Taloudellinen epätasa-arvo

tulojen ja omaisuuden epätasainen jakautuminen

Taloudellinen epätasa-arvo tai taloudellinen eriarvoisuus tarkoittaa tulojen ja omaisuuden epäoikeudenmukaiseksi koettua jakautumista yksilöiden, ryhmien tai valtioiden välillä. Ilmaisu ei tarkoita ihmisten sisäisen arvon tai arvokkuuden erilaisuutta. Käsitykset siitä, millaiset tulo- ja varallisuuserot ovat epäoikeudenmukaisia, ovat moraaliarvostelmia eli mielipiteitä hyvästä ja pahasta tai oikeasta ja väärästä. Yleinen näkemys on, että taloudellinen epätasa-arvo eli tulo- ja varallisuuserot ovat ainakin tiettyyn rajaan asti hyväksyttäviä, tarpeellisia ja oikeudenmukaisia. Tulojen jakautumista mitataan Gini-kertoimella ja Lorenzin käyrällä.[1]

Muuan varallisuuseroihin liittyvä kysymys on köyhyyden ongelma. Köyhyydestä puhutaan kahdessa eri merkityksessä. Suhteellinen köyhyys tarkoittaa pienituloisuutta muihin verrattuna. Sen rajana Euroopan tilastovirasto pitää tulotasoa, joka on 60 prosenttia mediaanitulosta eli keskimmäisen tulonsaajan tulosta.[2] Suhteellinen köyhyys ei katoa koskaan, ainoastaan sen rajat siirtyvät, kun kokonaistulot muuttuvat. Suhteellisen köyhyyden raja vaihtelee myös maasta toiseen. Suhteellisesti köyhä on Saksassa neljä kertaa rikkaampi kuin Turkissa. [3]

Absoluuttinen köyhyys on äärimmäinen tila, jossa ihmiseltä puuttuu välttämättömiksi katsottuja perushyödykkeitä, kuten ruoka, asunto tai vaatetus.[4] Äärimmäinen köyhyys on vähenemässä.[4]

Varallisuuserojen historiaa muokkaa

Varhaiset valtiot muokkaa

Suurten varallisuuserojen arvellaan alkaneen kivikaudella, kun härät valjastettiin aurojen eteen. Siitä lähtien maan määrä eikä työntekijöiden määrä muodostui tuotantoa rajoittavaksi tekijäksi.[5] Äärimmäiset varallisuuserot alkoivat, kun varhaisissa sivilisaatioissa alettiin rajoittaa alistettujen väestöjen ryöstämistä siten, että näiltä vietiin vain osa niiden tuottamasta sadosta. Ryöstetyille jäi siten tarpeeksi ruokaa, että he kykenivät selviytymään vuodesta toiseen. Menneisyyden makroparasiittiset sivilisaatiot onnistuivat luomaan suhteellisen vakaita valtioita, joissa alistettujen hyväksikäyttö perustui väkivallan monopoliin ja säädeltyyn verotukseen. Historian roistovaltiot tarjosivat verojen vastineeksi lähinnä vain epävarmaa suojelua muita ryöstäjiä vastaan.[6]

Teollistumisen alku ja sosialismi muokkaa

Euroopassa teollistamisen alkuun 1700–1800-luvuilla liittyi varallisuuserojen kasvu, joka jatkui koko 1800-luvun. Työn tuottavuus kohosi tällöin monta kertaa nopeammin kuin palkat.[7] Epäkohtien kärjistyminen johti radikaalin työväenliikkeen syntyyn. Karl Marx ja Friedrich Engels veivät sen vaatimukset äärimmilleen kirjoituksissa kommunismista ja tuotantovälineiden yksityisomistuksen lakkauttamisesta. Marxilaisuus tai "tieteellinen sosialismi" sai pohjansa 1800-luvun alun utopistisosialistien opeista, joissa vaadittiin varallisuuserojen jyrkkää tasaamista. Charles Fourierin esittämässä mallissa ihmiset asuivat 300 hengen kommuuneissa eli falanstereissa, joissa kaikkien perustarpeet täytetään. Fourier ei silti kokonaan hylännyt varallisuuseroja, sillä joistakin töistä maksettaisiin paremmin kuin toisista.[8] Marxilaisuudessa tavoitteeksi tuli kaikkien tuloerojen poistaminen. Marx kirjoitti Gothan ohjelman arvostelussa vuonna 1875, että tuloerot olisivat todellisuutta vielä kommunismin ensimmäisessä vaiheessa, mutta katoaisivat sen korkeammassa vaiheessa eli kehittyneessä kommunismissa.[9]

Neuvostoliitossa haaveiltiin 1920-luvulla kommuuneista ja tasa-palkkaisuudesta, mutta ajatuksesta luovuttiin 1930-luvulla. Vuonna 1934 Josif Stalin leimasi tasapalkkaisuuden "taantumukselliseksi pikkuporvarilliseksi tolkuttomuudeksi".[10]

Erojen tasoittuminen muokkaa

Neuvostoliitossa tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan haluttiin pyrkiä yksityisomaisuuden takavarikoinnilla, mutta Euroopassa varallisuuserot alkoivat tasoittua ilman tuotantovälineiden takavarikointia jo 1800-luvulla, kun reaalitulot nousivat ja siirryttiin progressiiviseen verotukseen.[7] Vielä 1900-luvun alussa rikkaat elivät silti selvästi paremmin kuin tavalliset ihmiset, jotka tekivät pitkiä työpäiviä ja asuivat ahtaasti. Nykyään käytännössä kaikki ihmiset länsimaissa saavat rokotukset ja antibiootit, voivat matkustella, käyttää Internetiä ja hankkia samoja teknologisia tuotteita kuin maailman rikkaimmat ihmiset.[11]

Varallisuuserot ovat tasoittuneet myös maailman mitassa. 1800-luvun alussa 94 % maapallon asukkaista eli äärimmäisessä köyhyydessä, nyt luku on 10 %.[12] Tasoittuminen jatkui myös 2000-luvun kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä, jolloin äärimmäinen köyhyys maailmassa puolittui.[13] Etenkin 1980-luvulla alkaneella uudella globalisaation ja talouden vapauttamisen kaudella köyhien maiden rikastuminen on vähentänyt globaaleja tuloeroja.[14][15] Köyhien absoluuttinen määrä on pudonnut sadoilla miljoonilla vuodesta 1980 väestönkasvusta huolimatta.[14]

Tuloerot maailmassa muokkaa

 
Vaurauden jakautuminen maailmassa yksilöiden nettovarallisuuden mukaan. Rikkain 0,001 % väestöstä omistaa 30 % maailman varallisuudesta ja köyhin 99,9 % omistaa 19 % maailman varallisuudesta.

