Onnellisuus

läpitunkeva miellyttävä tunne
Tämä artikkeli käsittelee tunnetta. Onnellisuus on myös Ismo Alanko Teholla -duon albumi

Onnellisuus on tunne, johon liittyy tyytyväisyys omaan elämään, subjektiivinen hyvinvointi, elämänlaatu ja erilaiset positiiviset tunteet (esim. kiitollisuus, ilo, mielihyvä) sekä negatiivisten tunteiden (esim. masentuneisuus, krooninen stressi) vähyys.

Onnen hetki. James Goodwyn Clonney, 1847.

Onnellisuuden on kuvattu olevan myös "läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää"[1]lähde tarkemmin? tai "ilon, tyytyväisyyden ja hyvinvoinnin kokemus yhdistettynä käsitykseen siitä, että elämä on hyvää, merkityksellistä ja arvokasta"[2]. Abstraktina käsitteenä onnellisuudelle ja sen lähikäsitteille on kuitenkin esitetty monia erilaisia kuvauksia aina antiikin filosofiasta lähtien.

Pitkän aikavälin onnellisuuden eroista ihmisten välillä noin 50 % voidaan selittää geeneillä, noin 10 % ulkoisilla olosuhteilla ja noin 40 % ihmisen omalla toiminnalla.[3] Esimerkiksi terveyttä, hyviä ihmissuhteita, turvallisuutta ja perustoimeentuloa pidetään kaikkialla maailmassa tärkeinä onnellisuuden kannalta.[4]

EsiintyvyysMuokkaa

Keskimääräinen tyytyväisyys elämään ei ole muuttunut merkittävästi lähes 100 vuoden aikana.[5] Vuonna 2020 maiden välisessä vertailussa suomalaiset (7,9/10), islantilaiset (7,6/10), tanskalaiset (7,5/10), sveitsiläiset (7,5/10) ja hollantilaiset (7,5/10) antoivat elämälleen keskimäärin korkeimman arvosanan. Huonoimman arvosanan antoivat kambodialaiset (4,4), intialaiset (4,2), jordanialaiset (4,1), tansanialaiset (3,8) ja zimbabwelaiset (3,2).[6]

Vuonna 2006 Suomi kuului myös maailman kymmenen onnellisimman kansakunnan joukkoon. Asteikolla 0–10 suomalaisten ilmoittama onnellisuuden keskiarvo oli hieman alle 8.[7] Samana vuonna The Happy Planet Index -tutkimuksessa Suomi oli Euroopan maista jaetulla viidennellä sijalla yhdessä Ruotsin kanssa.[8] Vuoden 2007 tutkimuksessa Suomi sijoittui Euroopan maista toiseksi.[9] Toisen vuonna 2007 julkaistun New Economics Foundationin ja Maan ystävien teettämän tutkimuksen mukaan islantilaiset elivät pitkän ja onnellisen elämän, kun taas virolaiset jäivät hännille eurooppalaisten maiden vertailussa, ja suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset olivat tyytyväisimpiä elämäänsä.[10]

SyytMuokkaa

Pitkän aikavälin onnellisuuden eroista ihmisten välillä noin 50 % voidaan selittää geeneillä, noin 10 % ulkoisilla olosuhteilla ja noin 40 % ihmisen omalla toiminnalla.[3] Subjektiivisen ja psykologisen hyvinvoinnin muuttaminen pysyvästi onnistuu helpommin omaa toimintaa kuin olosuhteita muuttamalla.[11]

Onnellisuuteen vaikuttaviin olosuhteisiin (noin 10 % vaihtelusta) kuuluvat valtiokohtaiset, maantieteelliset ja kulttuuriset tekijät; ikä, sukupuoli, etninen ryhmä ja muut demografiset tekijät; yksilöhistoria, kuten lapsuuden traumat, auto-onnettomuudet tai arvovaltaiset palkinnot; sekä elämäntilanne, kuten siviilisääty, ammatti, työpaikan varmuus, tulot, terveys ja uskonnollisuus.[3] Tyypillisesti jopa elämää runsaasti muuttavilla tapahtumilla on paljon pienempi vaikutus onnellisuuteen kuin luullaan.[5] Onnellisuuseroja valtioiden välillä ennustavat erityisesti tulot (bruttokansantuote henkeä kohden), elinajanodote, vapaus, anteliaisuus, sosiaalinen tuki ja vähäinen korruptio.[6][12]

