Kateus

mielentila

Kateus on mielentila, joka merkitsee toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta.[1] Nykysuomen sanakirjan mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on.[2] Se ei vaadi uhriltaan välttämättä mitään erityistä.

Giotto di Bondone, Kateus, noin 1305-1306.

Kateutta esiintyy yksilöiden, ryhmien, yhteisöjen ja jopa kansojen välillä. Yksilöiden väliseen kateuteen liittyvät kohteet, joita toisella koetaan olevan enemmän tai paremmin kuin itsellä.[3] Kateellinen vertaa itseään ja havaitsee huonommuutta, joka häiritsee hänen omaa sosiaalista elämäänsä.[1]

Kateus on epämiellyttäviin ajatuksiin liittyvää oloa, joka voi ilmetä inhona, panetteluna ja vastoinkäymisistä iloitsemisena. Kateellinen ihminen ahdistuu muiden menestyksestä ja saattaa vaipua itsesääliin. Kateellinen kadehtii, vaikkei toisen onni olekaan itseltä pois ja rakastaa sitä, mitä muilla on.[4]

Jopa kaikkein primitiivisimmissä kulttuureissa on ollut tarpeen keksiä määritelmä ihmisille, jotka eivät kestä sitä, että toisella on jotakin, mikä itseltä puuttuu. Kateus on moottori, joka asustelee ihmisen sosiaalisen olemuksen ytimessä ja joka alkaa toimia heti, kun ihminen oppii vertaamaan itseään muihin. Vertailuntarvetta esiintyy myös joillakin eläimillä, mutta ihmisillä se on saanut aivan erityisen aseman. Ilman kateutta sosiaalinen kontrolli ei voisi toimia.[5]

Aseman paraneminen lisää kateuttaMuokkaa

Yhteiskunnallisen aseman paraneminen ei suinkaan poista kateutta. Päinvastoin, yleensä se lisää sitä. Kateus on voimakkaimmillaan silloin, kun se kohdistuu vain vähän parempiin.[4]

Melkein aina ihmiset ovat kateellisempia heitä vähän paremmin menestyneille kuin superrikkaille. Kerjääjä on kateellinen ennemmin vähän menestyneemmälle kerjääjälle kuin Bill Gatesille.[6]

Kateus on yleensä paikallista, kohdistuu läheisiin ja tuttaviin. Kampanjaa rikkaiden eliittiä vastaan johtaa lähinnä älymystön eliitti (akateemikkoja, taiteilijoita jne.), mahdollisesti todellisena syynä näiden eliittien välinen statuskamppailu, kirjoittaa professori Tyler Cowen.[7]

Amerikkalainen ja venäläinen kateusMuokkaa

Vanhan määritelmän mukaan kateutta on amerikkalaista ja venäläistä (tai esimerkiksi irlantilaisen perimätiedon mukaan amerikkalaista ja irlantilaista). Kademielinen venäläinen (irlantilainen) tuhoaa rikkaan varallisuuden. Amerikkalainen puolestaan työskentelee vimmatusti saavuttaakseen rikkaan elintason.[4]

Melko pysyvä ominaisuus, vahvin nuorissa ja naisissaMuokkaa

80 % kateudesta selittyy ihmisten pysyvällä luonteenpiirteellä, 20 % muulla: iän myötä kyky säännellä tunteita paranee ja taipumus sosiaaliseen vertailuun vähenee. Nuorilla ja naisilla kateus on voimakkainta. Naisilla syynä voi olla voimakkaampi negatiivinen affektiivisuus ja huonompi itsetunto. Negatiivinen affektiivisuus vähenee iän myötä.[8]

Itsetunto ja narsismiMuokkaa

Kateuden sanotaan myös liittyvän itsetuntoon. Itsetunnolla tarkoitetaan jäsentynyttä käsitystä omasta olemassaolosta sekä yksilön ja ympäristön välisen suhteen tasapainoa. Itsetuntonsa vahvistamiseksi ihminen arvioi ja vertaa itseään, tavoitteitaan ja odotuksiaan ympäristön odotuksiin. Itsetunnon vahvuuden sanotaan vaikuttavan kateudesta aiheutuvasta ahdistuksesta selviämiseen.[5] Kun ihmisen mielenkiinto kohdistuu liikaa itseen, puhutaan narsismista. Kateudessa ja narsismissa on samankaltaisia piirteitä, koska molemmissa ihminen tunnistaa itsessään voittamattomana alemmuuden ja riittämättömyyden tunteet. Narsistiselta ihmiseltä puuttuu terve itsekunnioitus, koska hän yliarvioi omia kykyjään.[9]

Poliittinen filosofiaMuokkaa

Poliittisessa filosofiassa kateus on kiistelty aihe. Eniten kiistoja aiheuttava väite lienee se, että kateuteen liittyisi egalitaristisia näkökulmia.[10] Yhteiskunnallisesti kateus on hyödyllistä niin kauan kuin kadehtija ja kadehdittu kokevat kuuluvansa samaan yhteiskuntaan.[4] Kateus voi toimia myös oikeudenmukaisuutta puolustavana tunnevoimana ja epäkohtien paljastajana. Se ei siis ole yksiselitteisesti tai yksinomaan vain kielteinen ja tuhoava tunne. Yhteiskunnalliset uudistusliikkeet voivat hyödyntää positiivisella tavalla taloudellisen eriarvoisuuden ja siitä johtuvan tyytymättömyyden aiheuttamia tunteita, mikä estää näitä jähmettymästä katkeruudeksi. Kateudesta syntyvien mielipiteiden ilmaiseminen edistää täten demokratian toteutumista.[11]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Schalin Lars-Johan, 1993, Narsismin kohtaloita. Psykoanalyyttisia tutkimuksia kateudesta, isättömyydestä ja vanhenemisesta. Psykiatrian tutkimussäätiön kirjasarja. Yliopistopaino, Helsinki. ISBN 978-951-570-187-9
  2. Nykysuomen sanakirja (1966)
  3. Foster George M.: The Anatomy of Envy, 1972
  4. a b c d Aviisi 16/2001: Kellä onni on, se onnen kätkeköön linkki
  5. a b Helmut Schoeck: Envy. A Theory of Social Behaviour (Der Neid. Eine Theorie der Gesellschaft, 1969)
  6. Vilayanur S. Ramachandran ja Baland Jalal: The Evolutionary Psychology of Envy and Jealousy. Front Psychol. 8: 1619, 2017. Artikkelin verkkoversio.
  7. Tyler Cowen: The Inequality That Matters The American Interest. 2011.
  8. Elina Erz ja Katrin Rentzsch: Stability and Change in Dispositional Envy: Longitudinal Evidence on Envy as a Stable Trait. (sivut 22 ja 24) PsyArXiv, 2022. Artikkelin verkkoversio.
  9. Joseph H. Berke, Pahan voima: ihmisen ja kulttuurin yöpuoli. Otava 1991. ISBN 951-1-11116-7
  10. Envy Stanford Encyclopedia of Philosophy. 22.1.2009.
  11. Perheentupa, Antti-Veikko: Emotiologiaa journalisteille, Kanava 1/2007, s.65

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kateus.