Vuonna 2014 Oxfamin julkaiseman raportin mukaan maailman 85 rikkainta ihmistä omisti yhtä paljon kuin maailman köyhin puolisko, eli 3,5 miljardia ihmistä yhteensä. Tilaston mukaan maailman rikkain prosentti omisti 65 kertaa enemmän kuin maailman köyhin puolisko.[16] Oxfamin tilastoja on arvosteltu erojen suurentelusta ja monien tekijöiden, kuten eläkkeiden ja julkisten palvelujen, jättämisestä vertailun ulkopuolelle.[12]

 
Gini-kerroin kertoo tulonjaon tasaisuudesta valtioiden sisällä. Vihreissä valtioissa on pienimmät tuloerot ja punaisissa suurimmat.
  < 0.25
  0.25–0.29
  0.30–0.34
  0.35–0.39
  0.40–0.44
  0.45–0.49
  0.50–0.54
  0.55–0.59
  ≥ 0.60
  ei tietoja
 
Slummeja liikerakennusten vieressä Intian Cochinissa.

Surjit Bhalla on osoittanut, että globaalit tuloerot vuonna 2000 olivat alhaisemmat kuin koskaan vuoden 1910 jälkeen. Gini-mittarilla ne ovat laskeneet 3 % vuodesta 1980. Bhallan tutkimusten mukaan absoluuttisen köyhyyden poistumiseen riittää pelkkä kasvu. Syynä hän pitää uusinta globalisaatiota ja sitä, että köyhillä mailla on kiinniottajan etu (catch-up).[17]

 
Mitä epätasa-arvoisempi yhteiskunta, sitä enemmän terveysongelmia ja sosiaalisia ongelmia

Köyhyyden syyt muokkaa

Köyhyys johtuu nyky-Suomessa usein työelämän ulkopuolelle jäämisestä työkyvyttömyyden tai työttömyyden takia. Eläkeläisissä köyhiä ovat lähinnä ne, jotka eivät ole ansainneet työeläkettä. 1960-luvulla köyhiä olivat monet maanviljelijät ja työntekijät, kun taas työttömyys oli vähäistä, samoin eläkeläisten köyhyys, koska ihmiset asuivat suurperheissä ja tekivät töitä kuolemaansa asti.[18]

Tuloerojen yksilölliset syyt muokkaa

Suomalaisia identtisiä ja epäidenttisiä kaksosia vertaamalla on saatu selville, että lähes puolet yksilöiden välisistä tuloeroista selittyy yksilön perimien geenien yhdistelmällä. Loppu selittyy yksilöllisillä elinolosuhteilla kuten ystävien ja seurustelukumppaneiden vaikutuksella sekä yksilöllisten elämäntapahtumien kuten sairastumisten, onnettomuuksien ja satunnaisten onnenpotkujen vaikutuksella. Kasvatuksen ja lapsuudenperheen elinolojen vaikutus myöhempään tulotasoon on sen sijaan häviävän pieni. Tutkimus toteutettiin ikäluokilla, jotka kävivät koulua ennen peruskoulun tuloa, minkä uskotaan vaikuttaneen siihen, että geenien osuus tutkittavien tulotasosta oli pienempi kuin se on peruskoulua käyneillä.[19][20]

Pertti Tötön mukaan Yhdysvaltojen tuloeroista 3/4 on perheen sisäisiä, sisarusten välisiä tuloeroja, ja vain 1/4 tuloeroista selittyy perheiden välisillä eroilla.[21]

Geenit selittävät puolet tuloeroista muokkaa

Geenit selittävät miehillä puolet ja naisilla 40 % elinikäisistä tuloeroista. Tämä selvisi verrattaessa suomalaisten identtisten ja ei-identtisten kaksosten tuloeroja.[22][23]

Perhe ja muu jaettu ympäristö eivät vaikuta tuloihin muokkaa

Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa perhetaustan ja muun jaetun ympäristön vaikutus tuloihin oli noin 0 %, Yhdysvalloissa noin 10 %.[24]

Älykkyys muokkaa

Suomessa miehet ansaitsevat sitä enemmän, mitä älykkäämpiä he ovat. Ruotsissa on muuten sama ilmiö, mutta siellä ääripäiden sisäisillä älykkyyseroilla ei ole enää lisävaikutusta. Tutkimukset perustuvat asevelvollisten älykkyystesteihin.[25]

Yli 350 000 suomalaismiestä ja yli 350 000 norjalaismiestä kattaneessa tutkimuksessa hyvätuloisin 1 % oli keskihajonnan älykkäämpi kuin mediaaniansaitsijat. Nämä olivat 0,5 keskihajontaa älykkäämpiä kuin alin tulo-%. Vaikka joillain huonotuloisilla oli korkea älykkyys, harvalla huipputuloisella oli matala älykkyys. Tulot ennustivat älykkyyttä kaikkein voimakkaimmin suurituloisimpien välillä, myös aivan huipulla, päinvastoin kuin alla mainitussa ruotsalaistutkimuksessa. Samoin älykkyys ennusti tuloja kaikkein voimakkaimmin suuriälyisimpien välillä.[26]

Älykkyys on voimakkaasti yhteydessä tuloihin. Kaksi keskihajontaa normaalia älykkäämmät ansaitsivat tuplasti sen mitä keskimäärisen älykkäät, ja älykkyys lisää tuloja kautta linjan, osoitti ruotsalaistutkimus. Vähiten älykkäiden ryhmien välillä palkkaerot olivat pienempiä kuin älykkäimpien. Suuripalkkaisin prosentti ei kuitenkaan ollut seuraavaa prosenttia älykkäämpi.[27]

Itsekuri ja tuloerot muokkaa

Itsekuri tai sen puute ennustaa vaurautta, terveyttä, rikollisuutta ja riippuvuuksia, myös kun älykkyys ja sosiaaliluokka vakioidaan.[28]

Alkuperäinen sosiaaliluokka, älykkyys ja itsekuri lapsena ennustivat pitkälti tuloja ja sosiaaliluokkaa aikuisena, itsekurikin silloinkin kun sosiaaliluokka ja tulot vakioitiin. Itsekuri ennusti raha- ja luottovaikeuksia paremmin kuin alkuperäinen sosiaaliluokka ja älykkyys.[28]

Jos itsekuri mitattiin jo 3–5-vuotiailta, se ennusti lievästi mutta yhä merkitsevästi terveyttä, vaurautta ja rikostuomioita.[28]

