotilaita sinne. Algeriassakin Reino Björkqvist toimi autonkuljettajana, nyt eversti Serge Andolenkon kuljettajana. Sopimus muukalaislegioonan kanssa päättyi 11.1.1959, jonka jälkeen hän palasi Suomeen ja Helsingin Ilmatorjuntarykmenttiin[2]. Hänellä oli kolme ranskalaista kunniamerkkiä palveluksistaan legioonassa[1]. Ranskalaisen sotilasurhoollisuusmitalin myöntämisperusteet ovat olleet kenraali le Pullochin mukaan: ”Rohkea ja kylmäverinen autonajaja. Useita kuukausia hän on osallistunut yhteen menoon kaikkiin rykmentin operaatioihin saattueen kärkiauton ajajana, jonka tehtävänä oli miinojen havaitseminen”[2].
Muuta muokkaa
Reino Björkqvistin värikästä ja monipuolista elämäntarinaa on myös luettavissa - tosin peitenimellä – Heli Hyvösen kirjoittamassa romaanissa ’Tulikärpästen tanssi’. Romaani on vuodelta 1983[2].
Legioonassa hän sai ’konjakki’ lisänimen[2] ja tutka-asentaja-aliupseerikurssien johtajana hänet tunnettiin myös Björkka-nimisenä[1].