Vesilahti

kunta Pirkanmaan maakunnassa

Vesilahti (epävir. ruots. Vesilax) on Suomen kunta, joka sijaitsee Pyhäjärven etelä- ja kaakkoisrannalla Pirkanmaan maakunnassa ja kuuluu Tampereen seutukuntaan. Vesilahden naapurikuntia ovat Akaa, Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Sastamala ja Urjala.

Vesilahti

vaakuna

sijainti

Laukon kartano Vesilahdella.
Laukon kartano Vesilahdella.
Sijainti 61°18′35″N, 023°37′00″E
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Tampereen seutukunta
Kuntanumero 922
Hallinnollinen keskus Vesilahden kirkonkylä
Perustettu 1869
Kokonaispinta-ala 353,93 km²
249:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 301,04 km²
– sisävesi 52,89 km²
Väkiluku 4 470
181:nneksi suurin 31.12.2023 [2]
väestötiheys 14,85 as./km² (31.12.2023)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 19,5 %
– 15–64-v. 61,7 %
– yli 64-v. 18,8 %
Äidinkieli 2022 [4]
suomenkielisiä 97,8 %
ruotsinkielisiä 0,4 %
– muut 1,8 %
Kunnallisvero 9,30 %
92:nneksi suurin 2024 [5]
Kunnanjohtaja Tuomas Hirvonen (8/2023 asti)
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2021–2025[6]
 • Kok.
 • Kesk.
 • PS
 • SDP
 • Vihr.
 • KD

7
5
4
2
2
1
www.vesilahti.fi

Historia muokkaa

Vesilahden kunta on perustettu vuonna 1869,[7] mutta asutusta Vesilahdessa on ollut jo tuhansia vuosia, mistä kertovat muun muassa runsaat kivikautiset löydöt.[8] Vesilahden seurakunta on perustettu jo katolisella ajalla, ja ensimmäinen kirjallinen maininta siitä on vuodelta 1346.[9]

Vesilahdesta on taltioitu rikas kansantarusto. Tarut kertovat muun muassa kristinuskoa levittäneestä Hunnun Herrasta ja häntä vastustaneesta soturipäällikkö Kirmukarmusta.[10] Kunnan pitkään ja rikkaaseen historiaan voi tutustua Klaus Kurjen tiellä joko matkaten tai virtuaalisesti verkossa.[11] Vesilahtelaissyntyinen kirkkoherra, myös kansanedustajana toiminut Frans Kärki, keräsi kotikunnastaan runsaasti suullista ja kirjallista perimätietoa.

Viime sotien jälkeen Vesilahteen asutettiin Sakkolan siirtoväkeä.[12]

Väestönkehitys muokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Vesilahden väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
3 081
1985
  
3 006
1990
  
3 097
1995
  
3 235
2000
  
3 421
2005
  
3 831
2010
  
4 345
2015
  
4 489
2020
  
4 354
Lähde: Tilastokeskus.[13]

Kylät muokkaa

 
Vesilahtea ilmakuvassa.
  • Maarekisterikylät:[15] Alholahti, Hakkila, Halkivaha, Heinäsuo (Heinutsuu), Hiirenoja, Hinsala, Iloinen, Jokioinen, Junnila, Järvenranta, Kaakila, Kahnala, Kaltsila, Keihonen, Kirkonkylä, Korpiniemi, Koski, Kostiala, Kurala, Kurkela, Kärkölä, Lohnattila, Mantere, Menkala, Mustinen, Narva, Niemenkylä, Niemenpää, Ojoinen, Onkemäki, Palho, Pörölä, Pöyhölä, Rautiala, Riitiälä, Saarela, Sakoinen, Salospohja, Sarkkila, Suonola, Toivola, Unajala, Vakkala, Valkkinen, Viljula, Vännilä, Yliskylä (kursivoidut kylät sijaitsevat nykyisin kokonaan tai pääosiltaan Vesilahdesta erotetuilla alueilla.)
  • Muita kyliä tai kulmakuntia: Keihonen, Latomaa, Linnamaa, Nyberginkylä, Otso, Rudangonmaa, Suomela

Kylistä Narva on tunnettu perinteikkäistä Narvan Markkinoistaan,[16] joita järjestetään joka viides vuosi (2000, 2005, 2010, 2015...).