Ikävien töiden tekeminen muokkaa

Paremmat ansiotulot liittyvät usein kompromissiin, missä henkilö tekee epäkiinnostavaa työtä ansaitakseen enemmän. Henkilöt, joille "työelämän kultainen häkki" ei kelpaa, suostuvat usein tinkimään elintasosta.[29]

Koulutuksen tukeminen muokkaa

Professori Matti Virénin mukaan maksuton koulutus lisää tuloeroja, koska siinä annetaan ensin keskimäärin 60 000 euron edestä opetusta, opintotukea ja muita tukia, minkä jälkeen koulutetut saavat huomattavasti korkeammat ansiot, osittain tutkinnon monopolivoiman vuoksi. Huonompiosaiset joutuvat kustantamaan tätä koulutusta, josta he eivät itse pääse osaksi. Yliopistokoulutettu tienaa keskimäärin puoli miljoonaa enemmän kuin muut.[30]

Parinvalinta nostaa tuloeroja yli neljänneksellä muokkaa

Rikkaat naivat entistä useammin toisia rikkaita, mikä lisää kotitalouksien tuloeroja. Jos kumppanit valittaisiin satunnaisesti, tuloerojen Gini-kerroin olisi Yhdysvalloissa vain 0,34 eikä nykyiset 0,43.[31]

Tulojen yhteys terveyteen muokkaa

Joissain tutkimuksissa on todettu matalien tulojen yhteys huonoon terveyteen tai muihin ongelmiin, mutta usein niissä ei ole osoitettu syy-seuraussuhdetta ja esimerkiksi geenien vaikutus on jätetty huomiotta. Esimerkiksi Lapsuusajan perheen pienituloisuus on "yhteydessä" siihen, että aikuisena saa psykiatrisia sairauksia ja päihdeongelmia ja etenkin ryhtyy väkivaltarikolliseksi. Tulot eivät silti vaikuta näihin, vaan kyse on pelkästä korrelaatiosta muiden syiden takia, ainakin Suomessa. Tämä selvisi, kun verrattiin eri aikoina syntyneitä saman perheen lapsia toisiinsa.[32]

Pienituloiset kuolevat suurituloisia nuorempina. Suomessa ero on naisilla noin seitsemän vuotta ja miehillä kymmenen. Osa erosta selittyy sillä, että pienituloisilla on huonommat mahdollisuudet saada lääketieteellistä apua. Köyhin viidesosa kuolee Suomessa tavallista useammin esimerkiksi alkoholisairauksiin, sydän- ja verisuonisairauksiin sekä syöpiin. On myös havaittu, että johtavassa asemassa työskentelevät suomalaiset miehet kokevat itsensä poikkeuksellisen terveiksi.[33] Osa erosta selittyy todennäköisesti sillä, että vammaiset ja pitkäaikaissairaat ovat usein pienituloisia. Esimerkiksi noin puolella pitkäaikaistyöttömistä on työntekoa haittaava vamma tai krooninen sairaus.[34]

YK:n tutkimuksessa masennus on yhdistetty tulojen ja vaurauden epätasaiseen jakautumiseen yhteiskunnassa.[35] Eräässä toisen tutkimuksen mukaan varallisuuserot voivat pahentaa masennuksen oireita, kun ihminen vertaa itseään varakkaampiin.[36]

Paljon huomiota herättäneessä kirjassaan Tasa-arvo ja hyvinvointi (2009) brittiläiset sosiologit Richard G. Wilkinson ja Kate Pickett esittelevät tilastollisia kansainvälisiä vertailuja erilaisien yhteiskunnallisten, erityisesti terveyteen liittyvien, ongelmien suhteesta tuloeroihin. He argumentoivat, että tuloeroilla on voimakas negatiivinen vaikutus niin fyysiseen kuin henkiseen terveyteen: muun muassa luottamukseen, ahdistukseen, eliniänodotteeseen, sairauksiin, lihavuuteen, huumeidenkäyttöön, väkivaltaan sekä teiniraskauksiin. Väitteidensä tueksi he esittävät tilastollisia vertailuja rikkaiden OECD-maiden välillä sekä Yhdysvaltain eri osavaltioiden välillä.[37]

Heidän väitteensä ovat saaneet aikaan paljon keskustelua ja kritiikkiä, johon Wilkinson ja Pickett vuorostaan ovat vastanneet. Esimerkiksi sosiologian professori Claude Fischer toteaa, että jos tuloerot sinänsä olisivat niin haitallisia kuin väitetään, niin terveydenhoidon parantamisen sijaan kannattaisi lähettää rikkaimmat 5 prosenttia ihmisistä pois maasta, koska se tasoittaisi tuloeroja ja siten tekisi ihmiset onnellisemmiksi ja terveemmiksi.[38] Esimerkiksi Yhdysvaltojen tuloerojen lisääntyessä 1970–2005 tapot ovat vähentyneet 30 %, ja itsemurhia tehdään paljon enemmän pienten tuloerojen maissa.[38]

On myös olemassa tutkimuksia, joiden mukaan vain aito köyhyys vaikuttaa terveyteen negatiivisesti, ei köyhyys suhteessa muihin ihmisiin.[39]

Tuloerot Suomessa muokkaa

Kirkko on yksi tasa-arvoisimmista työnantajista Suomessa, sillä sen työntekijöiden palkkaerot ovat vain kolminkertaisia. Suomalaisten suuryrityksen palkkauksessa saattaa olla jopa 30-kertaisia eroja.[40] Suomessa gini-kerroin vuonna 2021 oli 29,1.[41]

Tuloerot supistuivat Suomessa 1966–1976 ja kasvoivat laman jälkeen 1990-luvun loppupuolella takaisin 1970-luvun alun tasolle.[42] Kotitalouksien ekvivalenttien (kulutusyksikköä kohden laskettujen) tulojen erot pienenivät vuoteen 1985 saakka, jonka jälkeen ne ovat kasvaneet.[43]

Vuosina 1995–2007 Suomessa pienituloisimman kymmenyksen reaalitulot kasvoivat 16,7 % ja suurituloisimman 75 %, mikä lisäsi tuloeroja.[44] Tuloerot kasvoivat erityisesti vuosina 1995–2000, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana tuloerot eivät ole lisääntyneet eivätkä vähentyneet. Tuoreimman Tilastokeskuksen katsauksen mukaan tuloerot supistuivat vuonna 2009.[45]

1960-luvulta vuoteen 2014 ulottuvassa tarkastelussa vuosi 1990 on käännekohta, jota ennen tulotason nousu oli nopeinta pienituloisilla. Käänteen jälkeen tilanne muuttui päinvastaiseksi.[46]

