Vapaaehtoinen lapsettomuus

Vapaaehtoinen lapsettomuus tarkoittaa tietoista päätöstä jäädä lopullisesti lapsettomaksi. Vapaaehtoisesti lapseton kokee elämäntapansa olevan tärkeä osa omaa identiteettiään ja minäkuvaansa.[1][2] Vapaaehtoisesti lapsettomat eivät useinkaan koe valintaansa valinnaksi, vaan pitävät sitä synnynnäisenä ominaisuutena ja itsestäänselvyytenä.[3]

Osa vapaaehtoisesti lapsettomista hankkii sterilisaation.[4] Vapaaehtoinen lapsettomuus on melko harvinaista, mutta on yleistynyt viime aikoina.[5][6]

NimityksetMuokkaa

Vapaaehtoisesti lapsettomasta käytetään nimitystä vela; lyhenne tulee sanoista vapaaehtoisesti lapseton.[4][3]

Englannin kielessä vastaava ilmaisu on childfree.[7][8] Tällöin tarkoituksena on korostaa, ettei lapsettomilta puutu mitään, vaan he ovat vapaita lapsista.[9] Englanninkielisen termin otti ensimmäisenä käyttöön National Organization for Non-Parents -järjestö vuonna 1972.[10]

Vapaaehtoisesti lapsettomien osuus väestöstäMuokkaa

Väestöliiton tekemän tutkimuksen mukaan vapaaehtoisesti lapsettomina itseään pitää noin 3–5 prosenttia suomalaisista, miehistä hiukan useampi kuin naisista.[11][5] Vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen mukaan luku oli 14 prosenttia 20–34-vuotiaista.[12] Vuoden 2018 perhebarometrissä nollaa lasta ihanteinaan pitävien luku oli 12,3 prosenttia.[13] Vuonna 2018 20-29 vuotiaista lapsettomista 24 prosenttia piti ihanteenaan nollaa lasta.[13]

Vapaaehtoisen lapsettomuuden yleisyysMuokkaa

Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat tavallista useammin perheen esikoisia tai ainoita lapsia.[14] Vapaaehtoinen lapsettomuus on yleisempää kaupungeissa ja pääkaupunkiseudulla.[15]

Vapaaehtoinen lapsettomuus on yleisempää ei-parisuhteessa elävien keskuudessa, mutta parisuhteessa elävistä kahdeksan prosenttia ei aio tehdä lapsia.[6] Vapaaehtoinen lapsettomuus liitetään helposti pariskuntien toiveeksi jäädä ilman lapsia, mutta vapaaehtoisesti lapsettomaksi voi kutsua itseään myös yksineläjä, joka ei toivo lapsia tulevaisuuteensa ja huolehtii ehkäisystään.[16]

Vapaaehtoisen lapsettomuuden syitäMuokkaa

Vapaaehtoinen lapsettomuus on monipuolinen ilmiö ja päätöksen teon taustalla olevien tekijöiden kirjo on laaja.[17][18] Osa vapaaehtoisesti lapsettomista tietää varmaksi, ettei koskaan tule haluamaan lasta jo lapsuudestaan tai nuoruudestaan saakka.[2][19]

Vapaaehtoisesti lapsettomien on havaittu perustelevan lapsettomuuden valintaansa kahdesta näkökulmasta: joko lapsettomuus nähtiin vetovoimaisena tai äitiys luotaantyöntävänä.[20]

Ihminen voi valita lapsettomuuden esimerkiksi, koska ei tahdo parisuhdetta, lasta, ekologisista syistä, tai koska vastustaa ydinperhemallia.[21][22] Vapaaehtoisesti lapseton voi kokea lapsiperhe-elämän vastenmieliseksi.[23] Osa voi kokea ajatuksen lapsen hoidosta liian raskaaksi.[24][25] Hän voi kokea tiedossaan olevien perheellisten parisuhteet onnettomiksi ja kammoksua lapsiin liittyviä huolen tunteita.[23]

Lapsuudessa koettu perheväkivalta voi olla myös yksi syy.[26][27] Koulukiusaaminen voi myös vaikuttaa.[28] Ihminen voi katsoa, ettei itse sovi vanhemmaksi.[29] Osa sanoo syyksi sen, etteivät ole keksineet syytä sille miksi lapsia kannattaisi hankkia.[30]

Muita syitä lapsettomuuteen voivat olla perinnölliset terveysongelmat.[31] Feminististen näkemysten on todettu laskevan syntyvyyttä.[32] Vastenmielisyyden tunne lapsia kohtaan ja raskauden pelko voivat olla syynä vapaaehtoiseen lapsettomuuteen.[33]

Valintaan voi vaikuttaa työttömyys tai sen uhka.[34] Urasuuntautuminen voi olla yksi syy.[35] Merkityksellistä saattaa olla myös henkilön matala koulutustaso tai huono palkka.[36] Osa nuorista aikuisista voi kokea, ettei ole valmis vanhemmuuteen vaikka omistusasunto, vakituinen työ ja parisuhde olisikin.[29]

Vapaaehtoisesti lapseton voi myös katsoa lisääntymisen olevan itsekästä, ja he voivat kokea vanhemmuuden sosiaalisesti ja emotionaalisesti rajoittavana tekijänä.[29]

Vapaaehtoinen lapsettomuus voi kuulua individualistiseen elämäntapaan. Henkilökohtainen vapaus ja itsenäisyys koetaan tärkeiksi, eikä vapaaehtoisesti lapseton välttämättä koe tarvitsevansa lasta tullakseen onnelliseksi. Osa vapaaehtoisesti lapsettomista kokee tarvitsevansa paljon omaa aikaa, rauhaa, hiljaisuutta ja viihtyvänsä paremmin itsekseen, mutta toiset haluavat matkustaa ja katsovat, että lapsi estäisi sen.[37]

Vapaaehtoisesti lapseton voi kokea niin sanotun vauvakuumeen täysin itselleen vieraaksi asiaksi.[19] Vapaaehtoisesti lapseton ei välttämättä koe minkäänlaista hoivaviettiä vauvoja ja lapsia kohtaan, eikä pidä niitä söpöinä.[38][39] Osa vapaaehtoisesti lapsettomista suuntaa hoivaviettinsä lemmikkeihin ja monet ovatkin eläinrakkaita.[40]

Vapaaehtoisen lapsettomuuden taustalla ei yleensä ole lapsiin kohdistuva viha, vaan monet ovat tekemisissä lasten kanssa joko työn, sukulaisten tai ystävien perheen kautta.[41][28] Vapaaehtoisesti lapseton voi kokea lapsen enemmänkin uhkana sekä rajoitteena elämälleen, ja erityisesti naiset voivat kokea lapsen uhkaksi identiteetilleen; miehet taas ajattelevat lapsen olevan taakka, joka pitää elättää ja joka sitouttaa kielteisessä mielessä kotiin.[42]

Taustalla voi myös olla joutuminen uskonnon uhriksi.[39] Vapaaehtoisesti lapsettoman oma uskonnollisuus voi olla vähäinen.[43] Joissain tapauksissa kyse on kuitenkin vahvasta uskonnollisuudesta, jolle omistaudutaan uskonnollisesti suuntautuneen työn kautta ja vahvistusta lapsettomuuteen haetaan uskonnollisista teksteistä.[44]