Taajamat muokkaa

Vuoden 2017 lopussa Vesilahdessa oli 4 460 asukasta, joista 2 481 asui taajamissa, 1 920 haja-asutusalueilla ja 59:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Vesilahden taajama-aste on 56,4 %.[17] Vesilahden taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:[18]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Vesilahden kirkonkylä 1 657
2 Narva 496
3 Koskenkylä 328

Kunnan keskustaajama on lihavoitu.

Liikenne muokkaa

Vesilahti sijaitsee hyvien liikenneyhteyksien lähellä noin 30 kilometriä Tampereelta lounaaseen. Lähin rautatieasema on naapurikunnassa Lempäälässä, jonne on matkaa kymmenen kilometriä. Lempäälän kautta kulkee myös Tampereen ja Hämeenlinnan suuntiin moottoritienä valtatie 3. Tampere-Pirkkalan lentoasema sijaitsee 30 kilometrin päässä Pirkkalassa. Lempäälästä Sastamalan Stormiin valtatielle 12 johtava seututie 301 kulkee Vesilahden Kirkonkylän ja Narvan kylän kautta. Seututie 301 erkanee Kuralan kylän kohdalla maantie 2992 Nokian Tottijärvelle ja edelleen valtatielle 12. Narvan eteläpuolelta seututie 301 erkanee maantie 2986 Punkalaitumelle ja Kirkonkylän länsipuolelta erkanee maantie 2985 Koskenkylän kautta Akaan Viialaan. Lisäksi kunnan alueella kulkee useita lyhyempiä kunnan sisäisiä maanteitä.

Palvelut muokkaa

Vesilahdessa on kolme alakoulua (Kirkonkylän, Narvan ja Ylämäen koulut) ja yläaste. Kansalaisopisto-opetuksen Vesilahdessa järjestää Pirkan opisto.[19] Vesilahden pääkirjasto sijaitsee Kirkonkylässä.[20] Vesilahdella ilmestyy Lempäälän kanssa yhteinen Lempäälän-Vesilahden Sanomat.[21]

Hallinto muokkaa

Vesilahden kunnanvaltuuston määräenemmistö on kokoomuksen ja keskustan valtuutetuilla. Virkaa toimittava kunnanjohtaja on hallintojohtaja Susanna Hokkanen kunmanjohtaja Tuomas Hirvosen irtisanouduttua luottamuspulan seurauksena elokuussa 2023.[22]

Seurakunnat muokkaa

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Vesilahdessa toimii Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta[23] Vesilahden seurakunta.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Vesilahden alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.[24]

Nähtävyyksiä muokkaa

Tunnettuja vesilahtelaisia muokkaa

Vesilahden alue muokkaa

 
Vesilahden nykyinen alue punaisella ja nykyiset rajat mustalla. Kunnan rajat ennen vuotta 1906 keltaisella. Tottijärvi itsenäistyi 1906 (vaaleanpunaisella), Ania liitettiin Pirkkalaan 1921 (vihreällä), Viialaan liitettiin alue 1927 (ruskealla), Halkivaha liitettiin Urjalaan 1953 (sinisellä) ja Säijä liitettiin Lempäälään 1964 (violetilla).

Vesilahden alue oli 1900-luvun alussa nykyistä laajempi, mutta myöhemmin siitä on useita kertoja siirretty alueita naapurikuntiin.

Vuonna 1900 Vesilahden asukasluku oli 6 781. Ensimmäisenä Vesilahdesta erosi Tottijärvi, joka oli jo vuodesta 1662 ollut rukoushuonekunta ja vuodesta 1689 Vesilahden kappeliseurakunta. Tottijärven alueesta muodostettiin itsenäinen kuntalähde? ja seurakunta vuonna 1906[25]. Kappelin alueella oli vuonna 1900 1 418 asukasta. Nykyisin Tottijärvi on osa Nokian kaupunkia, johon se liitettiin vuonna 1976.

