Väsymys

vähäenergisyyden ja uneliaisuuden tunne

Väsymys tai uupumus on tunne, jossa oma energia koetaan vähäiseksi tai riittämättömäksi. Kyseessä voi olla paitsi hyödyllinen reaktio fyysiseen tai psyykkiseen rasitukseen niin myös oire jostakin haitallisesta tekijästä, häiriöstä tai sairaudesta.

Kaksi nukkuvaa miestä Teheranissa.

Ominaisuudet muokkaa

Väsymyksen laatu voi olla joskus vaikeaa kuvailla täsmällisesti. Väsymystä voidaan kuvata esim. fyysiseksi väsymykseksi, henkiseksi uupumukseksi, ylirasitukseksi tai unentarpeeksi[1]. Laatu tarkentuu kartoittamalla väsymyksen vaikutuksia eri elämän osa-alueisiin. Objektiivisimmin mitattavissa ovat vireystila, nukahtelutaipumus ja unentarve[2]. Väsymyksen tunteeseen voidaan liittää myös aloitekyvyttömyys, suorituskyvyn lasku, ja muisti- ja keskittymisvaikeus tai muu tiedonkäsittelyn vaikeus. Voimattomuus kuvaa erityisesti fyysistä lihasväsymystä tai tunnetta hermostollisen vasteen heikentymisestä. Huonokuntoisuus tarkoittaa korkeaa taipumusta väsyä ja hengästyä fyysisessa rasituksessa, mikä johtuu lihasten ja hapen kuljetukseen osallistuvien elimien vajauksista tai sairauksista[3]. Fatiikki (englannin sanasta fatigue) tarkoittaa yleensä MS-tautiin liittyvää tietyntyyppistä voimakasta uupumusta.

Syyt muokkaa

  • Fyysinen ja psyykkinen rasitus
  • Univaje (noin 10 %:lla väsyneistä[2]) ja levon puute
  • Liikkumattomuus[4]
  • Työhön liittyvät kuormitustekijät (työuupumus)[4]
  • Elämäntilanteen muutokset, kuten läheisen menetys tai uskottomuus, asuinpaikan muutos, talousvaikeudet, työttömyys tai eläköityminen ja sairastuminen tai loukkaantuminen[5] (sopeutumishäiriö)
  • Nestehukka (erityisesti ikäihmisten huonokuntoisuus) [3]
  • Alkoholin käyttö[4] ja muut piristeet ja päihteet
  • Keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet, kuten rauhoittavat, mielialalääkkeet, opioidit, lihasrelaksantit ja epilepsialääkkeet[1]
  • Unihäiriöt, kuten unettomuushäiriö (noin 25 %:lla pitkäaikainen unettomuus[2]), uniapnea (noin 30 %:lla väsyneistä jatkuvaa kuorsausta[2])[4], hypersomniat ja unenaikaiset liikehäiriöt[2]
  • Aineenvaihdunnan sairauksista erityisesti anemia, kilpirauhasen vajaatoiminta ja diabetes[4]
  • Psyykkiset sairaudet, erityisesti masennus (noin 25 %:lla masennusoireet[2]), mutta myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjakso, ahdistuneisuushäiriöt ja somatisaatio[1]
  • Infektiotaudit, kuten borrelioosi, mononukleoosi, keuhkokuumeen jälkitila, HIV-infektio ja hepatiitti C. Monet lyhytaikaiset infektiotaudit voivat aiheuttaa väsymystä vielä jonkin aikaa muiden oireiden hävittyä.[1]
  • Krooninen väsymysoireyhtymä, johon liittyy tyypillisesti 1) uutena ilmennyt, yli 6 kuukauden kestoinen uupumuksen aiheuttama toimintakyvyn lasku, joka ei johdu ylirasituksesta tai levon puutteesta, 2) rasituksen jälkeinen huonovointisuus, 3) virkistämätön uni, 4) tiedonkäsittelyn heikentymä ja 5) oireiden paheneminen pystyasennossa.[1]
  • Muista tautiryhmistä syöpätaudit[4], autoimmuunisairaudet, neurologiset sairaudet ja monet pitkäaikaissairaudet (sydän, maksa, munuaiset, jne.)[1]

Kun syytä ei kyetä tunnistamaan, on käytetty termiä idiopaattinen väsymys, jolla tarkoitetaan yli 6 kuukauden kestoista selittämätöntä väsymystä (noin 10–30 % pitkäaikaisesta väsymyksestä).[1]

Tutkiminen muokkaa

Äkillisesti heikentynyt (fyysinen) kunto on usein tutkimusaihe jo saman vuorokauden aikana; erityisesti kun yksinkertaiset, tunnetut hoitotoimet (esim. veden juonti) eivät tuo vastetta. Hitaasti viikkojen aikana huonontunut kunto on myös aihetta tutkia, kun ilmeistä elintapoihin liittyvää syytä ei ole (esim. liikkumattomuus, lihavuus, tupakointi).[3] Lyhytaikainen elintapatekijöihin liittyvä väsymys ei ole yleensä vielä aihe tarkemmalle tutkimiselle. Tarkemman tutkimisen aiheita ovat muun muassa kuukausia jatkunut väsymys ja muut oireet, kuten päivänukahtelu, laihtuminen, lämpöily ja vatsakipu.[4] Väsymyksen tutkiminen edellyttää pääsääntöisesti lähivastaanottoa.[1]