Viidessä vuodessa enemmistö alimmassa tulokymmenyksessä olleista on poistunut sieltä.[47]

Suomessa käytettävään pohjoismaalaiseen hyvinvointivaltiomalliin ovat perinteisesti kuuluneet pienet tuloerot, muut pohjoismaat ovat vieläkin kansainvälisessä vertailussa tulonjakotilastojen matalimmasta päästä. Suomessa tuloerot ovat kuitenkin olleet kasvussa 1980-luvun jälkeen, vuosina 1995–2005 tuloerot kasvoivat OECD-maiden kärkitahtia. Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Ilpo Suoniemi mukaan syynä oli vuoden 1993 verouudistus, jossa ansiotulojen ja pääomatulojen verotus eriytettiin.[48] Ansiotulojen ja pääomatulojen verotuksen välinen erotus nousi kansainvälisissä vertailuissa hyvin suureksi ja sen arvioidaan kannustaneen hyvätuloisia muuttamaan ansiotuloja pääomatuloiksi[49]. Nettotuloilla mitattuna parhaiten ansaitsevan yhden prosentin osuus tulonjaosta kasvoi 3,5:stä seitsemään prosenttiin ajanjaksolla 1995-2005.[48]

Suomessa keskimääräinen kokonaisansio oli 2 876 euroa kuussa vuonna 2008.[50] Lähes kaksi kolmannesta kaupan ja kiinteistöpalvelun sekä majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöistä ansaitsee alle 1 500 euroa kuussa[51]. Joidenkin työtehtävien ja alojen matala palkkataso on johtanut siihen, että työntekijöiden palkka ei riitä esimerkiksi asumiskustannusten kattamiseen, vaan yhteiskunnan on osallistuttava näihin asumiskustannuksiin asumistuen muodossa. Yhteiskunta joutuu siten tukemaan välillisesti matalaa palkkaa maksavia yritys- ja muita työnantajia. Lähes neljännes asumistuen saajista muodostuukin nykyisin työssäkäyvistä henkilöistä.[51]

Vuonna 2008 julkaistun tutkimuksen mukaan palkan tulisi suomalaisten mielestä olla vähintään 1 500 euroa, jotta sillä tulisi toimeen[51]. Vasemmistoliitto teki vuonna 2010 lakialoitteen, jonka mukaan vähimmäistuntipalkaksi säädettäisiin 10 euroa[52].

Professori Juha Siltalan mukaan amerikkalaiset toimitusjohtajat ansaitsivat 42 kertaa enemmän kuin keskivertotyöntekijä vuonna 1980 ja vuonna 2000 johtajat ansaitsivat 530 kertaa enemmän. Suomalaisen suuryrityksen johtaja ansaitsi 14 kertaa enemmän vuonna 1991 ja 30 kertaa enemmän vuonna 2001 kuin suomalainen palkansaaja keskimäärin.[53]

1990-luvun lama vaikuttaa edelleen valtion budjetin kasaamiseen, väittää kansantaloustieteen professori Matti Tuomala. Tuomalan mielestä poliitikkojen taloustietämys on kohtuullisen ohkaista, joten politiikan sijasta budjetteja rakennetaan valtiovarainministeriön virkamiesten laskelmien ja arvioiden perusteella. Valtiovarainministerinä ei ole ollut henkilöä, jolla olisi ollut koulutusta verotus- ja julkistalousasioissa. Tämä näkyy esimerkiksi ministereiden innossa puolustaa tuloerojen kasvua nousukauden välttämättömänä seuralaisena. Virkamiesten ylivaltaa on arvostellut myös professori Markus Jäntti[54].

Suhteellisen köyhyyden merkittävyydestä on erilaisia mielipiteitä. Stakesin erikoistutkijan Pasi Moision ja professori Tuomalan mielestä suhteellinen köyhyys on merkityksellistä: yhteiskunnissa, joissa on suuret tuloerot, sosiaalinen liikkuvuus vaikeutuu, mahdollisuuksien tasa-arvo rapautuu, iso- ja pienituloisten asuinalueet eriytyvät ja turvattomuus lisääntyy. Tuomalan mukaan isot tuloerot ovat aina vieneet köyhäinhoitoyhteiskuntiin. Tuomala sanoi vuonna 2007 pelkäävänsä Suomen olevan matkalla luokkayhteiskuntaan.[55] Haastattelun jälkeen tuloerojen kasvu taittui ja sitä mittaava gini-kerroin kääntyi laskuun.[41]

Tuloerot eivät huomioi julkispalveluita muokkaa

Kollektiivisia palveluita ovat muun muassa hallinto, turvallisuus ja liikenneyhteyksien kunto. Nämä mukaan lukien kotitalouksien oikaistu tulo on noussut jo 35 % suuremmaksi kuin oikaisematon (vuonna 2009; 23 % vuonna 1975).[56] Tämän kasvun vuoksi voi olla, että tuloerot ovat vähentyneet. Lisäksi kuntien koulutus- ja hoitorahat kohdistuivat enemmän köyhiin kuin rikkaisiin; rahaksi muutettuna ne nostaisivat käytettävissä olevia tuloja keskimäärin kolmanneksella, 6 200 euroa vuodessa kotitaloutta kohden, köyhimmillä siis jopa absoluuttisesti enemmän kuin rikkaammilla.[57]

Tutkijoiden Elina Pylkkänen ja Seppo Sallila vuonna 2011 laatiman rekisteriselvityksen mukaan julkiset sosiaali- ja terveysmenot kohdentuvat Suomessa melko hyvin köyhimpiin väestöryhmiin kuten lapsiin, opiskelijoihin, vanhuksiin ja työterveyshuollon ulkopuolella eläviin. Noin puolet rahoista menee koulutukseen, lähes 40 % terveyspalveluihin ja 13 % sosiaalipalveluihin, kuten päivähoitoon ja vanhuspalveluihin.[57] Vuonna 2013 laaditun selvityksen mukaan työelämän ulkopuolella olevien pienituloisten suomalaisten on kuitenkin usein hyvin paljon vaikeampi päästä lääkäriin verrattuna työssäkäyviin[58].

Tuloerojen tasaaminen muokkaa

Palkansaajien välisiä tuloeroja loivennetaan Suomessa progressiivisen verotuksen avulla eli siten, että suurempipalkkaiset maksavat suhteessa enemmän veroa kuin pienempipalkkaiset. Hyvätuloisin prosentti tulonsaajista maksaa 14 prosenttia kaikista tuloveroista, mikä on paljon enemmän kuin heidän osuutensa kaikkien ihmisten yhteenlasketuista tuloista[59].

