Jatkettu jaksollinen järjestelmä

(Ohjattu sivulta Unbiseptium)

Jatkettu jaksollinen järjestelmä on malli, jota on ehdotettu superraskaiden alkuaineiden luokitteluun. Nykyisessä jaksollisessa järjestelmässä on 7 jaksoa, ja se päättyy alkuaineeseen 118, oganessoniin. Kuitenkin, mikäli raskaampia alkuaineita on olemassa, ne pitää järjestellä erilaisen mallin mukaan. Tähän malliin lisättäisiin nykyisten s-, p-, d- ja f-lohkojen ohella uusi g-lohko, sillä 6. ja 7. jaksoon kuuluu kumpaankin 32, mutta 8. jaksoon teoreettisesti 50 alkuainetta. Ensimmäisen kerran g-lohkon sisältävää mallia jaksolliselle järjestelmälle ehdotti Glenn Seaborg vuonna 1969.[1][2]

Toistaiseksi ainuttakaan g-lohkon alkuainetta ei ole valmistettu laboratoriossa eikä löydetty luonnosta. Ensimmäisen g-lohkon alkuaineen järjestysluku on luultavasti 121, ja sen systemaattinen nimi on unbiunium. Tämän lohkon alkuaineet tulevat luultavasti olemaan hyvin epävakaita. Ei tiedetä, onko 8. jakson alkuaineiden valmistaminen mahdollista, ja jos on, kuinka pitkälle. Mikäli on olemassa jakso 9, se tulee luultavasti olemaan viimeinenlähde?.

Malli muokkaa

Ei tunneta, kuinka pitkälle 118. alkuaineen jälkeen jaksollinen järjestelmä jatkuu. Joidenkin arvioiden mukaan suurimman alkuaineen luku voisi käytännössä olla 130, joidenkin mukaan jopa 173. Alkuaineen 173 jälkeiset alkuaineet ovat hyvin epätodennäköisiä, mutta silti ainakin teoriassa mahdollisia. Alla oleva malli käsittää 180 alkuainetta.

Jatkettu jaksollinen järjestelmä
(Tämä järjestys on teoreettinen. Superraskaat alkuaineet eivät välttämättä seuraa sitä tai niitä ei ehkä ole edes olemassa.)
1 1
H
2
He
2 3
Li
4
Be
5
B
6
C
7
N
8
O
9
F
10
Ne
3 11
Na
12
Mg
13
Al
14
Si
15
P
16
S
17
Cl
18
Ar
4 19
K
20
Ca
21
Sc
22
Ti
23
V
24
Cr
25
Mn
26
Fe
27
Co
28
Ni
29
Cu
30
Zn
31
Ga
32
Ge
33
As
34
Se
35
Br
36
Kr
5 37
Rb
38
Sr
39
Y
40
Zr
41
Nb
42
Mo
43
Tc
44
Ru
45
Rh
46
Pd
47
Ag
48
Cd
49
In
50
Sn
51
Sb
52
Te
53
I
54
Xe
6 55
Cs
56
Ba
57
La
58
Ce
59
Pr
60
Nd
61
Pm
62
Sm
63
Eu
64
Gd
65
Tb
66
Dy
67
Ho
68
Er
69
Tm
70
Yb
71
Lu
72
Hf
73
Ta
74
W
75
Re
76
Os
77
Ir
78
Pt
79
Au
80
Hg
81
Tl
82
Pb
83
Bi
84
Po
85
At
86
Rn
7 87
Fr
88
Ra
89
Ac
90
Th
91
Pa
92
U
93
Np
94
Pu
95
Am
96
Cm
97
Bk
98
Cf
99
Es
100
Fm
101
Md
102
No
103
Lr
104
Rf
105
Db
106
Sg
107
Bh
108
Hs
109
Mt
110
Ds
111
Rg
112
Cn
113
Nh
114
Fl
115
Mc
116
Lv
117
Ts
118
Og
8 119
Uue
120
Ubn
121
Ubu
122
Ubb
123
Ubt
124
Ubq
125
Ubp
126
Ubh
127
Ubs
128
Ubo
129
Ube
130
Utn
131
Utu
132
Utb
133
Utt
134
Utq
135
Utp
136
Uth
137
Uts
138
Uto
139
Ute
140
Uqn
141
Uqu
142
Uqb
143
Uqt
144
Uqq
145
Uqp
146
Uqh
147
Uqs
148
Uqo
149
Uqe
150
Upn
151
Upu
152
Upb
153
Upt
154
Upq
155
Upp
156
Uph
157
Ups
158
Upo
159
Upe
160
Uhn
161
Uhu
162
Uhb
163
Uht
164
Uhq
9 165
Uhp
166
Uhh
167
Uhs
168
Uho
169
Uhe
170
Usn
171
Usu
172
Usb
9 173
Ust
174
Usq
175
Usp
176
Ush
177
Uss
178
Uso
179
Use
180
Uon
s-lohko p-lohko d-lohko
(siirtymäalkuaineet)
f-lohko
(lantanidit ja aktinidit)
g-lohko
Alkuaineet, joita ei ole toistaiseksi löydetty, on merkitty vaaleammalla värillä.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Seaborg, Glenn (26. elokuuta 1996). "An Early History of LBNL" (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Seaborg, Glenn T.: Prospects for further considerable extension of the periodic table. Journal of Chemical Education, 1969, 46. vsk, nro 10, s. 626–634. doi:10.1021/ed046p626. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)