Suurtenkin elämänmuutosten on perinteisesti katsottu vaikuttavan onnellisuuteen vain hyvin tilapäisesti, mutta uudemmat havainnot ovat haastaneet tätä käsitystä. Esimerkiksi lottovoitot ja halvaantuminen ovat olleet aiemmissa tutkimuksissa yhteydessä onnellisuuteen vain lyhytaikaisesti ja onnellisuuden tason on havaittu palautuvan muutosta edeltäneelle tasolle.[13] Tuoreemmissa suurissa paneelitutkimuksissa on taas havaittu, että avioero, puolison kuolema, työttömyys, vammautuminen ja vastaavat tapahtumat ovat muuttaneet subjektiivista hyvinvointia pitkäaikaisesti ja palautuminen on jäänyt keskimäärin vain osittaiseksi (synnynnäisistä tekijöistä riippuen).[14] Esim. keskisuuren lottovoiton (1 000–120 000 puntaa) on havaittu lisäävän psyykkistä hyvinvointia noin 1,4 GHQ-pistettä vielä kaksi vuotta tapahtuman jälkeenkin.[15]

Psykologiset tekijätMuokkaa

Kognitiiviset harhatMuokkaa

Väärinkäsitykset onnellisuutta lisäävistä tekijöistä ovat yleisiä ja tämä vähentää itsessään onnellisuutta (engl. miswanting, virhehaluaminen). Väärinkäsitykset syntyvät ainakin neljän kognitiivisen harhan seurauksena:[5]

  • Vertailu: Aivoilla on taipumusta käyttää helppoja mutta epäoleellisia vertailukohtia. Esim. omaa elämäntilannetta arvioidaan usein verrattuna tuttujen tai julkisuuden henkilöiden elämäntilanteeseen (engl. social comparison) tai omaan aiempaan elämäntilanteeseen.
  • Sopeutuminen (engl. hedonic adaptation, habituation): Aivoilla on taipumusta sopeutua samana pysyviin ja toistuviin ärsykkeisiin. Esim. jonkin samana pysyvän esineen tuottamalla mielihyvällä tai ilolla on taipumusta laskea ajan kuluessa.
  • Sopeutumiskyvyn aliarviointi: Ihmisillä on taipumusta aliarvioida heidän oma kykynsä sopeutua uusiin elämäntilanteisiin (engl. impact bias). Esim. lottovoiton tai vammautumisen aiheuttama muutos onnellisuudessa ei ole todellisuudessa niin suuri kuin ajatellaan. Tämä harha koskee erityisesti negatiivisia tapahtumia, eli negatiiviset tapahtumat eivät todellisuudessa vähennä onnellisuutta niin paljon kuin kuvitellaan (tai ollenkaan).
  • Nopeat virhepäätelmät (engl. jumping to conclusions): Aivojen tekemät intuitiiviset päätelmät ovat usein virheellisiä ja liian itsevarmoja ja jäävät kyseenalaistamatta.

KiitollisuusMuokkaa

Kiitollisuus on yksi vahvimmista hyvinvointia ja onnellisuutta ennustavista tekijöistä. Se lisää itsearvostusta ja hyviä ihmissuhteita ja vähentää kateutta, pettymystä, sosiaalista vertailua, narsistisuutta, kyynisyyttä ja materialismia. Kiitollisemmat ihmiset nukkuvat paremmin, heillä on vähemmän masennusta, riippuvuuksia ja uupumusta, ja he kykenevät käsittelemään paremmin traumaattisia kokemuksia. Kiitollisuus tunteena on kehittynyt evoluutiossa todennäköisesti biologisesta palkitsevasta signaalista, jonka tehtävä oli lisätä vastavuoroisuutta ja yhteistyötä erityisesti kädellisillä. Kyky tuntea kiitollisuutta vaihtelee muun muassa geenien, persoonallisuuden ja kulttuurin mukaan, mutta on myös muutettavissa aktiivisesti harjoittelemalla (kts. Toimenpiteet).[16] Jo Demokritos arvioi, että ihminen on onnellinen, kun hän ei sure sitä, mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on.[7]