Tuloeroja koskevia näkemyksiä muokkaa

Tulonjaon eettistä pohjaa on mietitty paljon erilaisissa yhteiskuntafilosofioissa.

Karl Marx on pitänyt tuloerojen eräänä syynä kapitalistien harjoittamaa riistoa: kapitalisti ostaa työläisen työvoiman sen todellisesta arvosta, mutta työvoimalla on ominaisuus, että se tuottaa sitä käytettäessä itseään suuremman arvon. Tämän lisäarvon kapitalisti riistää.

John Rawls on painottanut kirjassaan Oikeudenmukaisuusteoria sosiaalisen tasa-arvon syntyvän minimax-periaatteella, jonka mukaan yhteiskunnan huono-osaisimman hyvinvointi pitäisi maksimoida ja tuloerojen kasvu on oikeutettua vain siltä osin kuin siitä ei ole haittaa huono-osaisimmalle ("eroperiaate").[60]

Filosofi Robert Nozick on puolestaan kirjassaan Anarchy, State & Utopia ottanut toisenlaisen näkökulman, jonka mukaan tulonjako on ennen kaikkea historiallinen prosessi eikä sitä voida yksinkertaisesti arvioida tietyn hetken perusteella. Rikkaat ovat rikkaita, koska joku on heille vapaaehtoisesti antanut rahaa.[61]

Osmo Soininvaaran mukaan "jos tuloerot johtuvat siitä, että ahkerat tienaavat enemmän kuin laiskat, tuloerot ovat paitsi moraalisesti perusteltuja varmaankin hyödyllisiä myös talouden kehityksen kannalta. Suurin osa tuloeroista ei kuitenkaan johdu ahkeruuseroista. Kukaan ei voi olla tuhat kertaa ahkerampi kuin toinen. Suurimmat tuloerot johtuvat talouden epäterveistä piirteistä, yleensä erilaisesta välistävedoista."[62]

Myös professori Tyler Cowen sanoo joidenkin tuloerojen johtuvan esimerkiksi (välistävedon kaltaisista) tilanteista, joissa valtio päättää pelastaa epäonnistuneita yrityksiä. Tämä luo kannustimen ottaa keinotekoisen paljon riskejä, esimerkiksi Yhdysvaltain valtiovarainministeriö ja keskuspankki estivät kaikki luotottajien menetykset suurimpien pankkien konkursseissa vuosien 20082009 finanssikriisissä.[63] Cowenin mukaan silti pääosin huippuansaitsijoiden tulojen kasvu ei näytä johtuvan markkinavirheistä vaan useimmiten kovasta työnteosta ja onnistumisesta, myös julkkiksilla Tiger Woodsia ja J. K. Rowlingia myöten. Huippujuristien kohdalla tosin lainsäädännön monimutkaistamisellakin on osuutensa.

Ammattiyhdistysliikettä edustavan Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkija Ilpo Suoniemi hyväksyi vuonna 2008 tuloerojen kasvun tietyin edellytyksin: "jos kakkua vain jaetaan, se ei kasva". Suoniemi pitää sen sijaan haitallisena, jos tuloerot kasvavat verohelpotusten takia.[64] Ansiotulojen ja pääomatulojen verotuksellinen kohtelu on kansainvälisten vertailuiden mukaan Suomessa hyvin poikkeavaa. Verokohtelu muuttui vuonna 1993 Ahon hallituksen tekemässä verouudistuksessa. Verouudistuksen on arvioitu kannustaneen hyvätuloisia muuttamaan ansiotuloja pääomatuloiksi.[49] Tuloerot voivat johtua monista syistä, kuten siitä, että tavara- ja palvelumarkkinat ja työmarkkinat ovat epätäydellisesti kilpailtuja.

Rikkaiden altistuminen köyhille vähentää heidän haluaan tuloerojen tasaamiseen. Tämä ilmeni tutkittaessa tarkan asuinpaikan vaikutuksia näkemysten muutoksiin.[65]

Tuloerojen muutosten syitä muokkaa

Vuoden 1993 tuloerot eivät ole lainkaan lisääntyneet Yhdysvalloissa rikkainta 1 % lukuun ottamatta, jos huomioidaan, että matalatuloisilla on ollut alhaisempi inflaatio Walmartin kaltaisten liikkeiden vuoksi.[63]

Tämän rikkaimman prosentin työtunnit ovat lisääntyneet huomattavan korkeiksi ja muiden vähentyneet.[63] Yhdysvaltojen köyhin kymmenys on saanut 14 tuntia lisää vapaa-aikaa vuoteen 1965 verrattuna.[66] Professori Steven E. Landsburg kysyy, pitäisikö myös vapaa-aikaa tasata väkisin kuten rahaakin, pakottamalla köyhiä leikkaamaan rikkaiden nurmikoita.[66]

Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo muokkaa

Starmans, Sheskin ja Bloom toteavat empiirisen tutkimuksen osoittavan, että ihmiset eivät halua vähentää tulonjaon epätasaisuutta sinänsä. Sen sijaan halutaan vähentää epäoikeudenmukaiseksi koettua tulonjakoa, mikä joissakin tapauksissa voi tarkoittaa tasaisempaa jakoa. Tutkimuskirjallisuudesta ei löydy yhtään tulosta, jonka mukaan ihmiset karttaisivat taloudellisia eroja. Jo hyvin pienet lapset suosivat jakoa esimerkiksi ansioiden mukaan tasajaon sijaan.[67]

Oikeudenmukaisuuden suosiminen tasajaon sijaan on havaittu sekä laboratoriokokeissa että tilanteissa, joissa kysytään suoraan oikeudenmukaista tulonjakoa. Kun kysyttiin, mikä olisi ihanneyhteiskunnassa kunkin väestöviidenneksen keskimääräinen varallisuus, ihmiset halusivat rikkaimmalle viidennekselle 50-kertaisen vaurauden köyhimpään nähden. Jos vaurautta ei kysytty rahamääränä vaan suhdelukuna, suhde oli pienempi.[67] Tutkijoiden mukaan tuloerojen suosiminen on ehkä kehittynyt siksi, että epätasainen tulonjako tekee mahdolliseksi sen, että enemmän tuottavien ihmisten kannattaa tehdä yhteistyötä myös vähemmän tuottavien kanssa. Lisäksi tulojen erilaisuus ratkaisee vapaamatkustajia ja petkuttajia koskevan ongelman.[67]

Yhdysvalloissa moni kokee tulojen erilaisuuden epäoikeudenmukaisena, mutta arvostelun aiheena on koettu epäoikeudenmukaisuus, eivät varallisuus- tai tuloerot sinänsä.[67]