Anamneesissa selvitetään väsymyksen ajallinen kulku, laatu, vaikuttavat tekijät (rasitus, lepo)ja vaikutukset elämään sekä liitännäisoireet (esim. painonmuutos, hikoilu, palelu, kipu, pahoinvointi, ummetus, jano, runsasvirtsaisuus, näköhäiriöt). Lisäksi kartoitetaan aiemmat sairaudet, uni, ravitsemus, liikunta, päihteiden ja lääkkeiden käyttö sekä työtilanne, parisuhde- ja perhetilanne ja muut mahdolliset kuormitustekijät. Statuksessa selvitetään muun muassa yleistila ja -vaikutelma, vireystilaa ja tiedonkäsittelyn toimintoja; tarkastellaan ihon kalpeus, kuivuus, keltaisuus, mustelmat ja turvotukset; tunnustellaan kilpirauhanen, vatsa, imusolmukkeet ja lihastonus; tutkitaan jänne- ja ihoheijasteet, kuunnellaan sydän- ja keuhkoäänet ja mitataan syke, verenpaine ja painoindeksi.[1]

Kemiallisista tutkimuksista selvitetään kaikilta väsymyspotilailta perusverenkuva, paastoglukoosi ja TSH sekä mahdollisesti veren lasko, CRP, ferritiini, ALAT, GT, B12-TC2, kreatiniini, HbA1c, natrium ja kalium sekä virtsan kemiallinen seula. Erityisiä syitä epäiltäessä voi olla myös aihetta selvittää muun muassa veren CK, kalsium, kortisoli, reumamerkkiaineet, mikrobivasta-aineet (mm. HIV, hepatiitti C, EB-virus, borrelia) ja keliakiavasta-aineet. (Noin 5 %:ssa tapauksia syy selviää suoraa kemiallisissa tutkimuksissa.)[1]

Erityistä syytä epäiltäessä voidaan tehdä myös esim. rintakehän röntgenkuvaus ja EKG-tutkimus.[1]

Elimellistä syytä ennustaa väsymys, joka ilmenee uutena oireena muiden liitännäisoireiden kanssa ja joka vaikeuttaa tehtävien loppuun suorittamista. Päinvastoin, psyykkisen syyn aiheuttamalle väsymykselle on tyypillisempää ainoana oireena pitkään jatkunut väsymys, joka aiheuttaa aloitekyvyttömyyttä.[1]

Hoito muokkaa

Väsymyksen hoito on luonnollisesti syynmukaista aina, kun tämä on mahdollista. Ensin on usein aihetta tehdä rasituksen, liikunnan ja unen korjaaminen sekä päihteiden käytön vähentäminen.[4] Jos kyseessä on sopeutumishäiriö, rasitusta aiheuttavan elämäntilanteen muuttaminen sekä keskustelu ja mielekäs toiminta (harrastukset) usein riittävät; pitkittyneessä ja toistuvassa tapauksessa erityisesti psykoterapia voi olla hyödyksi.[5]

Idiopaattisen väsymyksen hoitoon voi kuulua[1]

  • psykososiaalinen tukeminen, neuvonta ja seuranta
  • elämänrytmin säännöllistäminen ja jaksottaminen
  • asteittainen liikuntaharjoittelu, esim. aloittaen 30 minuutin harjoituksesta alle 100/min sykealueella
  • kognitiivinen psykoterapia (ajatus- ja käytösmallien muokkaaminen)
  • lääkehoito väsymyksen liitännäisoireiden mukaan, esim. unihäiriön, kivun tai mielialahäiriön hoitamiseksi, mutta juuri nämä lääkeryhmät voivat myös lisätä väsymystä

Katso myös muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Väsymys.

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m Väsymysoire. Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 2.1.2023. https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/ltk/article/ykt00875 (vaatii kirjautumisen).
  2. a b c d e f Christer Hublin ja Markku Partinen (2015). Poikkeava päiväväsymys. Neurologia. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 2.1.2023. www.oppiportti.fi/op/neu00089 (vaatii kirjautumisen).
  3. a b c Osmo Saarelma (2022). Huonokuntoisuus. Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 2.1.2023. www.terveyskirjasto.fi/dlk00222
  4. a b c d e f g h Osmo Saarelma (2022). Väsymys. Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 2.1.2023. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00348
  5. a b Matti Huttunen (2018). Elämäntilanteeseen liittyvät reaktiiviset häiriöt. Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 2.1.2023. www.terveyskirjasto.fi/dlk00367