YstävällisyysMuokkaa

Onnellisemmat ihmiset ovat motivoituneempia olemaan ystävällisiä, huomioivat enemmän ystävällisiä eleitä, omaavat enemmän ystävällisyyteen liittyviä muistoja ja käyttäytyvät ystävällisemmin.[5][17]

PeruslepotilaMuokkaa

Mieli harhailee (engl. mind wandering) keskimäärin noin 50 % valveillaoloajasta. Tämän peruslepotilan luo ns. valve-lepotilan hermoverkko (engl. default mode network). Peruslepotila tyypillisesti vähentää onnellisuutta.[5]

KasvumielentilaMuokkaa

Ihmiset, jotka uskovat ja keskittyvät enemmän kykyynsä oppia ja kehittyä (tulosten ja epäonnistumisten sijaan) ovat tyypillisesti onnellisempia. Tätä kutsutaan kasvumielentilaksi (engl. growth mindset).[5]

Sosiaaliset tekijätMuokkaa

Sosiaaliset yhteydet lisäävät onnellisuutta jopa silloin, kun ihmiset ennakoivat niiden vähentävän onnellisuutta (esim. kiusallisiksi koetut jaetut kokemukset ja lyhyet kontaktit tuntemattomien kanssa).[5]

Parisuhteessa elävien on todettu olevan keskimäärin onnellisempia kuin yksin elävien. Edellä mainittu pätee erityisesti miehiin.[18] Naimisissa olevat ovat onnellisempia lähes joka mittarilla.[19] On kuitenkin myös havaittu, että naimisissa olevat ovat merkittävästi onnellisempia vain noin 2 vuoden säteellä hääpäivästä, minkä jälkeen ero kaventuu.[5] Psykoanalyysin kehittäjän Sigmund Freudin mukaan rakkaus ja työ olivat tärkeimmät onnen lähteet.lähde?

Lasten vanhemmat ovat onnettomampia kuin lapsettomat ihmiset, mutta tilanne muuttuu päinvastaiseksi, kun lapset muuttavat pois kotoa.[19]

Biologiset tekijätMuokkaa

  • Terveys[17]
  • Uni[5]
  • Liikunta[5]
  • Luonto: Suomalaiset arvostavat usein luontoa ja rauhaa onnellisuuden lähteinä.[4]
  • Keho: Onnellisuus ei ole yhteydessä kehon kauneuteen tai mihinkään kehotyyppiin. Esimerkiksi painonpudotustutkimuksissa onnistuneen painonpudotuksen on havaittu olevan yhteydessä pikemminkin suurempaan mielialan laskuun. Myös kosmeettisen kirurgian on havaittu heikentävän monia terveyteen liittyviä muuttujia.[5]

Taloudelliset tekijätMuokkaa

TyöMuokkaa

Ihmiset raportoivat tyypillisesti olevansa onnellisempia töissä kuin passiivisina vapaa-ajalla, mutta uskovat asian olevan päinvastoin. Toisaalta, toiveena olevan työn (usein korkeampi palkkaisempi tulotasosta riippumatta) saaminen näyttää vaikuttavan onnellisuuteen hyvin vähän.[5]

Työn valinnalla on kuitenkin väliä joiltakin osin. Onnellisuuden kannalta on ainakin tärkeää, että työntekijä saa käyttää työssään omia luonteenomaisia vahvuuksiaan. Tällaisiin vahvuuksiin voivat kuulua muun muassa kauneuden ja taidokkuuden arvostaminen, rohkeus, luovuus, kansalaisuus (engl. citizenship), uteliaisuus, oikeudenmukaisuus, anteeksianto, kiitollisuus, rehellisyys, toiveikkuus, vaatimattomuus, huumori, harkintakyky, ystävällisyys, johtamiskyky, rakkaus, oppiminen, moraali (engl. integrity), periksiantamattomuus, perspektiivi (erilaisten näkökulmien huomioiminen), harkitsevaisuus (engl. prudence), itsekontrolli, sosiaalinen älykkyys, hengellisyys, ryhmätyö ja innokkuus. Aktivoituvien vahvuuksien lisäksi työ voi lisätä onnellisuutta jonkin aktiviteetin luoman ns. flow-tilan kautta. Esim. työntekijä voi saavuttaa flow-tilan tyypillisimmin silloin, kun hän tekee jotakin keskittymistä vaativaa ja sopivan haastavaa tehtävää, jossa hän on hyvin taitava ja joka on itsessään palkitsevaa (eli tehtävää ei tehdä esim. palkan vuoksi).[5]