Vapaaehtoisesti lapsettomien persoonallisuusMuokkaa

Tutkittaessa vapaaehtoisesti lapsettomien persoonallisuutta, he saivat sovinnollisuudessa ja ulospäinsuuntautuneisuudessa matalammat pisteet kuin ne, jotka halusivat tai joilla oli jo lapsia. Itsenäisyyden piirteissä vapaaehtoisesti lapsettomat saivat korkeammat pisteet kuin vertailuryhmä. Vapaaehtoista lapsettomuutta on perusteltu persoonallisuuden piirteillä, kuten ahdistuneisuudella, introversiolla, herkkyydellä ja perfektionismilla sekä kärsimättömyydellä, joita ei ole pidetty vanhemmille sopivina piirteinä.[45]

TutkimusMuokkaa

Ulkomainen tutkimusMuokkaa

Kansainvälisesti katsottuna vapaaehtoista lapsettomuutta käsittelevää tutkimusta löytyy 1970-luvulta saakka.[46]

Norjalaistutkimus vuodelta 2012 toteaa, että lapseton on usein varsin onnellinen yksilö.[47][48] Mielenterveysongelmien ei ole todettu tanskalaisessa tutkimuksessa vuonna 2012 olevan sen yleisempiä lapsettomilla kuin lapsen saaneillakaan, mutta lapsettomuuden on todettu lisäävän kuolleisuutta.[49]

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa vuonna 2017 vapaaehtoisen lapsettomuuden on todettu herättävän amerikkalaisissa voimakkaita ennakkoluuloja.[50][51]Yhdysvalloissa vuonna 2005 julkaistun haastattelututkimuksen mukaan miehet mainitsivat naisia useammin lapsettomuuden syyksi myös lasten hankkimisen vaatimat taloudelliset ja muut uhraukset.[52] Ulkomaisissa tutkimuksissa korkean koulutuksen ja lapsettomuuden välillä on todettu olevan yhteys.[53]

Psykologi Satoshi Kanazawa London School of Economicsista esitti vuonna 2013, että vähäinen äidinvaisto on yhteydessä korkeaan älykkyysosamäärään.[54]

Saksassa vuonna 2016 tehdyssä tutkimuksessa todetaan, että keski-ikäisillä lapsettomilla on enemmän ystäviä, kuin samanikäisillä lapsia saaneilla henkilöillä ja lapsettomien ystävyyssuhteet myös säilyvät paremmin iän karttuessa.[55]

Lundin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa vuodelta 2017 todetaan lapsen tekemättä jättämisen olevan merkittävin yksilötason ekoteko erityisesti suuren hiilijalanjäljen maissa.[31][56][57]

Suomalainen tutkimusMuokkaa

Suomessa vapaaehtoista lapsettomuutta on tutkittu vähän.[58] Tutkimuksessa on yleensä kiinnitetty huomiota vain joihinkin vapaaehtoisen lapsettomuuden puoliin, ja se on keskittynyt suurimmalta osin lääketieteeseen, jossa lapsettomuus on perinteisesti nähty vain hoitoa vaativana ongelmana.[58]

Väestöliiton tutkimuksen mukaan vapaaehtoiseen lapsettomuuteen vaikuttavat sopivan kumppanin puute, epävarmuus tulevaisuudesta ja pitkät opiskeluajat[59] Useiden tutkijoiden ja myös Väestöliiton kanta on se, että valtio ei voi eikä sen pidä puuttua ihmisten perhesuunnitelmiin.[54] Väestöliitosta on arveltu että ympäristösyyt toimivat ikään kuin hyvänä selityksenä vapaaehtoiselle lapsettomuudella.[60]

Suomalaisessa aikuisuutta koskeneessa tutkimuksessa vapaaehtoista lapsettomuutta on hiukan käsitelty yhtenä aikuisuuden piirteenä vuonna 2015.[61] Tutkimuksen mukaan vapaaehtoisesti lapsettomien ja lapsen tehneiden arvomaailmalla ei ole juurikaan eroa ja ajatus vapaaehtoisesti lapsettomasta itsekkäänä uraohjuksena on myytti.[62] Suomalaisten tutkimusten mukaan lapsettomuuden on todettu olevan yleisempää pienituloisten keskuudessa.[63]

OpinnäytteetMuokkaa

Vapaaehtoinen lapsettomuus on ollut useammankin opinnäytetyön aiheena viime vuosina ja useat opinnäytetyöt ovat keskittyneet syihin vapaaehtoisen lapsettomuuden taustalla.[64] Vapaaehtoisesta lapsettomuudesta on hakupalvelu Finnan mukaan valmistunut yliopistoista ainakin kaksikymmentä pro gradu-tutkielmaa, joista verkosta löytyy seitsemäntoista pro gradu-työtä. Pro graduja on tehty erityisesti sosiologian alalta, mutta myös yhteiskuntapolitiikan, kasvatustieteen, etnologian sekä sosiaali- ja kulttuuriantropologian aloilta.[65] Vapaaehtoisesta lapsettomuudesta on myös tehty kolme ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä.[66] Vapaaehtoisesta lapsettomuudesta on myös tehty yksi yliopiston kandidaatintyö yhteiskuntatutkimuksen alalta.[67]

Näiden lisäksi vapaaehtoista lapsettomuutta on käsitelty myös folkloristiikan pro gradu -työssä, joka käsittelee lapsettomuutta yleisellä tasolla.[68] Vapaaehtoista lapsettomuutta on sivuttu myös gradussa, joka käsittelee yhteiskunnallisia tekijöitä lasten hankinnassa.[69] Sitä on käsitelty myös ilmastoahdistusta koskevassa gradussa.[70] Aihetta on sivuttu myös miesten lapsettomuutta yleistasolla käsittelevässä hoitoalan opinnäytetyössä.[71]

Vapaaehtoisen lapsettomuuden eräitä perusteluita Agrillon & Nelinin katsauksen (2008) mukaan[72]
Perustelu Tutkimuksen tiedot
Vapaus lastenhoidon vastuusta, itsensä toteuttaminen, helpompi liikkuminen Houseknecht 1987, katsaus 29:sta eri tutkimuksesta[73]
Enemmän vapaa-aikaa ja resursseja käytössä May 1995[74]
Epäitsekkäät, kollektiiviset motiivit: huoli väestönkasvusta, epäilykset omista kyvyistä vanhempana, huoli lapsista jne. Houseknecht 1987[73]
Raskauteen ja synnytykseen liittyvät pelot Hird & Abshoff 2000[75]
Kulttuuri tukee naisten mahdollisuuksia eri rooleihin ja itsensä toteuttamiseen ISTAT Survey of Family and Social Subjects (2003)[76]

JärjestötMuokkaa

Vapaaehtoisesti lapsettomille on perustettu vuonna 2012 oma yhdistys, Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry.[77]

Yhdistyksen tarkoituksena on antaa vertaistukea toisille veloille, lisätä julkista keskustelua asiasta, edistää vapaaehtoisesti lapsettomien asemaa ja tasa-arvoa yhteiskunnassa ja laajentaa käsitystä perinteisestä perhemallista.[77] Yhdistys haluaa tehdä asiastaan hyväksytyn ja julkisen, väheksymättä perinteisiä perhemalleja, vihaamatta tai arvostelematta ketään.[78][79]