Talouskasvu ja tuloerot muokkaa

"Rikkaiden rikastuminen ei ole keneltäkään pois" -ajatus tunnetaan tihkumisteoriana (trickle down theory), joka on eräs sovellus Rawlsin eroperiaatteesta. Sen mukaan rikkaitten rikastuminen parantaa köyhien asemaa: tuloerojen lisääntyminen on hyvä asia taloudelliselle kasvulle ja taloudellinen kasvu on hyvä asia köyhille.[68]

Kansantaloustieteen professori Matti Tuomala on arvostellut tätä näkemystä. [69] Myös Joseph Stiglitzin mukaan tihkumisteoria ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa 1980-luvulla talous kasvoi, mutta pienituloisimpien reaalitulot laskivat. Stiglitzin mukaan taloustieteellinen tutkimus ei ole löytänyt tukea teorioille, joiden mukaan epätasainen tulonjako lisää rikkaiden säästämisastetta, säästöt pääomia ja pääomien lisääntyminen talouskasvua. Stiglitzin mukaan nopea talouskasvu voidaan saavuttaa myös ilman huomattavaa epätasa-arvon kasvua. Stiglitzin mukaan korkea säästöaste ei edellytä suuria tuloeroja.[68]

Kun tutkittiin tietoja vuosilta 1985–1995, ei havaittu selvää yhteyttä tuloerojen ja taloudellisen hyvinvoinnin välillä: tuloerot eivät lisänneet talouskasvua, ja tuloerot eivät auttaneet köyhiä; mitä suuremmat tuloerot, sitä alhaisemmat olivat köyhien absoluuttiset tulot.[70] Tuomas Malisen mukaan suuret tuloerot haittaavat talouskasvua rikkaissa maissa. Malisen mukaan tämä johtuu siitä, että rahan keskittyminen rikkaille vähentää kulutusta, koska rikkaat säästävät enemmän kuin köyhät.[71] Brookings-instituutin ja Australian keskuspankin tutkimusten mukaan köyhien kulutusalttius on suurempi kuin rikkaiden. Tämä tarkoittaa, että antamalla rahaa köyhille rikkaiden sijaan talouskasvun todennäköisyys on varmempaa. Samalla köyhiltä tuleva kulutuskysyntä alentaa työttömyyttä.[72]

Talousjärjestö OECD:n vuonna 2014 julkaiseman raportin mukaan tuloerojen kasvu heikentää talouskasvua. Raportin mukaan Suomen talouskasvu olisi ollut tuolloin viidenneksen korkeampaa, jos tuloerot eivät olisi kasvaneet niin suuriksi[73]. Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tutkimuksen mukaan laajamittainenkaan tuloerojen tasaaminen ei ole vahingollista talouskasvulle[74].

Menoerot muokkaa

Hyvinvointierojen mittaaminen kulutustason mukaan antaa toisenlaisen kehityskuvan kuin tulotason mukainen vertailu. Suomessa kotitalouksien ekvivalenttien kulutusmenojen erot pienenivät vuosina 1966–1976, jonka jälkeen ne kasvoivat 1980-luvun alkuun saakka, pienenivät jälleen vuoteen 1995 asti, ja sen jälkeen ovat kasvaneet joka vuosi (vuoteen 2006, jolloin viimeksi tehtiin laaja kulutustutkimus).[43]

Polarisaatio muokkaa

Tulonjaon polarisoitumisella tarkoitetaan ilmiötä, jossa keskimääräisellä tulotasolla olevien henkilöiden ja perheiden määrä vähenee, kun taas alemmilla ja ylemmillä tasoilla olevien määrä kasvaa. Puhutaan ”keskiluokan katoamisesta”. Vastaava vertailu voidaan tehdä kulutusmenojen suhteen. Tulojen polarisaatio oli Suomessa pienintä vuonna 1981. Kulutuksen polarisaatio on kasvanut vuodesta 1995 ja jatkaa kasvuaan edelleen (vuoteen 2006).[43]

Jakauman polarisaatio voi kasvaa, vaikka perinteisten tuloerokäsitteiden (gini-indeksi, Lorenzin käyrä) mukainen eriarvoisuus vähenisi.

Suomessa keskituloisten osuus väestöstä on pudonnut 52,3 prosentista 44,3 prosenttiin vuosina 1995–2017.[75]

Vaatimukset tasajaosta muokkaa

Historiassa on esiintynyt poliittisia ja uskonnollisia liikkeitä, jotka ovat vaatineet tulojen ja omaisuuden tasajakoa. Laajimmiksi nämä vaatimukset kasvoivat Euroopassa 1900-luvulla, jolloin Neuvostoliiton viralliseen ideologiaan, marxismi-leninismiin, kuului Karl Marxin ja Friedrich Engelsin haave kommunismista. Kommunismissa varallisuuserot katoavat, koska jokainen saa omaisuutta niin paljon kuin katsoo tarvitsevansa ("kukin kykyjensä mukaan, kullekin tarpeittensa mukaan"). Tie kommunismiin avautui väkivaltaisen sosialistisen vallankumouksen kautta.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Cowen, Tyler: The Inequality That Matters. The American Interest, 2011. Artikkelin verkkoversio.
  • Ferguson, Niall: Sivilisaatio. Me ja muut. Terra Cognita, 2011.
  • Marx, Karl: Gothan ohjelman arvostelua. Reunahuomautuksia Saksan työväenpuolueen ohjelman johdosta. Teoksessa: Marx Engels Lenin. Historiallisesta materialismista. Kokoelma, s. 162–176. Moskova: Kustannusliike Edistys.
  • McNeill, William H.: Kansat ja kulkutaudit. Vastapaino, 2004 (alkuteos 1976). ISBN 951-768-125-9.
  • Rosling, Hans: Faktojen maailma. Suomentanut Matti Kinnunen. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-30371-8.
  • Sarrazin, Thilo: Deutschland schafft sich ab. Wie wir unser Land aufs Spiel setzen. Langen Müller Verlag, 2021. ISBN 978-3-7844-3592-3.
  • Starmans, C., Sheskin, M. & Bloom, P.: Why people prefer unequal societies. Nature Human Behavior, 2017, 1. vsk, nro 0082. maksumuuri.
  • Vihavainen, Timo: Vallankumouksesta toiseen maailmaansotaan. Teoksessa: Venäjän historia (toim. Heikki Kirkinen). Otava, 2004. ISBN 951-1-15799-X.