Vuonna 1921 Vesilahdesta liitettiin Pirkkalaan Anian kylä, joka sijaitsee Pyhäjärven pohjoispuolella. Vesilahden kirkonkylä ja sijaitsee järven etelärannalla.[26]

Vuonna 1927 muodostettiin uusi Viialan kunta ottamalla osia Akaan, Lempäälän ja Vesilahden kunnista. Vesilahdesta Viialaan liitettiin Heinäsuon, Riipilän ja Sarkkilan kylät, minkä lisäksi osia kuudesta muusta kylästä kuului liitosalueeseen. Viiala yhdistyi vuonna 2008 yhdessä Toijalan kanssa uudeksi Akaan kaupungiksi.

Vuonna 1953 Vesilahdesta liitettiin Urjalaan Halkivahan kylän Vesilahden puoleinen osa.[26] Halkivaha on kylä, joka on muodostunut kolmen kunnan alueelle, lähelle Punkalaitumen, Vesilahden ja Urjalan yhteistä vanhaa rajakiveä. Vesilahden puoleiseen Halkivahaan rakennettiin rukoushuone vuonna 1908 ja vuonna 1926 se laajentamisen jälkeen vihittiin kirkoksi. Halkivahasta yritettiin muodostaa itsenäistä seurakuntaa 1910-luvulla, mutta seurakunnan sijaan siitä muodostettiin Valtioneuvoston päätöksellä rukoushuonekunta vuonna 1919. Myös Halkivahan kunnan perustaminen oli suunnitteilla, mutta Valtioneuvosto on antanut asiasta kielteisen päätöksen vuonna 1931.[27]

Vuonna 1964 Pyhäjärven pohjoispuolella sijaitseva Säijä liitettiin Lempäälään.[26] Kylä oli viimeinen Vesilahden osa, joka sijaitsi Pyhäjärven pohjoispuolella. Vesilahden väkiluku oli 4 639 asukasta vuonna 1964. Väkiluku laski edelleen alle kolmentuhannen, kunnes se lähti uudelleen nousuun 1970-luvulla.

Ystävyyskaupungit muokkaa

Ruokakulttuuri muokkaa

Vesilahden pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla palvattu siankylki, kutunjuusto ja suolakala kuoriperunoilla.[29]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. Väkiluku kasvoi eniten Uudellamaalla vuonna 2023 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2024.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Väestörakenne 26.5.2022. Tilastokeskus. Viitattu 12.9.2023.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. Kuntavaalit 2021 – Vesilahti Tieto- ja tulospalvelu. Oikeusministeriö. Viitattu 2.11.2021.
  7. Tilastotietoja Vesilahden kunta. Arkistoitu 6.2.2010. Viitattu 14.11.2009.
  8. Historia ja luonto Vesilahden kunta. Arkistoitu 6.3.2010. Viitattu 14.11.2009.
  9. Vesilahden seurakunta – Historiaa Vesilahden seurakunta. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 14.11.2009.
  10. Punkari Yrjö: 5. Kirmukarmu Nähtävyyksiä Vesilahdessa. 1982–2008. Viitattu 14.11.2009.
  11. Punkari Yrjö: Nähtävyyksiä Vesilahdessa narvasoft.fi. 1982–2008. Viitattu 14.11.2009.
  12. Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 129
  13. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 – 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 29.1.2018.
  14. Kylät Vesilahden kunta. Arkistoitu 10.11.2009. Viitattu 13.11.2009.
  15. Vesilahti (Kylät) Tietoja Suomen seurakunnista. 20.7.2009. Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 13.11.2009.
  16. Narvan markkinat
  17. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 8.12.2018.
  18. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 8.12.2018.
  19. Opetus Vesilahden kunta. Arkistoitu 10.11.2009. Viitattu 14.11.2009.
  20. Kirjasto- ja kulttuuritoimi – Toimipisteet Vesilahden kunta. Arkistoitu 10.11.2009. Viitattu 14.11.2009.
  21. Lempäälän-Vesilahden Sanomat verkkolehti.lvs.fi.
  22. https://www.aamulehti.fi/pirkanmaa/art-2000009793700.html
  23. Yhteystiedot – Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  24. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/tampereen-ortodoksinen-seurakunta
  25. Tottijärvi, Suomen sukututkimusseura
  26. a b c Vesilahden seurakunta, Narvasoft
  27. Suonto Unto: Meidän kirkkomme, Halkivahan kirkko, s. 4–7, 28–31. Punkalaidun: U. Suonto, 2000.
  28. Vesilahden ystävyyskunnat (Arkistoitu – Internet Archive)
  29. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 77. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla muokkaa