Yhdistys on koettu vapaaehtoisesti lapsettomien keskuudessa tärkeäksi.[80] Yhdistyksen jäsenluku on kuitenkin aika pieni, sillä vapaaehtoisesti lapsettomat kokevat valintansa henkilökohtaiseksi eivätkä näe tarvetta järjestäytyä sen takia.[81]

Yhdistyksen toimintaMuokkaa

Vuonna 2013 Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry vaati julkisessa kannanotossa steriloimislain ikärajan laskemista 25 vuoteen, kuten muissa Pohjoismaissa.[82] Steriloimislain muuttamisesta aloitettiin keväällä 2017 kansalaisaloite "Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta", jossa edustajina oli Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry:n jäseniä.[83] Kannatusilmoituksia kertyi vain 2 723 puolen vuoden aikana.[84]

Yhdistys ajaa lapsettomien etua asuntopolitiikassa.[54] Se on kiinnittänyt huomiota myös lapsettomien kohteluun sosiaaliturvan piirissä.[85]

Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry toteutti vuonna 2012 Tunti vanhukselle -kampanjan, joka sai jonkin verran huomiota mediassa.[86][87] Kampanjalla pyrittiin vähentämään vapaaehtoisesti lapsettomiin kohdistuvia ennakkoluuloja, mutta sillä haluttiin myös kannustaa viettämään aikaa yksinäisten vanhusten luona.[87][88]

EhkäisyMuokkaa

Vapaaehtoisesti lapsettoman tiedot ehkäisystä ovat usein hyvät.[89] Osa vapaaehtoisesti lapsettomista on kokenut abortin, osa suhtautuu aborttiin kielteisesti uskonnollisin perustein, ja osalle abortin tekeminen olisi itsestäänselvyys, mikäli tulisi raskaaksi.[90]

SterilisaatioMuokkaa

Pääartikkeli: Sterilointi

Osa vapaaehtoisesti lapsettomista hankkii sterilisaation. Vapaaehtoisesti lapsettomien syyt sterilisaation hankintaan ovat yleensä vahva sitoutuminen päätökseen tai tunteeseen, että henkilö ei tule haluamaan lapsia.[91] Sterilisaatio voidaan nähdä ratkaisuna vuosia jatkuneeseen ja elämänlaatua heikentäneeseen raskauden pelkoon.[92] Syynä saattaa olla myös uskonnollinen vakaumus.[93]

Suomessa ikäraja on kolmekymmentä vuotta, toisin kuin muissa Pohjoismaissa, joissa se on 25 vuotta, paitsi Tanskassa voi saada sterilisaation 18-24-vuotiaana kuuden kuukauden harkinta-ajan jälkeen.[94] [95] Vapaaehtoisesti lapsettomat katsovat Suomen lainsäädännön sterilisaatiota kohtaan olevan vanhanaikaista ja itsemääräämisoikeutta rajoittavaa.[96]

PolitiikkaMuokkaa

Yksittäiset poliitikot ovat satunnaisesti painostaneet ihmisiä lapsentekoon.[97] Heitä ovat olleet keskustan Matti Vanhanen, Eeva-Maria Maijala ja Liisa Hyssälä sekä SDP:n Antti Rinne.[36][98][99][100] Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat pitäneet lastentekoon kehottamista loukkaavana.[101][97]

Yhteiskunta kannustaa lasten tekoon erilaisin poliittisin tukitoimin ja samalla normalisoi lapsiperheen yhteiskunnan perusyksikkönä, jolloin vapaaehtoisesti lapsettomatkin osallistuvat tukitoimiin verovaroin.[102] Myös rakennuspolitiikan kohdalla on nähty ongelmia, mikä on käytännössä tarkoittanut sitä, että perheasuntoja väitetään rakennettavan liikaa.[11][103]

Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat usein arvomaailmaltaan liberaaleja ja pitävät ympäristö- sekä eläinoikeusasioita tärkeinä.[104]

AsenteistaMuokkaa

Asenteet vapaaehtoiseen lapsettomuuteenMuokkaa

Lasten hankinta näyttäytyy useimmille ihmisille asiana, jota ei edes osata kyseenalaistaa ja tämän vuoksi lapsettomaksi jäämistä ei edes ymmärretä ajatella vaihtoehtona. Tästä johtuu, että vapaaehtoinen lapsettomuus aiheuttaa toistuvasti ihmettelyä: muut voivat stigmatisoida vapaaehtoisen lapsettomuuden, sillä tätä valintaa ei pidetä sosiaalisen normin mukaisena.[105]

Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat kohdanneet vähättelyä elämäntapansa vuoksi. Yleensä se on ilmennyt siinä, että heidän oletetaan muuttavan mielensä.[11] Usein viitataan siihen, että sopivan puolison löytyessä voi muuttua mieli myös lastenteon suhteen.[106]

Vapaaehtoisesti lapsettomat joutuvat muita useammin perustelemaan omaa valintaansa.[21] Vapaaehtoisen lapsettomuuden on katsottu olevan enemmän naisia koskeva kysymys, koska äitiys ja naiseus liitetään mielikuvissa voimakkaasti toisiinsa.[107] Vapaaehtoisesti lapsettomien naiseus on kiistetty ja on syytetty, että he eivät ole oikeita naisia.[106] Vapaaehtoisesti lapseton nainen saa usein osakseen enemmän vihaa, kuin vapaaehtoisesti lapseton mies.[108] Vapaaehtoisesti lapsettomat joutuvat joskus myös häirinnän, syyllistämisen, painostuksen ja vihapuheen kohteeksi.[21][4]

Vapaaehtoinen lapsettomuus voi vaikeuttaa parisuhteen muodostamista.[109] Vapaaehtoinen lapsettomuus voi johtaa etääntymiseen sukulaisista, jos sukulaiset eivät ymmärrä ottaa valintaa tosissaan.[110] Joskus vanhemmat kuvittelevat tyttärensä lapsettomuuden johtuvan huonosta kasvatuksesta ja epäonnistumisestaan äitinä, mutta omien vanhempien suhtautuminen saattaa olla kuitenkin myönteisempää, kuin muiden sukulaisten.[111] Vapaaehtoinen lapsettomuus voi vaikeuttaa ystävyyssuhteita tai katkaista niitä.[112]

Yleisin vapaaehtoisesti lapsettomia vastaan esitetyn kritiikin sisältö on se, että he eivät tuota lisää veronmaksajia, heidän väitetään vihaavan lapsia ja olevan itsekkäitä.[4][113] Vapaaehtoista lapsettomuutta pidetään luonnottomuutena, tunteettomuutena, outona tai kypsymättömyytenä.[114] Heidän väitetään katuvan valintaansa myöhemmin.[115] Suhtautuminen on joissain tapauksissa ollut ihailevaa tai kadehtivaa silloin, kun vapaaehtoiseen lapsettomuuteen on liitetty huolettomuus, ja päätös vapaaehtoisesta lapsettomuudesta hyväksytään herkemmin, jos vapaaehtoisesti lapsettoman katsotaan olevan hieman erilainen ihminen, jonka elämä on tavallisesta poikkeavampaa tai merkityksellisempää.[116]