Viitteet muokkaa

  1. Gini-kerroin on tuloerojen mittari HS.fi. 28.5.2014. Viitattu 15.2.2016.
  2. 5 Pienituloisuus Euroopassa 23.5.2012. Tilastokeskus. Viitattu 1.3.2022.
  3. Sarrazin 2021, s. 109
  4. a b Köyhät aina keskuudessamme Tilastokeskus.
  5. Tutkijat: Pysyvä jako hyvä- ja huono-osaisiin alkoi härkien valjastamisesta aurojen eteen – "Härkä oli kivikauden robotti, joka syrjäytti ihmistyövoiman" Yle, 2019
  6. McNeill 2004, s. 22–23
  7. a b Ferguson, 2011, s. 246–248
  8. Keskinen, Lauri: Utopiasosialistit ja kasvatuksen keskeinen rooli: Henri Saint-Simon, Robert Owen ja Charles Fourier kirkkaampaa tulevaisuutta rakentamassa. Kasvatus & Aika, 2013. Artikkelin verkkoversio.
  9. Marx 1875, s. 168
  10. Vihavainen, 2004, s. 407
  11. Cowen, 2011
  12. a b Oxfam's upside down inequality study: Bjorn Lomborg USA Today. 17.1.2017.
  13. Rosling, 2018, s. 16
  14. a b Bourguignon & Morrison, "Inequality among World Citizens", American Economic Review 92 (4), Sept 2002, pp. 727-744
  15. Xavier Sala-I-Martin, "The World Distribution of Income", May 2002, mimeo, Table 8.
  16. Helsingin Sanomat: 85 rikkainta omistaa yhtä paljon kuin maailman väestön köyhin puolisko. (Arkistoitu – Internet Archive) Julkaistu: 20.1.2014 Luettu: 21.1.2014
  17. Imagine There's No Country: Poverty, Inequality, and Growth in the Era of Globalization, Surjit Bhalla, 2002, etenkin Pykälä I.1
  18. Tuloerot Suomessa vuosina 1966-2003, Pitkä työttömyys vie köyhyyteen, Tuloerot Suomessa vuosina 1966-2003, Tilastokeskus, 16.6.2006
  19. Mikko Puttonen: Julkaistu: Miksi yksi tienaa toista enemmän? Tutkimusten mukaan tulo­erot selittyvät suurelta osin geeneillä, eikä lasta voi kasvattaa menestyjäksi.Helsingin Sanomat 19.6.2019. https://www.hs.fi/tiede/art-2000006146966.html
  20. Heritability of lifetime earnings. Ari Hyytinen, Pekka Ilmakunnas, Edvard Johansson, Otto Toivanen. The Journal of Economic Inequality 14.5.2019, pp 1–17. https://link.springer.com/content/pdf/10.1007%2Fs10888-019-09413-x.pdf
  21. Kannattaa olla esikoinen tai kuopus, Pertti Töttö, Tiede 8/2005. Vastaavasti myös ammatit ja koulutus vaihtelevat sisarusten välillä enemmän kuin perheestä toiseen.
  22. Tuloerot johtuvat geeneistä Kauppalehti. 08.06.2011.
  23. Puttonen, Mikko: Kuulutko työväen­­luokkaan, keski­luokkaan vai yläluokkaan? Yhteiskunnallinen asema on paljon kiinni geeneistä Helsingin Sanomat. 18.4.2023. Viitattu 19.4.2023.
  24. Ari Hyytinen, Pekka Ilmakunnas, Edvard Johansson & Otto Toivanen: Heritability of lifetime earnings. (sivu 323) The Journal of Economic Inequality, 2019, 17. vsk, s. 319–335. Artikkelin verkkoversio.
  25. Suomessa suuri­tuloisimmat menestyvät älykkyys­testeissä parhaiten Helsingin Sanomat. 14.2.2023.
  26. Bernt Bratsberg, Ole Rogeberg, Marko Terviö: Steeper at the top: cognitive ability and earnings in Finland and Norway. European Sociological Review, 26.4.2024. doi:10.1093/esr/jcae020. Artikkelin verkkoversio.
  27. Marc Keuschnigg, Arnout van de Rijt, Thijs Bol: The plateauing of cognitive ability among top earners. (Tiivistelmä ja kuvio 3A) European Sociological Review, 28.1.2023, 39. vsk, nro 5, s. 820–833. doi:10.1093/esr/jcac076. Artikkelin verkkoversio.
  28. a b c Terrie E. Moffitt, Louise Arseneault, Daniel Belsky et al.: A gradient of childhood self-control predicts health, wealth, and public safety. PNAS, 24.1.2011, 108. vsk, nro 7, s. 2693-2698. Artikkelin verkkoversio.
  29. Hyvin maksettu vankila Helsingin Sanomat. 31.12.2020.
  30. Yliopistokoulutettu tienaa puoli miljoonaa enemmän, Taloussanomat, 28.3.2011
  31. Marry Your Like: Assortative Mating and Income Inequality, Jeremy Greenwood et al., NBER Working Paper No. 19829, January 2014, ungated version.
  32. Heikki HIilamo, Pasi Komulainen: Matalat tulot lapsuudessa eivät lisää riskiä psykiatrisille sairauksille, päihdeongelmille ja väkivaltarikollisuudelle Suomessa 4.6.2021. Helsingin yliopisto.
  33. Tulot vaikuttavat elinaikaan luultua enemmän Lääkärilehti.fi. Viitattu 11.4.2022.
  34. Airio, Ilpo & Niemelä, Mikko (toim.): Työmarkkinatuen saajien koettu terveys ja toimeentulo, s. 52. Teoksessa Huono-osaisten hyvinvointi Suomessa. KELA, 2013. Teoksen verkkoversio.
  35. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5775138/
  36. Ioana van Deurzen, Erik van Ingen & Wim J. H. van Oorschot: Income Inequality and Depression: The Role of Social Comparisons and Coping Resources. European Sociological Review, Volume 31, Issue 4, s. 477–489, 2015. Artikkelin verkkoversio.
  37. Wilkinson, Richard & Pickett, Kate: The Spirit Level: Why More Equal Societies Almost Always Do Better. London, Allen Lane, 5 March 2009. ISBN 978-1-84614-039-6
  38. a b Mind the Gap - The Spirit Level: Why Greater Equality Makes Societies Stronger (Arkistoitu – Internet Archive), sosiologian professori Claude Fischer, Boston Review JULY/AUGUST 2010. Myös: "as someone who many years ago coauthored a book on the hazards of inequality, I am sympathetic to their project. But are their numbers right?"
