SeaborgiumBohriumHassium
Re

Bh

  
 
 


Yleistä
Nimi Bohrium
Tunnus Bh
Järjestysluku 107
Luokka siirtymämetalli
Lohko d-lohko
Ryhmä 7. siirtymäalkuaine
Jakso 7
Tiheys- · 103 kg/m3
Kovuus- (Mohsin asteikko)
Väri-
Löytövuosi, löytäjä 1981, GSI, Peter Armbrusterin ja Gottfried Münzenbergin ryhmä
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)(270)
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)- pm
Kovalenttisäde- pm
Van der Waalsin säde- pm
Orbitaalirakenne[Rn]5f146d57s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 32, 13, 2
Hapetusluvut-
Kiderakenne-
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto -
SulamispisteK (- °C)
Kiehumispiste- K (- °C)
Moolitilavuus- · 10−3 m3/mol
Höyrystymislämpö- kJ/mol
Sulamislämpö- kJ/mol
Höyrynpaine- Pa - K:ssa
Äänen nopeus- m/s - K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus- (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K)
Sähkönjohtavuus- S/m
Lämmönjohtavuus- W/(m·K)
CAS-numero54037-14-8
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Bohrium on transuraaneihin kuuluva keinotekoinen radioaktiivinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Bh (lat. bohrium) ja järjestysluku 107. Pysyvin tuotettu isotooppi on 270Bh, jonka puoliintumisaika on noin 3,8 minuuttia. On jotain viitteitä, että vielä pitemmän puoliintumisajan isotooppeja on olemassa, mutta tämä on epävarmaa.[1]

Alkuaine 107 on nimetty tanskalaisen ydinfyysikko Niels Bohrin mukaan.

Bohrium kuuluu jaksollisen järjestelmän 7. ryhmän siirtymäalkuaineisiin ja kemialtaan muistuttaa sen yläpuolella olevaa reniumia, mutta sen kemiallisia ominaisuuksia ei täysin tunneta. Bohriumilla ei ole käyttöä perustutkimuksen ulkopuolella.

Historia

muokkaa

Ensimmäisenä jälkiä bohriumista havaitsi vuonna 1976 neuvostoliittolaisen Juri Oganesjanin ryhmä Dubnassa pommittamalla vismutti-isotooppia 204Bi raskailla kromiytimillä 54Cr.

Vuonna 1981 saksalainen tutkimusryhmä, jota johtivat Peter Armbruster ja Gottfried Münzenberg, Darmstadtin GSI-instituutissa (saks. Gesellschaft für Schwerionenforschung, engl. Institute for Heavy Ion Research) pommitti vismutti-209 kohtiota kromi-54 ytimillä, jolloin syntyi viisi atomia bohrium-262 isotooppia:

209Bi + 54Cr → 262Bh + n

IUPAC:n ja IUPAP:in yhteinen Transfermium Working Group (TWG) tunnustivat virallisesti vuonna 1992 GSI-ryhmän alkuaineen löytäjiksi.[2]

Nimestä on ollut kiistaa, mutta 1997 lähtien nimeksi on hyväksytty bohrium, joka on johdettu tanskalaisen fyysikon Niels Bohrin (1885–1962) nimestä.

Isotoopit

muokkaa

Bohriumilla ei ole pysyviä tai luonnossa esiintyviä isotooppeja. Sille tunnetaan 11 radioaktiivista isotooppia, näiden massaluvut ovat välillä 260–274. Massalukujen 263, 268, 269 ja 273 isotooppeja ei ole löydetty. Isotoopeista vakain on 270Bh, jonka puoliintumisaika on noin 3,8 minuuttia.[a] Isotooppi 271Bh saattaa olla tätäkin pitkäikäisempi, mutta tästä ei ole varmuutta.[b] Seuraavaksi stabiileimmat ovat 274Bh, jonka puoliintumisajaksi on mitattu 60±30 s, 267Bh (22±10 s) ja 272Bh (11,3±1,8 s). Kaikkien muiden isotooppien puoliintumisajat ovat alle kymmenen sekuntia, useimmiten vain joitain sekunnin murto-osia. Lisäksi bohriumilla on yksi meta­stabiili ydinisomeeri 262mBh.[1]

Bohriumin isotoopit hajoavat lähes yksinomaan alfahajoamisella ja joskun harvoin spontaanilla fissiolla. Teoreettisesti on laskettu eräiden isotooppien kykenevän β+-hajoamiseen, mutta tällaista ei ole kokeellisesti havaittu (merkintä β+ ? taulukossa). Taulukossa on kaikki tunnetut isotoopit, joiden olemassaolo ja puoliintumisaika on pystytty kokeellisesti varmentamaan (vuonna 2016):[1]

Isotooppi Puoliintumisaika Löytövuosi Hajoamistyyppi ja intensiteetti[c]
260Bh 41±14 ms 2008 α≈100; SF ?; β+ ?
261Bh 12,8±3,2 ms 1989 α=95±0,5; SF<5
262Bh 84±11 ms 1981 α=?; SF<20
262mBh 9,5±1,6 ms 1981 α=?; SF<10
264Bh 1,07±0,21 s 1995 α=86; SF=14; β+ ?
265Bh 1,19±0.52 s 2004 α=?
266Bh 2,5±1,6 s 2000 α≈100; SF ?; β+ ?
267Bh 22±10 s 2000 α=100
270Bh 3,8±3,0 min
61(+292–28) s
2007 α=100
271Bh 10±8 min[b] ? α=100
272Bh 11,3±1,8 s 2004 α=100
274Bh 60±30 s 2010 α=100

Huomautukset

muokkaa
  1. Isotoopin 270Bh puoliintumisajan virherajat ovat suuria: 61(+292–28) s, joista on symmetrisoitu 3,8±3,0 min.[1]
  2. a b Isotoopille 271Bh on vain yksi havainto 2,6 min hajoamisesta. Epävarma puoliintumisaika.
  3. Intensiteetti on todennäköisyys prosentteina sille, että ydin hajoaa merkityllä tavalla. Merkintä α=? tarkoittaa että α-hajoamisia on havaittu, mutta prosenttiosuutta ei tiedetä. Merkintä α ? tarkoittaa α-hajoamisen olevan energeettisesti mahdollinen, mutta sitä ei ole havaittu. Vastaavasti muille hajoamistyypeille.

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d Audi, G. et al.: The NUBASE2016 evaluation of nuclear properties. Chinese Physics C, 2017, 41. vsk, nro 3, s. 030001-1-030001-138. IOP Publishing. doi:10.1088/1674-1137/41/3/030001. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 7.4.2018. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Discovery of the transfermium elements. Part II: Introduction to discovery profiles. Part III: Discovery profiles of the transfermium elements (Note: For Part I see Pure Appl. Chem., Vol. 63, No. 6, pp. 879–886, 1991)

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.