Osa-aikatyön tekeminen lisää tutkimusten mukaan äitien onnellisuutta kokopäiväiseen kotiäitiyteen tai työntekoon verrattuna[20]. Psykoanalyysin kehittäjän Sigmund Freudin mukaan tunnetusti työ ja rakkaus olivat tärkeimmät onnen lähteet.lähde?

RahaMuokkaa

Yksilötasolla on havaittu, että lähinnä perustarpeiden tyydyttämiseen riittävällä varallisuuden tasolla on merkitystä onnellisuuden kannalta, ja tämän jälkeen varallisuuden kasvulla olisi pieni vähenevä vaikutus. Varallisuuden kasvu parantaa eniten subjektiivista arviota omasta elämästä.[5] Valtiotasolla BKT:n taso näyttäisi lisäävän onnellisuutta, eli mitä rikkaampi maa, sitä onnellisempia maan asukkaat keskimäärin ovat. Tämäkin yhteys kuitenkin heikentyy noin yli 15000 dollaria/vuosi/hlö tuottavissa maissa.[21][22] Valtion vaurastuminen lisää sen kansalaisten onnellisuutta, mutta hidastuvasti.[22][23][24] Talouskasvun mukana myös eliniänodote on kohonnut, joten rikkaimmissakin maissa talouskasvu korreloi vahvasti Happy Life Years -mittarin kanssa.[25]

TavaratMuokkaa

Materialistinen ajattelu (tavaroiden haluaminen) näyttää lisäävän tyytymättömyyttä elämään ja jopa mielenterveyden häiriöitä. Materiaalisella omaisuudella (tavaroilla) ei todellisuudessa ole merkittävää vaikutusta onnellisuuteen. Tämä johtuu esim. sopeutumisesta.[5]

Muut tekijätMuokkaa

  • Vapaus: Suomalaiset kokevat vapauden tärkeänä asiana onnellisuuden kannalta.[4] Markkinaliberalistinen Cato-instituutti väittää myös, että taloudellinen vapaus korreloi voimakkaasti onnellisuuden kanssa riippumatta siitä, käytetäänkö taloudellisen vapauden mittaamiseen Fraserin vai Heritagen indeksiä[25].
  • Eettinen käytös: Aristoteleen (Nikomakhoksen etiikka) mukaan onnellisuus (kreik. eudaimonia) on elämän päämäärä, ja niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen, hyvät teot seuraavat itsestään tästä kamppailusta, tehden yksilöstä hyveellisen ja siten onnellisen.lähde? Platon määritteli onnellisuuden hyvän saavuttamiseksi pysyvästi. Onnellisuus on Platonille tavallaan rakkauden jatke. Rakkaus on kaipuuta hyvään, joka puuttuu. Rakkauden kohdetta ei voi tämän määritelmän mukaan saavuttaa, mutta onnellisuus on lopulta muoto, johon rakkaus voi johtaa.[26]selvennä Myös Vanhan Testamentin kirjoittavat korostavat hyveellistä elämää onnen lähteenä.lähde?
  • Suoritukset: Esim. opiskelijat yliarvioivat huomattavasti, kuinka suuri vaikutus arvosanoilla on heidän onnellisuuteensa – jopa sillä hetkellä, kun he saavat tiedon arvosanasta.[5]