Vapaaehtoisesti lapsettomia on leimattu myös mielenhäiriöisiksi.[117] Heitä on pidetty myös kylminä ja oletetaan, että he viettävät holtitonta bile-elämää.[118] Yleinen kysymys on myös se, kuka heitä hoitaa, kun he ovat vanhoja.[87][110] Vapaaehtoisesti lapsettoman syliin saatetaan nostaa väkisin lapsi, tai selityksiä lapsettomuuteen voidaan tivata aggressiivisesti.[119] Vapaaehtoisesti lapsettomien seksuaalisuudesta ja seksielämästä kysellään ja sitä arvostellaan.[118]

Vapaaehtoisesti lapsettomille tarjotaan erään mielipidekirjoittajan mielestä yhteiskunnan suunnalta vain kahta roolia, surijan ja itsekkään.[120] Sen on todettu ärsyttävän myös ihan tuntemattomia.[104]

Tutkimuksissä on havaittu, että vähemmän traditionaaliset, nuoret, työllistetyt, naiset, ja sinkut suvaitsevat paremmin vapaaehtoista lapsettomuutta kuin traditionaaliset, vanhukset, työttömät, miehet sekä pariskunnat.[121]

Toisaalta tutkimusten mukaan näyttää siltä, että suomalaiset suhtautuvat suvaitsevaisesti vapaaehtoiseen lapsettomuuteen.[122] Tutkimuksen mukaan noin puolet suomalaisista hyväksyy vapaaehtoisen lapsettomuuden.[121] Kuitenkin noin 70 prosenttia pitää vapaaehtoisesti lapsettomien parien yleistymistä huonona asiana.[123]

Asenteet työpaikoillaMuokkaa

Työpaikoilla suhtautuminen vapaaehtoiseen lapsettomuuteen on usein myönteistä ja vapaaehtoisesti lapsettomia pidetään joustavina ja ahkerina työntekijöinä, jotka ovat vähän poissa.[124] Ongelmaksi on koettu, että joillakin työpaikoilla äidit ja isät saavat valita loma-aikansa ensin ja lapsettomia pyydetään jäämään ylitöihin.[118][109]Työnantajat ovat joissakin tapauksissa kyselleet mahdollisesta lastenteosta ja kun vastaus on ollut kielteinen, siihen on suhtauduttu epäuskoisesti.[125]

Työpaikan ilmapiiri voidaan kokea lapsettomia syrjiväksi erityisesti silloin, kun työpaikan enemmistöllä on lapsia. Tällöin työkaverit saattavat olla hyökkääviä, syyllistäviä tai ylenkatsovia lapsettomia kohtaan silloin, kun lapsettomuudessa on kyse vapaaehtoisuudesta. Lapsettomia on jätetty ulos kahvipöytäkeskusteluista, ja heistä on tuntunut siltä, ettei heitä oteta työyhteisöissä vakavasti.[126]

Päivähoitoalalla on esiintynyt suoranaista syrjintää työnantajan pitäessä saman koulutuksen omaavia perheellisiä työntekijöitä pätevämpinä kuin lapsettomia. Lastensuojelutyössä on tullut vastaan tilanteita, joissa perhe on kyseenalaistanut työntekijän ammattitaidon lapsettomuuden perusteella huostaanoton yhteydessä.[127] Lapsettomiin on kohdistunut syrjintää siltä osin, ettei aikataulutus jousta heidän vuokseen.[128]

Lääkäreiden asenteetMuokkaa

Lääkärit suhtautuvat joskus kielteisesti vapaaehtoisesti lapsettomien sterilisaatioaikeisiin.[129] Joissain tapauksissa lääkäri on ollut asiaton tai kieltäytynyt kirjoittamasta lähetettä.[130]

Jotkut lääkärit ovat vaatineet sterilisaatiota haluavalta naiselta aviomiehen suostumusta toimenpiteeseen, joskus jopa kirjallisena. Toisinaan siviilisäädylläkään ei ole ollut lääkäreille niin väliä, vaan lääkärit ovat vaatineet miehen suostumusta silloinkin, kun kyseessä ei ole ollut aviopuolisot, vaikka laissa puhutaan nimenomaan aviopuolisoista.[130] Yhteiskunnallinen näkemys naisten luontaisesta taipumuksesta äitiyteen on muotoutunut pitkälti lääketieteellisten käsitysten pohjalta.[131]

Osa lääkäreistä nostaisi 30 vuoden ikärajaa ylemmäksi ja vetoaa vaatimuksessaan katumisriskiin.[2] Jotkut lääkärit vastustavat sterilisaatiolain ikärajan laskua.[132] Toisinaan lääkäri ainoastaan kysyy, että ymmärtääkö potilas toimenpiteen lopullisuuden.[133]

Vapaaehtoisesti lapsettomien kohtaamisesta ei ole tehty selkeitä linjauksia sosiaali- ja terveydenhuollon alalla. Tällöin kohtaaminen jää työntekijän henkilökohtaisen suhtautumisen varaan.[134]

Kansainväliset asenteetMuokkaa

Lisääntyminen määrittyy monissa kulttuureissa naisen kunniaksi ja velvollisuudeksi. Esimerkiksi kehitysmaissa naisen asema on niin heikko, että mahdollisuutta lapsettomuuteen ei oikeastaan edes ole.[135]

Suhtautumisen vapaaehtoiseen lapsettomuuteen on todettu olevan myönteisintä Skandinaviassa sekä Länsi-Euroopassa, mutta kielteisintä se on Itä-Euroopassa.[136] EU-maissa keskimäärin neljä prosenttia miehistä ja kolme prosenttia naisista piti lapsettomuutta ihanteenaan.[137] Vapaaehtoinen lapsettomuus on melko harvinaista ympäri Eurooppaa, mutta maakohtaisia erojakin löytyy. Itä-Euroopan maista Bulgariassa, Latviassa ja Liettuassa vapaaehtoinen lapsettomuus näyttää olevan hyvin harvinainen ilmiö, sillä sen esiintyvyys on 18-40-vuotiaiden keskuudessa noin yhden prosentin luokkaa.[138]

Britanniassa syntyi pääministerikilpailun loppuvaiheilla poliittinen kohu pääministeri Theresa Mayn lapsettomuudesta.[120] Virossa lasten hankintaan kannustetaan valtion perhepolitiikalla, ja perinteisiä sukupuolirooleja pidetään arvossa. Lasten hankkimattomuutta paheksutaan.[139] Alankomaalaisen tutkimuksen mukaan 1960-luvulta 1990-luvulle vapaaehtoisen lapsettomuuden hyväksyntä nousi Hollannissa 20 prosentista 90 prosenttiin.[140] Kiinassa vapaaehtoinen lapsettomuus on harvinaista ja perheen ydin muodostuu lapsista.[141]

Vapaaehtoisesti lapsettomien oma asennoituminenMuokkaa

Vapaaehtoisesti lapsettomat kokevat ympäristön asenteet ja toistuvat kyselyt lapsista usein kielteisesti. Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat usein väsyneitä toistuviin kyselyihin, joutumiseensa selittelemään valintaansa, kyllästyneitä lapsenteon luonnollistamiseen ja siihen, että joutuivat jatkuvasti painottamaan päätöksensä pysyvyyttä. He kokevat kyselyt valintojensa väheksymisenä ja aliarvioimisena.[142][102]