  39. Health, inequality, and economic development (Arkistoitu – Internet Archive), Angus Deaton, Research Program in Development Studies and Center for Health and Wellbeing, Princeton University, May 2001: "The stories about income inequality affecting health are stronger than the evidence. ... If it is poverty, not inequality, that drives mortality, so that income has a much bigger effect on health at low than high incomes, average income will eventually cease to be associated with poor health, while the effects of inequality will endure for much longer because, even in rich economies, there are some who are not so rich. Income inequality will continue to affect mortality until everyone ceases to be poor, which happens long after average income has risen out of the range of poverty. ... But it is low incomes that are important, not inequality, and there is no evidence that making the rich richer, however undesirable that may be on other grounds, has any effect on the health of the poor or their children, provided that their own incomes are maintained."
  40. Osalle piispoista maksettiin vuosia liian paljon palkkaa – näin paljon he tienaavat www.iltalehti.fi. Viitattu 5.5.2022.
  41. a b Tuloerot kasvoivat vuonna 2021 19.12.2022. Tilastokeskus. Viitattu 19.4.2023.
  42. Tuloerot Suomessa vuosina 1966-2003, Tilastokeskuksen hyvinvointikatsaus I/2005. Näin kävi sekä Gini-kertoimella että pienimmän ja suurimman kymmenyksen tulojen suhteella mitattuna.
  43. a b c Robert Hagfors: Kotitalouksien kulutusmenojen polarisaatio poikkileikkausaineistolla tarkasteltuna (PDF) (kuviot 3 ja 10) 2014. Kelan tutkimusosasto, Työpapereita 53/2014. Viitattu 11.3.2014.
  44. Helsingin Sanomat 5.9.2009 s. A4
  45. Tilastokeskus: Tuloerot jatkoivat supistumista vuonna 2009
  46. Keille talouskasvun hedelmät ovat menneet Suomessa viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana? 31.8.2016. Palkansaajien tutkimuslaitos. Arkistoitu 10.9.2016. Viitattu 5.9.2016.
  47. Tuloliikkuvuuden kehitys, Tilastokeskus 16.12.2011
  48. a b Suomi ykkönen tuloerojen kasvuvauhdissa Helsingin Sanomat. Arkistoitu 5.1.2009. Viitattu 23.7.2009.
  49. a b Verouudistus selittää tuloerojen kasvun Taloussanomat.
  50. Tilastokeskus: Palkat ja työvoimakustannukset
  51. a b c Riitta Vainio: Asumistuen saajista neljännes käy töissä. Helsingin Sanomat 8.3.2010, A5
  52. Vasemmistoliitto haluaa lakiin kymmenen euron minimipalkan. Helsingin Sanomat 18.10.2010, A 5
  53. Siltala, Juha: Työelämän huonontumisen lyhyt historia, s. 8 ja 444. Otava, 2004.
  54. Talousprofessori: Poliitikot eivät tunne taloutta 26.7.2008. Taloussanomat.
  55. Hyvinvoinnin kakkua jaetaan taas 24.8.2008. Turun Sanomat. Arkistoitu 28.7.2013. Viitattu 29.6.2012.
  56. Kansalaisten tuloja kuvaa parhaiten kotitalouksien oikaistu tulo, Tilastokeskus 7.3.2011
  57. a b Hyvinvointirahat eivät poista pahoinvointia (Arkistoitu – Internet Archive), HS:n pääkirjoitustoimittaja Marjut Lindberg, HS 5.10.2011, sivu A2. Kolumni perustui Tutkijoiden Elina Pylkkänen ja Seppo Sallila tekemään kuntarekisteriaineistoselvitykseen.
  58. Outi Alanko-Kahiluoto: Oikeus, kohtuus, terveys. Vihreä Lanka 10.9.2013. https://www.vihrealanka.fi/blogi/oikeus-kohtuus-terveys
  59. Tulot ja kulutus, Tilastokeskus
  60. Rawls, John: Oikeudenmukaisuusteoria, WSOY, Helsinki 1988. Alkuteos A Theory of Justice, 1971
  61. Robert Nozick, Anarchy, State & Utopia, 1974
  62. Tuloerojen oikeutus ja siunauksellisuus www.soininvaara.fi-sivusto. 6.11.2010.
  63. a b c Cowen, 2011
  64. Asiantuntijat: Tuloerot kasvakoot, TaSa 2.1.2008
  65. Matias Engdal Christensen, Peter Thisted Dinesen ja Kim Mannemar Sønderskov: Unequal and Unsupportive: Exposure to Poor People Weakens Support for Redistribution among the Rich. British Journal of Political Science, {{{Vuosi}}}. Cambridge University Press. Artikkelin verkkoversio.
  66. a b The Theory of the Leisure Class, Steven E. Landsburg, March 9, 2007
  67. a b c d Starmans ym. 2017
  68. a b Martta Viitaniemi: Vapaus valita – uusliberaali markkinaideologia hyvinvointivaltion haastajana (sivu 79 alaosa) helmikuu 2008. Tampereen yliopisto, politiikan tutkimuksen laitos. [vanhentunut linkki]
  69. Suomen rikkain kotitalous yli 60 kertaa varakkaampi kuin keskivertohuusholli Turun Sanomat / STT. Arkistoitu 15.1.2021. Viitattu 5. marraskuuta 2007.
  70. Sosiologia abstracts 2002: Economic Growth, Inequality, and the Economic Position of the Poor in the Period 1985–1995 sosiologia.fi. Arkistoitu 10.6.2007. Viitattu 2. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  71. Jyrki Hara: Väitös: Suuret tuloerot haittaavat talouskasvua YLE Uutiset. 3.1.2012. YLE.fi: Yleisradio. Arkistoitu 8.1.2012. Viitattu 3.1.2012.
  72. https://www.theguardian.com/business/2015/jun/04/better-economic-growth-when-wealth-distributed-to-poor-instead-of-rich
  73. OECD: Kasvaneet tuloerot haittaavat talouskasvua myös Suomessa. Yle uutiset 9.12.2014. http://yle.fi/uutiset oecd_kasvaneet_tuloerot_haittaavat_talouskasvua__myos_suomessa/7677446
  74. http://www.talouselama.fi/uutiset/imfn+tutkimus+varallisuuden+uusjako+rikkailta+koyhille+ei+hidasta+talouskasvua/a2234879 (Arkistoitu – Internet Archive)
  75. Laitinen, Joonas: Suomi jakautuu yhä selvemmin hyvä- ja pieni­tuloisiin – laskuri kertoo, mihin ryhmään sinä kuulut Helsingin Sanomat. 31.1.2019. Viitattu 31.1.2019.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Taloudellinen epätasa-arvo.