MittaaminenMuokkaa

Onnellisuutta ja sen eri osia (esim. elämänlaatu, tyytyväisyys tai positiiviset tunteet) voidaan mitata muun muassa kyselyiden avulla. Kyselymittareihin kuuluvat esim. PERMA-Profiler[27] (engl. Positive emotion, Engagement, Relationships, Meaning, and Accomplishment) ja Authentic Happiness Inventory[28]. Yksinkertainen menetelmä mitata onnellisuutta on pyytää tutkittavia henkilöitä arvioimaan elämäänsä esim. asteikolla 0–10 tai 0–100.[5] Esimerkiksi Gallup World Poll -kyselytutkimus käyttää ns. Cantrilin tikkaat -kysymystä, joka pyytää tutkittavan kuvittelemaan asteikon 0–10 siten, että nolla on hänen huonoin mahdollinen elämänsä ja kymmenen on hänen paras mahdollinen elämänsä, ja tämän jälkeen asettamaan oman todellisen elämänsä tälle asteikolle.[29]

ToimenpiteetMuokkaa

Monien ns. positiivisen psykologian interventioiden (engl. positive psychology interventions, PPI) vaikutuksia onnellisuuteen on tutkittu. Näiden menetelmien tavoitteena on kehittää myönteisiä ominaisuuksia (kuten onnellisuutta) kaikilla ihmisillä – ei hoitaa mielenterveyden häiriöitä kuten psykologiassa perinteisesti.[30][31][32][5] Oleellisinta on huomata, että pelkkä tietämys onnellisuuteen vaikuttavista tekijöistä ei muuta käytöstä niin, että onnellisuus lisääntyy – tämä vaatii aktiivista työtä tapojen muuttamiseksi (engl. G.I. Joe fallacy).[5] Toisaalta on tärkeää huomata, että jatkuva onnellisuuden tavoittelu voi lisätä ahdistusta ja tyytymättömyyttä elämään.[16]

Menetelmiin kuuluvat muun muassa seuraavat:

  • Nautiskelu (engl. savoring): Positiivisia kokemuksia voidaan vahvistaa aktiivisesti nautiskelemalla, muun muassa harjoittamalla tarkkaavaisuutta ja pitämällä se kokemuksessa koko sen keston ajan, ajattelemalla kiitollisia ajatuksia (esim. kuinka onnekas on), jakamalla kokemus muiden ihmisten kanssa ja säilyttämällä kokemuksesta kuvia tai muistoesineitä. Nautiskelu on näin opittavissa oleva tapa, joka lisää merkittävästi onnellisuutta.[5]
  • Kiitollisuuden lisääminen[31][5]: Kiitollisuutta voidaan pyrkiä lisäämään esim. kiitollisuuskirjeitä tai kiitollisuuspäiväkirjaa kirjoittamalla tai yksinkertaisesti pyrkimällä antamaan toisille enemmän kiitosta ja tunnustusta.[17] Kiitollisuuspäiväkirjaa voidaan kirjoittaa esim. 1–2 kertaa viikossa listaamalla 5–10 mitä tahansa asiaa, joista on kiitollinen. Tämän harjoituksen on havaittu lisäävän onnellisuutta jo muutaman viikon jälkeen ja muuttavan aivojen aktiivisuutta ainakin kuukausiksi.[16]
  • Ystävällisyyden lisääminen[17], esim. ystävällisyysharjoitusten[31] avulla.
  • Henkilökohtaisten tavoitteiden asettaminen[31]
  • Henkilökohtaisten vahvuuksien käyttäminen: Vahvuuksiin voivat kuulua muun muassa kauneuden ja taidokkuuden arvostaminen, rohkeus, luovuus, kansalaisuus (engl. citizenship), uteliaisuus, oikeudenmukaisuus, anteeksianto, kiitollisuus, rehellisyys, toiveikkuus, vaatimattomuus, huumori, harkintakyky, ystävällisyys, johtamiskyky, rakkaus, oppiminen, moraali (engl. integrity), periksiantamattomuus, perspektiivi (erilaisten näkökulmien huomioiminen), harkitsevaisuus (engl. prudence), itsekontrolli, sosiaalinen älykkyys, hengellisyys, ryhmätyö ja innokkuus.[31][5]
  • Sosiaalisen vuorovaikutuksen lisääminen[5]
  • Huolenpito läheisistä ihmissuhteista[17]
  • Optimistisen ajattelun harjoittaminen
  • Meditaatio[5]: Eräiden tutkimusten mukaan säännöllinen meditaatio lisää ihmisten onnellisuutta.[33] Esimerkiksi 9 viikon rakkaus-ystävällisyysmeditaatio lisäsi positiivisia tuntemuksia vielä 15 kuukautta intervention jälkeenkin ja myös niillä, jotka olivat lopettaneet meditaation.[32]
  • Myönteisten elämänkokemusten läpikäyminen
  • Negatiivinen visualisointi[5]
  • Siunaukset[31]
  • Vertailukohtien uudelleenkokeminen ja havainnointi[5]
  • Sosiaalisen vertailun välttäminen[5]
  • Kokemuksiin sijoittaminen: Kokemuksien kuluttaminen tavaroiden sijasta lisää onnellisuutta erityisesti rikkaammilla. Vaikutus perustuu esim. siihen, että kokemuksiin liittyy vähemmän sopeutumista ja enemmän positiivista ennakointia ja muistelua.[5]
  • Aikaan sijoittaminen (engl. time affluence): Vapaa-ajan hankinta ja arvostaminen varallisuuden sijasta lisää onnellisuutta.[5]
  • Kuluttamisen keskeyttäminen ja monipuolistaminen vähentää jatkuvaan ärsykkeeseen sopeutumista ja näin lisää kuluttamisesta saatuja positiviisia tunteita.[5]
  • Anteeksianto[17]
  • Onnellisuuden seuranta[5]