Vapaaehtoisesti lapsettomilla itsellään on todettu olevan kaksi strategiaa selviytyä ihmisten suhtautumisesta johtuvista tilanteista, jotka ovat erilaisuuden kieltäminen ja erilaisuuden hyväksyminen. Erilaisuutensa kieltäjät voivat lykätä lastenhankintaa antaen toisten kuvitella, että he joskus hankkivat lapsia. He voivat myös kieltää ympäristöstä heijastuvat syytökset itsekkyydestä ja siitä, että he eivät pidä lapsista. Erilaisuutensa hyväksyjät taas näkevät oman erilaisuutensa etuna suhteessa niihin, joilla on lapsia. Lastenhankinta voi heidän näkemyksensä mukaan näyttäytyä alistumisena sosiaalisille normeille. He saattavat myös pitää vanhempia onnettomina ja ajatella heidän kielteisen suhtautumisen vapaaehtoista lapsettomuutta kohtaan johtuvan kateudesta.[143]

Heillä on todettu myös kolme strategiaa, joilla he ylläpitävät myönteistä identiteettiä: stigmojen vastustus, minimointi ja välttely. Vastustus viittaa vapaaehtoisesti lapsettoman statuksen esittämisen ihailtavana, mimimointi viittaa selityksiin, joilla kavennetaan poikkeamista ja välttely ilmenee selittelyä vaativien tilanteiden karttamisena.[144]

Asenteet synnytykseenMuokkaa

Sukupuolesta riippumatta vapaaehtoisesti lapsettomat voivat nähdä synnytyksen hyvin negatiivisena asiana. Molemmat sukupuolet käyttävät siitä sanaa kivulias ja vaarallinen sekä likainen ja sotkuinen. Miehet voivat nähdä sen luonnollisena tapahtumana, mutta naisten mielestä synnytyksellä ei välttämättä ole mitään tekemistä luonnon kanssa. Kumpaankin sukupuoleen vaikutti se, että he olivat kuulleet vastentahtoisesti kauhutarinoita synnytyksestä lähipiiriltään.[145]

Miehet osaavat asennoitua myös vanhemman asemaan, jolloin synnytys näyttäytyy positiivisena. Naiset näkevät synnytyksen enemmän oman ruumiillisuutensa näkökulmasta, muiden ihmisten synnytysten sijaan. Miehille synnytys on etäisempi tapahtuma, koska he eivät voi sitä itse suorittaa.[146]

Median vaikutus asenteisiinMuokkaa

Vapaaehtoinen lapsettomuus on saanut mediassa näkyvyyttä, mutta media välittää perhe-elämästä edelleenkin kuvaa sosiaalisena normina. Media on keskittynyt tuomaan vapaaehtoista lapsettomuutta esiin erilaisuutena sen sijaan, että se nähtäisiin vain yhtenä ihmisen ominaisuutena. TV-sarjoissa ja elokuvissa nähdään usein juoni, jossa nuoren naisen on mahdollista poiketa yhteiskunnan normeista, kunhan hän lopulta palaa valtavirtaan eli menee naimisiin ja saa lapsia.[147]

Paine lasten tekoon on suurempi median ja yhteiskunnan, kuin oman perheen puolelta.[148] Journalismi, jossa ollaan huolissaan syntyvyyden laskusta ja kansantaloudesta, on ollut nousussa.[148] Kärjistämällä saa vetäviä otsikoita, mutta samalla sen on todettu lisäävän syyttelyä lapsettomia kohtaan.[149]

Tutkimusten perusteella erilaiset mediat vaikuttavat tuovan vapaaehtoisen lapsettomuuden esiin ristiriitaisin tavoin. Toisaalta vapaaehtoisesti lapsettomien oma ääni pääsee kuuluviin ja he pääsevät kertomaan omista kokemuksistaan, mutta toisaalta vapaaehtoinen lapsettomuus näyttäytyy ongelmallisena ja vapaaehtoisesti lapsettomiin kohdistuva puhe on kriittistä sekä tuomitsevaa.[150] Yleisesti ottaen vapaaehtoiseen lapsettomuuteen liittyvät julkaisut ovat usein epävirallista materiaalia, kuten blogeja tai tarinajournalismia.[151]

Median katsotaan kertovan yhä perinteisen ydinperheen ja kaikkivoipaisen superäidin tarinaa.[8] Se kertoo tarinaa naisista ja pariskunnista, kun taas miesten kokemus mediassa jää vähemmälle huomiolle.[152] Toisaalta pääosin vapaaehtoiseen lapsettomuuteen suhtaudutaan mediassa myönteisesti.[153]

Uskonnollisten yhteisöjen asenteetMuokkaa

Evankelis-luterilaisen kirkon materiaalit eivät sisällä juuri mitään vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, mikä on herättänyt myös kritiikkiä.[154]