Tutkimuksissa on osoitettu useiden edellä listattujen positiivisen psykologian mukaisten harjoitteiden (PPI) parantaneen hyvinvointia ja masennusta pitkäaikaisesti. Kuitenkin esim. mielenterveyden häiriöt voivat vaikuttaa näiden vaikutuksiin; esim. kiitollisuusharjoitusten vaikutus masentuneilla oli eräässä tutkimuksessa haitallinen. Esimerkiksi vuoden 2012 meta-analyysissä (39 tutkimusta, 6 139 osanottajaa) subjektiivisen hyvinvoinnin standardoitu keskimääräinen ero (SMD) oli 0,34, psykologisen hyvinvoinnin 0,20 ja masennuksen 0,23 toimenpideryhmän hyväksi. Hyvinvoinnin nousu oli 3–6 kuukautta intervention jälkeen yhä tilastollisesti merkitsevä, joten vaikutus näyttää melko pysyvältä. Toisaalta laadukkaimmissa tutkimuksissa myönteinen vaikutus ei ollut yhtä suuri, miksi tutkimuksen tekijät toivoivat vielä lisää laatututkimuksia vahvistamaan todistusaineistoa. Heidän mukaansa myös aiempi vuoden 2009 meta-analyysi ei keskittynyt riittävästi tutkimusten laatuun. Tässä aiemmassa 49 tutkimuksen meta-analyysissä tutkittiin kuitenkin myös julkaisuvinoumaa; tulosten perusteella julkaisuvinouma ei voi selittää tuloksia, koska julkaisemattomat tutkimukset mukaan lukien tutkimuksia aiheesta oli arviolta 250 ja ei-merkitsevyys olisi vaatinut yli 2 500 nollatutkimusta.[30][31]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Psykologi David Myers
  2. The How of Happiness, Lyubomirsky, 2007
  3. a b c Sonja Lyubomirsky, David Schkade ja Kennon M. Sheldon: Pursuing Happiness: The Architecture of Sustainable Change. (sivu 116) Review of General Psychology, 2005, 9. vsk, nro 2, s. 111–131. Educational Publishing Foundation.
  4. a b c Duunitori: Ilona Suojanen tutkii onnellisuutta ja kehottaa varomaan etenkin yhtä tapaa työelämässä – ”Kuluttaa hyvin äkkiä loppuun” Duunitori.fi. 22.1.2021. Viitattu 3.5.2021.
  5. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae Laurie Santos: The Science of Well-Being (Verkkokurssi) Coursera. Viitattu 23.7.2021. (englanniksi)
  6. a b World Happiness Report 2021. URL: https://worldhappiness.report/. Viitattu 25.7.2021.
  7. a b (Mari Markkanen: Mistä löytyy onni. Ilta-Sanomat Plussa 22.12.2006, s.8)
  8. Marks, Nic, Andrew Simms, Sam Thompson ja Saamah Abdallah (2006). The Happy Planet Index. An index of human well-being and environmental impact. New Economics Foundation. http://www.neweconomics.org/gen/z_sys_publicationdetail.aspx?pid=225
  9. Tutkimus: Suomalaiset Euroopan toiseksi onnellisin kansa, luettu 17.4.2007.
  10. Helsingin Sanomat 17.7.2007.
  11. KENNON M. SHELDON & SONJA LYUBOMIRSKY: Journal of Happiness Studies, 2006, nro 7, s. 55–86. Springer. doi:10.1007/s10902-005-0868-8.
  12. Raportti: Norja on maailman onnellisin maa – Suomi pysyy viidennellä sijalla Yle, 2017
  13. "Lottery winners and accident victims: Is happiness relative?" (1978). Journal of Personality and Social Psychology 36 (8): 917–927. doi:10.1037/0022-3514.36.8.917. 