Nuorisoliikkeiden asennoituminenMuokkaa

Suomen partio kehitti ympäristöpelin, jossa vapaaehtoinen lapsettomuus on yksi vaihtoehto.[155][156] Asiasta nousi kohu, koska sen koettiin kannustavan vapaaehtoiseen lapsettomuuteen.[155][156]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Jouhkimo, Toni & Kokki, Ruut: Diskurssianalyysi vapaaehtoisesti lapsettomasta elämänpolitiikasta. Sosiologian pro gradu, Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Toni Jouhkimo & Ruut Kokki, 2000. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Huhtala, Taru: Vapaaehtoinen lapsettomuus sosiaalialalla työskentelevien naisten kokemana. Sosiaalialan opinnäytetyö, Tampereen ammattikorkeakoulu. Tampere: Taru Huhtala, 2015. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Salo, Anne: Lapsettomuus naisen tietoisena valintana. Yhteiskuntapolitiikan pro gradu, Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Anne Salo, 2001. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Lemmettylä, Arja: Yhteiskunnallisten tekijöiden merkitys lasten hankinnassa. Sosiaalipolitiikan pro gradu, Kuopion yliopisto. Kuopio: Arja Lemmettylä, 2009. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Uotila, Hannele: Vapaaehtoinen lapsettomuus- perinteet vastaan yksilöllistyminen. Kasvatustieteen pro gradu, Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Hannele Uotila, 1998. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Ervasti, Anniina: Vapaaehtoinen lapsettomuus ja sterilisaatio. Sosiaalialan opinnäytetyö, Diakonia-ammattikorkeakoulu. Anniina Ervasti, 2018. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Ykspetäjä-Remes, Terhi: Kirjoittaen kerrottu lapsettomuus. Folkloristiikan pro gradu, Turun yliopisto. Turku: Terhi Ykspetäjä-Remes, 2017. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Kuivalainen, Laura: Kun haikaraa ei kutsuta kylään. Sosiologian pro gradu, Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Laura Kuivalainen, 2014. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Autio, Laura: ”Lasten tekeminen olisi vienyt minulta mahdollisuuden elää haluamaani elämää”: tarinoita vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Kasvatustieteen pro gradu, Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Laura Autio, 2018. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Karppinen, Maria: Paras tapa olla nainen: vapaaehtoisesti lapsettomien naisten puheenvuoroja. Sosiologian pro gradu, Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Maria Karppinen, 2011. rajoitettu pääsy, vaatii kirjautumisen (PDF).
  • Laakkonen, Erja: Aikuisuuden kulttuuriset kuvat: 25–35-vuotiaiden naisten haastattelupuheissa ja naistenlehtiteksteissä. Publications of the University of Eastern Finland – Dissertations in Education, Humanities, and Theology – No 69. Joensuu: Erja Laakkonen, 2015. ISBN 978-952-61-1776-8. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Viherä, Siiri: Vapaaehtoisen lapsettomuuden perusteluja internetkeskusteluissa. Sosiologian pro gradu. Tampere: Siiri Viherä, 2010. metadata.
  • Väkeväinen Nina. Lapseton mieli, lapseton ruumis. Etnologian maisterivaiheen työ, Jyväskylän yliopisto 2019 Teoksen verkkoversio
  • Kuhmonen, Kukkumäki ja Lappalainen. Lapsettomuuden vaikutuksia miehen elämään. Hoitoalan opinnäytetyö, Tampereen ammattikorkeakoulu 2019. Teoksen verkkoversio
  • Marsch Lotta. Ikääntyvät vapaaehtoisesti lapsettomat. Sosiaali- ja terveysalan opinnäytetyö, Vaasan ammattikorkeakoulu 2020 Teoksen verkkoversio
  • Onnela Iines. Vapaaehtoinen lapsettomuus medissa, median kehysanalyysi Helsingin sanomien kirjoituksista. Sosiaalialan pro gradu, Jyväskylän yliopisto 2020. Teoksen verkkoversio
  • Jämsä Katri. "Mää en ole koskaan halunnut lapsia. Vapaaehtoinen lapsettomuus miesten ja naisten kokemana. Pro gradu. Itä-Suomen yliopisto 2020. Teoksen verkkoversio
  • Löytty Vilma. Perheen perustaminen ja ilmastoahdistus. Taloussosiologian pro gradu, Turun yliopisto 2020. Teoksen verkkoversio