  14. "Adaptation and the Set-Point Model of Subjective Well-Being. Does Happiness Change After Major Life Events?" (April 1, 2007) 16 (2): 75-79. doi:doi.org/10.1111/j.1467-8721.2007.00479.x. 
  15. "Money and mental wellbeing: A longitudinal study of medium-sized lottery wins" (January 2007). Journal of Health Economics 26 (1): 49-60. 
  16. a b c Kurzgesagt – In a Nutshell: An Antidote to Dissatisfaction (Video) YouTube (youtube.com). Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  17. a b c d e f Onnen saavuttamiseen ei tarvita kasapäin vinkkejä, sanoo koulukiusattu onnellisuus-professori – Riittää, että muistaa muutaman yksinkertaisen asian Helsingin Sanomat. 1.6.2017. Viitattu 13.6.2017.
  18. "Onnellisuusprofessori" Markku Ojanen, Onnellisuuskyselyn tuloksia
  19. a b Money, marriage, kids. Harvard Gazette, 21.2.2013.
  20. Kaisa Kakko: Masennus uhkaa kotiäitiä. Terve.fi-sivusto 21.05.2012. http://www.terve.fi/vanhemmuus-ja-kasvatus/masennus-uhkaa-kotiaitia
  21. Bruno S. Frey – Alois Stutzer: Happiness and Economics. Princeton University Press.
    In Pursuit of Happiness Research. Is It Reliable? What Does It Imply for Policy? The Cato Institute. April 11, 2007.
  22. a b WEALTH AND HAPPINESS REVISITED Growing wealth of nations does go with greater happiness
  23. Maybe Money Does Buy Happiness After All – New York Times
    Economic Growth and Subjective Well-Being: Reassessing the Easterlin Paradox
  24. Justin Wolfers ja Betsey Stevenson (2008). Boston Globe. http://www.boston.com/bostonglobe/ideas/articles/2008/11/23/a_talk_with_betsey_stevenson_and_justin_wolfers/?page=full
  25. a b In Pursuit of Happiness Research. Is It Reliable? What Does It Imply for Policy? The Cato institute. April 11, 2007.
  26. Plato's Ethics: An Overview First published Tue Sep 16, 2003; substantive revision Thu Jun 14, 2007. Stanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 12.2. 2008. (englanniksi)
  27. Butler, Julie, and Margaret L. Kern. "The PERMA-Profiler: A brief multidimensional measure of flourishing." International Journal of Wellbeing 6.3 (2016).
  28. Sanli, Esat, Seher Balci Celik, and Cem Gencoglu. "Validity and reliability of the authentic happiness scale." (2019).
  29. World Happiness Report FAQ. URL: https://worldhappiness.report/faq/. Viitattu 25.7.2021.
  30. a b "Enhancing Well-Being and Alleviating Depressive Symptoms With Positive Psychology Interventions:A Practice-Friendly Meta-Analysis" (May 2009). Journal of Clinical Psychology 65 (5): 467–487, particularly 468, 471, 474, 483. doi:DOI:10.1002/jclp. 
  31. a b c d e f g "Positive psychology interventions: a meta-analysis of randomized controlled studies" (2013). BMC Public Health 13 (119). doi:https://doi.org/10.1186/1471-2458-13-119. 
  32. a b Michael A. Cohn ja Barbara L. Fredrickson: In search of durable positive psychology interventions: Predictors and consequences of long-term positive behavior change. J Posit Psychol., 2011, 5. vsk, nro 5, s. 355–366. doi:10.1080/17439760.2010.508883.