ViitteetMuokkaa

  1. Ilonpilaaja. Ylioppilaslehti
  2. a b c Maria tiesi jo 10-vuotiaana, ettei halua lapsia Yle Uutiset. Viitattu 22.3.2017.
  3. a b Huhtala, 2015, s. 10
  4. a b c d Vapaaehtoisesti lapseton: "Minua on haukuttu itsekkääksi lehmäksi" Helsingin Uutiset. Viitattu 24.1.2017.
  5. a b Väestöliiton blogi
  6. a b Tiina Sormunen: ”Ei lapsielämää ole kaikille tarkoitettu” heili.fi. Viitattu 22.5.2018.
  7. The Childfree Life Time. Viitattu 2.3.2014 2014. (englanniksi)
  8. a b "Synnyttäminen ei ole kansalaisvelvollisuus" – Tältä syntyvyyskeskustelu tuntuu lapsettomasta kolmekymppisestä naisesta Yle Uutiset. Viitattu 18.2.2020.
  9. Kuivalainen, 2014, s. 5
  10. Agrillo, Christian & Nelini, Cristian: Childfree by choice: a review. Journal of Cultural Geography, 2008, 25. vsk, nro 3, s. 347. (englanniksi)
  11. a b c Maria Petterson: "Näin meitä lapsettomia syrjitään" (digilehden tilaajille) 13.2.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.3.2014.
  12. Lapsiperhearki houkuttelee entistä harvempia Yle Uutiset. Viitattu 16.11.2015.
  13. a b Touko 2018 Tietovuoto vaestoliitto.fi. Viitattu 23.8.2019.
  14. Jouhkimo & Kokki, 2000, s. 10
  15. Vapaaehtoinen lapsettomuus yleistyy Suomessa vaestoliitto.fi. Viitattu 27.11.2016.
  16. Jämsä 2020,s. 23
  17. ”Et tiedä rakkaudesta mitään ennen lapsia” - vapaaehtoisesti lapseton kuulee karuja kommentteja iltalehti.fi. Viitattu 13.10.2018.
  18. Huhtala, 2015, s. 12
  19. a b Ykspetäjä-Remes, 2017, s. 45
  20. Autio, 2018, s. 8
  21. a b c Jalagin K. Valinnan vapaus ja yhdenmukaisuuden pakko : vapaaehtoinen lapsettomuus internetkeskusteluissa Pro gradu 2008, University of Helsinki, Department of Sociology
  22. ”Olen aina tiennyt, etten halua lapsia” Yle Uutiset. Viitattu 12.10.2016.
  23. a b Tämän takia en halua lasta Me Naiset. 25.10.2015. Viitattu 25.6.2017.
  24. "Tajusin 10-vuotiaana, ettei lapsia tarvitse hankkia" - Aloite steriloimisiän laskusta kerää nihkeästi kannatusta Kaleva.fi. Viitattu 26.6.2017.
  25. "Minä ja vaimo emme jaksa lastenhoitoa" – sterilisaation helpottamista ajetaan kansalaisaloitteella Aamulehti. 13.8.2017. Viitattu 14.8.2017.
  26. Heikki Kemppainen: Tutkimus: Isoveli teki lapsettomaksi Lappeenrannan Uutiset. Viitattu 25.6.2017.
  27. Salo, 2001, s. 42
  28. a b Sonja, 34, on päättänyt, ettei koskaan hanki lapsia – yhä useampi suomalaisnainen tekee saman ratkaisun: ”En halua vangiksi elämään, jota en halua” mtv.fi. Viitattu 27.8.2018.
  29. a b c Pirjo Tiihonen: Lykkäystä tai vahva ei: näin yhä useampi suhtautuu lastensaantiin savonsanomat.fi. Savon Sanomat. Viitattu 25.6.2017.
  30. Akateeminen nainen ei halua lapsia kauppalehti.fi. Viitattu 25.6.2017.
  31. a b Lisääntymättä paras? maailmankuvalehti.fi. Viitattu 21.6.2018.
  32. Salo, 2001, s. 29
  33. Uotila, 1998, s. 32
  34. Vauvakaipuu ei kosketa kaikkia vaestoliitonblogi.com. Viitattu 14.3.2016.
  35. Salo, 2001, s. 46
  36. a b Lapsetta Vihreä Lanka. 18.2.2017. Viitattu 25.6.2017.
  37. Kuivalainen, 2014, s. 49–51
  38. Toimittajalta: Lapseton, omasta tahdosta Lapin Kansa. 3.2.2017. Viitattu 25.6.2017.
  39. a b Vanhoillislestadiolaisuuden jättänyt Maria: ”Kun ymmärsin lopulta olevani uskonnon uhri, häpeä hellitti” Kotiliesi.fi. 11.6.2017. Viitattu 25.6.2017.
  40. Salo, 2001, s. 61–62
  41. Jouhkimo & Kokki, 2000, s. 72
  42. Uotila, 1998, s. 28
  43. Jouhkimo & Kokki, 2000, s. 11
  44. Salo, 2001, s. 47–48
  45. Autio, 2018, s. 8
  46. Väkeväinen: ', s. 3. , 2019.
  47. ”En ymmärrä, miksi ihmiset tekevät lapsia” – ymmärrätkö sinä? Me Naiset. 28.8.2016. Viitattu 26.11.2016.
  48. Older people just as happy without children sciencenordic.com. Viitattu 26.11.2016. (englanniksi)
  49. Lapsettomat saattavat kuolla nuorempina Yle Uutiset. Viitattu 25.6.2017.
  50. Tutkimus selvitti, millaisiin pariskuntiin kohdistuu eniten vihaa Voice.fi. 6.3.2017. Viitattu 26.6.2017.
  51. Study finds participants feel moral outrage toward those who decide to not have children ScienceDaily. Viitattu 26.6.2017. (englanniksi)
  52. Kristin, Park: Choosing Childlessness: Weber’s Typology of Action and Motives of the Voluntarily Childless. Sociological Inquiry, 2005, 75. vsk, s. 372-402. DOI 10.1111/j.1475-682X.2005.00127.x. tiivistelmä verkossa Viitattu 2.3.2014. (englanniksi)
  53. Huhtala, 2015, s. 11
  54. a b c Fiksut naiset eivät halua lapsia – Laskeeko kansakunnan älykkyys, kuka hoitaa vanhukset? Suomenkuvalehti.fi. 12.11.2016. Viitattu 13.11.2016.
  55. Vapaasti lapseton Image/apu.fi. 18.6.2019. Viitattu 24.6.2019.
  56. Lapsen hankkimisen ilmastovaikutuksista puhuminen menee helposti tunteisiin Yle Uutiset. Viitattu 9.9.2019.
  57. Seth Wynes, Kimberly A. Nicholas: The climate mitigation gap: education and government recommendations miss the most effective individual actions. Environmental Research Letters, 2017-7, nro 7, s. 074024. doi:10.1088/1748-9326/aa7541. ISSN 1748-9326. Artikkelin verkkoversio. en
  58. a b Jouhkimo & Kokki, 2000, s. 2
  59. Tutkimus: Mikä saa suomalaiset hankkimaan lapsia? vaestoliitto.fi. Viitattu 18.7.2020.
  60. Nämä naiset eivät tee lapsia, koska haluavat pelastaa maapallon – “En synnytä yhtään kuluttajaa lisää” Yle Uutiset. Viitattu 12.2.2018.
  61. Laakkonen, 2015, s. 220, 261
  62. Vapaaehtoinen lapsettomuus ei vain valinta – lapsettomuudesta saa kuulla vielä steriloitaessakin mtv.fi. Viitattu 14.4.2018.
  63. Huhtala, 2015, s. 11
  64. Löytty: ', s. 13. , 2020.
  65. Jämsä: ', s. 4. , 2020.
  66. Jämsä: ', s. 4. , 2020.
  67. Elli Torikka: Sisällönanalyysi tunteista keskustelussa vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ((Ei luettavissa) Yhteiskuntatutkimus kandidaatintyö) 2020. Tampereen yliopisto.
  68. Ykspetäjä-Remes, 2017, s. 1
  69. Arja Lemmettylä: Yhteiskunnallisuus ja lasten hankinta (pro gradu) Kuopion yliopisto.
  70. Ilmastoahdistus ja perheenperustaminen, gradu utupub.fi.
  71. Kuhmonen, Kukkumäki ja Lappalainen 2019
  72. Agrillo, Christian & Nelini, Cristian: Childfree by choice: a review. Journal of Cultural Geography, 2008, 25. vsk, nro 3, s. 350-351. (englanniksi)
  73. a b Sussman, M.B. & and Steinmetz, S.K. (toim.): ”S. K. Houseknecht: Voluntary childlessness”, Handbook of marriage and the family, s. 369-395. New York: Plenum Press, 1987. (englanniksi)
  74. May, E. T.: Barren in the promised land: childless Americans and the pursuit of happiness. Cambridge: Harvard University Press, 1995. (englanniksi)
  75. Hird, M. J. & Abshoff, K.: Women without children: a contradiction in terms?. Journal of Comparative Family Studies, 2000, 31. vsk, nro 3, s. 347-376. (englanniksi)
  76. Meggiolaro, S. & Ongaro, F.: Choosing to be childfree: individual and contextual factors. Rivista di Studi Familiari, Special Issue: Childfree, 2007, 12. vsk, nro 1, s. 57-70. (englanniksi)
  77. a b Heli Koivuniemi: Lapseton nainen: Miksi lapsi tehdään huostaanotettavaksi? Vantaan Sanomat 14.1.2013