  33. Helsingin Sanomat 3.3.2009.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Airaksinen, Timo: Onnellisuuden opas. Helsinki: Johnny Kniga, 2006. ISBN 951-0-31929-5.
  • Csikszentmihalyi, Mihaly: Flow: Elämän virta: Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. (Flow: The psychology of optimal experience, 1990.) Suomentanut Ritva Hellsten. Helsinki: Rasalas, 2005. ISBN 952-5421-26-0.
  • Csikszentmihalyi, Mihaly: Kehittyvä minuus: Visioita kolmannelle vuosituhannelle. (The evolving self: A psychology for the third millennium, 1990.) Suomentanut Sari Hellsten. Helsinki: Rasalas, 2006. ISBN 952-5421-33-3.
  • Feldman, Fred: What Is This Thing Called Happiness?. Oxford: Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-964593-0.
  • Haidt, Jonathan: Onnellisuushypoteesi. (The happiness hypothesis: Finding modern truth in ancient wisdom, 2006.) Suomentanut Jaana-Mirjam Mustavuori. Viisas elämä. Helsinki: Basam Books, 2011. ISBN 978-952-260-009-7.
  • Hirvonen, Tatu & Mangeloja, Esa: Miksi kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi?. Jyväskylä: Atena, 2006. ISBN 951-796-442-0.
  • Lagerspetz, Kirsti: Psykologia – järjen ja tunteen tiede. Helsinki: Tammi, 1990. ISBN 951-30-9319-0.
  • Mattila, Antti & Aarninsalo, Pekka: Onnentaidot. Helsinki: Duodecim, 2009. ISBN 978-951-656-312-4.
  • Nars, Kari: Raha ja onni. (Pengar och lycka, 2006.) Suomentanut Juha Peura. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 951-31-3748-1.
  • Ojanen, Markku: Onnen etsijät. 2004. Helsinki: Aikamedia.
  • Ojanen, Markku: Onnellisuus: Mikä on onnen salaisuus: Miten voit edistää omaa onneasi. Kansialanimeke: Miten voit kohottaa elämän laatua ja löytää paremman olon. Toimittanut Maarit Huovinen. Miten voit -sarja. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31214-2.
  • Ojanen, Markku: Hyvinvoinnin käsikirja. Helsinki: Kirjapaja, 2009. ISBN 978-951-607-904-5.
  • Ricard, Matthieu: Onnellisuus. (Plaidoyer pour le bonheur, 2004.) Suomentanut Marja Haapio. Helsinki: Basam Books, 2004. ISBN 952-9842-96-1.
  • Schmid, Wilhelm: Onni: Kaikki mitä tulee tietää. (Glück: Alles, was Sie darüber wissen müssen, und warum es nicht das Wichtigste im Leben ist, 2007.) Suomentanut Riitta Virkkunen. Helsinki: Ajatus, 2009. ISBN 978-951-20-7910-0.
  • Seligman, Martin E. P.: Aito onnellisuus: Positiivisen psykologian keinoin täyteen elämään. (Authentic happiness: Using the new positive psychology to realize your potential for lasting fulfilment, 2002.) Suomentanut Markus Lång. Helsinki: Art House, 2008. ISBN 978-951-884-446-7.
  • Thiollet, Jean-Pierre: Le Droit au bonheur. Anagramme: Paris, 2006. ISBN 2-35035-075-4
  • Yrjönsuuri, Mikko: Onni ja sen viholliset. Lyhyt oppimäärä -sarja. Helsinki: Kirjastudio, 2005. ISBN 952-482-014-5.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Onnellisuus.

SuomeksiMuokkaa

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Onnellisuus.

EnglanniksiMuokkaa