  78. Ilmastonmuutosta ei ehkä voi pysäyttää yle.fi. Viitattu 12.10.2016.
  79. Lapsettomat eivät halua lietsoa lapsivihaa Yle Uutiset. Viitattu 28.11.2016.
  80. Huhtala, 2015, s. 46–47
  81. “Onhan se surullista, jos suomalaiset kuolevat sukupuuttoon, mutta…” – kolme naista kertoo, miksi he eivät halua lapsia Yle Uutiset. Viitattu 15.10.2019.
  82. Härkönen, Simo: Vapaaehtoisesti lapsettomat: Sterilisaation ikärajaa alemmas 2.4.2013. Itä-Savo. Viitattu 2.3.2014.
  83. Kansalaisaloitepalvelu - Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta Kansalaisaloitepalvelu. Viitattu 22.3.2017.
  84. Kansalaisaloitepalvelu - Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta Kansalaisaloitepalvelu. Viitattu 18.7.2020.
  85. Ervasti: {{{Nimike}}}, s. 7. , 2018.
  86. Jonna Rusanen: Kampanja auttaa: Näin pääset tervehtimään yksinäistä vanhusta Keskisuomalainen. Viitattu 25.9.2017.
  87. a b c Lapset eivät tuo vanhuuden turvaa Yle Uutiset. Viitattu 28.11.2016.
  88. toimitus: Kampanja yksinäisten vanhusten hyväksi Seinäjoen Sanomat. Viitattu 25.9.2017.
  89. Jouhkimo & Kokki, 2000, s. 11
  90. Salo, 2001, s. 55–56
  91. Väkeväinen 2019, s. 13
  92. Väkeväinen 2019, s. 77
  93. Väkeväinen 2019, s. 77
  94. Vapaaehtoisesti lapsettoma: Sterilisaation ikäraja on liian korkea. Helsingin Uutiset
  95. Ændrede regler om sterilisation socialmedicin.rm.dk. Viitattu 25.6.2018. (tanskaksi)
  96. Piia Leino, Jessica Suni: Vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvanut Maria: "Tajusin 10-vuotiaana, ettei lapsia tarvitse hankkia" KSML.fi. Keskisuomalainen. Viitattu 26.6.2017.
  97. a b Vapaaehtoisesti lapsettoman mieli ei muutu politiikalla, mutta painostus loukkaa: ”Asenne on, että nainen on nainen vain ollessaan äiti” Aamulehti. 14.4.2018. Viitattu 15.4.2018.
  98. Eeva-Maria Maijala: Oli oikein puhua synnytystalkoista verkkouutiset.fi. 3.8.2018. Viitattu 21.3.2018.
  99. Antti Rinne, 54, kehottaa suomalaisia ”synnytystalkoisiin” – sanavalinta tyrmistyttää ja hävettää demareitakin Helsingin Sanomat. 23.8.2017. Viitattu 23.8.2017. (Vain tilaajille)
  100. Lemmettylä, 2009, s. 6
  101. Sdp:n Antti Rinteen puhe synnytystalkoista loukkasi monia: ”Asiaan liittyy paljon surua, kipua ja toiveita” Ilta-Sanomat. 26.8.2017. Viitattu 27.8.2017.
  102. a b Jouhkimo & Kokki, 2000, s. 59
  103. Syrjiikö Helsinki lapsettomia? – vuokratonttiarpajaisiin voivat osallistua vain perheet joissa on lapsi HS.fi. Viitattu 29.10.2015. (Vain tilaajille)
  104. a b Vapaaehtoinen lapsettomuus voi ärsyttää jopa tuntemattomia – Moni lapseton väittääkin, ettei pysty saamaan lapsia, jotta ”sun mieli muuttuu” -puheet vähenevät Aamulehti. 14.4.2018. Viitattu 15.4.2018.
  105. Kuivalainen, 2014, s. 33–34
  106. a b Oikeus omaan kehoon – ei lapsia! yle.fi. Viitattu 25.6.2017.
  107. Jouhkimo & Kokki, 2000, s. 14
  108. Toimittajalta: Lapsettomana pysyttelevä nainen herättää raivoa Yle Uutiset. Viitattu 19.11.2018.
  109. a b Vapaaehtoisesti lapseton kertoo: "Sterilisaation jälkeen pidin lapsettomuusjuhlat" Cosmopolitan. 20.4.2017. Viitattu 25.6.2017.
  110. a b Valintana lapsettomuus Anna.fi. 16.1.2007. Viitattu 26.6.2017.
  111. Salo, 2001, s. 66–68
  112. Huhtala, 2015, 39–40
  113. Psykologi: ”Ketään ei tulisi painostaa äitiyteen eikä yksinasuvia parisuhteeseen – toisten valintoja pitäisi yrittää ymmärtää” Kodin Kuvalehti. 3.1.2019. Viitattu 4.1.2019.
  114. Kuivalainen, 2014, s. 33
  115. Salo, 2001, s. 64
  116. Huhtala, 2015, s. 42
  117. Mira TiirikainenPuheenvuoro, Uusisuomi.fi (Internet Archive)
  118. a b c Lapsettomana onnellisempi? TS Hyvinvointi. Viitattu 27.9.2017.
  119. Lapsettomuus, downshiftaus, sinkkuus: miksi toisten elämänvalinnat ärsyttävät? Me Naiset. Viitattu 23.2.2016.
  120. a b Paavi Johanna: Maailma tarvitsee myös lapsettomia kirkkojakaupunki.fi. Viitattu 21.3.2018.
  121. a b Jämsä 2020, s. 46
  122. Nollan lapsen unelma Aviisi. Viitattu 23.2.2016.
  123. Moni vela elää kaapissa yle.fi. Viitattu 21.12.2018.
  124. Huhtala, 2015, s. 35
  125. Salo, 2001, s. 69
  126. Kuhmonen, Kukkumäki ja Lappalainen 2019, s. 16
  127. Huhtala, 2015, s. 34–37
  128. Ihminen, joka rikkoo roolit, ansaitsee kärsiä? mtv.fi. Viitattu 11.4.2018.
  129. Sterilisaatiota pitää anoa Kaleva.fi. Viitattu 27.11.2016.
  130. a b Suomi vuonna 2017: Kun nainen haluaa sterilisaation, mieheltä pyydetään suostumus Yle Uutiset. Viitattu 16.7.2017.
  131. Väkeväinen 2019, s. 30
  132. Piia Leino, Jessica Suni: Vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvanut Maria: "Tajusin 10-vuotiaana, ettei lapsia tarvitse hankkia" KSML.fi. Keskisuomalainen. Viitattu 26.6.2017.
  133. Siiri Enoranta teetti sterilisaation heti, kun se oli mahdollista Me Naiset. 28.6.2018. Viitattu 29.6.2018.
  134. Marsch 2020, s. 42
  135. Marsch 2020, s. 19
  136. Kuivalainen, 2014, s. 35
  137. Vapaaehtoinen lapsettomuus ei ole yleistynyt Euroopassa vaestoliitto.fi. Viitattu 26.4.2018. (englanniksi)
  138. Onnela 2020, s. 10
  139. Toimittajalta: Olen yli kolmekymppinen lapseton nainen Yle Uutiset. Viitattu 18.2.2020.
  140. Jämsä 2020, 47
  141. “Ilman lapsia ei ole toivoa” – Kiinassa elää yli miljoona perhettä, joiden ainoa lapsi on kuollut Yle Uutiset. Viitattu 7.9.2019.
  142. Huhtala, 2015, s. 39
  143. Kuivalainen, 2014, s. 34
  144. Autio 2018, s. 10
  145. Jämsä 2020, s. 78 }}
  146. Jämsä 2020, 96
  147. Huhtala, 2015, s. 44–45
  148. a b En jaksaisi keskustella hedelmällisyydestäni – Miten yli 30-vuotiaasta lapsettomasta naisesta tuli syyllinen? yle.fi. Viitattu 8.4.2018.
  149. Anne Salomäki, STT: Vapaaehtoisesti lapseton Ester, 31, kohtasi vastustusta: "Ei lapsettomalle sterilointia tehdä" Keskisuomalainen. Viitattu 2.1.2019.
  150. Onnela 2020, s. 19
  151. Ervasti, 2018, 15
  152. Onnela 2020, s. 19
  153. Onnela 2020, s. 73
  154. Ervasti, 2018, s. 16
  155. a b Kannustaako Suomen Partiolaiset vapaaehtoiseen lapsettomuuteen? iltalehti.fi. Viitattu 25.11.2019.
  156. a b Partion ympäristöpelissä vapaaehtoinen lapsettomuus on ilmastoteko aamulehti.fi. Viitattu 25.11.2019.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Sonck, Mikaela. Utan om barnslöshet och barnfrihet. Södeström 2011.
  • Adolfsson, Josefine. Ingens mamma : tolv kvinnor om barnfrihet. Atlas 2013.
  • Daum, Meghan. Selfish, shallow, and self-absorbed : sixteen writers on the decision not to have kids. Picador 2015.
  • Day, Jody. Living life unexpected : 12 weeks to your plan B for a meaningful and fulfilling future without children. Bluebird books 2016.
  • Nikkanen Hanna ym. Hyvän sään aikana. Into Kustannus 2017.
  • Malaty Nefertiti. Ei äitimateriaalia. Reuna kustanne 2018.
  • Kontkanen Minna. Vapaaehtoisesti lapsettomat. Karisto 2018.
  • Heti Sheila. Motherhood. Harvill Secker 2018
  • Hooli Niku ja Nieminen Anna-Sofia. Aikuisten perhe: Miksi valitsemme lapsettomuuden?. Kosmos 2019.
  • Maksimainen Heini. Vauvattomuusbuumi: Kun lakkasimme lisääntymästä. Atena 2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa